Hyvää juhannusta!

Salamatkustaja viettää vanhempiensa kanssa juhannusviikonloppua Scandic-hotellissa Helsingissä. Tänään aamiaisella se veti mehukeitot syliin. Juhannusaatto kului Kaivarissa ja Kampissa baarissa. Nääpiö ihastui kuppilaan baarimikkoon ja loi tähän flirttailevia silmäyksiä ja hampaattomia hymyjä koko illan ajan. Tapasimme miehen kanssa joukon suomalaisia ystäviämme, nääpiö oli pääosin hyvällä tuulella ja meillä kaikilla oli oikein hauskaa. Juhannus sateisessa Helsingissä oli siis erittäin onnistunut!

Eilen istuimme iltapäivää mbarin terassilla Helsingin keskustassa. Vauva nukkui rattaissa ja hengasi sylissä sillä välin kun vanhemmat kavereineen tyhjensivät tuoppeja. Tulin kolmen tunnin aikana nautitusta 1,5 siiderituopista melkein pieneen huppeliin. Terassi oli viimeistä paikkaa myöten täynnä, mutta vauvoja ei näkynyt missään. Iltapäivisin käydään yhdellä tai kahdella tai juodaan limua. Missä ovat kaikki keskustassa asuvat perheet? Eivät ainakaan terassilla.

Tämä on hieman ristiriitaista. Henk. koht. en halua lapsia pyörimään jalkoihin ihan joka paikkaan kuten ahtaisiin, hiljaisiin ravintoloihin, koulutuksiin tai äänekkäisiin juhliin, joissa on tarkoitus päihtyä ja pitää aikuisen kesken hauskaa. Mutta miksi perheelliset eivät nauti esim. terasseista, kahviloista tai puistoista? Tapasin läjän suomalaisia ystäviäni ja pohdimme tätä kysymystä. Espanjan-lomalta palanneet olivat innoissaan sikäläisestä lapsiystävällisyydestä - Suomessa kun lastenrattailla ravintolaan yrittävä ohjataan ravintolan huonoimpaan ja kaukaisimpaan pöytään.

Vaikka minulla on nyt vauva, aion silti tehdä edes suurimman osan niistä asioista, joista nautin ennen lapsen tuloakin. Myönnetään, että mbarin terassilla nälkää karjuva vauva alkoi jännittää. Kehtaanko kaivaa tissin esiin?  Mutta jos yhtenä vaihtoehtona on ruokkia vauva ja nauttia terassilla auringosta ja toisena vaihtoehtona paeta Kampin keskuksen lastenhoitohuoneeseen ja sen jälkeen suorinta tietä kotiin, valitsen ensimmäisen. Tissin tuulettaminen julkisella paikalla ei enää juurikaan ällötä, vaikka alussa suhtauduin siihen asenteella "ehdottomasti ei". Alan pehmetä.

Päivitys laihdutusprojektiin:

Yksi tänään tapaamistani ystävistä pääsi eroon raskauskiloistaan yhden kuukauden jälkeen synnytyksestä. Perkele! Itse olen taistellut näiden jäljelle jämähtäneiden makkaroiden kanssa kuukausia. Mutta nyt alkaa lenkkipolku tuottaa tulosta! Paino on laskenut kuukaudessa 2,5 kiloa, ja jaksan juosta jo 5 kilometriä putkeen. Tämä lenkkiohjelma todella toimii.

Tunnisteet: , , ,