Mies kertoo

Rakas mieheni otti osaa blogiin. Tässä muutamia mietteitä häneltä - mä en ole editoinut näitä mitenkään, otan vastuun vain huonoista käännöksistä. Kysmykset ovat minun, paitsi kaksi ensimmäistä  Änin. Meillä oli oikein hauska sunnuntai-iltapäivä näiden ääressä :)

Miten miehen voisi ottaa miellyttävästi mukaan raskauteen?

En ole ihan varma, mitä tarkoitat.*) Oletan, että tarkoitat sitä, että miehesi ei ole vielä innoissaan raskaudesta. Ihmisiä on vaikea muuttaa. Ihmisiä on vaikea saada mukaan mihinkään, jos he eivät itse ole innostuneita tulemaan mukaan.  Jos te päätätte yrittää saada lapsen ja molemmat haluatte sitä ja olette siitä innoissaan, minusta hänen pitää alusta asti olla myös innoissaan raskaudestasi. Mutta jos tilanne on sellainen, että hän ei alun perin ole ollut kovin innostunut hankkimaan lasta, mutta sinä olet, eikä se haitannut sinua lapsentekopäätöshetkellä, silloin sinun vain pitää hyväksyä tilanne. Kerron esimerkin joka vähän selventää sitä mitä yritän sanoa. Yksi kaverini on 45-vuotias. Hänellä on jo pari teini-ikäistä lasta edellisestä parisuhteesta. Miehen nykyinen naisystävä halusi lapsen; mies ei olisi enää halunnut. Siis hän pitää kyllä lapsista, mutta hän ei haluaisi niitä enää enempää. Hän kertoi naisystävälleen, että jos haluat että hankimme lapsen yhdessä, se kyllä sopii muuten, mutta  en jaksa enää yövalvomisia enkä sitä, että pitkiä matkoja vaativille harrastuksille on vaikea löytää aikaa. Naisystävälle tämä sopi - hän lupasi huolehtia vauvasta enemmän, ja ilmoiti tekevänsä sen mielellään. Koska peli oli selvä  alusta asti, perhe (jossa on nyt yksi alle vuoden ikäinen poika) elää onnellista arkea. Olisi epäreilua, jos hän muuttaisi nyt mielensä ja vaatisi esim. miestään heräämään joka yö.

Kuinka keskustella raskauden yrittämisestä miehen kanssa?

Me ollaan vaimoni kanssa todella suoria, ja puhumme kotona ihan kaikesta. Minusta on hyvän parisuhteen merkki, että kaikeasta voi puhua suoraan. Jos on asioista, joista pelkää tai varoo aloittamasta keskustelua, se on ongelma.  Jos te voitte puhua kaikista muistakin asioista miehen kanssa suoraan, tästäkin voi puhua suoraan. Jos te vaikka ostatte uuden auton, siitä keskustellaan ja tilannetta pohditaan. Samalla tavalla pitäisi puhua lapsenkin yrittämisestä - siis suoraan ja ilman epämääräisiä korulauseita :)

*)Päivitys ekaan kahteen kysymykseen: metsään meni ja mies vastasi asian vierestä. Tarkennuksia seuraa myöhemmin!

Miten vauvan saanti on muuttanut sinua?

Mun monet kaverit ovat sanoneet, että lapsen saanti muuttaa kaiken. Mutta ei se ole ihan totta - ihmiset ovat erilaisia. Joillekin ihmisille lapsen saanti on ISO muutos. Mutta joillekin se muutos ei ole niin iso. Mun äiti oli perhepäivähoitaja, joten olen  ollut monien lasten ympäröimä pienenä ja hoitanut toisia lapsia äitini apuna jo tosi nuorena.  Hoidin myös paljon mun pari vuotta nuorempia pikkusiskoja. Opin ottamaan paljon vastuuta ja huolehtimaan muista ihmisistä. Musta lapsen hoito on helppoa. En koe mitään "isoa muutosta". Jos olen esim. vuorilla kiipeilemässä, en koe olevani ylivarovainen koska nyt meillä on pieni lapsi. Olen aina ollut varovainen, eli ei ole ollut tarvetta muuttua. Mutta toisaalta on myös mahdollista, että muutos on ollut iso - en vaan enää muista, millaista se oli aikaisemmin, hehe.

Haluaisin kuitenkin lisätä, että minusta me olemme tosi onnekkaita: meidän lapsi on tosi terve, se ei itke paljoakaan ja meillä on paljon ihmisiä ympärillä, jotka pystyvät lapsenvahdeiksi - se on aivan järjettömän iso apu. Joten tämä mun vastaus ei tosiaankaan kata kaikkia tilanteita. Muutos voi olla todella suuri, ja muutoksen suuruus ei johdu  vain itsestä.

Miksi halusit lapsen?

En istunut alas ja päättänyt, että nyt haluan lapsen. Se vain tapahtui. Kun kuulin että meille tulee vauva, olihan se vähän ihmeellistä. En ollut ns. sokissa, mutta ajattelin, että kyllä mä selviäisin tästä, tämähän on ihan normaalia. Tiesin, että olen jo tarpeeksi vanha ja kypsä isäksi. Ja koska olen harrastanut seksiä,  tiesin että jotain voi tapahtua. Mä jotenkin olen aina tiennyt, että mulla tulee olemaan joskus lapsia. Tarkkoja suunnitelmia ei ollut, mutta ajatus lapsista ei tuntunut mahdottomalta.

Miltä tuntuu soittaa lakanoita raskaana olevan tyttöystävän kanssa?

Riippuu vähän miten pitkällä raskaus on. Loppuaikoina se tuntui vähän epämukavalta, koska maha oli niin suuri. Maha jossa on vauva sisällä, tuntui  hauraalta,  ja sitä halusi varoa. Ja seksi on kivempaa kun sängyssä voi pyöriä ympäriinsä eikä tarvitse miettiä, minne pitää kääntyä seuraavaksi. Kyse ei ollut siitä, että raskaana oleva tyttöystävä olisi jotenkin epäseksikäs tai epämiellyttävä. Tuntui vain, että voisin vahingossa tehdä jotain vahinkoa, ja siksi halusi olla ylivarovainen eikä seksi sen tähden ollut samanlaista kuin ennen raskautta.

Imetyksen aikana seksi tuntui jotenkin oudolta. Ootko samaa mieltä? Miksi?

No mä en kyllä juuri ajatellut sitä maitoa, toisin kuin mun vaimo. Vauvan syntyessä villi seksielämä ja elämä muutenkin muuttuu herkäksi perhe-elämäksi muutaman kuukauden ajaksi. Kun vauva nukkuu siinä vieressä ja heräilee koko ajan, ei tee mieli yhtä usein kuin aikana ennen vauvaa. Me puhuttiin tästä hiljaisemmasta tahdista mun vaimon kanssa paljon, ja totesimme että molemmat haluamme vähemmän. Koska asiasta oli yhteinen tietoisuus, siitä ei tarvinnut tehdä ongelmaa. Jos seksistä on tauko tai jos sitä on nyt vähemmän kun aikaisemmin, ei tarvitse ajatella, että tässä sitä ollaan. Tilanne ei ole pysyvä. Kyllä sitä taas myöhemmin ehtii panemaan kun lapsi muuttaa omaan huoneeseensa.

Ärsyttääkö sua koskaan, että heräät useammin yöllä, vaihdat useammin vaipat ja siivoat  useammin kuin sun vaimo?

Ei haittaa. Minusta on upeaa ruokkia vauvaa ja vaihtaa vaippoja. Yöheräämiset on ihan ok, nukahdan helposti uudestaan. Ja varsinkin nyt kun olen isyyslomalla, teen totta kai enemmän asioita vauvan kanssa kuin mun vaimo. Ja mä teen näitä kotiasioita mieluusti, koska mä olen sitä mieltä, että mä esimerkiksi siivoan paremmin kuin mun vaimo.  Se kyllä tiedostaa tämän ja antaa mun hoitaa siivoustyöt... (*Vaimo hyppii kääntäessään tasajalkaa onnesta*)

Anna joku hyvä neuvo muille "raskaana oleville soon-to-be-iseille".

Ole avoin ja rehellinen. Jos on ongelma, puhu siitä. Jos pelkäät jotain tai olet jostain epävarma, puhu siitä jonkun kanssa, joka tietää asiasta enemmän. Vaikka sun oman äitisi kanssa. Asioista pitäisi aina puhua ja ongelmat ratkoa ennen kuin ne kasvavat suuriksi - mutta puhuminen on erityisen tärkeää etenkin silloin, kun  perheeseen tulee vauva, koska se on niin iso juttu. Minua ärsyttäisi sanoa esimerkiksi, että "hiero tyttöystävääsi" tai "pidä häntä hyvänä". Tuollaisten asioiden pitäisi olla niin normaaleja, että niitä ei tehdä vain siksi, että toinen on raskaana.

Ja vielä lisäys mieheltä:

Raskausajasta halusin sanoa vielä sen, että viimeiset kuukaudet ovat naiselle aika rankkoja ja fyysisesti vaativia. Minusta puolison / muiden läheisten kuuluu silloin tehdä enemmän kaikkea ja auttaa arjessa: naisella pitää olla mahdollisuus rentoutua. Kun lapsi on syntynyt ja synnytyksestä on toivuttu eikä vauva vaadi enää niin paljoa (ruoan takia) jatkuvaa äidin sylissä oloa, miehellä pitäisi olla yhtä paljon aikaa lapselle kuin naisella. Minusta isän kuuluisi olla mahdollisimman paljon kotona lapsen ollessa pieni. Ja toisaalta sama toisinpäin: minusta äiti ei saa omia vauvaa  vain itselleen, vaan hänen täytyy antaa isän viettää paljon aikaa vauvan kanssa.

Tunnisteet: , , , , ,