Täällähän haisee - - - odotus!

Sain hillittömän hihityskohtauksen toissa-aamuna lukiessani yhden bisnestutun kirjoittamaa sähköpostia. Viesti päättyi loppukaneettiin: ”Ihanaa odotuksen tuoksuista loppu vuotta! Sinulle on upeita ja unohtumattomia hetkiä luvassa.”

Ilmeisesti kollega oli saanut jotain kautta kuulla raskausuutiset. Hyväähän tämä naishenkilö viestillään tarkoitti, mutta kontekstista irrotettuna olisin voinut ottaa yllämainitun myös vittuiluna.

Raskaus nimittäin ei ainakaan minusta tuoksu järin hyvälle. Kaikki vartalosta ulostulevat asiat ovat lisääntyneet raskauden edetessä ja niistä suurin osa haisee aika pahalle. Pesukoneen käyttöaste on triplaantunut muutaman viime kuukauden aikana. Eikä se vauva ole vielä edes syntynyt!!

Kun aivastan, housuihin lirahtaa väkisinkin pari tippaa. Hikeä erittyy enemmän. Finnejä on aika paljon, ja lähes joka aamu herään tunteeseen, että joku on yöllä käynyt levittämässä puolikkaan voipaketin päähäni. Vessassa saa juosta molemmilla tarpeilla noin tunnin välein (noh, ei se ummetuskaan varmasti kivaa ole). Tunnen olevani vuotava viemäriputki. Loppuisi jo tämä.

”Upein ja unohtumaton elämys” tähänastisen raskauden aikana on koettu syksyllä työmatkalla. Iski sietämätön hiivatulehdus. Eikä ollut apteekkia lähistöllä, eikä hotellista löytynyt maustamatonta jogurttia. (Luin joskus naistenlehdestä, että luonnonjogurttiin kastettu tamponi on hyvä hätäapu hiivatulehdukseen.) Yövahti löysi keittiöstä banaanijogurttia, mutta en kehdannut sillä kokeilla – mielikuva banaanikoktailista siellä kuulosti aika epämiellyttävältä. Eikä minulla edes ollut niitä tamponeja.

Voitte kuvitella sitä kutiamisen määrää. Tuuletusvoiman maksimoimiseksi koitin nukkua sekä tavara että ikkuna auki. Olo oli järkyttävistä järkyttävin seuraavan päivän iltaan asti, jolloin pääsin kaupunkiin ja apteekkiin. Enpä ole sen jälkeen poistunut pidemmäksi aikaa kotoa ilman hiivatulehduslääkettä. Rintapumpun ja vaipankin kuulemma unohtaa vain kerran.

Asioita, joita ilman ei raskaana ollessaan kannata lähteä esim. matkalle:

- hiivatulehduslääke

- kahdet puhtaat alushousut päivää kohti

- superrasvaista rasvaa (keskivartalo kutisee venyessään)

- vitamiinit

- Ja käy aina vessassa, kun siihen on mahdollisuus. Vaikkei olisi edes hätä.

 



*Kirjatärppi*

Chileläisen Isabel Allenden esikoisromaani Henkien talo (1985) on yksi parhaita lukemiani kirjoja. Chilen sosialistinen presidentti Salvador Allende oli Isabelin eno. Salvador Allende ehti olla Chilen presidenttinä 1970-luvun alkuvuodet, ennen kuin sotilasjuntta Augusto Pinochetin vallankaappauksessa Salvador Allende lähipiireineen sai surmansa. Mukaansatempaavassa, spirituaalisessa sukuromaanissa käsitellään myös näitä Chilen 1970-luvun tapahtumia. Varoituksen sana lienee paikallaan: kirjaa ei todellakaan pysty jättämään kesken. Henkien talo oli minulla mukana lukemisena interrail-matkalla 2000-luvun alussa. Luin kirjaa matkalla Budapestistä päiväretkelle lähistön kaupunkeihin. Istuin nenä kiinni Henkien talossa niin tiivisti, että unohdin ajankulun kokonaan ja ajelin onnellisena kaikkien mahdollisten pysäkkien ohi. Pääteasemalla konduktööri tuli ravistelemaan olkapäästä ja ilmoitti, että seuraavaksi tämä juna matkaa Kroatiaan. Onkohan neidillä passia mukana.

Tunnisteet: , , ,