Tervetuloa meille - omat syöttötuolit mukaan, kiitti

Luulen, että lapselliset sukulaiset ja tuttavat ovat käsittäneet tämän lisääntymisjutun vähän väärin. Minusta tuntuu, että he olettavat nääpiömme syntyneen suoraan 3-vuotiaaksi. Nimittäin helmikuun 10. päivästä lähtien meille kylään tulleet lapsiperhevieraat ovat olleet yllättyneitä, jotkut jopa suorastaan närkästyneitä siitä, että meillä

- ei ole syöttötuolia, johon heidän jälkikasvunsa voidaan istuttaa sillä välin kun äiti/isi juo kahvia

- ei ole muovisia syöttölusikoita, joilla voi syöttää piltille soseita ("eihän näitä metallilusikoita voi käytätä, nää on niin suuria!")

- ei ole muumikuvioisia muovilautasia, Ikean muovisäilytysastioita on ehdotettu, mutta ne ovat saaneet osakseen kummeksuvia katseita

- on lattiarajassa paljon johtoja ("nää pitäis hei kiinnittää metrin korkeuteen nämä vahvistimen johdot")

- on keittiön laatikot vapaasti avattavissa

- makuuuhuoneessamme ei ole ovea ("meidän lapset aina villiintyy kylässä ja päätyy sängylle hyppimään")

Mjoo. No siis. Lapsethan ei hypi kylässä ollessa isäntäperheen sängyssä, jos vanhammat niin päättävät. (Taas kerran näitä huonosti käyttäytyviä vanhempia, ARGH!) Kahden kuukauden ikäinen vauva ei vielä kauheasti availe laatikoita ja mä haluan, että laatikot aukeaa helposti. Mun mieskään ei tarvitse lapsilukkoa pysäkseen keittiössä hengissä. Ja kyllä, meillä on paljon johtoja. Mutta ei tuo kaksikuukautinen vielä ryömi niitä järsimään. Meillä ei ole muovilautasia tai muovilusikoita tai syöttötuoleja. Ei tämä sentään mikään ravintola ole! Illalliskutsuille pyydän lapsellisia aina ottamaan oman syöttötuolin ja ruokailuvehkeet mukaan, koska meillä ei sellaisia ole. Lapselliset kaverit ja sukulaiset ovat totta kai erittäin tervetulleita pistäytymään yllätyskahville tai muuten hengailemaan. Mutta turha odottaa, että meillä yhden, noin 16 tuntia päivässä nukkuvan puolimetrisen ihmisen takia olisi hankittu koko repertuaari "tenava-tavaroita Ikeasta".

*Kirjatärppi*

Olen viihdyttänyt itseäni viimeisen viikon ajan kirjalla "Ordinary cars". Olen nimittäin hankkimassa itselleni ajokorttia, ja huomenna on teoriakoe. Enemmän huolissani olen kuitenkin siitä inssistä - vielä eilen sekoitin jarrun kytkimeen...

Tämä Ordinary cars on muuten harvinaisen paska teos. Käyn autokoulun täällä englanniksi. Islannin autokoulumateriaalia ei ole kuitenkaan käännetty englanniksi, vaan me ulkkarit luetaan tanskalaisille tehtyä opasta, joka on käännetty englanniksi. Ohhoh. En tiedä kuinka tomppeli tämän kirjan kääntäjä on (ehkä Google Translate), sillä välillä kieli on niin uskomattoman hanurista, että siitä ei ymmärrä mitään. Mitäköhän tässäkin noin niinkun tarkalleen yritetään sanoa:

"Actually the majoiry of setting off accidents happen to those setting off they are hit by vehicles approaching from behind."

Maailman nukuttavin kirja ikinä.

Tunnisteet: ,