Hiihtämisestä ja bloggaamisesta

Kas, on aamu ja kello on kahdeksan. Kaikki muut nukkuvat vielä tai ainakin esittävät nukkuvaa pitämällä makkarin ovea kiinni. Minä heräsin ...

Kas, on aamu ja kello on kahdeksan. Kaikki muut nukkuvat vielä tai ainakin esittävät nukkuvaa pitämällä makkarin ovea kiinni. Minä heräsin jo puoli tuntia sitten (puoli kasilta, lomalla!!) odottamaan, että päästäisiin jo hiihtämään. Vakkarisuksivuokraamomme ja urheiluvaatekauppa aukeaa kympiltä.  Kyllähän tässä jo saa innostua laittamaan toppahousuja jalkaan.


Tuossa aamulla kun ensimmäistä kahvikuppiani valmistin, havahduin siihen, että ilman tätä blogia en luultavasti olisi tässä keittämässä kahvia ja odottamassa ladulle pääsyä. En olisi löytänyt tänne, Äkäslompoloon. En olisi löytänyt koko hiihtämisen hienouttua.

En tiedä, onko täällä vielä paljon samoja lukijoita kuin vuonna 2013. Silloin kysyin neuvoa, minne kannattaa Lapissa mennä, jos lomailla kivasti. Hyvät ulkoilumahdollisuudet, hyvät kulkuyhteydet, ei bileitä, luonnonrauhaa, ruokakauppa lähellä. 



Niin moni nimesi Äkäslompolon, joten ajattelin, että paikassa on pakko olla jotain kiehtovaa. Menkää Ylläkselle, siellä on valaistujakin latuja ja lämpölatu, jos sattuu hirmuisen kylmät ilmat. Hyvät hiihtomaastot. Ruokakauppa. Kaikki tarpeellinen. Kiva lastenkin kanssa.

Tulimme samana talvena tänne ja teimme siitä perinteen. Joka toinen vuosi vietämme joulua Islannissa, joka toinen vuosi Suomessa. Parittomat vuodet ovat olleet niitä Suomi-jouluja ja Ylläs-talvilomia. Suomi-jouluina joulunvieton jälkeen tai joulunvieton ajaksi olemme tulleet tänne pohjoiseen. Vuokranneet mökin, hankkineet sukset ja painelleet ladulle. 


Nämä reissut ovat olleet tärkeitä kohtaamispaikkoja perheellemme, joka asuu erilaisissa elämäntilanteissa ympäri maailmaa. On yksi rajattu paikka, yksi yhteinen ajanjakso ja yksi yhteinen tila, jolloin kaikki ovat yhdessä. 

Ja se hiihtäminen! Inhosin kouluvuosina hiihtämistä. Opin ei-tykkäämään hiihtämisestä, koska sitä - kuten aika monta muutakin koululiikuntalajia - opetettiin mielestäni ala-asteikäisille täysin väärin. Hiihtoladulla opin reilun metrin mittaisena lähinnä siirtymään ladulta sivuun, kun nopeampi tuli takaa ja huusi "latua!". Kun takaa tulee nopeampi, pitää hitaamman väistää, meille opetettiin. Koska kuuluin niihin hitaimpiin, ei sitä hiihtämisen riemua koskaan voinut edes oppia. Jokainen hiihtokerta oli vain muistutus siitä, että olet vähän hidas ja väistähän nyt kun nuo piirimestaruuskisoissa pärjäävät tulevat.


Kun tulin ensimmäistä kertaa tänne Ylläkselle, jossa on Suomen laajin latuverkosto (tämänkin opin vasta täällä ensimmäistä kertaa käytyäni) ja luultavasti yhdet maailman parhaat murtomaahiihtomaastot, luin latukartasta hiihtäjän ohjeet istuessani sohvalla ja liikutuin:

Ladut ovat yhteisiä. Nopeampi väistää hitaampaa.

Löysin hiihtämisen riemun ensimmäistä kertaa. En edelleenkään ole kovin nopea, mutta kun saan suksia omaan tahtiini, jaksan hiihtää pidemmänkin matkan. Ja jos eteen tulee liian jyrkkä alamäki laskettavaksi, otan sukset veks ja kävelen ne kainalossa mäen alas ladun viertä.

Niin, että ilman teitä en olisi löytänyt tänne. Ja ilman tänne tuloa vihaisin edelleen murtomaahiihtoa ja mieleeni olisi jäänyt hiihto laina, jossa roolini on astua reilu puoli metriä ladulta oikealle sukset nätisti vierekkäin ja sauvat tiiviisti suksien vieressä, että nopeampi pääsee sutimaan vauhtiaan hidastamatta ohi.


No niin. Nyt tänne mökkitalon alakertaan alkaa valua muitakin heräilijöitä, joten aika lopettaa. Ja se suksivuokraamokin aukeaa ihan pian.

Tämä juttu on Salamatkustaja-blogin viimeinen blogijuttu. Tammikuun alussa aukeaa uusi sivustoni, jonne ohjautuu myös kaikki tämän blogin vanhat jutut. Voitte siis ainakin aluksi tulla tuttuun tapaan tänne "Salamatkustajaan", tekniikka pitää huolen, että löydätte siirron jälkeen oikeaan paikkaan. En julkaise uutta sivuston nimeä ihan vielä, koska siellä ei vielä ole mitään. Mutta ihan kohta sekin selviää!


Jutun kuvat ovat otoksia menneiltä Ylläs-talvilta. Ylläksellä 2013, Ylläksellä talvella 2015 ja Ylläksellä 2017. Tämän talven kuvissa suksille pääsee myös Pampula. Ou yes!


Ensi vuoden viisi kirjaani

Kaupallinen yhteistyö: Hiisi Homes Vuosi 2020 on minulle kirjoittamisen vuosi. Noh, niinhän ovat kyllä olleet nuo edellisetkin, joten t...

Kaupallinen yhteistyö: Hiisi Homes

Vuosi 2020 on minulle kirjoittamisen vuosi. Noh, niinhän ovat kyllä olleet nuo edellisetkin, joten turvallisilla ja hyväksi testatulla vesillä jatketaan. Tässä vuoden vaihteessa ja lomakooman armeliaassa sumussa tulee hiljakseen täyteltyä seuraavan vuoden työkalenteria - siis silloin, kun emme pelaa äänekkäästi Kimbleä puupöydän ympärillä tai sytyttele takkaan tulta.


Koska pitkän tekstin kirjoittaminen on työintohimoistani rakkain, on tavattoman kivaa kertoa, että vuonna 2020 minulta ilmestyy viisi kirjaa.  Viisi! Ensifiilis voisi olla että mitähän h*mmettiä, puolikas kirjahylly? Mutta ei se kuulosta niin hullulta, kun olen vähän kertonut taustoja.


Ensimmäinen viidestä on jo kirjoitettu ja painokoneessa. Yhdessä Hanne Valtarin kanssa kirjoitettu Unelmaduunarin tilipäivä - 8 askelta ja tienaat tarpeeksi (WSOY) ilmestyy helmikuussa. Siinä kirjassa penäsin itseltäni ennen kaikkea konkretiaa. Maailma on täynnä tarinoita onnistumisista ja heistä, jotka elävät haaveidensa elämää töissä ja töiden ulkopuolella. Minua on aina eniten kiinnostanut se, MITEN. 


Miten joku saavutti sen, mitä halusi saavuttaa? Eivät iloiset asiat ikinä tapahdu vain miettimällä iloisia asioita. Taustalla on aina myös toimintaa. Siksi tykkään ihan valtavasti tämän kirjan nimestä, joka kertoo oleellisen. Kahdeksan konkreettista askelta. Kirjassa kerrotaan, että voi elää vaikkapa elämää X, ja sen elämän saavuttaakseen on ihmisen täytynyt tehdä näin ja näin. Sen jälkeen tekstissä tulee se kaikkein tärkein: vinkkejä, joita voi kuka tahansa soveltaa omaan työelämäänsä. 



Sitten kaksi seuraavaa kirjaa. Talvella elämäni rakkain klassikkokaksosteos Vuoden mutsi 1 ja Vuoden mutsi 2 ilmestyvät uudelleen ja tällä kertaa äänikirjoina. Ruotsin suurin itsenäinen kustantamo ja Ruotsin kolmanneksi suurin äänikirjojen kustantaja Lind & Co otti yhteyttä ja kysyi, kiinnostaisiko meitä saattaa teoksemme äänikirjoiksi. Jipii! Kustantaja on ruotsalainen, mutta äänikirjat tulevat jakeluun suomalaisille kuulijoille esimerkiksi Bookbeatin ja Strorytelin kautta.


Neljäs ja viides kirja ovat vielä armollisesti kesken. Suomalainen aikakauslehtitoimittaja Mirjami Haimelin otti minuun vajaa pari vuotta sitten yhteyttä; hän oli kypsytellyt ideaa asiaproosateoksesta, joka käsittelisi kirjoittamista. Olen ikuisesti kiitollinen, että Mirjami kysyi juuri minulta, kiinnostaisiko minua hypätä hänen kanssaan tiimiin tekemään tällaista kirjaa.

Tapasimme pari kertaa Helsingissä, pidimme paljon skype-palavereita ja vaihtelimme sähköposteja. Etsimme kustantajaa ja päädyimme Mirjamin johdolla PS Kustannuksen kanssa palaveriin. Syksyllä ilmestyy Kynä – Kaikki tärkeä kirjoittamisesta. Tuo nimi on vielä työnimi, eli se saattaa vielä hieman muuttua. Saman kirjan yhteydessä ilmestyy harjoituskirja, jossa pääsee treenaamaan kirjasta opittuja vinkkejä ja kehittämään itseään kirjoittajana.


Olemme tavanneet joukon suomalaisia kirjoittamisen ammattilaisia kirjailijoista tutkijoihin ja markkinointialalla työskenteleviin tyyppeihin ja keskustelleet kymmeniä tuntia kirjoittamisesta. Kuinka tulla paremmaksi kirjoittajaksi? Mistä motivaatio? Kuinka selättää blokki? Miten päästä sisään romaanin maailmaan? Kuinka televisiosarjan jaksot syntyvät? Kuinka saada tekstiin vakuuttavuutta ja johdonmukaisuutta? Kuinka luodaan maailmaa? Miten tehdä teksti, joka vaikuttaa lukijansa? 



Olen näistä kaikista viidestä kirjasta ihan samperin iloinen! En tietenkään kirjoita näitä kaikkea viittä kirjaa yhden vuoden aikana; Vuoden mutsien käsis tehtiin yhdessä Katja Lahden kanssa jo vuosia sitten. Nyt tuo sisältö vain saatetaan uudessa ihanassa äänikirjamuodossa uudestaan kirjanystävien saataville. Unelmaduunarin tilipäivä -kirjan kirjoitin omalta osaltani viime kevään ja kesän aikana. Kirjoittamisen kirjoista lähes kaikki taustatyö on tehty ja kirjoittaminen alkaa omalla kohdallani helmikuussa. 

 
Ja mikä kivointa: jokainen kirja on syntynyt erilaisten yhteistyökuvioiden kautta. Vaikka asun Islannissa ja kirjojen kustantajat ja kanssakirjoittajat Suomessa, yhteistyö on sujunut varsin sutjakkaasti. Skypen ja Teamsin kautta pidetyt palaverit ovat mahdollistaneet hyvät etäyhteydet. WhatsApp ja meili, silloin tällöin tekstarit ja facebookin tsätti. Toki olen käynyt välillä myös paikan päällä Helsingissä kirjojen ja muidenkin työprojektien takia. Tähän kuluvaan vuoteen Helsingin-visiittejä osui muistaakseni neljä kappaletta.


Noilla työmatkoilla painun aina hiiteen eli yövyn lyhytaikaiseen vuokraukseen suunnatuissa Hiisi Homes -asunnoissa. Kuvailen asuntoja yleensä niin, että ne ovat kuin siistejä Airbnb-kämppiä mutta helpompia. Ei sopimisia avainten noudosta tai siitä, onko asunnossa wifi tai kuuluuko loppusiivous hintaan. Hiisi-asuntoihin tsekataan sisään itse, avainkoodi saapuu meilillä ja tekstarilla. Kaapissa on kahvin- ja teenkeittovälineet ja perusmausteet, sängyissä lakanat ja kylppärissä pyyhkeet, shampoot ja vaatteidenpesuaineet. Wifi kuuluu aina hintaan, samoin loppusiivous. 






Minulla ja Hiisi Homesilla on ilahduttava yhteistyö. Minä kerron #painuhiiteen-fiiliksistä kanavissani ja vastikkeeksi saan yöpyä heidän asunnoissaan työmatkojeni aikana. Olen kokeillut heidän asunnoistaan pk-seudulla useampia (asuntoja on myös muualla Suomessa). Sörnäisten paikat ovat omia suosikkejani keskeisen sijainnin ja vanhojen kotikulmafiilistelyjeni takia. Haagan asunnoista on nopeimmat ja helpoimmat yhteydet lentokentälle. Espoon keskuksen asunnot ovat aivan uusia niin sisältä kuin ulkoakin. Tykkäsin erityisesti alueen ulkoilumahdollisuuksista ja juna-aseman läheisyydestä. Täältä löydät kaikkien Hiisi-asuntojen sijainnit.





Tammikuussa painun taas hiiteen. Edessä on  Suomi-loman jälkeen pieni työpyrähdys Helsingissä ennen Islantiin paluuta. Aiomme suunnitella Unelmaduunarin tilipäivä -tiimin kanssa kirjan markkinointia, teen Kynään yhden haastattelun ja Katjan kanssa suunnitellaan Vuoden mutsi -juttuja. Pirtsakka aloitus työarkeen neljän viikon loman jälkeen. Mutta hei, siihenhän on aikaa vielä lähes kolme viikkoa. Loma siis jatkukoon vielä hieman!

Kuvat: Vuoden mutsi -kirjasta (Satu Kontinen) ja Hiisi Homes / Espoon keskus.