Mies haluaa paljon lapsia, mutta ei kuitenkaan jää niitä itse kotiin hoitamaan. Äiti sen sijaan jää. Isä on kotona vain viikonloppuisin ja juhlapyhinä. Illat venyvät töissä yleensä siihen asti, että alle metriset on jo taisteltu yöunille kun isä tulee kotiin. Äiti komentaa, syöttää aamupuurot ja survoo kersat talvihaalareihin. Lasten mielestä isä on ihan huippu: hän ei komenna, käske syömään aamupuuroa tai pakota talvivaatteita päälle ulos mentäessä. Isin kanssa saa nukkua sunnuntaina pitkään, käydä lauantaina karkkiostoksilla ja äidin ollessa jumppatunnilla sunnuntaiaamupäivällä lapset saavat hyppiä olohuoneen pöydällä. Isän mielestä lapset ovat vaan vähän vilkkaita. Äiti on hermoromahduksen partaalla. Ja taas raskaana. Miehen viiden lapsen toiveesta kun puuttuu vielä yksi: "Kerroin mun vaimolle ennen kuin me mentiin naimisiin, että mä haluan sitten ison perheen."
Tapasin toissa kesänä miehen vanhan koulukaverin perheineen (hän on menestyvä yrittäjä, taloustieteestä BA-tutkinnon suorittanut vaimo on nyt kotona kuudetta vuotta putkeen). Tuo tarina on peräisin siltä visiitiltä. Voi juma. Muistin tämän vierailun, kun luin tällä viikolla tämän käsittämättömältä kuulostavan uutisen.
Aloin miettiä tuota lisääntymistä ja työssäkäyntiä vähän lisää. Miksi niin monella työssään menestyvällä miehellä on hyvin usein monta lasta ja avioliitto? Loistokasta työuraa tekevillä naisilla ei ole lapsia läheskään yhtä usein. En ole tavannut yhtäkään ei-perheellistä työssään erittäin hyvin menestyvää, yli 35-vuotiasta heteromiestä. Työssään menestyviä, yksin asuvia heteronaisia sen sijaan olen tavannut aika monta.
Niin, ja jos nainen haluaa todella hyvän uran ja todella hyvän työpaikan, on aika tyypillistä, että hän on sinkku tai sitten mieskin on urahiiri, jolloin lapset hoitaa käytännössä lastenhoitaja. Harvoin on niin että mies turvaa naisen uran jäämällä hoitamaan lapsia himaan.
Mistä tämä johtuu? Vaihtoehtoja on karrikoiden vain muutama (oletetaan, että molemmilla on samanlainen koulutus ja hyvät mahikset edetä omalla alalla):
- Naiset haluavat olla lapsen kanssa mieluummin kotona kuin miehet, mies pakotetaan töihin.
- Miehet eivät tunne oloaan kotoisaksi koti-isänä vaan menevät mieluummin töihin, nainen pakotetaan kotiin.
- Miehillä on parempi palkka kuin naisella, siksi on taloudellisesti järkevämpää että mies menee töihin. (Ja tämä järjestely jatkuu sinne hamaan loppuun saakka, koska mitä useamman vuoden nainen on himassa, sitä huonommaksi tilanne työmarkkinoilla kehittyy.)
- Äidit tykkää lapsistaan enemmän kuin isä. Isä herää mieluummin aamulla töihin kuin kakkavaippaa vaihtamaan.
Mä en osaa allekirjoittaa noista mitään. Lähimpänä todellisuutta on kai tuo kolmas vaihtoehto. Eikä se muutu, jos kukaan ei käännä venettä. Miksi siis äiti jää useammin kotiäidiksi kuin isä koti-isäksi? (Tarkoitan siis useita vuosia kotona, ei noin 5-12 kk tauosta joka synnyttämisen ja rintaruokinnan takia "lankeaa" naiselle...)Tunnisteet: arki, kotityöt, sukupuoli