Lisää sukulaisangstia

Lupaan, että tämä on viimeinen sukulaisten dissauspostaus vähään aikaan. Mutta perantaina tuli vähän sanomista. Miehen sisko, jolla on itsellä kaksi lasta, tuli miehensä kanssa meille ravintolaillan jälkeen lasilliselle. Jotenkin puhe kääntyi aina vauvaan. Siskon mielestä on niin ihanaa, kun mullakin on nyt viimein iso maha, eikä aina vain hänellä (?). Kun mieheni kertoi siskolleen, miksi käytän tätä paitaa, olohuoneeseen vaipui vaivaannuttava hiljaisuus. Se oli vielä ihan hauskaa.

No hetken kuluttua puhe kääntyi siihen, että kauanko meinaan olla kotona vauvan syntymän jälkeen.

- Jos kaikki menee putkeen, niin ehkä kolme kuukautta.

- Etkö sitten meinaa imettää?

- No en tiedä. (Kyllä meinaan ainakin yrittää aluksi, mutta halusin vähän härnätä. Hyi minua, pikkupirua...)

- Ai miten niin et tiedä, totta kai sun pitää imettää! Se on niin paljon terveellisempää ja mukavampaa kuin pulloruokinta. Mitä mieltä xx (mun mies) on.

Ennen kuin mies ehti vastata, ilmoitin, että siitä pääätän kyllä itse asiassa vain minä itse.

-  Se on mun tissi, päätöksenteko kuuluu muille. Eikä se rintaruokinta välttämättä edes onnistu, joten turha asiaa nyt on päättää ja asettaa paineita.

Sitten puhe kääntyi parhaaseen lastensaantivuodenaikaan - onko se kesä vai onko se talvi vai jotain siltä väliltä. Mieheni kanssa kerroimme, että meillä ei kauheasti mitään vuodenaikoja mietitty. Lisäksin vielä, ja ihan ystävällisesti, että tämä siis ei ollut mitenkään suunniteltu juttu, ja jos tätä vahinkoa  ei olisi käynyt, en ehkä koskaan olisi yrittänyt hankkia lapsia (tai sitten olisin havahtunut siihen niin myöhään, että se ei enää ehkä olisi ollut edes mahdollista).

Käly veti herneen nenään ja ilmoitti, että ethän sä mitenkään voi käyttää vahinko-sanaa, lapsi kuulee sen.

Argh..... Tässä kohtaa alkoi munkin matala verenpaine nousta. Sikiö varmasti kuulee jo nyt kaikenlaista,  ja oma mielentilani heijastuu siihen, mutta jos lempeällä äänellä lepertelen, että sinusta tulee isona sarjamurhaaja, en kyllä mitenkään usko, että siitä todella tulee isona sarjamurhaaja. Ei nyt tarvitse ihan hulluksi sentään tulla. Vaikka olisinhan tosin itse voinut diplomaattisesti käyttää yllätys-sanaa vahingon sijasta.

No juttu jatkui ja sitten jotenkin päädyttiin  siihen "pidätkö lapsista" -osastoon. Totesin että en kamalasti pidä, kissanpennut on suloisia ja vauvatkin on joo, mutta ei joka ikinen vauva herätä minussa orgastisia IHANA VAUVA -huokauksia. Totta kai kälyn piti kysyä, että jos pidän heidän lapsiaan sylissä, eikö se tunnu minusta ihanalta. (Miksi ihmeessä tuota piti kysyä? Ja miksi ihmeessä minun piti vastata juuri se, mitä ajattelin...) Totesin että ovathan ne kivoja ja välillä hassujakin, mutta eivät ne minussa sen suurempia herkkyyden tai rakkauden tunteita herätä. Mukava niitä on nähdä, mutta that's it. En kehdanut antaa valkoista valhetta, vaikka ehkä juuri nyt olisi ollut sen aika. Lämpötila laski kymmenen astetta. Illalla vielä päädyimme miehen kanssa siihen lopputulokseen, että kaikkien - ei edes läheisimpien perheenjäsenten - seurassa vaan voi sanoa ihan kaikkea mitä ajattelee.

Joten joulun suurta sukujuhlaa odotellessa :-D

*Kirjatärppi*

Tällä kertaa nettitärppi. Ystäväni vinkkasi hauskasta nimigeneraattori-nettisivustosta. Nettisivuston masiinalla voi haravoida lapselleen nimeä erilaisten hakukriteerien avulla. Hauskaa ajanvietettä, vaikka sitä ei tosissaan ottaisikaan. Jos se on poika ja sillä on nimet meidän molempien kansallisuuksista ja jos jostain ihme syystä haluaisimme nimen liittyvän hindumytologiaan, nimeksi tulisi Risto Hari. Ja jos se olisi tyttö, sen nimeksi samoilla hakuehdoilla tulisi Birgitta Ulla. Tähän jää koukkun.

Tunnisteet: , , , , ,