Lueskelen välillä norjalaisen lastenkirjakustantajan Sandvikin ylläpitämää vau.fi-sivustoa. Eksyin sivustolle kun etsin tietoa raskausviikkojen etenemisestä ja mitä milloinkin tapahtuu. Sivuston raskaus viikko viikolta -osiota on kuitenkin vaikea lukea - kun teksti lässyttää!! Miksi äideille pitää lässyttää, HÄ? Olisi kiinnostavaa lukea neutraalia tekstiä, jossa raskaana olevalle ei selitetä kuin jollekin seniilille hölmölle. Esimerkiksi raskausviikosta 34 sanotaan seuraavaa:
"Ajattele: sinä kannat sisälläsi tulevaisuutta! Odottavan äidin näkeminen koskettaa useimpia meistä, melkeinpä iästä huolimatta. Pyöreässä äidin vatsassa on jotain lähestulkoon maagista. Se vetää meitä puoleensa. Onhan se symboli tulevaisuuden toivosta ja mahdollisuuksista. Tai kenties se vain yksinkertaisesti vetoaa lajillemme ominaiseen lisääntymisviettiin."
LässynlässynLÄÄ. Vastapaahdetun kahvin tuoksu, rasvainen pitsa krapulapäivänä tai aamun lehden lukeminen vetävät sata kertaa enemmän puoleensa kuin kenenkään iso maha, josta pullistuu ulospäin epäilyttävännäköinen napa. Miksi pitää lässyttää? Voi jumalauta...
Mitä isommaksi maha kasvaa, sitä vittumaisemmaksi tämä käy. Viimeiseen kahteen viikkoon en ole saanut nukuttua aamuneljää pidemmälle. Viiden tunnin hereillä olon jälkeen nukkuminen on jälleen mahdollista - silloin hullu väsymys voittaa edestakaisin ryntäilevän vatsan aiheuttaman ärsytyksen. Siitä on maagisuus aika helvetin kaukana. Viime yönä näin unta, että tein itselleni omakätisen keisarileikkauksen. Ilmeisesti univelkani on kasvanut siihen pisteeseen, että ulosottomies tulee kohta kantamaan sängyn ulos.
*Kirjatärppi*
Viiden tunnin hereilläolo kolmesta kahdeksaan on tietysti kätevintä käyttää lukemiseen! Sain joululahjaksi Pekka Herlinin elämänkerran. Aloitin sen viime yönä ja nyt menen jo sivulla 200 ja jotain. En ole suuri elämänkertojen ystävä, mutta tämä kirja kolahtaa. Syy on varmaankin se, että elämänkerran kirjoittaja ei puhu kohteestaan palvovaan ja etäiseen sävyyn. Suorat ja välillä keskenään ristiriidassa olevat lausunnot, haastattelut ja anekdootit kertovat mm. PH:n paljon ennakkoon mainostetuista alkoholi- ja mielenterveysongelmista. Yksityiselämän synkästä puolesta Otavan markkinointi- ja viestintäkoneisto nostatti taitavasti ennakkokohua ja lehdistö piti huolen lopusta. Paras ennakkokirjoitus oli tietysti Niklas Herlinin omakätinen vuodatus Uusi Suomi -sivustolla. Viina ja hulluus kiinnostavat - ja myyvät. Koska tuo kirjan alkoholisti- ja mielenterveyssisältö oli jo etukäteen tiedossa (ja oman elämänsä pekka herlinejä taitaa löytyä muodossa jos toisessa jokatoisesta suomalaisperheestä yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta), olen tähän astisessa lukemisessa kiinnostunut eniten kirjan liike-elämää käsittelevästä osuudesta. Pekka Herlinin bisnesopit vaikuttavat yksinkertaisilta, mutta silti niitä ei niin kovasti näe noudatettavan. Virheitä voi ja pitää tehdä ("hyvällä pankinjohtajan johtamalla pankilla on aina oltava luottotappioita"), mutta iso korjausliike pitää tehdä heti, eikä upottaa rahoja mustaan aukkoon ja toivoa, että tilanne kääntyy "pian paremmaksi". No joo, lukekaa lisää itse, jos kiinnostaa. Suosittelen lämpimästi :-)
[caption id="attachment_219" align="alignnone" width="200" caption="John Simon: Koneen ruhtinas, Pekka Herlinin elämä. Mainiota tekstiä kaikille tirkstelystä, suomalaisesta liike-elämästä ja Suomen lähihistoriasta kiinnostuneille. "][/caption]Tunnisteet: hormon talking, minä odotan, raskauden oireet, raskaus, synnytys, yhteiskunta ja perinnepöperöt