Ensimmäinen lentokonekokemus oman vauvan kanssa on onneksi takana ja ohitse. On maailman vittumaisinta istua huutavan lapsen vieressä lentokoneessa. Mutta kyllä vielä vittumaisempaa on olla sen huutavan lapsen vanhempi, joka 30 cm x 30 cm suuruisessa tilassa yrittää vispata kakaraa hiljaiseksi.
Lentoaika suoralla lennolla Reykjavikista Helsinkiin on noin 3,5 tuntia. Otin käytäväpaikan, jotta kävely vauvan kanssa sujuisi helpommin. Koneessa oli sen verran tilaa, että viereiseni keskipaikan penkki oli tyhjä. Lastasin siihen pari peittoa ja tyynyn nukkumispaikaksi. Nääpiötä ei tosin huvittanut nukkua penkille tehdyllä vuoteella pätkän vertaa...
Viimeiset viisi vuotta olen lentomatkoilla tehnyt töitä: suunitellut töitä, oikolukenut papereita, näpytellyt läppäriä. Se työ on ollut leikintekoa verrattuna tähän.
Ipana rääkyi naama punaisena, kun kone odotti lähtölupaa paikallaan. Minä puristin sitä vaipasta naama valkoisena. Ole nyt hiljaa, ole nyt hiljaa. Lähtis nyt jo tämä perkeleen kone!
Kuten vähän arvelinkin, nousut ja laskut menivät yhdessä hymyssä - kolina, humina ja kova vauhti saivat rusinaperseen hihittelemään. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun toivoin lentomatkalle paljon ilmakuoppia. Paikallaan olo aiheuttaa ininää ja muita allergiaoireita.
Pidin tuttia väkisin suussa nousun ja laskun ajan, jotta korvat eivät menisi lukkoon (joku neuvoi näin, ja se taisi toimia - ainakaan nääpiö ei pidellyt korviaan lentomatkan jälkeen).
Lentokone on ehkä vittumaisin paikka ruokkia pientä vauvaa - mutta toisaalta takuuvarma keino saada ipana hiljaiseksi. "Anteeksi nyt hyvä lentoemäntä, että tän vauvan jalat on teidän tarjoiluvaunussa." Tissit heiluu minne sattuu, paita repsottaa, vauva huutaa ja tutti on tippunut paskaiselle lattialle. Vaippaa ei mahdu vaihtamaan vessassa, eikä sitä yllätyssekotria oikein jaksaisi alkaa siinä lentokoneen penkillä lunastamaan. Silti vauvan ruokkiminen on paras keino saada se olemaan hiljaa ja paikallaan.
Lentomatkan jälkeen olin pinossa, poikki ja väsynyt. Eikä me edes lennetty Thaimaahan, vaan toiseen Pohjoismaahan! Väsynyttä olotilaa ei juurikaan helpottanut se, että edessäni istui Islannin-visiitiltä kotiin palannut nääpiön isomummo (siis se kovaa suomen kieltä puhuva), jonka suurin huolenaihe oli se, että me ei lennetä Finnairilla. "Kun ei näihin ulkolaisiin koneisiin voi luottaa. Mitä tämä outo kolina on?" Yritin selittää laskutelineiden toiminnasta ja siitä, että kaikki lentokoneet valmistetaan ulkomailla, mutta mummo vaan mulkoili kulmiensa alta ja tilasi lentoemänniltä lisää likööriä. Huh.
Onneksi paluumatka tehdään yhdessä miehen kanssa.
Executive summary:
- Tutti mukaan lennolle. Ja viisi varatuttia taskuun.
- Jos suinkin mahdollista, nuku hyvin lentoa edeltävänä yönä.
- Varaa taskuun korvatulppia lahjoitettavaksi vieressä istujille. Elettä varmasti arvostetaan :)
*Kirjatärppi*
Olen lukenut kaikki Kari Hotakaisen kirjoittamat kirjat. Klassikko on klassikko ja tähän mennessä ehdottomasti paras. Juoksuhaudantie oli ok. Iisakin kirkko toisteli liikaa tuttuja, hotakaismaisia aiheita, ja Huolimattomat jäi minulta kesken. Kari oli jotenkin päässyt väljehtymään. Mutta nyt niin moni on kehunut miehen uusinta läpsykää Ihmisen osa, että ajattelin käydä hakemassa sen kirjakaupasta lähipäivinä kesälukemiseksi. Nyt kun oma äiti, eli rusinaperseen mummi haluaa vahtia nääpiötä Suomen visiittimme ajan niin paljon kuin mahdollista, ehdin taas lukea kirjojakin. Jihuu!
[caption id="attachment_528" align="alignnone" width="189" caption="Lihapiirakoita ahmiva autokauppias Kartio on tähän mennessä Hotakaisen paras henkilöhahmo. Millaisia ihmisen osia tästä mahtaa löytyä?"][/caption]Tunnisteet: vauva, yleinen hapatus