Koitin taas tänään siivota - tällä kertaa tosin vauvan vaatelaatikostoa. Neidillämme on jo nyt enemmän vaatekappaleita kuin mulla ikinä. Lahjaksi saadut vaatteet ovat tietty kätsy juttu. Ei tarvitse itse ostaa (jää rahaa siihen siivojaan) ja laaja repertuaari takaa sen, että edes joku riepu sopii päälle ja/tai on puhtaana.
Ongelma onkin se, että vaatelaatikko ei enää mene kiinni. Ja tsiikatkaa nyt tätä sisältöä! Pelkkää vaaleanpunaista. Eikä tässä ole kuin vähän alle puolet siitä pinkistä armeijasta joka on ottanut komentoonsa lastenhuoneen vaatevaraston. Ei ole varmaan vaikea arvata, että inhoan vaaleanpunaista. (Jos siinä on kaverina mustaa, keltaista tai vaikka ruskeaa, se näyttää ihan ookoolta.) Vaikka näitä vauvanvaatteita käyttääkin nääpiö eikä minä, joudun katselemaan niitä ihan joka päivä. Aina kun olen tunkemassa vaatelaatikkoa kiinni, sieltä hyppää silmille pinkki potkuasu tai saranan väliin jää jumiin vaaleanpunainen prinsessakuvioitu paita. Ei ole helppoa.
Vaatekaupat ovat täynnä tsiljoonia värejä. Miksi aina pitää ostaa vaaleanpunaista? Lahjahevosen suu haisee. Voikohan näitä värjätä?
[caption id="attachment_582" align="alignnone" width="289" caption="Auttaisikohan tässä rotanmyrkky?"] *Kirjatärppi*
Välillä on kiva velloa vitutuksessa kirjojenkin kanssa. Siksi aloitin nyt tsiljoonannen kerran Jari Tervon Myyrän. Kirja on niin iso, että sillä voisi murskata jonkun polven. Tai hajoittaa pölynimurin. Olen päässyt joka kerta kirjassa samaan kohtaan: joku rillipää hengailee Kaivopuistossa ja samaan aikaan joku kuuntelee sen puheita Neukkujen suurlähetystössä. Ja sitten alkaa lukijaa nukuttaa. En kuitenkaan aio antaa periksi. Ennen kuin isken hampaani siihen huomattavasti ohuempaan ja viihdyttävämmän oloiseen Koljattiin, selätän Myyrän. Wish me luck.