Huonosti käyttäytyvät lapset ja niiden vanhemmat. Perkele.

No niin, ihana pääsiäinen - tarkoittaa lomaa ja liikaa sukulaisvierailuja. Juhuu! Kylässä ollessamme meidän vauva pieree ja syö, pahimmassa tapauksessa itkee. Ja kun se tuosta kasvaa, niin aion kyllä pitää jotain rotia yllä ettei meno pääse tästä pahenemaan.

Kävelevä katastrofiesimerkkiperhe kävi meillä hetki sitten kylässä. Miehen lapsuudenkaverit lapsineen (9 v ja 3 v). Katoimme kolmivuotiaalle muovilautasen, koska en halua kerätä lasilautasen sirpaleita lattialta vieraiden lähdettyä. Noh, kolmevuotias ei halunnut muovilautasta vaan teki äitinsä kanssa lautasta. "Tämä meidän XX on niin päättäväistä tyyppiä, ei auta kuin antaa periksi", äiti perusteli vaihtokauppoja. What the hell?

Syököön kakkunsa vaikka kattilasta, en jaksanut alkaa vääntää asiasta. Kun kakut oli syöty, skidi halusi alkaa piirtää. Omaan vieraslaukkuun oli pakattu väriliidut ja paperia. Hieno juttu! Mutta kun kolmivuotias piirtää, se väriliitu menee vähän laidan yli. Ja meidän ruokapöytään jämähtää helposti kaikennäköiset kynänjäljet ja muut vastaavat tahrat, siksi lautastenkin alla käytetään kangasliinoja. Mieheni kaivoi kaapista vanhan sanomalehden pikkunassikan piirustusaluseksi. Nassikka veti lehdestä herneet nenään. Hän ei suostu piirtämään minkään suojan päällä! Lehti lensi lattialle ja piirtäminen jatkui pöydällä. Mieheni ehdotti uudestaan, että mitä jos laitetaan tämä suoja alle, niin pöytään ei jää väritahroja. "Ei käy!"

Poika jatkaa piirtämistä, vanhemmat hymähtelevät päättäväiselle jälkikasvulleen, mieheni näyttää lehti kädessä vähän hölmistyneeltä ja minun tekisi mieli heivata mukula raivelista pihalle ja potkaista vanhemmat perässä. Jos ollaan kylässä, piirretään kuten kylässä on tapana tai ei piirretä ollenkaan. Perkele kyllä riepoo tollanen (äly)vapaa kasvatus.

Vieraiden lähdetyä ryystimme miehen kanssa kahvia pöydän ääressä ja päätimme, että meidän lapsi ei kyllä tollalailla... ja että meidän lapsi ei kyllä tyhjennä kylässä ollessaan koko keksilautasta...

Hyvää lomaa!

Tunnisteet: