Arkipäivä Ísafjördurissa

Niin, millaista se meidän arki on täällä Ísafjördurissa, jonne muutimme tänä syksynä? No tavallinen arkipäivä sujuu suunilleen tähän tapaan.



Me aikuiset ja esikoinen heräämme aamulla kello seitsemän, koska esikoisen koulu alkaa kahdeksalta. Tehdään aamiaista, pakataan eväät koulun evästaukoa varten ja tsekataan säätila. Esikoinen menee kouluun itse. Kävelymatka koulun pääovelle kodin ulko-ovelta on noin viisi minuuttia.

Kun puuro on jäähtynyt kattilassa huoneenlämpöiseksi, Pampula alkaa heräillä. Päiväkoti aukeaa kahdeksalta, mutta me emme koskaan ehdi lähteä kotoa ennen puoli yhdeksää. Tavoitteena on saapua paikalle ennen ysiä, koska silloin alkaa "valinta", eli lapset saavat päättää, mitä he seuraavan parituntisen aikana tekevät. Osa menee ulos leikkimään, osa piirtää, lukee, leikkii sisällä tai tekee palapelejä.



Kävelemme molemmat Pampulan kanssa päiväkodille. Vartin kävelymatka molempiin suuntiin virkistää kummasti ja maisemat tällä matkalla vain ovat niin ihanat, että ei niistä saa tarpeeksi varmaan koskaan. Autolla emme ole menneet vielä kertaakaan ja siitä olen hiton ylpeä. Ulos vaan ja vaatteet säätilan mukaan. Koska minun ei tarvitse mennä töihin jakkupuvussa, voin pukea aamulla vaikka kotiasuhousut, hupparin ja siihen päälle sadevaatteet. Oikein huonolla säällä kuopus laittaa hiihtolasit, että rakeet eivät sada silmiin.


Päiväkotimatkalla. Kuvassa oikealla näkyvä höyry tulee satamassa sijaitsevasta katkaraputehtaasta.

Aamukävely on myös minulle ja jäätikköoppaalle kivaa kahdenkeskeistä aikaa ennen töihin ryhtymistä. Ehdimme jutella ilman kiirettä tai ylimääräisiä korvia. Yleensä puhumme jostain ihan tavallisesta. Mitä tänään illalla syötäisiin? Pitäisikö se autovakuutus vaihtaa? Tai sitten suunnittelemme jotain ehkä tulevaisuudessa tapahtuvaa. Isoa olohuonetta teollisuushalliin rakennetussa loftissa tai neljän viikon vaellusmatkaa Kreetalle.

Aamumme kuulostavat mukavilta ja siihen on syynsä. Aamuisin herätyskelloon herääminen on nimittäin aivan kaameaa. Haluaisin nukkua ainakin kahdeksaan, mielellään yhdeksään. Yritän oppia nauttimaan näistä lähtökohtaisesti tervaisista arkiaamuista tekemällä niistä mahdollisimman miellyttäviä. Siksi meillä on tätä yhteistä kävelyä, kahvittelua ja puuhastelua ilman kiirettä. Tällainen aamujen organisointi on osa oman yritykseni palkitsemisjärjestelmää minulle.

Kävelyn jälkeen painun toimistolle. Kirjoitan vajaa kolme tuntia sähköposteja, laskuja ja päivitän somekanavia. Teen kaikkea sellaista, mikä ei vaadi pitkää keskittymistä. En ole aamuihminen, joten en ole aamuisin tehokkaimmillani. Aamuisin vältän kaikenlaista tärkeää.

Kymmentä vaille puolenpäivän kävelen crossfit-salille, jossa puolisoni yleensä jo odottaa, koska hän ei ole niin viimetinganihminen kuin minä. Treenaamme siis yhdessä ja jäämme yleensä vartiksi venyttelemään sporttailun jälkeen.



Sitten kello onkin jo lounaan verran. Jos kotona ei ole mitään edelliseltä illalta jäänyttä, menemme Heimabyggdiin lounaalle. Vaihtoehtoja on aina tasan yksi ja otamme aina sen. Ihanan helppoa ja joka kerta todella hyvää! Lounaan päälle yleensä kahvit. Eikä tarvitse huolehtia käteisestä tai lompakosta, koska minulla on ravintolassa oma laskuvihko, johon perheemme ostokset merkitään. Maksan sen kerran kuukaudessa pois.


Lisbet ja hänen puolisonsa Gunnar pitävät tätä upeaa kahvila-baari-lounasravintolaa Heimabyggd. Jos käytte Isafjördurissa, käykää täällä syömässä tai ainakin kahvilla ja tuhdilla kakkuviipaleella.

Lounaan jälkeen edessä on tehokolmetuntinen. Nyt on se aika, kun olen tehokkaimmillani, mukavimmillani ja aikaansaavimmillani. Tähän aikaan päivästä käsissä on joku iso työasia, joka pitää saada eteenpäin: kirjan käsis, kaupallinen yhteistyöpostaus, konsultointiprojekti tai joku muu vastaava, joka vaatii ajattelua ja aikaa.

Pidän tehotuntien aikana minimaalisen määrän taukoja. Käyn pari kertaa kolmetuntisen aikana vessassa, juon teetä tai kahvia ja paljon vettä. Kuuntelen kirjoitussoittolistaani ja pistän työasioita pinoon. Juuri ennen työpäivän loppua teen pienen listan asioista, joita sain päivän aikana valmiiksi ja teen pienen listan seuraavalle päivälle. Yritän siis rakentaa työpäivän lopusta mahdollisimman miellyttävän, jotta aloittaminen seuraavana päivänä ei tuntuisi niin tahmealta.


Ísafjördurin kirjaston tiloissa oli aikaisemmin sairaala. Nykyään täältä saa lääkettä ja hoivaa tarinankaipuuseen.

Meistä jompi kumpi hakee kuopuksen päiväkodista (minä, jos kalenterini näyttää, että tänään on kirjanlukuiltapäivä). Jos kuopuksella on tanssiharrastus, menen sinne ja odottelen tanssitunnin ajan aulassa ja kuuntelen äänikirjaa nappikuulokkeilla.

Esikoinen kävelee harrastuksiinsa itse. Kesken koulupäivää on harrastustunti, jolloin on ohjelmassa mm. pianotunti, kuoroharkat tai joogaa. Iltapäivisin tanssia tanssikoululla, jossa on muuten suomalainen opettaja. Mahtavaa!

Jos säät sallivat, puoliso ja esikoinen menevät iltapäivällä yhdessä maastopyöräilemään, kiipeilemään ja pian toivottavasti myös hiihtämään.


Syyskuulle asti päästiin maastopyöräilemään.

Noin viiden aikaan kaikki harrastukset, työt ja muut käytännön välttämättömyydet on taputeltu. Tehdään ruokaa. Kuunnellaan radiota. Syödään. Ruoan jälkeen kävelemme kotikylän uimalaan, koska kotimme suihku on niin huono (sijaitsee kylmässä kellarissa, ääks). Lapset tykkäävät uida ja hyppiä isommassa uima-altaassa. Esikoinen harjoittelee koulussa opittuja uintitekniikoita (uinti on täällä pakollinen oppiaine) ja kuopus tykkää leikkiä palloilla. Välillä istumme lämmittelemässä kuumavesialtaassa.

Uimalassa on kaksi pukuhuonetta ja niistä toisen yhteydessä on ihana suomalaistyylinen sauna, jossa on todella hyvät löylyt. Pukuhuoneet vaihtuvat vuoropäivin, jotta sekä naisilla että miehillä on mahdollisuus käyttää saunaa. Naisten saunapäiviä ovat tiistai, torstai ja sunnuntai.


Päiväkotimatkan varrella voi tällä tavalla kasuaalisesti hengailla kivien päällä.

Saunan ja uinnin jälkeen kotona lapset saavat vielä iltapalaa, itselleni kaadan välillä lasin viiniä. Nukutushommiin menee noin tunti ja yhdeksän–puoli kymmenen aikaan, kun talo on hiljainen, olemme puolison kanssa hereillä vielä pari tuntia. Meidän lamppu sammuu viimeistään puoli kaksitoista.

Tällaista pärinää on meidän arkemme Länsivuonoilla.

Lue myös: Miksi Länsivuonot on parhaita luontomatkakohteita Islannisssa?

Kuvat: Björgvin Hilmarsson

Tunnisteet: ,