Se upeus tässä lapsensaannissa on, että omalta äidiltään kuulee nykyään ihan mahtavia juttuja siitä ajasta, kun hän oli samassa tilanteessa kuin mä nyt. Esimerkiksi imetyksestä. Ei se kuulemma herkkua ollut, ei ainakaan ensimmäisten kuukausien jälkeen. Neuvolan tädit kannustivat jatkamaan täysimetystä vuoden ikään asti, mutta "se olisi ollut ihan älytöntä, lapsi huusi nälkää tunnin välein ja mitään muuta ei ehtisi päivän aikana tehdä kuin ottaa tissiä esille ja laittaa tissiä piiloon."
Ratkaisu: purkkimaitoa ja vellejä. Terveydenhoitajalle tosin kerrottiin "lapsen olevan täysimetyksellä", koska ei sitä moraalista kuumotusta vaan jaksa.
Jaajaa, onkohan tästä ajat paljoa muuttuneet...
Tissiaiheeseen liittyen äitini kertoi juttua entisaikojen kaupunkilaisrouvien ratkaisusta. Ulkonäöstään tarkat porvarisrouvat palkkasivat vauvoilleen imettäjiä, jotta heidän ei tarvitsisi alkaa riiputtaa omia rintojaan. Nämä imettäjät olivat kuulemma yleensä hyvin isokokoisia, maalla asuvia naisia, joilla oli itsellä jatkuvasti lapsia ja "hyvä maidontuotanto". Naiset ruokkivat isojen rintojensa avulla omien lapsiensa lisäksi siis myös kaupunkilaiskersat ja pitivät näin rinnoillaan itsensä kiinni leivässä. Kun kuulin näistä imettäjistä, alaleukani tipahti. Kuulosti ensin jotenkin perverssiltä, että äidit imetyttivät vauvojaan muilla rahaa vastaan. Mutta mutta. Onhan entisaikoina Suomessa ollut torppareita ja maaorjiakin. Eikä silloin ennen vanhaan ilmeisesti saanut korviketta K-marketista.Tunnisteet: imetys, jääkaapissa, toiset äidit, vauvan huolto