Sea Horsen vessassa

Asiat eivät muutu, ainoastaan näkökulmat. Hyvin sanottu.

Muistatte kai "Mikä on oudoin paikka, jossa olet harrastanut seksiä" -tyyppiset kysymykset? Kun miehellä on jalka poikki, anoppi nukkuu samassa hotellihuoneessa, kun on itse nukkunut kuluneella viikolla keskimäärin viisi tuntia yössä ja kun viisi senttiä venyneet kädet ovat laukkujen kantamisesta kipeät, tekee ihan vain mieli keksiä kiitos. Ja pikkuisen lisää unta.  Nykyään kysyjä saa mielenkiinnostavimpia vastauksia, jos kysyy oudointa vaipanvaihtopaikkaa.

Kaikki alkoi siitä, että ipanaa ei huvittanut kakata päivään ennen perjantaista lentomatkaa.

Perjantai-iltana vein anopin ja miehen ja nääpiön suosikkiravintolaani Sea Horseen syömään. Tämä ei mene pieleen, ajattelin. Niinpä soitin hevoseen etukäteen ja kysyin, voiko teille tulla vauvan kanssa ja onko teillä syöttötuoleja. Järjestyi syöttötuoli, kuvakirjoja katseltavaksi ja pieni snapsilasi vedenjuontia varten. Mahtava palvelu - ja mahtavaa ruokaa, kuten aina. Sea Horse -faniksi tunnustautunut mieheni sai osakseen hyväksyviä katseita ovimikolta kun talvitakin alta pajastui tämä paita:

Makian SeaHorse-paita hankittiin aikanaan täältä.


Nääpiö veteli naama virneessä perunamuusia ja paistettuja silakoita ja pannukakkuja. Jälkkäripannarien jälkeen 70-senttinen alkoi naama punaisena punnertaa tuolissa tuotosta. Vienot pieruäänet sekoittuivat keskittyneeseen ähkintään. Ennen kuin haju ehti levitä koko ravintolaan, kaappasin ipanan kainaloon ja karkasin ravintolan neliön kokoiseen naistenvessaan. Vaihdoin vaipat lapsi vessanpytyn kannen päällä. Seisoin jalat haarallaan pyntyn molemmin puolin, jotta vauva pysyy paikallaan. Vaihdoin vaipat vasemmalla kädellä, oikealla yritin estää tuotosta leviämästä käytetystä vaipasta pitkin vessan lattiaa. Kävi sääliksi meidän jälkeen vessaan jonottanutta hienoa naishenkilöä. Paska paperikorissa haisee pahalle.

Sitä oli niin paljon, että vaippa ei taittunut kiinni. Niinpä katsoin fiksuimmaksi tunkea sen sellaisenaan paperikoriin ja peitellä parilla paperikäsipyyhkeellä. Anteeksi Sea Horsen siivooja.

*Kirjavinkki*

Koska mies meni ja katkaisi jalkansa (ja oli vähällä pilata minun loman), koska minä ja 70-vuotias anoppi raahasimme viittä suurta matkalaukkua ja yhtä lasta vaunuissa pitkin lentokenttiä ja taksitolppia (lisää uusimmasta matkustamiskokemuksesta hieman myöhemmin), koska olen tehnyt niin vitusti töitä viime aikoina, tehnyt kaiken viime aikoina kotona, ja *lisää tähän satatuhatta muuta syytä*, menin ja ostin itse itselleni joululahjan. Se oli hävyttömän kallis ja seteleitä tiskiin latoessa meinasi tulla oksennus. Mutta kannatti.

Minulla Meillä on nyt uusi ja kiiltävä perheenjäsen. Se on coolimpi kuin minä ja mun mies yhteensä. iPad. Rakastan sitä. Sillä voi lukea lehtiä ja kirjoja, se on ihana. Säästän sen avulla tulevaisuudessa paljon rahaa, kun vältän julkaisujen postituskuluissa. (No niinpä niin.) Minulla on sellainen tunne, että minun ja hänen ystävyys tulee kestämään pitkään.

Kuva: Humac.




Siis jos ihan rehellisiä ollaan, niin veikkaan, että enemmän minulla kuluu aikaa tämän kuin The Economistin parissa:






Tunnisteet: , , , , , , ,