Hyvää joulua! Sukujoulupäivällisellä syötiin poroa ja vedettiin punaviiniä, hyvä tunnelma! Jos joku olisi lukinnut pöydän ympärillä huutavat, alle 25-vuotiaat lapset (neljä kpl) lastenhuoneeseen ja nielaissut avaimen, tunnelma olisi ollut parempi. Mikä hemmetti sinä on, että KAIKEASTA pitää kiukutella? Ensin lapset tönivät toisiaan, sitten vanhempiaan ja sitten kaatuu viinilasit. Vanhemmat nieleskelevät kyyneleitään, kun ei kaikki menekään kuten oli suunniteltu. Ja lopulta kaikki alle 25-vuotiaat parkuvat suoraa huutoa niin että kitarisat näkyy. Ei perkele, lentokoneessakin huutavista lapsista pääsee nopeammin eroon kuin joulupöydässä...
Mutta kyllä lasten vanhemmatkin osaa. Päivällisen jälkeen avattiin joululahjat. Aikaisempina vuosina paketit on jaettu ja avattu ja thats it. Lapsien määrä tosin on tuplaantunut viime joulusta, ja samalla lahjojen määrä kymmenkertaistunut. Ja koska serkukset ovat "nyt siinä iässä" (vanhemmat kai tarkoittivat että he ovat vittumaisessa kolmivuotiskriisissä, jolloin kaiken pitää tapahtua niinkuin lapsi haluaa) pitää heidän avata yhtä isot, yhtä hienot ja samoilta sukulaisilta saadut lahjat yhtä aikaa ("ettei niille tule paha mieli ja ne ei ala riidellä"). Menee noin puolitoista tuntia, kun lasten vanhemmat metsästävät kuusen alta "juuri ne oikeat lahjat" avatattavaksi oikeassa järjestyksessä. ARGH! Hermot menee. Ehkä tekisi lastenkin luonteelle ihan hyvää, jos kaikki ei mene aina ihan suunitelmien mukaan. Samalla ne oppisivat, että kaikkea ei voi saada itkemällä. (Täällä taas lapseton neuvoo :) ) Kolmivuotiaiden luova riitely jatkui kuitenin tuonne puolilleöin saakka, jonka jälkeen me muut (eli lapsettomat sukulaiset, joita oli seurueessa kaksi, minä ja mun mies) pengottiin paperivuoren alta omat lahjamme. Sitten päästiin lähtemään kotiin. Tänään olisi edessä vielä toinen sukulaisdinneri, taidan nauttia ennakkoon yhden rentouttavan oluen.
Sain kuitenkin ihania lahjoja. Ainut ärsyttävä lahja oli Ikean aamutossut - ärsyttävää lahjassa oli se, että ne oli ostettu Ikeasta. Olisivat menneet vaikka kirpputorille, olisi saanut parempaa laatua halvemmalla. Krääsätossut kestää arviolta viikon, sitten ne päätyvät roskikseen. Ei kovin ekologista. Onneksi mahassa kelluva lapsemme ei saanut vielä mitään, hähää. Siksi se varmaan piti yllä karatepotkuharjoituksia noin viiteen asti aamulla. HÄHÄÄ! Ja kun lopulta nukahdin, näin unta, että lapsemme synnyttyä lääkärit eivät osanneet sanoa sen sukupuolta. Siltä löytyi kuulemma molemmat vehkeet. Synnytin siis kastemadon! Heräsin aika sekavissa tunnelmissa.
Yksi hauskimmista joululahjoista tuli siskolta meren takaa, tämä on ihan huippu:
[caption id="attachment_214" align="alignnone" width="300" caption="Oiva jääkaappimagneetti."]
[/caption]
PS. Tytöllä on mainio lista blogissaan joulun ihanuuksista. Kannattaa lukea, takuuvarmat naurut!Tunnisteet: hormon talking, miehen perhe, sukupuoli, synnytys
