Joogaopettaja antoi tänään vinkkejä oikeasta hengittämisestä synnytyksessä. Vaikka osa hänen neuvoistaan (ja varsinkin ne lauluosuudet) tuntuvat turhan hörhöltä, tämä hengitysasia oli minusta hyödyllinen.
Leffoissa ja televisiosarjoissa kaikki paitsi synnyttää aina samassa asennossa, myös puhkii ilmaa ulos huulet pyöreäksi suipistettuna ja läähättää. Se on väärin ja vaikeuttaa synnytystä ja syykin on kuulemma yksinkertainen: kun huulet suipistaa mykkyrälle ja puhaltaa ilmaa sitä kautta ulos, vatsa kiristyy.
Tässä malliesimerkki väärinhengittämisestä (uskaltaa katsoa, ei näy verta eikä ihonpalasia, mutta juontaja on ärsyttävä).
Uloshengittäessä naama pitäisi rentouttaa kokonaan (sitä edesauttaa jos pärskii ensin kuin hevonen - tiedän, näyttää ja kuulostaa erittäin typerältä) ja hidastaa hengitystä kontrolloimalla kurkunpäätä (tässä on vissiin kyse jostain joogahengityksestä, jolloin uloshengitettäessä kuuluu semmonen hauska meren suhinaa muistuttava ääni). Mutta suuta ei saa laittaa kiinni eikä jännittää. Kun naamalihakset on ihan rentona, myös muu kroppa pysyy rentona. Kannattaa puhallella kotona ja kokeilla itse, onko se omalla kohdalla totta. Sisäänhengittäessä kannattaa ottaa kunnolla ilmaa sisään, jotta sitä ulospuhallettavaa riittää.
Joogaopen mielestä mitä rennompi on, sitä helpommalla tyyppi tulee ulos. "Kun olette mahdollisimman rentoja, teidän vartalo aukeaa vähän samalla tavalla kuin nämä ruusut tässä maljakossa, ja synnyttäminen käy helpommin."
Tuo kukkakauppaosasto tuntui vähän kornilta, mutta ei välitetä siitä :)
Edelleenkään en ole vakuuttunut että koko mankelointia voi kestää pelkästään hengittämällä oikein, mutta ei tästä varmasti haittaakaan ole.
*Kirjatärppi*
Poikani Kevin. Ehkä maailman epäsopivinta luettavaa raskaana oleville, mutta kirja on niin pirun hyvä, että riskinotto kannattaa. Kevinin äiti ei pidä lapsestaan, hän suorastaan inhoaa tätä. Pojasta kasvaa ilkeä pikku paskiainen, joka terrorisoi koko perhettä ja lähipiiriään. Isoksi kasvaessaan panokset kovenevat ja ihmisiä kuolee. Kirjaa lukiessa lukijalle tulee mieleen, voiko lapsi olla syntymästä asti paha. Tai miten ihmisestä tulee paha. Onko syy äidin, joka kenties kärsii masennuksesta ja laiminlyö lastaan vai idioottimaisen isän, joka ei tajua mistään mitään ja elää poikansa näytellyistä "juku isi sä oot huippu" -hihkaisuista. Vai pitääkö koko tarina paikkaansa lainkaan, onko kaikki vain hulluksi tulleen äidin kuvitelmaa? Kirjan kirjoittaja Lionel Shriveriltä on suomennettu muitakin teoksia, jotka nekin ovat minusta varsin hyviä.
[caption id="attachment_167" align="alignnone" width="205" caption="Kevin ei ole mikään ihan tavallinen poikalapsi."][/caption]Tunnisteet: joogaopettajan jutut, synnytys