Anna sen huutaa

Käytännössä opittua. Tajusin taas jotain uutta vauvanhoidosta, tämä kannattaa jakaa.

Kääpiömme rakastaa liikettä. Nyt kaduttaa, että vatkasimme vastasyntynyttä  kehdossa edes takaisin. Nukahtaminen paikallaan seisovaan sänkyyn on ollut vaikeaa.

Koska päätin, että en ala  heiluttelemaan yli kymmenen kiloa painavaa retkisänkyä puolelta toiselle, enkä jaksa roikottaa vauvaa kantokassissa unten maille viidensadan ylös-alas-pohjelihasliikkeen verran, päätin, että nyt riittää vispaaminen.  Mummin mukaan kaikki me hänen lapsensa opimme nukkumaan yksin, vaikka aluksi vähän itkettikin:

"Anna sen huutaa. Itku tuntuu pahalta, mutta jos jatkat heiluttamista saat vatkata sitä vielä kolmevuotiaanakin."

Niinpä päätin kokeilla. Rauhoitan ipanan sänkyyn, hyssyttelen hetken ja häivyn huoneesta. Jään oven taakse kuuntelemaan peukut pystyssä. Kolmena viimeisenä päivänä vauva on nukahtanut  päiväunille ja yöunille viiden minuutin kitinän jälkeen. Yhden kerran hän alkoi karjua naama punaisena - palasin lepyttelemään ja otin beben syliin. Viisi minuuttia hyssyttelyä ja uudestaan nääpiö  vaakatasoon. Toimii.

Ja herätessään vauva nauraa kuin Hangon keksi.

Ipanan unirytmi:

Herää 6:30. Jos käy hyvä tuuri kääpiö leikkii yksikseen sängyssä (hän on juuri tajunnut, että hänellä on kädet) ja vanhemmat saavat nukkua puoli kasiin.

1. Päiväunet: 9-10

2. Päiväunet 11-12

3. Päiväunet 15-18

Yöunille kello 20

Vauva nukkuu  sänkymme vieressä omassa sängyssään. Kun yöheräämset loppuvat, vauva muuttaa omaan huoneeseensa. Perhepeti-henkinen ratkaisu ei nimittäin ole meitä varten. Vanhempien sänky on vanhemmille, eikä sinne tulla hihittelemään kuin poikkeustapauksissa.

Tunnisteet: