Frozen 2 elokuva - millainen se oli?

Frozen II tuli Ísafjördurin kylän pikkuiseen elokuvateatteriin viime viikolla, samaan aikaan kun elokuva sai ensi-iltansa Yhdysvalloissa. Kävimme tietysti heti katsomassa sen lasten kanssa. Jos et halua tietää elokuvasta mitään etukäteen, kannattaa lopettaa lukeminen tähän. Seuraa pikkuisen juonipaljastuksia ja muunlaista mehustelua.


Vuosikausien odottaminen kannatti. Elokuva oli nimittäin mahtava! Tykkäsin tästä jopa enemmän kuin ensimmäisestä osasta.

Lumiukko oli yhtä upea mahdottomuus kuin viimeksikin. Lämmössä viihtyvä luminen humoristi, jonka ristiriitaisuuden pienempikin lapsi jollain tavalla aavistaa. Yksi kohtauksista sai sielun kananlihalle: lumiukko alkoi sataa pois. Miten kukaan voi sataa olemattomaksi, hajota sillä tavalla ilmaan?  Lopussa katsoja - ja Olaf - pelastettiin elokuvan lopussa siskon kysyessä toiselta, että lumiukko tehtäisiinkös?

Kääk! Itketti.

Kristoff, elokuvan näkyvin mieshahmo, oli onnistuttu säilyttämään kulmikkaana tyyppinä, joka vie tarinaa eteenpäin mutta ei sorru yksiulotteiseksi hölmöksi tai romanttiseksi höpöttelijäksi. Luulenpa, että tämän onnistuneen ja nauruhermoihin käyvän hahmon takana on niinkin yksinkertainen asia kuin todenmukaisuus. Kristoff on niin tavallinen tyyppi, että hän voisi ihan hyvin olla oikeasti olemassa. Juuri siksi hän on niin ihana!

Mahdottoman hyviä olivat Anna ja Elsa, tottakai. He hurmasivat tuttuudellaan ja sopivankokoisilla muutoksilla. Sankariteot tehtiin yhdessä: Anna veti toimintapuolen pulkan kotiovelle ja lopussa Elsa sinetöi kotiseudun pelastumisen. Elsan kiinnostavuus lasten piirroselokuvan sankarina vahvistui tämän elokuvan myötä. Hän tietää olevansa erilainen kuin muut, mutta ei heikko. Häntä ei paljon heterorakkaustarinat kiinnosta, eikä ajurina toiminnalle toimi myöskään mahdollisuus rikkauksiin tai valtaan. Hän vain on, surffaa jäälaudalla, ratsastaa upealla hevosella ja diggaa siskostaan ja ystävistään.



Upeinta Frozen II:ssa oli kuitenkin juoni ja tarinan konteksti. Elokuvassa selviää, mitä Annan ja Elsan vanhemmille oikeasti tapahtui, miksi Elsa sai syntyessään taikavoimat ja millainen historia heidän sukunsa takana vaikuttaa. Ydinjuoneen on haettu inspiraatiota saamelaiskulttuurista ja nyt tuo alkuperäiskansan kulttuurista lainaaminen on tehty oikein.

Walt Disneyn studiot tekivät Suomen, Ruotsin ja Norjan Saamelaiskäräjien ja Saamelaisneuvoston kanssa sopimuksen siitä, että elokuvassa käsiteltäisiin saamelaiskulttuuria hyväksyttävällä tavalla. Leffaa tekemään otettiin neuvonantajiksi saamelaisten itsensä nimeämiä asiantuntijoita. Upeasti hoidettu! Osa diiliä oli elokuvan dubbaaminen myös saameksi. Historiallista sekin: Frozen II on ensimmäinen Disney-elokuva, joka on puhuttu myös saameksi.

Hieno juttu.

Kävin katsomassa leffan 9- ja 4-vuotiaiden lasten kanssa, joista molemmat ovat nähneet Frozen ykkösen noin satatuhatta kertaa. Esikoinen tykkäsi kakkososasta paljon; elokuva ei tuntunut lainkaan liian lapsekkaalta tai tylsältä. Kuopus oli niin innoissaan leffasta, että kysyi heti leffan loputtua, voitaisiinko huomenna mennä katsomaan kolmososa. Pelottavuustasoltaan elokuva oli ykkösosan kaltainen. Leffassa on muutama iso kivijättiläinen, jotka pitävät meteliä liikkuessaan ja tuntuvat aluksi hieman rajuilta (kuten ykkösosan lumihirviöihin), mutta humorististen tilanteiden ja loppuratkaisun hyvisroolin kautta kivijättiläisistä ei jää pelottavaa muistoa.



Oli se upea elokuva. Kai menette katsomaan?

Tunnisteet: ,