Unohdin eilen, että meillä on lapsi. Ihan oikeasti.
Katsoin eilen televisiosta elokuvaa. Leffan jälkeen mies pyysi hakemaan (se ei siis edelleenkään pysty liikkumaan murtuneen jalkansa takia sohvalta - voi kyynel) vierashuoneestamme kännykän. Avasin vierashuoneen oven, laitoin valot päälle, nappasin yöpöydältä kännykän ja lähdin keittiöön tekemään glögiä. Vierashuoneesta alkoi kuulua epämääräistä mölinää. Meni jonkin aikaa, ennen kuin tajusin, että sehän on Nääpiö. Siis meidän Nääpiö. Se taisi herätä, kun jätin kirkkaan kattovalon päälle ja oven auki olohuoneeseen, jossa pauhasi televisio. Siis minä ihan oikeasti unohdin, että meillä on lapsi, joka nukkuu meidän kanssa samassa vierashuoneessa. Pohjalla oli yksi lasi glögiä ja yksi televisioelokuva. Aikamoista. Onneksi oma äitini haluaa toimia kokopäiväisenä lapsenvahtina nämä joulupyhät...
Niin että hyvää ja rauhallista joulua vaan teillekin!
*Kirjatärppi*
Ja nyt mä menen lukemaan Nesbøn Panssarisydäntä, jonka löysin Lemin kunnankirjastosta. Mahtavaa lomalukemista. Sormet hiessä käännän tämän actionpläjäyksen sivuja ja nautin siitä tiedosta, että minulla on vielä yli 500 sivua jäljellä.Tunnisteet: arki, sosiaalinen elämä