Syntymäpäivän jälkeen, osa 3

Viikko synnytyksen jälkeen ja pystyn jo istumaan tuolilla - jibbee! "Menkat" tosin jatkuvat jo yhdeksättä päivää, eikä loppua näy. Sisukaluja tulee ulos kuulemma helposti vielä ainakin toiset 9 päivää. Jälkitulva oli täysin uusi juttu, josta ei ollut käsitystäkään ennen synnytystä. Eli kohtu tyhjentelee jotain raskausajan rippeitä - en halua tarkemmin kuvailla jätösten ulkonäköä. Yritän itse asiassa olla katsomatta niitä, käyn siis silmät kiinni (tai vaihtoehtoisesti valot sammuksissa) vessassa.

Äitikänni  jatkuu yhä. Pää tuntuu sumuiselta, enkä osaa muodostaa nopeasti puhuessa kokonaisia lauseita millään kielellä. Jotta ipana kuulisi mahdollisimman paljon suomea alusta asti, olen soitellut kotona Topi Sorsakosken koottuja.

Tänään kävin ensimmäistä kertaa ulkona vauvan tulon jälkeen. Voi sitä riemua. Anoppi halusi tulla vahtimaan ipanaa pariksi tunniksi, jotta minä pääsisin ulos (mies lähti vuoristovaellukselle päiväksi kun oli niin hyvä ilma.) Ja arvatkaapa vaan, mitä tein? No menin KESTOVAIPPAMARKKINOILLE. Virkistävä lauantaipäivä, häärin siellä muiden äitien, pikkuvauvojen ja raskausvatsojen keskellä kyselemässä bambulisäsuojista ja riisipapereista. Ja kumma kyllä - viihdyin! Silmiinpistävää tosi oli se, että siellä ei ollut YHTÄKÄÄN miestä, siis ei ainoatakaan. Olivatkohan kaikki isät paenneet tänään vuorille?

Koska olin tänään paitsi ensimmäistä kertaa yksin ulkona, olin myös ensimmäistä kertaa yksin kotona ilman miestä. Mikä tarkoitti sitä, että jouduin vaihtamaan vaipat. Ja selvisin kakkavaipasta, ei roiskunut yhtään eikä nääpiö yrittänyt spurtata tahroja teepaidalleni. Meillä on siis miehen kanssa diili, että se hoitaa kaiken mikä tulee vauvasta ulos, koska mä joudun hoitamaan kaiken mikä menee vauvasta sisään. (Olenkohan mä kertonut tästä diilistä jo aiemmin. En muista - ylläri!)

Pelottavinta tällä hetkellä on:

- Se kun vauva syö ja alkaa yskiä. Mä pelkään että se tukehtuu maitoon.

- Se kun vauva pitää ottaa syliin. Pelkään, että sen pää vinksahtaa jonnekin sivulle ja jää hassuun asentoon. Sitä palloa on hemmetin vaikea kontrolloida.

- Nukkumaanmeno. Pelkään, että nääpiö herää sata kertaa yön aikana, eikä anna meidän ollenkaan nukkua. (Tiedän, tämä ei kuulosta järin pelottavalta, mutta minkäs teet.)

- Kävely vauva sylissä. Pelkään, että kompastun johonkin ja kaadun lattialle vauva sylissä. Olen jo miettinyt eri tapoja kaatua. Esim siten, että kellahdan oma vartalo edellä ja lyön pääni lattiaan, vauva pääsee ryömimään pakoon ja nielaisee lattialta löytyviä marmorikuulia. (Meillä ei muuten ole marmorikuulia, eikä 9 päivän ikäinen vauva osaa vielä ryömiä. Mutta eihän pelot  logiikan perään huutele.)

Kivointa tällä hetkellä on:

- Vauvan "mulla on kakat housussa" -ilme. Se suipistelee suutaan tötterölle kuin joku malli kertoakseen, että se on just tehnyt jotain tosi jännää eli turauttanut ydinjätteet pöksyihinsä.

- Se kun vauva hosuu käsillä ilmaa kuin joku orkesterinjohtaja etsien tissiä. Ja voi sitä onnea kun se löytää etsimänsä...

- Se kun voi katsella vauvan ja miehen vaipanvaihtopuuhia. Sehän vaihtaa vaipat nopeammin kuin starttaa auton!

- Se, että rintaruokinta ei olekaan ihan niin kamalaa kuin  luulin. Lisää asiaa tisseistä vähän myöhemmin.

Tunnisteet: , , , , ,