"Epiduraali on ihmisoikeus"

Kuten vähän arvelin, kaveri syntyi eilen. Sillä on kaikki raajat tallessa ja vaikuttaa muutenkin aika sopuisalta yksilöltä. Vähän alle puolimetrinen tyttö. Se on ihana, myönnetään :D

Tarkempi raportti ja muitakin juttuja eilisen kulusta seuraa vähän myöhemmin, kunhan nyt tästä vähän toivutaan. Mutta on tuo uusi rääpäle aika upea ilmestys. Äidinrakkaus ei nyt pakahduta sisintä ainakaan vielä, mutta mukavaa tuohon nääpiöön on tutustua ja se vaikuttaa aika herttaiselta tyypiltä. Lupaan hehkuttaa myöhemmin lisää :)

Väänsin sitä siis ulos kaksi ja puoli päivää. Jos olisin tiennyt, että siinä menee NOIN pitkään, olisin ottanut epiduraalin heti. Noh, sitten kun lopulta sai ponnistaa, tursaisin sen ulos 30 minuutissa. Kamalinta on passiivinen kipu, jolloin pitää vain odottaa. Ja mä inhoan odottamista. Kun viimein kuulin ne kätilön maagiset sanat että nyt saa ponnistaa, koitin olla hukkaamatta sekuntiakaan sen helvetin  loppumiseen. Siinä vaiheessa kun tavara on sen verran auki että sattuu niin perkeleesti mutta vielä sieltä ei ulos tule mitään (asiasta enemmän tietävät: puhutaan kai 8 sentistä) ja sitä kestää ja kestää ja kestää noin 4 tuntia, mulla paloi käämit ja huusin kätilöille kaikkien suomenkielisten kirosanojen lomassa että epidural is a human right! Mutta ei ne enää voineet antaa sitä siinä vaiheessa (en tiedä miksi, en jaksanut  kysyä).

Nyt istun täällä kotona (tai anteeksi seison, ei tällä tikatulla perseellä paljoa istuta ainakaan lähipäivinä ü) miehen ja vauvan kanssa ja opetellaan kaikkia uusia juttuja. Ihmeellistä.

Tunnisteet: , , ,