Kaupallisessa yhteistyössä: WSOY ja Suomalainen kirjakauppa  Kiitos älyttömän paljon kaikista upeista viesteistä, joita olen saanut Insta...

Parhaimmat kovat joululahjat - 14 erinomaista kirjaa

11.12.19 Satu Kommentteja: 2

Kaupallisessa yhteistyössä: WSOY ja Suomalainen kirjakauppa 

Kiitos älyttömän paljon kaikista upeista viesteistä, joita olen saanut Instan puolella pitämästäni kirjajoulukalenterista! On ollut tosi nastaa vaihtaa ajatuksia teidän kanssa hyvistä kirjoista ja kuulla, mitä mieltä te olette niistä teoksista, joita olen suositellut. Kirjajuttuja toivotaan säännöllisin väliajoin tänne bloginkin puolelle, joten mikäs sen mukavampaa, kuin se, että voin nyt ennen joulua suositella WSOY:n & kumppaneiden uutuuksista omat suosikkini. Jee! 

Jokaisesta lahjavinkkikirjasta kerron lyhyesti, kuka kirjan haluaisi antaa, kenelle ja miksi.

Niin, ja tätä postausta ei nyt sitten saa lukea, jos on joululahjaystäväni tai lähiperhettä.  Hus hus, pois sieltä, menkää lukemaan vaikka Hesarin al-Holin leirien palautuksiin liittyvien uutisten kommentteja.



.
Isosisko haluaisi antaa pikkusisko-Pampulalle Pikku Kakkosen iltasatukirjan (WSOY). Perustelut ovat mahtavat:

"Koska se tykkää katsoa Pikku Kakkosta ja pelata Pikku Kakkosen pelejä iPadissa. Tämä kirja rauhoittaisi sen ajoissa nukkumaan."

Iltasatukirjassa on parikymmentä satua suomalaisten kertojien kynistä. Satuja ovat kirjoittaneet Juha Itkonen, Markus Kajo, Tuomas Kyrö, Heli Laaksonen, Tuomas Marjamäki, Tuomas Mattila, Kreetta Onkeli, Juuso Räsänen ja Pia Sakki.

Kirjan mukana tulee CD, jossa kirjan sadut ovat Pirkka-Pekka Peteliuksen lukemana.


Minä antaisin isommalle lapselle Nopolan sisarusten uusimman: Heinähattu, Vilttitossu ja kana (Tammi). Hupsista sentään, mutta tämäkin kirjasarja on ehtinyt jo pitkään ikään. Sarjaa alettiin julkaista vuonna 1989! Hyvässä suhteessa hassuja päähenkilöitä ja arkisia tapahtumia. Arjen magiikkaa, josta tiedän esikoisen tykkäävän. Kirjan upea kuvitus (Salla Savolainen) saa hyvälle tuulelle.

Pet Agents. Varkaan jäljillä (Tammi). Riina & Sami Kaarlan sarjan uusin olisi pikkusiskon mielestä loistava lahja Islannin-tädille, joka on ammatiltaan huumepoliisi ja vielä punatukkainen. "Tässä kun on tämä punainen nainen kannessa ja se ottaa kiinni niitä rosvoja." 

En nyt kuitenkaan kääräissyt tätä mainiota kirjaa nelikymppiselle poliisijohtajalle. Se sopii paremmin 8–12-vuotiaille ja ehkä hitusen vanhemmillekin. Seikkailuhenkisissä, hauskoissa ja vauhdikkaissa Pet Agents -kirjoissa nähdään eläinhullu koodaajatyttö, lemmikkirobotti ja naapurinpoika. Sarjan toisessa osassa ollaan salapoliisin hommissa.


Lastenkirjailija Jeff Kinneyn Neropatin päiväkirjat -sarjan (WSOY) uusin osa Remppaa pukkaa on toinen lahjakirjavalintani esikoiselle. Tätä sarjaa on käännetty myös islanniksi, ja hän on lukenut niistä jokaisen koulun kirjastosta löytämänsä. Yritän kannustaa lapsia lukemaan mahdollisimman paljon myös suomeksi, joten koska kirjasarja on jo esikoiselle tuttu ja rakas, tiedän hänen innostuvan tämän kirjan kautta myös suomeksi lukemisesta. 

Sitä paitsi "remppaa pukkaa" on meillä kotona jo ihan yhteinen vitsi. Maalipurkkeja, ruuvilaatikoita ja puulankkuja on pyörinyt nurkissa viimeiset pari vuotta, ja niihin on mennyt hermot ihan tasapuolisesti. Kun kotimme jättiremppa saatiin viimein valmiiksi Reykjavikissa, me muutimme tänne Isafjörduriin....


Remppaa pukkaa on suositun Neropatti-sarjan 14. osa, eikä kirjoja tarvitse lukea järjestyksessä. Mukaan voi esikoisen mielestä hypätä missä kohtaa sarjaa tahansa. Sarja toimii kokemukseni mukaan alle 10-vuotiailla, mutta olen nähnyt tämän sarjan teoksia myös paljon vanhempien lasten käsissä.


No niin! Sitten vähän vanhempiin lahjansaajiin. Elikkäs jännittävät suosikkini! Jotta joululoma tuntuu joululomalta, tarvitaan vihreitä kuulia, hyvää kuoharia ja vähintään kaksi paksua takuuhyvää dekkaria tai jännäriä. 

Pikkusiskoni on kuten minä: ikuinen Harry Hole -fani. On itsestäänselvyys, että kömpelösti paketoimastani lahjasta löytyy Jo Nesbön Veitsi (WSOY) eli Harry Hole -sarjan uusin. Ja kamalin. Tämä kirja on ihan hirveän, hirveän hirveä. Se on kamalampi kuin yksikään aikaisemmista. En suosittele heikkohermoiseille, mutta jos on Harry Hole -fani ja lukenut esim. Punarinnan ja Lumiukon ja tykännyt niistä, tämä on ihan täysosuma. 


Ystäväni, joka on tehnyt hullun paljon töitä koko syksyn, saa minulta tiiliskiven. Tiedän, että joulunpyhinä hän halua rentoutua uppoutumalla hyvään tarinaan.  Joël Dickerin yli 700-sivuinen Stephanie Mailerin katoaminen (Tammi) on kirjanautiskelijan kymmenen ruokalajin illallinen. Nautinollinen mysteeri, joka ei ole ihan parissa tunnissa ohi. Saman kirjailijan Totuus Harry Quebertin tapauksesta on yksi kaikkien aikojen parhaimpia lukemiani kirjoja. Tämä on yhtä hyvä!

Leena Lehtolaisen uusimman teoksen Valapatto (Tammi) antaisin sille kaverilleni, joka yleensä ei ehdi arjessa lukemaan paljon, mutta tykkää silloin tällöin lomalla rentoutua kirjan parissa. Yhdistelmä jännitys- ja rakkausromaania toimii yllättävän hyvin. Jos kirjan sisällön summaa yhteen virkkeeseen: kun aivan tavalliset ihmiset joutuvat kohdakkain rikollisen maailman kanssa. Ihanan nopea lukea, sillä Lehtolainen tunnetusti kirjoittaa nopeasti etenevää tekstiä. 


Monenkohan isän joulupaketista löytyy klassikkosetti: villasukat ja uusin Ilkka Remes? Ainakin meidän! Kremlin nyrkki (WSOY) on taattua Remestä. Isot juonikuviot, kansainväliset areenat, suursodan uhka ja amerikansuomalainen sankari.  Oijjettä, tämä on se sytytyslanka, jolla joulunpyhät pärähtää käyntiin. Remes tekee älyttömän määrän taustatyötä kirjoihinsa ja se kyllä näkyy. Reipas juoni on remesmäiseen tyyliin  kuorrutettu teknisillä yksityiskohdilla ja Higgsin hiukkasilla. 


Sitten on tämä mainio mainosmies Max Seeck, joka on muutamassa vuodessa onnistunut kirjoittamaan kansainväliseen menestykseen nousseita trillereitä. Kerrassaan mieletön saavutus! Seeckin uusimmasta, Uskollinen lukija (Tammi), ollaan tekemässä Hollywood-elokuvaa. Ei huonompi homma kirjailijalta, joka vasta ihan muutama vuosi sitten aloitti kirjojen kirjoittamisen. Kaupallinen viihdejännäri parhaasta päästä. Tämän kirjan annan ystävälleni, joka rakastaa toimintaleffoja.

Tämän punakantisen teoksen antaisin joululahjaksi dekkarien suurkuluttajakaverilleni. Arttu Tuomisen Verivelka (WSOY) on nimittäin himskatin laadukas rikosromaani. Tämä ei ole perinteinen tiukkojen juonenkäänteiden takaa-ajotarina vaan solahtaa enemmän ihmisen sisäiseen maailmaan: salaisuuksiin, syyllisyydentunteisiin ja lapsuudessa tehtyyn lupaukseen.


Hyvin kirjoitetut tarinat kiinnostavista todellisista ihmisistä ovat upeita lukunautintoja. 

Äidilleni haluaisin antaa Johanna Venhon kirjoittaman fiktiivisen tarinan Sylvi Kekkosesta: Ensimmäinen nainen (WSOY). Sylvi kannatteli lasten synnyttyä kotia ja perheen arkea, ukkeli rakensi uraansa ja huiteli missä sattui. Kuulostaa jokseenkin tutulta. 

Legendaarinen ulkomaantoimittaja Kari Lumikero on kertonut suomalaisille Jugoslavian hajoamissodista, tsunamikatastrofista ja Lordin Euroviisuvoitosta. Toimittajan itsensä kirjoittama Uutismies (Tammi) katsoo uutistyön taakse ja kertoo esimerkiksi siitä, millä tavalla hän lähestyy hauraita asioita ja kohtaa elämänsä vaikeimmassa tilanteessa olevan ihmisen. Tämän kirjan annan sille lääkäriystävälleni, joka työkseen kohtaa ihmisiä kaikissa kuviteltavissa olevissa tilanteissa  joka päivä, ihan jokaisessa työvuorossa. 


Hyvän proosan ystäville suosittelen kahta seuraavaa. Hyvä proosa tarkoittaa tietysti eri ihmisille eri asioita, mutta minä itse kiinnitän huomiota yleensä kahteen asiaan. Kirjan pitää kertoa tarina, joka ansaitsee tulla kerrotuksi ja joka on itseään isompi. Siis tarina, joka on merkittävämpi kuin vain se yksi tarina, jonka se kertoo. Toisena tärkeänä asiana on tietysti kieli. Kun koskettava tarina on kirjoitettu hyvin, se laittaa ajan ja paikan tajun sekaisin mutta eri tavalla kuin juonivetoisissa dekkareissa. Maailmaa muuttuu hyvien fiktiivisten romaanien parissa hetkeksi ihan toiseksi, eikä välttämättä palaa ihan täysin ennalleen koskaan. Luulen.


Ei enää Eddy (Tammi), Édouard Louis. Antaisin tämän hyvälle ystävälleni, kirjallisuuden suurkuluttajalle, jolla tahdon antaa vain parasta. Ei enää Eddy on raju lukukokemus. Koulukiusaaminen, homofobia, köyhyys, kotiväkivalta. Vaikka alle 200 sivua sisältää raskaan määrän raskaita aiheita, kirjailija on lähes jokaiseen kappaleeseen onnistunut avaamaan aukon kirkkaammalle tulevaisuudelle. Välillä lukiessa ihan häiki, kun kieli oli niin hienoa ja aiheet niin painavia. Erinomainen suomennos (kääntäjä Lotta Toivaselle vilpitön kiitos)!

Toiselle siskolleni annan tämän kirjan: Suvi Vaarlan kirjoittama tarkkanäköinen, samastuttava ja pakahduttavan hyvä Suomen 1990-luvun lamaan sijoittuva sukupolviromaani Westend (WSOY). Miksi? Koska olemme eläneet saman lapsuuden ja kokeneet laman. Ja koska  minä pöllin hänen kirjahyllystään luettavaksi Vaarlan esikoisteoksen, erinomaisen lyhyttarinakokoelman Täydellisiä ihmisiä. Palautan sen samassa paketissa :-)


Jos tilaat kirjat kotiin nettikirjakaupasta, muista jättää tilaus viimeistään 16. joulukuuta, niin ne ehtivät ajoissa perille. Jos sinulla on kokemusta näistä esittelemistäni suosikeista, olisi ihanaa kuulla, mitä tykkäsit. Kommenttiboksissa kuullaan!  Niin ja hei: Instagramini kohokohdista löytyy kirjajoulukalenteri, siellä on lisää kirjavinkkejä.

Joulu on kirjojen juhlaa! Juhlaa kirjojen kanssa.

2 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Tänä jouluna vietän ensimmäistä kertaa hyvin, hyvin pitkään aikaan  kuukauden mittaisen joululoman . Voi vitjat, miten mahtavalta tuntuukaa...

Yrittäjän pitkä joululoma

10.12.19 Satu Kommentteja: 1

Tänä jouluna vietän ensimmäistä kertaa hyvin, hyvin pitkään aikaan kuukauden mittaisen joululoman. Voi vitjat, miten mahtavalta tuntuukaan sanoa tuo ääneen. Kuukausi! Lomaa!



Vielä vuosi sitten tällainen suunnitelma olisi ollut ihan mahdottomuus. Joulukuu on vähittäiskaupassa se tärkein myyntikuukausi. Joulumaratonin jälkeen ei tosiaankaan helpottanut, koska alkoi joulunjälkeinen ale ja sen jälkeen joka vuoden alun saakelinmoinen hylly- ja laatikkosavotta eli inventaario. Ei toivonkipinääkään mistään superpitkästä joululomasta.

Vaikka töitä ei tarvinnutkaan tehdä yksin tai edes kaksin tai kolmisin, oli kuitenkin oltava aina valmiudessa. Jos vaikka joku työntekijöistä olisi sairastunut ja estynyt tulemaan töihin, piti olla valmis säntäämään paikalle. Jos iso tavarantoimitus olisi tullutkin viikon aiottua myöhässä, olisi kaupalla pakko ollut olla purkamassa laatikoita asiakkaiden teiltä. Ja tottakai joka kerta tällaisia yllätyksiä tapahtui.



Nyt kun kauppaa ei enää ole, on enemmän vapautta. Olen pystynyt ennakoimaan kaiken paremmin, kun on vähemmän muita ihmisiä, josta oma toimeentulo on riippuvainen. On paljon helpompi hanskata 50 kuin 2 500 asiakasta. On paljon vähemmän säätöä kun työskentelee viiden palveluntuottajan eikä 60 palvelun-/tavarantuottajan kanssa. Hitsin paljon yksinkertaisempaa hoitaa ja vastata yhden ihmisen  aikatauluista kuin 15 ihmisen aikatauluista.

Vajaa vuosi sitten tapahtunut työnteon yksinkertaistaminen on tehnyt todella hyvää. Ei ole enää samalla tavalla kiire, stressi tai huoli. Joskus vähemmän on enemmän ja jostain asiasta luopuminen tuottaakin pitkällä aikavälillä enemmän iloa ja rahaa. Minusta on todellakin tulossa nainen, jolla ei ole enää koskaan kiire!



No mitä olen ajatellut tällä kaikella vapaa-ajallani tänä jouluna tehdä?

Noh, leivoin kyläläisille 100 korvapuustia ja 50 joulutorttua (tai siis 48 koska 2 tarttui pöytään  mutta ei tullut hävikkiä, koska söin taikinat) ja teimme puolison kanssa yli 12 litraa glögiä ja ostimme ämpärillinen pillimehuja. Juhlat olivat muuten pirskatin onnistuneet! Jos pysyin laskuissa mukana, niin noin 60 uutta kaveriamme piipahti meillä kylässä. Mukaan lukien taikuri, jota en taikuriksi etukäteen edes tiennyt. Hän veti lapsille pienen esityksen ja opetti aikuisille korttitemppuja. Ja muusikko, joka laulatti lapsia sähköpianon säestyksellä.



Vietämme yhden jouluviikonlopun Reykjavikissa. Ohjelmassa on sukulaisten tapaamista, ystävätreffejä ja pari ravintolaillallista. Jouluaaton olemme anopin kanssa täällä Isafjördurissa ja ajamme joulupäivänä takaisin etelään, ja sitten lennämme perheen kanssa Suomeen, missä meitä odottaa joulu 2.0 eli suomalainen joulunvietto Sauvossa saaristomökillä Suomen-perheemme kanssa. Mahtavaa!

Koska edellisestä Ylläksen-matkastamme on kaksi vuotta, ja perinteisiin on kuulunut hiihtomatka joka toinen vuosi Ylläkselle, suuntaamme sinne tammikuun alussa kahdeksi viikoksi. Ohjelmassa on ihan hitokseen murtomaahiihtoa, latukahvilahengailua, paljon munkkirinkilöitä, kuumaa mehua, saunomista, lumikenkäilyä, osalla perheestä laskettelua, fatbike-pyöräilyä ja toivottaavasti myös luminen issikkaretki. Vuokrasimme koko perheelle talon Äkäslompolon keskustasta, läheltä ruokakauppaa ja hiihtolatuja. Unelmaloma horisontissa.



Lomakuukauden jälkeen pärähtää käyntiin pieni työmatka. Perhe palaan kotiin ja kouluun, minä jään Helsinkiin töihin (matkamessut ja kirjahommia) ja sen jälkeen Reykjavikiin töihin (opaskeikka). Tammikuun alussa palaan tänne vuorten väliin vuonoon ja alan fiilistellä, miltä alkanut vuosi tuntuu.

Minkälaisia joululomasuunnitelmia teillä on?

Kuvat: Björgvin Hilmarsson

1 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kaupallinen yhteistyö: Edita Oppiminen Kirjoitin ensimmäisen oppikirjani. Viesti perille! julkaistiin aikaisemmin tänä vuonna. Tällä ker...

Kaikki mitä olen 20 vuoden aikana oppinut

8.12.19 Satu Kommentteja: 0

Kaupallinen yhteistyö: Edita Oppiminen

Kirjoitin ensimmäisen oppikirjani. Viesti perille! julkaistiin aikaisemmin tänä vuonna. Tällä kertaa kirjoitin siitä, minkä ehkäpä parhaiten tunnen. Markkinointiviestintä ja sisällöntuotanto. Aihe, jonka parissa olen työskennellyt viimeiset kaksikymmentä vuotta.


Aloitin duunielämäni tekemällä sisältöjä printtimarkkinointiin. Työnantajamielikuvaa tukevia mainosartikkeleita, henkilöstölehtiä, tekstejä yritysten myyntipresentaatioihin, lehdistötiedotteita ja pitchejä toimittajille. Olin osakkaana helsinkiläisessä viestintätoimistossa, mutta kun kuvioihin tuli jääkiipeilijä ja elämä vei ulkomaille, myin osuuteni pois ja palasin taas yksityisyrittäjäksi.

Seurasi ajanjakso, jolloin tein paljon lehtijuttuja. Kirjoitin Helsingin Sanomien talous- ja ulkomaansivuille uutisia lähes joka viikko (kiitos Islannin talouskriisi ja tulivuorenpurkaukset!), juttuja Ylelle, kolumneja ja ulkomaanjuttuja Karjalaiseen, henkilöhaastatteluja aikakauslehtiin ja matkajuttuja niitä julkaiseviin lehtiin. Suomessa on aika vähän isompia lehtiä, joihin ei olisi joskus päätynyt jotain kirjoittamaani tekstiä. Osa jutuistani on ilmestynyt kirjoittamistani lehdistötiedotteista (aah, se onnistumisen tunne kun laatimasi tiedote menee lähes ilman muutoksia läpi lehdistössä - nykyään sitä  samaa onnistumisen fiilistä voi verrata siihen, kun jostain omasta blogijutusta tulee viraali ja sitä jaetaan satoja ja tuhansia kertoja).

Vuonna 2009 tapahtui kaksi asiaa, jotka eivät ole toisistaan kuitenkaan riippuvaisia. Tulin raskaaksi ja huomasin samalla, että printillä menee muuten ainakin sisällöntuottajan näkökulmasta aika kehnosti. Printtimediaan menevien juttujen hintoja laskettiin ihan numeerisestikin, eikä tullut kuuloonkaan, että lisääntynyt asiantuntemus, paremmat kontaktit (eli paremmat lähteet) ja parantunut tekstintuottamisen taito olisi näkynyt palkkioiden nousuna. Vedin johtopäätökset ja aloin keskittyä digiin ja kaupalliselle puolelle.

Aloin myydä yrityksille digitaalisiin kanaviin liittyviä sisällöntuotannon palveluja. Samoihin aikoihin perustin blogin ja aloin kirjoittaa niin sanottua pitkää tekstiä eli kirjoja, koska en halunnut luopua pitkien tekstien kirjoittamisesta, vaikka niitä ei minulta enää samaan tapaan ostetukaan. Ajattelin, että kirjoitan sellaisia kirjoja, joita on kiva kirjoittaa ja jotka liittyvät osaamiseni ja joiden avulla voin myös rakentaa henkilöbrändiäni. Se paksuin leipä eli suurin siivu liikevaihtoa on kuitenkin aina tullut markkinointiin ja myyntiin liittyvistä jutuista: markkinointiviestinnän konseptoinnista, kanavavalinnoista, sisällöntuotannosta, sisällön jakamisesta ja niin edelleen.

Siinä samassa syntyi tämä blogi ja muutama vuosi sen jälkeen Instagram-tili. Opettelin uusia viestintäkanavia ja sitä, miten ne saisi toimimaan mahdollisimman järkevästi. Rakensin työnkuvaani eteenpäin pala palalta ja vähitellen eteenpäin mennen. Pidin jatkuvasti mielessä - ja pidän yhä edelleen - kahta johtoajatusta:

1) Laskuta tarpeeksi (koska en elä perintörahoilla tai varakkaiden vanhempien tukemana).
2) Valitse töitä, joiden tekemisestä voi nauttia.



Kun kustannus- ja viestintätalo Edita pari vuotta sitten kysyi, kiinnostaisiko minua tehdä heille oppimateriaali aiheesta markkinointiviestintä ja sisällöntuotanto. Sellaista kirjaa ei kuulemma vielä ollut, joka vastaisi uuden opetussuunnitelman tarpeisiin. Samaan aikaan kirja voisi toimia inspiroivana ja ennen kaikkea käytännönläheisenä käsikirjana pienyrittäjille, jotka haluavat sada markkinointinsa paremmin haltuun (eli myynnin nousuun), sekä sellaiselle markkinointiväelle, joka kokee tarvitsevansa päivitystä etenkin digimarkkinointiviestinnän parissa.

No mikä jottei! Olin kirjoittanut tusinan kirjoja ja editoinut puolen sataa käsikirjoitusta, mutta oppikirjamateriaaleja en ollut koskaan aikaisemmin tehnyt. Uskalsin tarttua hommaan, koska tiesin, että tällaista kirjaa tarvittaisiin. Tiesin myös, että en haluaisi tehdä "perinteistä koulukirjaa", eikä sellaiselle olisi edes tarve. Tarvittaisiin innostava ja käytännön tarpeita palveleva matsku, joka olisi ehdottomasti digimuodossa, koska digitaalista markkinointiviestintää ei pysty möyhimään vain yksiulotteisena tekstinä.  Tarvitaan videoita, oikeita esimerkkejä ja havainnollistavia tietoiskuja. Sitä paitsi digimateriaalia on älyttömän nopea muokata. Tärkeä ominaisuus, koska asiat kuitenkin muuttuvat nopeasti.

Olen tähän opetusmateriaaliin koonnut lähes kaiken sen, mitä olen markkinointiviestinnän parissa oppinut viimeisen kahden vuosikymmenen aikana. Digikirja ei tietenkään ole kaiken kattava, ei mikään materiaali voi olla. Viestintäkanavia on saletisti toista ziljoonaa ja eri aloilla on erilaisia vaatimuksia ja reunaehtoja.



Viesti perille! -oppimateriaalia tehdessäni halusin korostaa kolmea asiaa:

1. Suunnittelun tärkeys. Tähän sopii hyvin kengännauhavertaukseni. Että mutta ärsyttää eteisessä solmia kengännauhoja. Etenkin jos ne ovat solmussa, selkää vihloo ja oma hikinen ja punainen naama turisee hikeä. Jos kengät vaan vetäisi jalkaan ja jättäisi nauhat solmimatta, kyllä siinä askeltamaan pääsisi ilman että jalat jäätyisivät. Tai sitten sitä kompastuisi niihin roikkuviin nauhoihin ja saisi polvensa mäsäksi. Jos näkee vaivaa ja solmii nauhat kunnolla, ihan kaikki siitä eteisestä eteenpäin sujuu paremmin. Sen takia tässä digikirjassa lähdetään liikkeelle ihan alusta: MIKSI markkinointiviestintää tarvitaan ja MITEN eli missä järjestyksessä sitä kuuluu tehdä. Ei vain kerrota, kuinka tehdään hyvä IG-päivitys, vaan kerrotaan myös se, miksi sellainen päätetään tehdä.

2. Valinta ja siinä pysyminen. Kun pohjatyöt on tehty kunnolla, markkinointiraha tulee käytettyä tehokkaammin. Jos sutii ympäriinsä ja kokeilee kaikkea mahdollista, rahat loppuvat ennen kuin ovipumppu alkaa käydä. Pitää malttaa valita, keskittyä ja sen jälkeen toteuttaa suunnitelmaa.

3. Saa olla kivaa. Halusin tehdä kirjasta mahdollisimman mukavan ja helpon lukea. Vaikka sisältö ei ole nopeaa ja helppoa toteuttaa, siitä voi silti kertoa mukavalla ja helpolla tavalla ja välillä hauskastikin. Uusia juttuja oppii helpommin, kun niiden oppiminen tuntuu kivalta ja kun todella kokee, että nyt minä muuten opin jotain hyödyllistä.



Luovia-podcast & verkosto ja IG-markkinointiin erikoistunut Social Sisterhood lukivat kaupallisena yhteistyönä tämän saman digikirjan ja antoivat siitä palautetta Instoissaan. Kyllä tuntui muuten tooooosi hienolta lukea näitä:

Olispa mulla ollut tämä kirja, kun aikanaan perustin yritykseni. –Luovia podcast / Nani

Satu on sellainen tekstivelho, että aihe kuin aihe muokkautuu hänen näppäimistöllään kiinnostavaksi. -- Tästä lukupaketista saa varmasti uutta pontta oman brändin markkinointiviestintään ja sisältöjen suunnitteluun! –Social Sisterood (Taru & Viola)
Olisikohan sinulla tälle oppikirjalle tarvei? Minulla olisi siihen kunnon vaikuttajamarkkinointivelhona tietysti myös alekoodi :) Jos hommaat kirjan Viesti perille! 31.12.2019 mennessä, saat 6 kuukauden lisenssistä 20 %:n alen normaalihinnasta. Käytä koodia PERILLE. Täältä pääsee Editan verkkokauppaan.

Lukuiloa ja ennen kaikkea: työn iloa ja entistä parempia myyntejä!

Kuvat: Björgvin Hilmarsson

0 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi ja terveiset pyhäpäivään täältä Islannista! Ihanaa että on olemassa kaksi kotimaata ja niistä toinen on sella...

Sata pullaa kyläläisille

6.12.19 Satu Kommentteja: 0

Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi ja terveiset pyhäpäivään täältä Islannista! Ihanaa että on olemassa kaksi kotimaata ja niistä toinen on sellainen, jonka kielessä ei ole prepositioita ja jossa lentokentälle ja naapurimaahan pääsee junalla. On monta risteilyä joka päivä Tukholmaan ja Tallinnaan, hyllymetreittäin lastenkirjallisuutta ja loistava kirjastojärjestelmä. Hassuja sanoja, jotka eivät ole vitsejä. Asuntotuotantotoimisto.


Me juhlistamme suomalaisuutta täällä Isafjördurin kylässä kutsumalla kaikki tutut viikonloppuna suomalaisille joulukahveille. Valmistamme itse 12 litraa glögiä, leivomme 50 joulutorttua ja litran pullataikinasta niin paljon korvapuusteja kuin mahdollista. Pata porisee, pullataikina nousee.

Itsenäisyyspäivän tunnelmissa suosittelen lukemaan Katjan blogista jutun suomalaisuudesta. Se on mahdottoman hieno pätkä tekstiä.
Ei tarvitse mun takia kahvia keittää.
Otan itsekin.
No sitten.


Minä lähden nyt keittämään sitä glögiä. Ihan vaan vieraita varten. Jos nyt kukaan edes tulee. 

0 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kaupallinen yhteistyö: Biodelly Luonnonkosmetiikka on hyvä joululahja. Kun ihoa ja hiuksia hoitaa luonnonkosmetiikalla, ei tarvitse tehd...

Luonnonkosmetiikkaa pukinkonttiin

4.12.19 Satu Kommentteja: 0

Kaupallinen yhteistyö: Biodelly

Luonnonkosmetiikka on hyvä joululahja. Kun ihoa ja hiuksia hoitaa luonnonkosmetiikalla, ei tarvitse tehdä kompromisseja: luonnonkosmetiikka pitää huolta omasta ihosta mutta myös luonnosta. Seuraavaksi kerron ovat omat kosmetiikkasuosikkini pukinkonttiin. Jutun lopussa on 15 prosentin alekoodi Biodellyyn. Ja sen vielä sanon, ennen kuin aloitan, että tämä ensimmäinen tuotekuva on puolisoni joulujäynä - tällä siis mennään, ei ollut aikaa vaatia uutta kuvaa ;)

Partaöljyä parrastaan ylpeille


Omalle miehelle, veljelle, isälle, ystävälle ja kenelle tahansa partaansa tyytyväiselle tyypille. Laitoin oman puolison testaamaan tätä ja sain tyytyväisen käyttäjän palautteen. Pari tippaa pipetistä kämmenille ja sitten sivellään partaa. Karvat ojennukseen eli viimeinen silaus ennen kotoa poistumista. Jättää kuulemma parran mukavan pehmeäksi ja pitää sen muodossaan. Mietoa tuoksua kuvaisin pehmäksi ja syväksi. Iso plussa kotimaisuudesta: Rokua-partaöljy on suomalainen tuote.



Pitkähiuksisille, ohuthiuksisille


Omassa päässäni on aika paljon tukkaa, mutta yksittäinen hius on paksuudeltaan toivottoman ohut. Tyypillinen suomalainen hiuslaatu, siis. Omat hiustenhoitorutiinini ovat todella yksinkertaiset: pesen noin kerran viikossa shampoolla, laitan hoitoaineen ja käärin hiukset vähäksi aikaa pyyheliinaan ja menen saunaan. Huuhtelen hoitoaineen nopeasti pois ja pidän huolen siitä, että hoitoainettaa jää hiuksiin jonkin verran. Kampaus harvapiikkisellä kammalla ja valmista tuli! En käytä fööniä tai suoristusrautaa arjessa.



Evolve shampoo ja Evolve hoitoaine ovat käsittämättömän hyviä hiustenhoitotuotteita tässä hintaluokassa. Shampoo pesee hyvin ja hoitoaine hoitaa hiusta hyvin. Kunhan hoitoainetta jättää vähän latvoihin huuhtomisen jälkeen, pitkienkin hiusten kampaaminen helpottuu. Näistä tuotteista jää hiuksiin ihana, raikas tuoksu. Tämän vuoden hiusteni luottotuote.


Olen jo useita vuosia käyttänyt niin sanottua pyyheturbaania eli sellaista päähän kiedottavaa hiuspyyhettä. Sain sellaisen lahjaksi kymmenen vuotta sitten mieheni äidin siskolta enkä aluksi tajunnut ollenkaan, miksi hiuksilla pitäisi olla oma pyyhkeensä. No, pari kertaa kokeiltuani en enää halunnut vaihtaa. Pyyheturbaani on älyttömän kätevä kääräistä märkien hiusten suojaksi, se pysyy paikallaan eikä se rusenna hiuksia (märät hiukset ovat alttiimpia vahingoittumaan kuin kuivat hiukset, siksi märkien hiusten tiukka kääriminen pyyhkeeseen voi tehdä hiuksille huonoa). Esikoinen on nyysinyt omaan käyttöönsä sen minun edellisen hiustenkuivaajani, joten olen nyt tänä syksyä käyttänyt tällaista Aquitex-materiaalista valmistettu pyyheturbaania. Se imee kosteutta todella nopeasti. Nerokas materiaali nopeuttaa hiusten kuivumista. Ja mikä parasta: yksi koko sopii kaikille.



Nuorelle iholle huokean hyvää luonnonkosmetiikkaa


Mossa tunnetaan edullisena ja hintaluokassaan laadukkaana luonnonkosmetiikkana. Kaikissa kokeilemissani Mossan tuotteissa on ihanan raikas ja kepeä tuoksu ja pakkaukset ovat värikkäitä silmäkarkkeja. Tässä Mossa-lahjapaketissa on sekä kasvoöljy (iltaisin kasvoveden jälkeen) että kasvonaamio/yövoide (voi käyttää iltaisin yövoiteena tai kerran-pari viikossa kasvonaamiona). Kätsy ja kaunis paketti esimerkiksi ensimmäiseksi luonnonkosmetiikkahankinnaksi.

Suosittelen tätä pakettia kuitenkin lähinnä nuorelle iholle (eli omalla mittapuullani sellaiselle +/– 20 vuotiaalle). Mossan kasvoöljy on periaatteessa aika tehokas kasvoöljy; se sisältää useampaa öljyä, mikä on hyvä merkki. Useimmiten monen öljyn sekoitukset ovat myös hintavampia kuin vaikka pelkkä kookosöljy.

Hinta ei aina kerro koko totuutta, mutta aika usein se korreloi sisällön kanssa.  Melko edullinen Mossan kasvoöljy tuoksuu hyvälle ja se on ravitsevaa, mutta nelikymppiselle iholleni tämä öljy ei kuitenkaan ole tarpeeksi tehokas. Syynä on tuotteen sisältämät esteriöljyt, joiden hoiteteho ei ole ihan parhaasta päästä. Ne ovat luonnollista alkuperää, mutta labrassa valmistettuja. Ihon pinta tuntuu öljyn jälkeen sileältä ja kauniilta, mutta vaikutus ei mene kovin syvälle eli öljy ei hoida samalla tavalla kuin niin sanotut kokonaiset kasvoöljyt. Suosittelen näitä Mossan tuotteita kuitenkin lämpimästi hieman nuoremmalle iholle. Tuoksu on aivan ihana!



Luksustuote äidille, sisarelle, itselle, ystävälle...


Herkullisen värinen ja paksurakenteinen Evolven hedelmähappokuorintanaamio sisältää sokeriruokoa ja perulaista macajauhetta. Glykolihappo ja papaya kuorivat ihoa ja tekevät siitä kirkkaan ja sileäntuntuisen. Paksunkeltainen kuorintanaamio näyttää ja tuoksuu ihan papayahillolta.  Tyylikäs musta pakkaus sopii kylppäriin kuin kylppäriin. Tässä kuorintanaamiossa on sekin ilo, että se sopii myös kuivalle ja herkälle iholle, koska se ei sisällä mekaanista kuorintaa (siis niitä iholla pyöriteltäviä rakeita). Kuollut ihosolukko kuoriutuu pois happojen ansiosta.



Talvelta suojaava yleisvoide ihan kenelle tahansa


Suomessa valmistettu yleisvoide Murumuru hoitobalmi  suojaa ihoa rajullakin talvisäällä, tuulisina ulkoilupäivinä, niin hiihtoreissulla kuin koirankusetuslenkeillä. Voide sisältää myös viinirypäleen siemenöljyä, joka lupaa tehdä ihosta pehmeän ja kimmoisan.

Kasviöljyä ja -vahoja sisältävä voide on paksuudeltaan samaa tasoa voin kanssa: purkista otetaan ronskisti sormella, hierotaan voide lämpimäksi käsissä ja levitetään vasta sen jälkeen iholle. Erinomainen tuote myös pakkasessa: koska tässä voiteessa ei ole lainkaan vettä, se ei jäädy naamalle.

Tätä voi sivellä kasvoille ulkoillessa, ulkoilmassa kuivuneille käsille tai ihan vaikka yöksi kasvoille kasvoveden ja seerumin jälkeen.

Ison kehun arvoinen yksityiskohta on tuo luonnonvaaleaa ja vihreää yhdistävä purkki.  Tuotepakkaus on täysin muoviton ja biohajoava. Tällaisten pakkausratkaisujen soisi yleistyvän myös muilla kosmetiikavalmistajilla. Isot plussat siis tästä! Murumurua murulle.



Jos naputtelet Biodellyn verkkokaupassa alekoodikenttään koodin SALAMA12 saat 15 prosentin alennuksen Biodellyn tuotteista (paitsi Less is More) . Koodi on voimassa 31.12. asti.

0 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Jees, kääks - enää kolme viikkoa pitkään joululomaan! Eilen lähettelin joulukorttiterveisiä, joten kuukauden aloitus -postaus siirtyi tavo...

Kuukauden kymmenen: joulukuu

3.12.19 Satu Kommentteja: 2

Jees, kääks - enää kolme viikkoa pitkään joululomaan! Eilen lähettelin joulukorttiterveisiä, joten kuukauden aloitus -postaus siirtyi tavoistani poiketen kuukauden toiseen päivään. Mitenköhän säntillinen kauris minussa kestää tällaista irroittelua? Noh, yritetään!

Elikkä: kymmenen faktaa marraskuusta.

Kuva marraskuun työjutuista: Björgvin Hilmarsson

Kuukauden ensimmäisen aamun ensimmäinen ajatus:
Joulukalenterien ensimmäiset luukut! Meillä on kotona lähtenyt tämä kalenteriralli ihan käsistä. Lapset saivat kuvakalenterin ja minikirjakalenterin Suomesta. Jossain jouluinnostuspuuskassa ostin heille myös suklaakalenterit paikallisesta ruokakaupasta. Ja esikoinen sai sitten vielä idean, että voisimme tehdä perhekalenterin, josta paljastuu joka päivä joku yksi yhteinen aktiviteetti koko perheelle. Sen lisäksi 12. joulukuuta alkaa joulukenkäshöy, kun islantilaiset joulupukit alkavat laskeutua vuorilta asukkaiden keskuuteen.

Tämän kirjan aion lukea:
Minulla on aivan mahtava pino kirjoja tuossa pöydällä odottamassa lukemista. Erityisen paljon odotan sitä, kun pääsen avaamaan Johanna Venhon kirjoittaman kirjan Sylvi Kekkosesta. Ensimmäinen nainen (WSOY), täältä minä pian tulen ja sinut luen!

Työasia, jonka aion saada valmiiksi:
Ensi syksynä ilmestyy kirjoittamista käsittelevä tietokirja (Tuuma-kustannus). Joulukuussa saan 80 % sen vaatimista haastatteluista tehtyä. Ihanaa! Keväällä on sitten kunnolla aikaa ajatella ja kirjoittaa.

Työasia, jonka tiedän roikkuvan puolivalmiina vielä tämän kuukauden jälkeenkin:
Ei mitään! Koska aion saada maailman valmiiksi ennen joululomia...

...no en ihan. En uskalla edes ajatella tätä kohtaa vielä, sen verran monta palloa on vielä ilmassa.

Lausahdus, josta saan juuri nyt energiaa arkeeni:
Pyytämättä ja yllätyksenä et saa yhtään mitään.

Ruoka, jota aion kokeilla:
Kokit & potit -blogin joulureseptikalenterin kakkosluukku eli tomaattipiirakka näytti niin mahtavan herkulliselta - kuvaa katsoessani melkein tunsin rapean pohjan muruset suussani - että tätä on kokeiltava.

Tässä kuussa tapahtuvista asioista eniten olen laittanut aikaa tämän suunnitteluun ja nyt se viimein toteutuu:
Ostimme lennot joululomalle Suomeen jo kesällä. Tapaninpäivänä suuntaamme Suomeen mökille ja sitten Lappiin. Upean pitkä joululoma tiedossa koko perheelle.

Asia, joka tuntuu ristiriitaisimmalta:
Se, että lasten kanssa on kivaa viettää arki-iltaa kotona kaikkea hauskaa yhdessä puuhaillen, mutta olen silti tavattoman helpottunut ja onnellinen kun ne ovat vihdoin menneet nukkumaan.

Yksi tavoite, joka on mahdollista saavuttaa:
Numeerista dataa tähän tällä kertaa. Katselin loppuvuoden talouslukuja ja näyttää vahvasti siltä, että tästä vuodesta tulee yritykseni tähänastisesti paras. Liikevaihto kasvoi taas. Jee! Pitää hieroa vielä yksi kauppa tälle vuodelle, niin viime vuoden ylitys tapahtuu varmasti.

Minkä asian haluaisin lasteni muistavan tästä kuukaudesta:
Että meillä oli se perhejoulukalenteri ja joka päivä tehtiin joku ylimääräinen hauska, mutta melko tavanomainen kiva juttu. Esimerkiksi: Käytiin kävelyllä meren rannalla. Mentiin jäätelölle ruoan jälkeen. Leivottiin pipareita (valmiista taikinasta).


--

"Kuukauden kymmenen" saa vapaasti kopioida omaankin blogiin. Antaa palaa, tyypit!

2 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kaupallinen yhteistyö: Plan International Suomi Vuosikymmenen viimeinen kuukausi pyörähti käyntiin. On aika pienille kiitoksille täällä...

Minulta joulukortti sinulle

1.12.19 Satu Kommentteja: 2

Kaupallinen yhteistyö: Plan International Suomi

Vuosikymmenen viimeinen kuukausi pyörähti käyntiin. On aika pienille kiitoksille täällä bloginkin puolella. Vuosi 2019 on ollut poikkeuksellisen tapahtumarikas. Jokainen kohtaaminen on tuonut työelämään ja vapaa-ajalle ja parhaimmillaan molempiin upeita ja mieleenpainuvia muistoja. Niistä aika moni tapahtunut täällä somekanavissa. Kiitos siis jokaiselle yhteisistä hetkistä, pienistä ja pitkistä, väliaikaisista sekä niistä, joista versoo vielä jotain pidempiaikaisempaakin.



Tänä vuonna perheeni jättää joulupostikortit lähettämättä, eikä yritykseni osta asiakkailleen ja alihankkijoilleen yrityslahjoja. Ohjaan ne kaikki varat tänä vuonna Planin joulukeräykseen.

Maailmanlaajuisesti 62 miljoonaa tyttöä ei pääse kouluun. Jos perheillä on rahaa kouluttaa vain osa lapsista, useimmiten suositaan poikia. Tytöt jäävät kotiin tekemään koti- ja peltotöitä. He joutuvat liian aikaisin avioliittoon ja saavat omia lapsia ollessaan vielä itsekin lapsia. Koulutus on avain parempaan elämään kaikille. Etenkin tyttöjen koulutukseen panostaminen – esimerkiksi koulutuksen esteiden kaataminen tyttöjen tieltä – parantaa kaikkien elämänlaatua ja voi katkaista köyhyyden kierteen, jossa huono-osaisuus periytyy sukupolvelta toiselle.



Minulla on itselläni kaksi tyttöä, 4- ja 9-vuotiaat. He saavat kaiken sen koulutuksen, minkä ikinä itselleen haluavat ja jaksavat hankkia. Heille koulunkäynnissä tylsintä on se, että pitää arkisin herätä seitsemältä.

Minulle on tärkeä asia tukea myös niitä tyttöjä, joille koulutus on kaukana itsestäänselvyydestä. Paras tapa lisätä hyvää maailmaan on laittaa saamansa hyvä kiertämään. Paras lahja maailman lapsille on koulutus.



Olen avannut oman joulukeräykseni Planin keräyssivustolle. Siellä voi lahjoittaa muutaman euron tai enemmänkin ja liittää terveiset (omalla nimellä tai ilman) mukaan. Luen niistä jokaisen. Tavoitteeni on kerätä 500 euroa. Olisi mielettömän hienoa saavuttaa tuo tavoite! 

Tästä pääset perustamaani joulukeräykseen.

2 kommenttia:

Mitä tuumaat?