Ohhoh. Olipa jokseenkin hätkähdyttävä laskutoimitus. Olen ollut yli puolet elämääni yrittäjänä. Puolet! Siis noin 20 vuotta. Laskeskelin tä...

Noin 20 vuotta yrittäjänä - mitä on jäänyt käteen?

6.9.19 Satu Kommentteja: 2

Ohhoh. Olipa jokseenkin hätkähdyttävä laskutoimitus. Olen ollut yli puolet elämääni yrittäjänä. Puolet! Siis noin 20 vuotta. Laskeskelin tätä vuosilukua omaksi huvikseni eilen kun huomasin, että on yrittäjän päivä. En ehtinyt eilen ottaa päivään mitään  kantaa, koska olin - hehe - aamusta iltamyöhään töissä.


Eipä siinä. Tuskin olisin mitään sen ihmeempää yrittäjyydestä edes sanonut. Minulle kun on henkilökohtaisesti aivan sama, missä muodossa ihmiset töitään tekevät. Minulla ei ole vahvaa yrittäjän identiteettiä. (Eikä kyllä työntekijänkään identiteettiä.) En halua olla mikään EK:n tai yrittäjäjärjestöjen yrittäjyys-mannekiini.  Siksi minulle on tärkeää, että esimerkiksi näissä minun ja Hannen Unelmahommissa-kirjoissa ja podcastissa on aina pidetty mielessä se, että ei tehdä mitään yrittäjyyskanavaa tai yrittäjänopasta. Puhumme mukavan ja kannattavan työn puolesta. Emme nosta y-tunnusta jalustalle.

Yrittäjyys on työnteon muoto. Siinä kohtaa toisaalta enemmän riskejä kuin palkkatyöntekijänä, mutta saamapuolellakin on enemmän erilaisia asioita. On enemmän joustavuutta, itsemääräämistä, omien asiakkaiden hankkimista, kollegoiden valintaa ja mahdollisuus suurempiin tienesteihin.

Mutta eihän se työntekijänkään rooli mikään kiveen hakattu ole. Työ voi kuukausipalkkaiselta mennä alta paljon helpommin kuin yrittäjältä.  Yrittäjä huomaa omalla alallaan tapahtuvia muutoksia paljon nopeammin kuin työntekijä. Yrittäjä huomaa, kun asiakkaat alkavat ostaa vähemmän ja tinkiä enemmän hinnoissa. Työntekijöille markkinamuutokset eivät näy yhtä nopeasti. Sikäli puheet yrittäjän suuremmista riskeistä eivät kyllä aina pidä paikkansa. 


Minulle on aivan se ja sama, tekeekö joku töitä työntekijänä, friikkuna, vuokratyöntekijänä tai yrittäjänä. Mitä väliä! Muotoseikoista kiisteleminen on turhaa hapen hukkausta. Kannattaako olla yrittäjä vai palkkatyöntekijä? Vähän kuin kysyisi, kannattaako lukea runoutta vai proosaa.  Ei sellaiseen kysymykseen voi vastata. Voi olla hyvää ja huonoa proosaa, kekseliästä runoutta, pateettista runoutta, koskettavaa runoutta... Sisältö ratkaisee aina ensin, eikä se, millaiseen pakettiin se on kääritty.

Tärkeintä on se mitä saan tehdä ja se mitä siitä itse saan (myös massia) ja miten se mitä teen vaikuttaa muuhun ympäristöön. Ensin  siis valitaan se mitä ja miksi ja sen jälkeen valitaan siihen toimiva muoto eli vastataan miten-kysymykseen. 

Itselleni yrittäjyys on ollut luonnollinen tapa järjestää oma työelämä, koska ei tällaista työpaikkaa kukaan muu minulle pystyisi tarjoamaan. Olen tällainen päättäväinen tuuliviiri ja monista eri asioista kiinnostunut työhevonen. Ei yrittäjyydessä muuten ole mitään muuta työntekoa ylevämpää ja korkealentoisempaa. Sehän on hitsi soikoon vain y-tunnus ja arvonlisäveronumero! 

Noh, minä nyt kuitenkin olen yrittäjä. Sisältöni taipuu parhaiten myytäväksi yrittäjämuodossa. Mitä olen tämän 20 vuoden aikana oppinut mukavasta työnteosta? Ainakin sen, että menestys missään ei tule helpolla. Monta palasta täytyy loksahtaa kohdalleen, jotta hommat sutivat eteenpäin. Näistä asioista nyt ei ainakaan kannata tinkiä:

- Ensin pitää tietää, mitä haluaa ja miksi. Eli mieti se sisältö! Menestyminen on eri ihmisille erilaisia asioita.
- Opettele tuomaan itsesi nätisti tyrkylle eli saa ihmiset kiinnostumaan sinusta ja omasta osaamisesta.
-  Tämä on jatkuvaa vatkaamista. Jos joku käy tänään kaupaksi, se ei välttämättä ole hoteinta hottia enää ensi vuonna. Kehitä siis koko ajan itseäsi niissä asioissa jotka sinua eniten kiinnostavat.
- Opettele alasi bisnesmallit. Kuinka raha kulkee sinun alallasi? Muista myös hinnoitella oikein. Älä myy mitään kympillä, ellet voi myydä vähintään satoja kappaleita kerralla.
- Ole kiva. It pays off. Pahoittelut kielenkäytöstä, mutta tätä ei voi sanoa kiroilematta. Mulkkujen kanssa ei jaksa pidemmän päälle tehdä hommia. Jos olisi pakko valita, niin mieluummin itse valitsen vähemmän massia kuin kyrvät kollegat. 
- Hanki hyviä kavereita myös työpiireistä. Yksin ei selviä kukaan. Mistään. Älä kuitenkaan ole pöljä nuoleskelija, joka yrittää tutustua kaikkiin "tärkeisiin ihmisiin" vain hyötyäkseen heistä. Sellainen loistaa pitkän matkan päähän eikä herätä pätkääkään luottamusta. Ja luottamus on kuitenkin verkostoitumisessa tärkein valuutta.

Lisäksi! Lue Kalenterikarjun mainiot omakohtaiset vinkit ekaan yrittäjävuoteen. Myös Reloven Nooran näkemys yrittäjävuosien opeista on tosi hyvä ja konkreettinen. Vahva lukusuositus molempiin.


Ja sitten vielä yksi tärkeä: kehu itseäsi. Etsi ja löydä itsestäsi se kulma, joka on sinulla keskimääräistä terävämpi. Älä piilota sitä ainakaan itseltäsi. Me kaikki emme voi olla maailman parhaita joka asiassa, mutta jokaisella on joku työkalu, taito tai ominaisuus, joka on vahvuus ja reitti siihen että on vähän helpompi saada se, mitä haluaa.

Mulla itselläni se on tämä seuraava. Tämä on itse asiassa lainaus tämän tämän päivän Hesarista, jossa matikanopettaja sanoitti mielettömän hienosti lahjakkuuden, jota matikassa pärjätäkseen eniten tarvitsee. Tajusin, että tuohan on juuri se asia, joka mulla on hanskassa. En ole niin kovin kiinnostunut juuri matematiikasta, mutta tuo matikanopen vuolema tikku on se, jolla itse pistelen aukkoja avaruuteen ja työnnän itseäni eteenpäin paikkoihin, joihin haluan mennä:

”Merkittävin lahjakkuuden muoto on halu ja sinnikkyys harjoitella. On toki erikoislahjakkuuksia, kuten urheilussa Teemut Pukki tai Selänne, mutta heitä on vain pieni osa.”

Sitä minulla on. Kehtaan sanoa olevani siinä hyvä!  On perslihaksia ja sinnikkyyttä. En ole nopein, mutta en väsähdä ihan vähästä. Siitä on näissä hommissa etua. Teen välillä aivan liikaa töitä ja sanon monelle asialle joo, mutta olen huomannut, että jos tekee jatkuvasti kaiken vain omaa hyvinvointia suojellen, ei lopulta saavuta ihan niitä kaikkia hienoimpia asioita, joita haluaisi. Välillä pitää pusertaa ihan hitokseen - ja sitten välillä muistaa ottaa vähän lomaa ja antaa pulssin tasoittua.

Kuvat: Björgvin Hilmarsson

2 kommenttia:

  1. Hyvin kirjoitettu ja samaa mieltä olen työntekijänä että "ole kiva". Ei mikään ole inhottavampaa kuin työkaverit jotka eivät keskity olennaiseen vaan jatkuvasti jaksavat narista mistä milloinkin mutta eivät asialle mitään tee. Itse olen siinä onnellisessa asemassa että rakastan sitä hommaa missä nyt olen, sitä toivoisi kaikille. Silti en pois sulje mahdollisuutta rakastua johonkin muuhunkin hommaan, sehän on omasta asenteesta kiinni. Kehu itseäsi kun olet sen ansainnut, kehu myös kaveria kun hän on sen ansainnut. Positiivisuus luo hyvää ja hyvä laitetaan kiertämään <3

    VastaaPoista
  2. "jos tekee jatkuvasti kaiken vain omaa hyvinvointia suojellen, ei lopulta saavuta ihan niitä kaikkia hienoimpia asioita, joita haluaisi"
    Tämä! Kun lähdin Suomesta vajaa vuosikymmen sitten, hidastaelämää-ajattelu oli lähdössä nousuun. Olen onnekas, että elämä heitti minut paikkaan, joka haastaa pistämään kaiken peliin, ja on jo osoittanut että pystyn paljon enempään kuin mitä olisin uskonut vuosikymmen sitten.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?