Feministinen aikkari Tulva voitti juuri kulttuurilehtien laatupalkinnon. Jipee, oikeaan osoitteeseen meni 10 000 euroa! Uusimmassa Tulvassa vaikuttaa olevan mielenkiintoinen kansijuttu: Ei lapsille. Juttuun on haastateltu mm. kirjailija Monika Fagerholmia, joka toteaa: "Tähän maailmaan ei olisi sopinut lapsi, joka huutaa ja kirkuu ja haluaa minut."
Jotenkin pystyn eläytymään noihin fiiliksiin. Elämä meidän lapsen kanssa on ihanaa. Mutta ihanaa mun elämä oli myös ennen hänen majesteettinsa saapumista. Antaisin vaikka oman elämäni lapsen puolesta. Mutta en olisi tällä hetkellä yhtään pahoillaan, jos en olisi tullut raskaaksi. Halua tai edes toivetta saada oma lapsi ei koskaan ollut.
Mutta olen miettinyt lähipäivinä, mitä mä kerron mun lapselle, kun se joskus lukutaitoisena lukee tätä blogia tai sen rippeitä jossain bittiavaruudessa ja kysyy, että etkö sä halunnut minua. Apua. Se on kamala kysymys! Taidan säästää tuon Tulvan uusimman numeron, ja alleviivata sieltä kohdan:
Fagerholmille lasten hankkiminen ei ole koskaan ollut "se juttu". Jos olisi tullut raskaaksi, hän olisi todennäköisesti pitänyt lapsen. "Mutta asia ei liity millään tavalla ihmisyyteeni tai naiseuteeni."
Jotenkin noin se menee. Miten ne kirjailijat aina osaa sanoa kaiken niin oikein.
PS. Jos jollekin teistä tulee Tulva kotiin, niin kertokaa toki, millainen juttu kokonaisuudessaan oli.Tunnisteet: hormon talking, yhteiskunta ja perinnepöperöt