Voi jumbe! Ensimmäiset jouluaiheiset asiat ovat tulvahtaneet Facebookin kuvavirtaan. Reykjavikissa tuttuni näytti jo käärineen talonsa ulk...

Lähestyvän joulun tunnelmointia

27.9.19 Satu Kommentteja: 0

Voi jumbe! Ensimmäiset jouluaiheiset asiat ovat tulvahtaneet Facebookin kuvavirtaan. Reykjavikissa tuttuni näytti jo käärineen talonsa ulkorakenteet valosarjoilla.


Samalla tulvahti mieleeni, että tänä vuonna vietän ensimmäistä joulua kahdeksaan vuoteen, jolloin en joudu tiskin takana myymään kenellekään yhtään mitään.

Laitoimme mimmien kanssa kivijalkakaupan ja verkkomyymälän pakettiin alkuvuodesta.  Joulu on vähittäiskaupalle vuoden tärkein aika ja siksi tämän työelämämuutoksen huomaa selvimmin juuri nyt.

Tässä uudessa tilanteessa parasta on se, että tämän vuoden jouluna voin ihan oikeasti pitää joululomaa. Ei tarvitse mennä jouluaattona töihin myymään patalappuja. Ei tarvitse sumplia joululoman aktiviteetteja kauppakeskuksen pillin mukaan. Eikä tarvitse käyttää puolta kesää ja syksyä sen miettimiseen, mitä jouluksi tilataan ja millaisilla lähetyskustannuksilla. Jaa voi v***u sentään taasko siellä logistiikkayritys X:ssä on nostettu lähetyskuluja! Että 30 cm asia pitää pakata kuution laatikkoon ja sen lähettäminen maksaa noin kolme kertaa lähetetyn tuotteen sisäänostohinnan verran. Voi joulumieli sentäs.

Muutoksessa ihanaa on juuri se muutos. Että asioiden ei tarvitse jatkua samalla tavalla liian pitkään. Nykytilanteesta vallan riehaantuneena tein listan virkkeistä, joita minun ei tänä jouluna tarvitse sanoa ääneen. Kenellekään.



Haluatko että laitan vaihtotarran?

Vaihto-oikeus on tammikuun kuudenteen päivään asti.

En valitettavasti voi nyt paketoida, kun tässä on aika pitkä jono (ovelle asti) ja ostoskeskus tarjoaa paketointipisteita eri kerroksissa (juu tiedän että siellä on jonoa, joka paikassa on). Mutta voin tottakai laittaa lahjapaperia mukaan!

Vaihto-oikeus on tammikuun kuudenteen päivään asti.

Ei, nyt meillä ei ole mitään alessa (kolme päivää ennen jouluaattoa).

Vaihto-oikeus on tammikuun kuudenteen päivään asti.

On vielä aika vaikea tietää, mitkä tuotteet menevät joulun jälkeen alennukseen. Luultavasti ainakin osa niistä, joita ei myydä ennen joulua.

Vaihto-oikeus on tammikuun kuudenteen päivään asti.

Emme valitettavasti voi ottaa vastaan toisesta liikkeestä ostettua tuotetta ja vaihtaa sitä myymälämme omiin tuotteisiin.

Vaihto-oikeus on tammikuun kuudenteen päivään asti.

Niin, ymmärrän kyllä harmistuksen. Suomessahan nämä tuotteet ovat huomattavasti edullisempia (koska paikallinen tukkurimme on kiskuri mutta sitä ei voi sanoa ääneen paitsi näin jälkeenpäin). Kannattaa ilman muuta seuraavalla Suomen-reissulla ostaa matkalaukku täyteen näitä piirroshahmoilla koristeltuja kuppeja. Tulee varmasti paljon edullisemmaksi sillä tavalla.

Vaihto-oikeus on tammikuun kuudenteen päivään asti.

Emme valitettavasti voi ottaa takaisin tuotetta, joka on ostettu yli kaksi kuukautta sitten ja josta on hintalaput poistettu.

Vaihto-oikeus on tammikuun kuudenteen päivään asti.

Valitettavasti emme voi ottaa tuotteita sivuun varmuuden vuoksi kahden päivän ajaksi, etenkään ennen joulua. Tämä pusero kun on viimeinen kappale tätä kokoa. (Onpa muuten harmillista, kun joutuu koko ajan olemaan niin "negatiivinen" kun joulun pitäisi olla kuitenkin iloista aikaa)

Tottakai voin tulla näyttämään mistä se kauppakeskuksen paketointipiste / vessa / taksitolppa / kilpailijan myymälä / elokuvateatterin popcorn-tiski löytyy.

Vaihto-oikeus on tammikuun kuudenteen päivään asti.

Vaihto-oikeus on tammikuun kuudenteen päivään asti.

Vaihto-oikeus on tammikuun kuudenteen päivään asti.

Kiitos ja näkemiin ja hyvää joulua.

...näkemiin ja hyvää joulua.

...hyvää joulua.

...joulua.

...


(Ääni läks).

0 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Islannissa olen päässyt tutustumaan moneen maukkaaseen asiaan. Yksi herkullisimmista valtavien pääsiäismunien, hervottoman lakusuklaavali...

Lämmin voileipäkakku - juhlapöydän ihana mättöruoka

25.9.19 Satu Kommentteja: 14

Islannissa olen päässyt tutustumaan moneen maukkaaseen asiaan. Yksi herkullisimmista valtavien pääsiäismunien, hervottoman lakusuklaavalikoiman, islanninlampaan ja skyr-kakun ohella on leipäannos (brauðréttur) eli sopivammin käännettynä lämmin voileipäkakku.



Se on kahvipöytien retroherkku, jota on tarjolla lähes aina ja kaikenlaisissa kokoontumisissa. Lasten synttäreillä, rippijuhlissa, ylioppilasjuhlissa, ompelukerhon illanistujaisissa, hautajaisissa, sukukokoontumisissa, aikuisten synttäreillä, sunnuntaikahvituksilla. Erityisen hyvältä tämä päältä rapea ja sisältä pehmeä luomus maistuu seuraavana päivänä, kun juhlat on siivottu pois ja jääkaapista kaivetaan esiin sisältöä juhlapäivän jälkeisiin rääppiäisiin. Kyllä vaan maistuu mikrossa lämmitetty ruoka taivaalliselta!

Islannin voileipäkakku ei ainakaan vielä ole kokenut "uutta tulemista" suomalaisen voileipäkakun tapaan. En ole pistänyt merkille ruokablogeissa tuunattuja versiota tästä perinneherkusta. Eikä tästä oikein kukaan postaile instagrammiinsa kuvia. Koska ruokalaina tämä on niin tavattoman epäkuvauksellinen! Yritin ottaa kuvia leipäkakusta lautasella, mutta lopputulos oli jotain niin hirveää ruskeaa mössöä, että niitä kuvia en kyllä kehtaa julkaista. Tämä uuniruoka on nimittäin sata kertaa parempaa, miltä se kuvissa näyttää.



Perinteinen lämmin voileipäkakku on siis todellakin perinteinen. Siinä on vaaleaa leipää, lihaa ja hitokseen juustoa. En tiedä, saisiko tästä tehtyä ilmastoystävällisen, vegaanisen, gluteiinittoman tai laktoosittoman version. En ole koskaan kokeillut - tai maistanut. Jos joku saa sellaisen aikaiseksi, niin vinkatkaa ihmeessä.

Reseptiä saa muutoinkin muokata muutenkin mieltymyksien mukaan eikä makuelämys mene siitä millään tavalla rikki. Jotkut tykkäävät laittaa sekaan sieniä tai paprikaa. Jotkut skippaavat parsapussikeiton ja laittavat nesteeksi esimerkiksi hapankermaa ja/tai tuorejuustoa.

Tämä tässä julkaisemani resepti on peräisin anopilta. Vuosikymmenien aikana hän on ehtinyt tehdä niin monta lämmintä voileipäkakkua, että hän ei enää ei juuri mittaa raaka-aineita, vaan heittelee vaan luovasti materiaalia toisen päälle. Seurasin viikonloppuna sivusta hänen kokkailuaan ja tein raaka-aineista määräarviot.  


Yksi vuoka riittää reilusti neljälle vieraalle, jos juhlapöydässä ei ole tarjolla muuta suolaista ruokaa. Tämä määrä voileipäkakkua ja joku raikas salaatti muodostavat pätevän illallisen nelihenkiselle perheelle.

Islantilainen lämmin voileipäkakku 

(neljälle)

Pieni paketti paahtoleipää
Purkki säilykeparsaa (vihreää parsaa) + säilykkeen mehu
Noin 200 g kinkkua
Yksi pussi parsakeittoa (sellainen pussikeitto, mihin lisätään vain vesi)
Pari desilitraa juustoraastetta
Voita


Tee siis jokseenkin näin:

Voitele uuninvuoka (noin 20 cm x 30 cm) voilla. 
Revi paahtoleipäsiivut palasiksi ja laita vuokaan.
Kaada säilykeparsan palaset ja säilykepurkissa oleva neste leipien päälle. 
Revi kinkut palasiksi ja laita vuokaan leipien ja parsan päälle.
Valmista pussikeitosta parsakeitto, mutta jätä keitto aika paksuksi; sellaiseksi "mannapuuronpaksuksi". Kaada parsakeittoa vuokaan niin paljon, että keitto peittää täytteet.
Viimeistele juustoraasteella ja laita uuniin.
Paista uunin keskiosassa noin 200 asteessa noin puoli tuntia.

Anna vetäytyä vähintään puoli tuntia ennen tarjoilua. 

Kokeilitko? Kuinkas kävi?

14 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Postaus sisältää affiliate-linkkejä Taas on se päivä syksystä, kun yhdellä lemppariluonnonkosmetiikkamerkilläni eli Madaralla on käynni...

Syksyn paras alepäivä: luonnonkosmetiikkaa 40 prosentin alennuksella

23.9.19 Satu Kommentteja: 4

Postaus sisältää affiliate-linkkejä

Taas on se päivä syksystä, kun yhdellä lemppariluonnonkosmetiikkamerkilläni eli Madaralla on käynnissä 24 tuntia kestävä ale. Tänään 24.9. lähes kaikki tuotteet Madaran verkkokaupassa saa siis 40 prosentin alennuksella. Alen ulkopuolella ovat esim. Infinity-sarja (harmi!).

Turhia puteleita ei tietystikään kannata hankkia nurkkaan pyörimään eikä montaa kosmetiikkapurkkia ole järkeä avata yhtä aikaa, koska tuotteilla on rajallinen säilyvyysaika. Mutta jos nyt on tarve täydentää kosmetiikkavarastoja (tai jos olet niitä ihanan järjestelmällisiä tyyppiä, jotka hankkivat joululahjat monta kuukautta etukäteen), tämä alennus kannattaa tosiaankin hyödyntää.


Tässä ovat omat Madara-suosikkini eli ne tuotteet, joita käytän kolmen kohdan kasvojen ihon hoitorutiinissa. Riittoisaakin on kuin pirulla helvetissä, sillä itselläni nämä tuotteet ovat kestäneet lähes vuoden. Ostin kasvoöljyn elokuussa vuosi sitten samasta alesta ja ravistin putelin pohjalta viimeiset tipat elokuun lopussa. Tämän toisen pullon ostin syksyllä, kun pelkäsin että se ensimmäinen loppuu ennen seuraavaa Suomen-reissua.

Madara on yksi luonnonkosmetiikan suosikkimerkeistäni, koska valikoima on älyttömän laaja. Sieltä löytyy tuotteita nuorelle iholle ja yhtä lailla myös tymäkämpää tavaraa tällaiselle rutikuivalle iholle, ikääntyvälle iholle ja erityisen herkälle iholle. Madara ei ole se kaikkein edullisin luonnonkosmetiikkamerkki mutta se ei ole myöskään kallein, ei edes niiden kaikkein monipuolisimpia raaka-aineita sisältävissä kasvoöljyissä. 


Kasvojeni iho on kuiva, eikä sen hoitoon oikein enää riitä pelkkä vedellä pesu ja "joku kiva voide". 

Kirjoitin aikanaan perusteellisemman jutun aiheesta ikääntyvän ihon hoito luonnonkosmetiikan tuotteilla.

Nykyään teen tämän rutiinin joka aamu ja joka ilta:

1. Aamuisin laitan iholle kosteuttavaa kasvovettä. Kasvoveden juju on kosteuttaa ihoa, ei toimia esim. putsarina. Itselleni onkin veden valinnassa tärkeintä, että siinä on mahdollisimman paljon kosteuttavia ainesosia, kuten hyaluronihappoa. Sitä on tässä Infinity Mist -kasvovedessä. Tämä ei olekaan alessa (ups), mutta suosittelen sitä silti.


2. Kun kasvovesi on imeytynyt, heitän siihen päälle seerumin, joka kasvoveden tavoin tuo kasvoille kosteutta (ja ajaa kutinan pois ja tekee maaperän epäedullisemmaksi tulevaisuuden juoville). Madaran seerumeista suosikkini on kuivalle iholle suunnattu  SOS-Hydra Repair Serum joka sisältää mm. pioniuutetta, pellavansiemenuutetta ja hyalyronihappoa. Seerumi näyttää purkin takia vaaleanpunaiselta, mutta on iholla täysin väritöntä. Hinta alen jälkeen noin 26 €.


3. Kolmantena lukitsen kasvoveden ja seerumin tuoman kosteuden ihoon levittämällä kasvoille voiteen tai öljyn. Laitan voiteen, jos aion laittaa päiväksi meikkiä, jotta ripsari ei heti leviä viiruiksi alaluomelle. Luonnonkosmetiikan kasvojöljyjen laatu on sitä parempi, mitä useampia öljyjä tuote sisältää. Tässä Madaran Age Recovery -öljyssä on kymmentä erilaista öljyä. Muun muassa pihlajan, porkkanan, karpalon ja vadelman siemenöljyjä. Hinta alen jälkeen alle 30 €. Hellurei! Enpä usko, että mistään muualta saa tällä hintaa näin monesta eri öljystä valmistettua kasvoöljyä. Hinta on ihan hemmetin hyvä!


Kuivalle iholle runsasta ja superkosteuttavaa voidetta. Eikä mikään ohut päivävoide riitä. Runsasta ja paksua, kiitos! Viime vuonna tilaisin SMART-sarjan Fine Line -voidetta erittäin kuivalle iholle mutta sitä en löytänyt Madaran valikoimista tällä kertaa. Pienen etsiskelyn jälkeen tulin siihen tulokseen, että tämä SMART Anti-Fatigue  -voide näyttäisi olevan samantyylinen.  Levittyy helposti eikä jätä ihoa tahmeaksi, joten se sopii myös meikin alle.  Tämä on hyvä tuote erittäin kuivalle iholle. Hinta alen jälkeen himpun yli 24 €.


Iltaisin teen aivan samat jutut kuin aamullakin, mutta ensin puhdistan kasvojen ihon miedolla puhdistusmaidolla (kuivalle iholle kannattaa käyttää puhdistusvoidetta tai -maitoa, ei vaahtoa koska se kuivattaa). Tämä mieto Madaran puhdistusmaito, joka sisältää mm. rauhoittavaa jasmiiniuutetta, sopii myös herkälle iholle. Pyyhin puhdistusmaidon pois lämpimään veteen kastetulla pienellä rievulla. Putsarin hinta alen jälkeen 12,54 €.


Ja löytyyhän sieltä Madaran verkkokaupasta kaikkea muutakin:  shampoota, hoitoaineita, monikäyttöistä pihlajavoidetta, kasvonaamioita... Jos suunnitelmissa on muistaa jouluna läheisiä luonnonkosmetiikalla, sellaiset lahjat saa nyt edullisesti.  Vinkkinä hänelle jolle on mahdoton keksiä mitään: anna laadukasta käsisaippuaa. Kaikki pesevät - ainakin toivottavasti - vessassa käynnin jälkeen kätensä. Mukaan lukien anoppi, päiväkodin henkilökunta ja omat elossa olevat vanhemmat. Tämä  mintuntuoksuinen käsisaippua on oma suosikkini, tuoksussa on myös pikkiriikkisen mäntyä ja sypressiä (hinta alen jälkeen reilu 7 €).  

Neljänkymmenen prosentin tarjous ei (ymmärrettävästi) toistu kovin usein, joten jos aiot toimia, kannattaa toimia nopeasti.

4 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Ennakkovaroitus: tässä jutussa käsittelen aiheita, jotka saattavat olla herkemmille lukijoille liikaa. Jos lapsiin kohdistuva väkivalta, se...

Islannin Lastentalo auttaa väkivaltaa kokeneita lapsia

20.9.19 Satu Kommentteja: 8

Ennakkovaroitus: tässä jutussa käsittelen aiheita, jotka saattavat olla herkemmille lukijoille liikaa. Jos lapsiin kohdistuva väkivalta, seksuaalirikokset ja lasten rooli rikosasioiden selvittämisessä aiheuttavat liikaa ahdistusta, kannattaa jättää tämä juttu lukematta.


Kuulusteluhuone. Lapsi istuu vasemmalla, haastattelija oikealla.

Itsehän en ole nukkunut kunnolla moneen päivään. Olen ahdistunut, hajalla ja minusta tuntuu kuin olisin irrallaan kaikesta todellisesta. Leijuisin jossain ihmeellisessä tilassa, johon välähdyksittäin tunkeutuu vääryksien vääntämää tuskaa. Samaan aikaan olen kuitenkin valtavan kiitollinen ja rohkaistunut kuulemistani järjen äänistä. Vaikka kaikki olisi mahdollisimman huonosti, tilanteen eteen voi kuitenkin tehdä edes jotain.

Olen ollut tulkkina ja tapaamisten järjestäjänä lastensuojeluun liittyvässä projektissa täällä Reykjavikissa. Yksi vierailuista tapahtui "Lastentalossa" (Barnahús), jossa autetaan kaikkein kamalimpia asioita kokeneita Islannissa asuvia lapsia.



Islannissa on viimeiset 20 vuotta ollut olemassa valtion rahoittama palvelutalo, joka on erikoistunut rikosten uhreiksi joutuneiden lasten poliisikuulusteluihin,  todistajan lausuntoihin ja terapiaan.

Joka vuosi noin 300 lasta käyttää Lastentalon palveluja. Noin puolet tapauksista liittyy lasten kokemaan seksuaaliseen väkivaltaan, toinen puoli muuhun väkivaltaan (esimerkiksi perheen sisäiseen väkivaltaan). Lastentalon palveluiden pariin ohjataan lastensuojelusta tai oikeusistuimesta. 

Lastentalossa lasten kuulusteluun ja lasten terapiatyöhön erikoistuneet psykologit ja sosiaalityöntekijät ottavat vastaan lapsia. Haastatteluiden kautta pyritään selvittämään lapsen iästä riippuen se, mitä on tapahtunut, kuka on tehnyt, kuinka usein, missä ja niin edelleen. Osa haastatteluista on taustahaastatteuja, joiden avulla kartoitetaan tilanne ja sen taustat.

Tällaisten selvityshaastattelujen lisäksi Lastentalossa tehdään haastatteluja, joita käytetään todistajanlasuntona oikeudessa. Lapsi ja häntä haastatteleva psykologi istuvat erillisessä huoneessa keskustelemassa. Lapsi tietää mikrofonista ja kamerasta, mutta ei kuule tai näe toisessa huoneessa istuvaa tuomaria, syyttäjää, puolustusasianajajaa ja muita asianosaisia. Haastattelija kuulee korvanappiinsa tuomarin esittämät kysymykset, jotka hän sitten esittää lapselle tilanteen ja tapauksen sallimissa rajoissa. Jos puolustusasianajaja tai tai tuomari kysyisi asiaa, johon psykologi tietää että lapsi ei osaa vastata, kysymystä ei esitetä.



Haastattelujen lisäksi Lastentalossa järjestetään lapsille terapiaa, joka saattaa jatkua useita vuosia. Terapiavaihtoehtoja on muutamia, ja minun tässä kohtaa myönnettävä että ne eivät jääneet mieleen. Joka tapauksessa kyse on tieteenalan hyväksymistä ja tarkoin määritellyistä terapiakeinoista: mitään vaihtoehtohoitoja täältä siis ei saa.

Lastentalossa on myös lääkärin tutkimushuone (tässä kohtaa romahdin), jossa lapselle tehdään tarvittaessa lääketieteellinen tutkimus. Islannin ainoa pienten ihmisten sisätutkimuksiin soveltuva laite löytyy näistä tiloista. Tavanomaisissa sairaalatiloissa sellaista ei ole.

Reykjavikin keskussairaalasta lastenlääkäri, gynekologi ja sairaanhoitaja käyvät Lastentalolla kahden noin viikon välein tekemässä tutkimuksia - ja akuuteissa tapauksissa samana päivänä. Useinhan on niin, että jos rikoksesta on kulunut yli 72 tuntia, lääkärin tekemästä tutkimuksesta ei ole enää hyötyä sillä tavalla, että tutkimus tuottaisi todisteita esimerkiksi oikeutta varten. Lääkärintutkimus tehdään vain, jos siitä tiedetään olevan hyötyä. Mitään "varmuuden vuoksi" -tutkimuksia ei suoriteta, koska tutkimustilanne on lapselle luonnollisesti hyvin raskas.

Tutkimushuoneen nurkassa on se tavallisistakin lastenlääkäri- ja lastenhammaslääkärikäynneistä tuttu lelukori. Tapaamisen jälkeen lapsi saa valita itselleen palkinnoksi haluamansa pienen lelun tai tarravihkon (romahdin taas).



Lastentalon ideana on se, että lapsi, joka on kokenut kammottavia asioita, ei joutuisi kärsimään enää yhtään enempää. Että hän ei joudu käymään erikseen sairaalassa tutkimuksissa, sitten poliisilaitoksen tiloissa kuulustelussa ja lopulta vielä oikeussalissa kertaamassa kaikkea tapahtunutta, vaikka rikoksesta olisikin kulunut jo paljon aikaa.


Mahdollinen lääkärintutkimus, haastattelut, mahdollisen oikeudenkäynnin todistajanlausunto ja sen jälkeen vielä pitkäkestoinen terapia tehdään kaikki yhdessä ja samassa talossa Lastentalon työntekijöiden kesken. Talo ei sijaitse lähellä valtion virastoja tai yritysten toimistoja. Talo näyttää ihan tarkoituksella kodilta ja sijaitsee aivan tavallisella asuntoalueella.  Lattioilla on värikkäitä mattoja. Odotustilat ovat kuin leikkihuoneita. Pienten lasten terapiahuoneessa on hiekkalaatikko, taidevälineitä, leikkikaluja, leikkikeittiö, pieniä vaaleanpunaisia My Little Pony -nukkeja, autoja... Sekä aikuisille että lapsille on sisustettu kodinomaiset odotushuoneet.

Suomessa ja aika monessa muussakin paikassa rikoksen uhriksi joutunut lapsi voi joutua todistamaan oikeudessa pahantekijää vastaan. Oikeussaliin meno ensimmäistä kertaa ihan vaikka vain todistajankin roolissa on aikuisellekin vaikea tilanne - lapselle tilanne on vielä hirveämpi. Jos rikoksesta on kulunut pitkä aika - koska oikeusprosesseissahan kestää - lapsen todistajanlausunnon uskottavuus voi laskea, sillä kaikkea ei välttämättä muista enää samalla tavalla vuosi tapahtuman jälkeen. Vuosihan voi olla jopa viidennes lapsitodistajan koko elämästä!

Lastentalossa todistajanlausunnon  tekee mahdollisimman lapsien kuulusteluun erikoistunut asiantuntija rauhallisessa ja kodinomaisessa ympäristössä. Haastattelutilanne tallennetaan ja  näytetään oikeuden istunnossa. Lapsen ei tarvitse mennä oikeussaliin.


Todistajan kuulustelussa tuomari istuu pöydän päässä ja esittää kysymyksiä toisessa huoneessa lapsen kanssa istuvalle psykologille. 

Juttelin Lastentalon työntekijöiden kanssa ja aika pian minulle selvisi paljon muutakin positiivista.  Lastentalossa terapeutit näkevät oman työnsä jäljen selvästi: kaikkien yhteisenä päämääränä on saada aikaan mahdollisimman hyvä ja johdonmukainen todistajanlausunto, väärintekijät vankilaan ja uhrille hänen tarvitsemaansa apua. Lastentalon kuulustelijat tietävät, millaisiin kysymyksiin minkäkin ikäisen lapsi pystyy vastaamaan. Nelivuotias osaa kertoa kuka teki, mitä teki, missä ja milloin mutta ei vielä välttämättä osaa kuvailla miten. Ekaluokkalaisen ikäiset ymmärtävät jo miten- ja milloin-kysymykset mutta eivät välttämättä tapahtuman toistuvuutta tai sitä, missä järjestyksessä asiat ovat tapahtuneet. Vasta noin 11-vuotias osaa kuvailla tapahtumajärjestyksen loogisesti.

Viisivuotiaalta lapsiuhrilta ei voida kuulusteluissa tai oikeudessa kysyä esimerkiksi: kuinka usein henkilö X teki sinulle näin.  Niin pieni ihminen ei vielä ymmärrä, mitä "usein" tarkoittaa. Onko kerran usein?  Onko aina kun menin hänen autoon, usein? Vai miten monta kertaa se on?


Ikäohjeet lapsen kuulusteluun.

Kun samassa talossa tehdään sekä haastattelu, jossa selvitetään tapahtumien kulku, että annetaan terapiaa, parempaa "palvelua" saavat myös rikoksen selvitystyön parissa olevat asiantuntijat, jotka työn rankkuudesta johtuen saattavat tällaisissa töissä palaa helposti loppuun ja olla henkisesti aivan finaalissa.

Kun ne kamalimmatkin tapahtumat on lapsen kanssa keskustellen saatu selville, haastattelijan hyvin tuntema ja samassa talossa työskentelevä kollega ottaa lapsen terapia-asiakkaakseen. Näin haastattelija voi olla varma, että apua tarvitseva lapsi apua myös saa. Luottamus tuttujen kollegoiden kesken auttaa jaksamaan, koska he tietävät että heidän yhdessä tehty työ auttaa lapsia eikä vain siirrä ongelmaa "seuraavan laitoksen hoidettavaksi".

Erityisesti tätä ajatusta henkilökunta halusi korostaa: Vaikka lapselle olisi tapahtunut kuinka kamalia asioita tahansa, lapsi ei koskaan ole pilalla tai kykenemätön tavalliseen elämään. Uhriuden ei tarvitse määrittää loppuelämää. He tekevät töitä sen eteen, että lapsella olisi parempi tulevaisuus.


Terapiavälineitä.

Olin jo pitkään tiennyt Lastentalon olemassaolosta, mutta en ollut ihan kokonaan ymmärtänyt heidän työnsä merkittävyyttä ja roolia lasten oikeuksien puolustajana ja kokonaisvaltaisena auttajana. Tällainen väkivaltaa kokeneen lapsen tarpeisiin suunnattu yhden luukun periaate olisi todella tervetullut myös muualla maailmassa. Islannin mallin tyylisiä Lastentaloja onkin jo avattu ainakin Norjassa, Kyproksella ja Maltalla. Toivottavasti pian myös muualla.

Se on mielestäni ihmisen ja yhteiskunnan hyvyyden mitta, kuinka hyvin se kohtelee heitä, joilla on kaikista vaikeinta. 

8 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Tuntuuko sustakin, että aika töissä ei mitenkään "riitä kaikkeen"? Että kappas, siellä on taas alkuviikolle neljä palaveria j...

Karsi aikasyöpöt - kolmen kohdan ohjelma

15.9.19 Satu Kommentteja: 2

Tuntuuko sustakin, että aika töissä ei mitenkään "riitä kaikkeen"?



Että kappas, siellä on taas alkuviikolle neljä palaveria joissa pitää käydä näyttäytymässä (mutta kukaan ei oikein tiedä miksi), tukku cc-sähköpostiviestejä (joiden lähettäjäkään ei välttämättä tiedä, miksi viesti tulee MYÖS sinulle), asioistaan epävarmojen ihmisten lähettämiä FYI-pikaviestejä (kaikilla työasioilla ei tarvitse kuormittaa kaikkia, mutta tätä on joskus vaikea ymmärtää), matkalaskuselvityspyyntöjä ja kuuman pallon heittelyä ihmiseltä toiselle, joista kukaan ei suostu ottamaan koppia vaan jatkaa mieluummin ilmassa heittelyä kuormittaen kaikkia pelin keskelle joutuneita.

Ja tuota listaahan voisi jatkaa seuraavan vuosisadan puolelle.

Etenkin verkostomaisessa tietotyössä sälää helposti kasaantuu sälän päälle. Huomaan itse oman työni arjessa sen, että jos en ole jatkuvasti haukkana priorisoimassa omia asioitani, homma levähtää käsiin ja työpäivät venyvät infernaalisiin mittoihin, vaikka se rahaa tuovan työn määrä ei lisääntyisi lainkaan.

Olen noudattanut tällaista kolmen kohdan aikasyöppöjen muusausohjelmaa ja se todella toimii. Yritykseni liikevaihto on triplaantunut neljän vuoden aikana, vaikka en ole lainkaan kasvattanut työtuntien määrää. Päinvastoin: nykyään nukun pidempiä yöunia, minulla on säännöllinen harrastus ja silloin tällöin pidän myös ihan tavallisia vapaapäiviä ja lomia.

Lue toki myös tämä juttu, jossa mietin oppimiani "yksinkertaisia asioita" työelämästä:
Työelämän yksinkertaisten asioiden lista



Luin taannoin erästä kirjoittamaani artikkelia varten tutkimuksen (Harvard Business Review) johtajien ja itse omaa aikaansa hallinnoivien (freelancerit, tietotyöläiset, esimiesasemassa olevat) ajankäytöstä. Tutkimuksen mukaan noin 40 prosenttia kaikesta työajasta menee turhiin asioihin eli sellaisten asioiden tekemiseen, joista ei ole mitään hyötyä tai jotka eivät edistä yhtään mitään asiaa.

Siis melkein puolet! Hu-huu.

Tutkimuksessa esiteltiin kolmen kohdan metodi karsia omista töistä turhaa ryönää pois. Olen itse käyttänyt tätä keinoa ja suositellut sitä myös muille. Se on osoittautunut todella tehokkaaksi jätemyllyksi. Disclaimerina: tämä jätemylly toimii vain, jos sinulla on edes vähän valtaa vaikuttaa ajankäyttöön työpaikallasi ja työtehtäviesi sisältöön. Toisaalta tämän mallin avulla voi vääntää omalle esimiehelle rautalangasta, miksi jotkut asiat on alettava tehdä toisin.

Käytä aikasi töissä paremmin - kolmen siilon jätemylly


Tee lista kaikista niistä asioista, jotka mielestäsi sinun työssäsi ovat turhia. Tee lista täysin "lonkalta". Älä liikaa mieti tai analysoi vaan listaa kaikki ne pienetkin töissä eteen tulevat tehtävät, jotka tuntuvat sinusta täysin turhilta työnkuvassasi. Esimerkki: Jos työsi on edistää yrityksen myyntiä ja olet myyntihommissa hyvä, henkilöstölle menevän jokaviikkoisen uutiskirjeen kommentoinnin ei tarvitse kuulua työnkuvaasi.  Ellei sitten uutiskirjeessä esitellä uutta myynnin työkalua, jonka hienouksista sinä tiedät yhtiössä kaikkein parhaiten.

Jaa sen jälkeen nuo listalla olevat asiat kolmeen ryhmään: lopetettavat, delegoitavat ja ulkoistettavat. Laita jokainen sinun näkökulmastasi turha työtehtävä yhteen näistä ryhmistä. Jokainen tehtävä pitää laittaa johonkin näistä ryhmistä eli ei jätetä mitään löysiä häntää roikkumaan minnekään.

Lopetettavat asiat ovat sellaisia, joita ei yksinkertaisesti tarvitse tehdä ollenkaan. Ei sinun eikä kenenkään muun. Itselleni tällaisia työtehtäviä ovat esimerkiksi kutsut seminaareihin tai palavereihin, joissa en näe mitään oman työni kannalta järkevää kulmaa. Niistä pois jättäytyminen ei maksa minulle mitään enkä häviä mitään siitä, että jätän menemättä. On monia tilanteita, joissa pärjätään aivan mainiosti ilman minun läsnäoloani.



Delegoitavat ovat sellaisia tehtäviä, jotka on pakko tehdä mutta jotka joku muu kuin sinä voit tehdä.  Esimerkki omasta elämästäni. Saan järkälemäisen määrän Islannin-matkailuun liittyviä kysymyksiä ihmisiltä. Niitä tulee päivittäin erilaisista kanavista kymmeniä. Jos kyse on maksavan asiakkaan kysymyksistä, vastaan niihin tottakai. Sehän kuuluu työhöni. Jos ne ovat ilmaisia vinkkejä pyytäviltä ei-asiakkailta, en koskaan jätä vastaamatta, mutta en anna niihin sisältöä esimerkiksi henkilökohtaisesti sähköpostilla, koska siihen menee paljon aikaa. Delegoin kyselijät sellaisten sisältöjen pariin, joita olen jo luonut. Useimmiten on helpointa ohjata digi-sisältöihin: Tripsterin verkkomatkaoppaaseen, Tripsterin matkailuapplikaatioon karttoineen tai tämä henkilökohtaisen blogini sisältöihin.

Ulkoistettavat tehtävät ovat sellaisia, jotka ovat oman työn kannalta relevantteja ja joita ei voi delegoida eteenpäin, joko siksi että itsellä ei ole alaisia tai siksi, että yrityksessä kenelläkään muulla ei ole aikaa tai osaamista keskittyä niihin. Tällaiset asiat pitää  siis ostaa toisilta rahalla. Omassa työssäni olen esimerkiksi ulkoistanut kaikki käännöstöihin liittyvät projektit, kaiken kirjanpidon ja lainopillisen neuvonnan sekä visuaaliseen suunnitteluun liittyvät asiat. Jos joku asiakas haluaisi vaikkapa ostaa minulta hyvän esitteen oman yrityksensä tuotteelle, minä osaan konseptoida ja tuottaa sisällön ja projektimanageerata, mutta visuaalisen ilmeen ulkoistan ostamalla sen joltakin tuntemaltani graafikolta.



Siilotuksen jälkeen laita jätemylly päälle. Unohda ne kaikki tiputettavat asiat. Sen jälkeen keskustele esimiehesi tai työkavereidesi kanssa, jos tarvitset heiltä hyväksynnän toimillesi. (Minä en tarvitse, koska maksan palkkani itse ja olen yritykseni ainoa työntekijä, mutta useamman ihmisen työpaikoilla muutoksista pitää tottakai sopia yhdessä muiden kanssa.) Sen jälkeen delegoi rohkeasti asioita eteenpäin ja ulkoista tarvittavat asiat hyville yhteistyökumppaneille. Äläkä siinä kohtaa enää mikromanageeraa, vaan anna muiden hoitaa sovitut hommat ja sinä voit keskittyä juuri niihin asioihin, jotka ovat sinun oman osaamisesi ydintä.

Sitten vaan lihamylly jauhamaan!

Lue toki myös tämä juttu, jossa pohdin, mitä tehdä kun yrittäjää kohtaa kuiva kausi ja töitä ei ole:
Mitä tehdä, kun yrittäjällä ei riitä asiakkaita?

Kuvat: Björgvin Hilmarsson

2 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Oletteko kuunnelleet Auta Antti -podcastia? Minä huomasin tällä viikolla, että toisen kauden jaksoista osa oli jäänyt kuuntelematta. Viet...

Podcast-suosikkini: alkoholismi itketti, luterilaisuus nauratti

13.9.19 Satu Kommentteja: 9

Oletteko kuunnelleet Auta Antti -podcastia? Minä huomasin tällä viikolla, että toisen kauden jaksoista osa oli jäänyt kuuntelematta.

Vietän tällä hetkellä yksinäistä home-away-from-home työviikkoa Reykjavikissa anopin kodissa asuen ja anopin autolla ajellen. Anoppi itse on sillä välin meillä kotona hoitamassa lapsia. Nyt kun on harvinaisen paljon hiljaista tilaa ympärillä, tekee mieli täyttää se jollain, millä en ole aikaisemmin ehtinyt.


Kaikkien hiljaisten ja toimeettomien hetkien aikana olen kuunnellut kaikki aikanaan kuuntelematta jääneet Auta Antti! -jaksot.

Ja tuumin tässä, että ei ole mikään ihme, että siitä tuli niin todella suosittu. Olisi ollut ihme, jos ei olisi tullut.

Suosittu mediahenkilö ja näyttelijä newyorkilaisessa ruokakomerossa puhumassa hammasharjoista ja kuolemasta. Taustalla kuuluu putkien lorinaa, koska naapuri käy välillä pissalla. Vai olikohan se suihkussa.

Vaikuttaa niin aidolta, että se kuulostaa jo käsikirjoitetulta. Mutta sitähän se onkin. Perusteellinen valmistautuminen näkyy lopputuloksessa. Ei soljuvan oloista yksinpuhelua saa aikaan laittamalla mikin päälle ja puhumalla "jotain asiaa" ja lisäämällä siihen "lennosta pari  Rosson-rentoa yksityiskohtaa".

Minua tässä podcastissa kiehtoo eniten se vilpittömyys ja uteliaisuus käännellä auki asioita, jotka ovat ihmisille tärkeitä. Minitarinat, esimerkit ja polveilevat pohdinnat auttavat ymmärtämään tätä kaikkea "jatkuvasti muuttuvaa, epävarmaa paskaa nimeltä elämä".

Tämä on ensimmäinen podcast, jota kuunnellessa minulle tulee olo, että seuraisin kahden hyvän ystäväni jutustelua vierestä. Toinen heittää pallon, toinen ottaa sen kiinni. Toinen kysyy, ja toinen sitten vastaa. Kun Antti Holma vastaa lukijoiden kysymyksiin, hän vastatessaan luo myös kysyjän.

Podcastin kuuntelijana saan nauttia kuulemastani ja osallistua kuuntelemalla, mutta minun itse ei tarvitse sanoa mitään. Mihinkään. Eikä minun ole pakko harmistua yhtään mistään tai uskoa yhtään mitään, koska "...kaikkia vinkkejä mitä tässä ohjelmassa annetaan, saa käyttää vain omalla vastuulla, sillä vinkkien antaja eli Meikä Murhaaja ei ole minkään alan ammattilainen."



Jutut vain naurattavat ja itkettävät. Räkätän ja nyyhkin sitä, että näen jutuissa itseni. Kuuntelen juttuja muista, mutta näen itseni mokailemassa, stressipeikkona sykkyrällä työtuolin reunalla, keräilemässä omia vaatteitani yllättävistä paikoista ja pohtimassa sitä, onko järkeä pohtia enää yhtään enempää mitään.

Suosikkijaksojani ovat kaikki. Eniten vollotin juomista käsittelevän jakson parissa (ylhäällä linkkaamani Miesjakso). Jaksoa kuunnellessa taisin ensimmäistä kertaa oikeasti ymmärtää vähän siitä, mitä alkoholismi on. Se herkisti.

Suurin käkätyskohtaus lenkkipolulla tuli muistaakseni silloin kun luureissa soi jakso, jossa selitettiin maailmanuskontojen olemassaolo, ja jakso, jossa avattiin luterilaisen kirkon silver-taso (alla oleva Menneisyys ja nykyisyys).



Tätä podcastia on niin kiva kuunnella, että minua ei ole sekuntin siivuakaan harmittanut se, että miksi minä en voinut keksiä tehdä tällaista sisältöä itse. (Koska jos nyt ihan rehellinen olen, niin näin media-alan sekatyöläisenä tämä ajatushan hipaisee mieltäni joka kerta, kun luen jonkun tosi hyvän kirjan, hyvin rakennetun kaupallisen blogiyhteistyöpostauksen, kouluttavan lehtijutun tai kekseliään IG-postauksen. Tietynlainen ammattisairaus tämmöinen varjovertailu.). Tämä podcast on niin hyvä, että minä olen kiitollinen siitä, että saan ihan vain nauttia kuuntelemalla sitä.

Onko täällä vielä joku, joka ei ole kuunnellut? Joka joka ei tykännyt? Sinä joka tykkäsit, mikä oli suosikkijaksosi?


9 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Palautin edellisviikolla seuraavan Unelmahommissa-kirjan käsiksen. Nimikin saatiin jo päätettyä. Ja sehän on: Unelmaduunarin tilipäivä – 8...

Ole kiva - menestys on mukavuuden jälkituote

9.9.19 Satu Kommentteja: 2

Palautin edellisviikolla seuraavan Unelmahommissa-kirjan käsiksen. Nimikin saatiin jo päätettyä. Ja sehän on: Unelmaduunarin tilipäivä – 8 askelta, joiden jälkeen tienaat tarpeeksi.

Viimeinen luku, jota viimeistelin, muodostui itselleni kaikkein henkilökohtaisimmaksi. Käsittelin siinä muun muassa ihmisten kivoutta ja sitä, miksi kannattaa olla hyvis.


Kiitos kaikesta Hanne, Maiju ja Laura!

Kässärin alkuvaiheessa innostuin eniten konkreettisista hinnoitteluvinkeistä, jeesistä tarjousten tekemiseen, tuesta palkka- ja palkkioneuvotteluihin sekä siitä, että sain kannustaa miettimään, miten samalla tuotteella tai palvelulla voisi tehdä hieman enemmän massia ilman suunnatonta lisävaivaa.

Rahahommat sytyttivät ja sytyttävät edelleen, mutta sitten se hyvistelyn leipominen kuitenkin aiheutti isoimman roihun. Massiasioista tuli paljon enemmän sivuja, mutta ne kivoutta käsittelevät tekstit tuntuivat itselle silti painavemmilta. Enpä malta odottaa että kirja ilmestyy ja saan kuulla, mitä te ja kaikki muut kirjasta ajattelevat. Mikä oli hyödyllisintä, mikä ilostutti ja mikä sai ehkä ajattelemaan ja toimimaan toisin? Vai oliko se vain boooooring. (Paitsi että ei ole vaihtoehto tuo viimeinen.)

Hyvistelyn henkilökohtaisuus saattaa johtua tehtävistä, joita suunnittelin luvun loppuun. Innostuin yhdestä kohdasta ja sen hyvää tekevästä vaikutuksesta niin paljon, että raotan sitä pikkuisen jo nyt.

Yksi monien tehtävien alakohdista oli näinkin yksinkertainen:

Mieti, mitkä asiat tekevät sinusta itsestäsi mukavan ihmisen. Pyydä muutamaa luottoystävääsi kertomaan vähintään kolme ominaisuuttasi, joiden takia sinun seurassasi on mukava olla. Minä tein tehtävän malliksi. Pyysin sosiaalisten vahvuuksieni listaa muutamalta ystävältäni. Ja näin ihanasti he sanoivat:

Olet myötäelävä, avoin ja aina ystävällinen myös mulkeroille.
Tarkka ja paneutuva, joka ei tee mitään puolihuolimattomasti. Tai vaikka tekisitkin, sitä ei huomaa.
Sinussa on parasta se, että olet niin kannustava ja aidosti kiinnostunut siitä, mitä muille kuuluu.
Näet mahdollisuuksia oivaltavissa paikoissa. Tarjoat neuvoja ja tukea, mutta ilman, että se tuntuisi tuputtavalta.
Osaat olla tiukka ystävällisesti.
Olet hauska ja joustava luonne, joka sopeutuu moneen eikä valita mistään.
Olet hauska ja ennen kaikkea naurat myös itsellesi. Et ota asioita liian vakavasti.


Jösses, johan tässä ihan posket punoittaa. Muijat, mä hajoon edelleenkin kun luen näitä teidän kirjoittamia asioita (Hanne! Maiju! Laura!). Tämän tehtävän tekemisestä tulee itselle vastaanottajana mutta myös tehtävän tekijänä tavattoman hyvä mieli. Kokeilkaa tekin! Paskempikin alkuviikko lähtee terävämmin liikkeelle, kun joku muu oman peilikuvan lisäksi kertoo, kuinka hauska ja hyvä tyyppi oletkaan!

2 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Ohhoh. Olipa jokseenkin hätkähdyttävä laskutoimitus. Olen ollut yli puolet elämääni yrittäjänä. Puolet! Siis noin 20 vuotta. Laskeskelin tä...

Noin 20 vuotta yrittäjänä - mitä on jäänyt käteen?

6.9.19 Satu Kommentteja: 2

Ohhoh. Olipa jokseenkin hätkähdyttävä laskutoimitus. Olen ollut yli puolet elämääni yrittäjänä. Puolet! Siis noin 20 vuotta. Laskeskelin tätä vuosilukua omaksi huvikseni eilen kun huomasin, että on yrittäjän päivä. En ehtinyt eilen ottaa päivään mitään  kantaa, koska olin - hehe - aamusta iltamyöhään töissä.


Eipä siinä. Tuskin olisin mitään sen ihmeempää yrittäjyydestä edes sanonut. Minulle kun on henkilökohtaisesti aivan sama, missä muodossa ihmiset töitään tekevät. Minulla ei ole vahvaa yrittäjän identiteettiä. (Eikä kyllä työntekijänkään identiteettiä.) En halua olla mikään EK:n tai yrittäjäjärjestöjen yrittäjyys-mannekiini.  Siksi minulle on tärkeää, että esimerkiksi näissä minun ja Hannen Unelmahommissa-kirjoissa ja podcastissa on aina pidetty mielessä se, että ei tehdä mitään yrittäjyyskanavaa tai yrittäjänopasta. Puhumme mukavan ja kannattavan työn puolesta. Emme nosta y-tunnusta jalustalle.

Yrittäjyys on työnteon muoto. Siinä kohtaa toisaalta enemmän riskejä kuin palkkatyöntekijänä, mutta saamapuolellakin on enemmän erilaisia asioita. On enemmän joustavuutta, itsemääräämistä, omien asiakkaiden hankkimista, kollegoiden valintaa ja mahdollisuus suurempiin tienesteihin.

Mutta eihän se työntekijänkään rooli mikään kiveen hakattu ole. Työ voi kuukausipalkkaiselta mennä alta paljon helpommin kuin yrittäjältä.  Yrittäjä huomaa omalla alallaan tapahtuvia muutoksia paljon nopeammin kuin työntekijä. Yrittäjä huomaa, kun asiakkaat alkavat ostaa vähemmän ja tinkiä enemmän hinnoissa. Työntekijöille markkinamuutokset eivät näy yhtä nopeasti. Sikäli puheet yrittäjän suuremmista riskeistä eivät kyllä aina pidä paikkansa. 


Minulle on aivan se ja sama, tekeekö joku töitä työntekijänä, friikkuna, vuokratyöntekijänä tai yrittäjänä. Mitä väliä! Muotoseikoista kiisteleminen on turhaa hapen hukkausta. Kannattaako olla yrittäjä vai palkkatyöntekijä? Vähän kuin kysyisi, kannattaako lukea runoutta vai proosaa.  Ei sellaiseen kysymykseen voi vastata. Voi olla hyvää ja huonoa proosaa, kekseliästä runoutta, pateettista runoutta, koskettavaa runoutta... Sisältö ratkaisee aina ensin, eikä se, millaiseen pakettiin se on kääritty.

Tärkeintä on se mitä saan tehdä ja se mitä siitä itse saan (myös massia) ja miten se mitä teen vaikuttaa muuhun ympäristöön. Ensin  siis valitaan se mitä ja miksi ja sen jälkeen valitaan siihen toimiva muoto eli vastataan miten-kysymykseen. 

Itselleni yrittäjyys on ollut luonnollinen tapa järjestää oma työelämä, koska ei tällaista työpaikkaa kukaan muu minulle pystyisi tarjoamaan. Olen tällainen päättäväinen tuuliviiri ja monista eri asioista kiinnostunut työhevonen. Ei yrittäjyydessä muuten ole mitään muuta työntekoa ylevämpää ja korkealentoisempaa. Sehän on hitsi soikoon vain y-tunnus ja arvonlisäveronumero! 

Noh, minä nyt kuitenkin olen yrittäjä. Sisältöni taipuu parhaiten myytäväksi yrittäjämuodossa. Mitä olen tämän 20 vuoden aikana oppinut mukavasta työnteosta? Ainakin sen, että menestys missään ei tule helpolla. Monta palasta täytyy loksahtaa kohdalleen, jotta hommat sutivat eteenpäin. Näistä asioista nyt ei ainakaan kannata tinkiä:

- Ensin pitää tietää, mitä haluaa ja miksi. Eli mieti se sisältö! Menestyminen on eri ihmisille erilaisia asioita.
- Opettele tuomaan itsesi nätisti tyrkylle eli saa ihmiset kiinnostumaan sinusta ja omasta osaamisesta.
-  Tämä on jatkuvaa vatkaamista. Jos joku käy tänään kaupaksi, se ei välttämättä ole hoteinta hottia enää ensi vuonna. Kehitä siis koko ajan itseäsi niissä asioissa jotka sinua eniten kiinnostavat.
- Opettele alasi bisnesmallit. Kuinka raha kulkee sinun alallasi? Muista myös hinnoitella oikein. Älä myy mitään kympillä, ellet voi myydä vähintään satoja kappaleita kerralla.
- Ole kiva. It pays off. Pahoittelut kielenkäytöstä, mutta tätä ei voi sanoa kiroilematta. Mulkkujen kanssa ei jaksa pidemmän päälle tehdä hommia. Jos olisi pakko valita, niin mieluummin itse valitsen vähemmän massia kuin kyrvät kollegat. 
- Hanki hyviä kavereita myös työpiireistä. Yksin ei selviä kukaan. Mistään. Älä kuitenkaan ole pöljä nuoleskelija, joka yrittää tutustua kaikkiin "tärkeisiin ihmisiin" vain hyötyäkseen heistä. Sellainen loistaa pitkän matkan päähän eikä herätä pätkääkään luottamusta. Ja luottamus on kuitenkin verkostoitumisessa tärkein valuutta.

Lisäksi! Lue Kalenterikarjun mainiot omakohtaiset vinkit ekaan yrittäjävuoteen. Myös Reloven Nooran näkemys yrittäjävuosien opeista on tosi hyvä ja konkreettinen. Vahva lukusuositus molempiin.


Ja sitten vielä yksi tärkeä: kehu itseäsi. Etsi ja löydä itsestäsi se kulma, joka on sinulla keskimääräistä terävämpi. Älä piilota sitä ainakaan itseltäsi. Me kaikki emme voi olla maailman parhaita joka asiassa, mutta jokaisella on joku työkalu, taito tai ominaisuus, joka on vahvuus ja reitti siihen että on vähän helpompi saada se, mitä haluaa.

Mulla itselläni se on tämä seuraava. Tämä on itse asiassa lainaus tämän tämän päivän Hesarista, jossa matikanopettaja sanoitti mielettömän hienosti lahjakkuuden, jota matikassa pärjätäkseen eniten tarvitsee. Tajusin, että tuohan on juuri se asia, joka mulla on hanskassa. En ole niin kovin kiinnostunut juuri matematiikasta, mutta tuo matikanopen vuolema tikku on se, jolla itse pistelen aukkoja avaruuteen ja työnnän itseäni eteenpäin paikkoihin, joihin haluan mennä:

”Merkittävin lahjakkuuden muoto on halu ja sinnikkyys harjoitella. On toki erikoislahjakkuuksia, kuten urheilussa Teemut Pukki tai Selänne, mutta heitä on vain pieni osa.”

Sitä minulla on. Kehtaan sanoa olevani siinä hyvä!  On perslihaksia ja sinnikkyyttä. En ole nopein, mutta en väsähdä ihan vähästä. Siitä on näissä hommissa etua. Teen välillä aivan liikaa töitä ja sanon monelle asialle joo, mutta olen huomannut, että jos tekee jatkuvasti kaiken vain omaa hyvinvointia suojellen, ei lopulta saavuta ihan niitä kaikkia hienoimpia asioita, joita haluaisi. Välillä pitää pusertaa ihan hitokseen - ja sitten välillä muistaa ottaa vähän lomaa ja antaa pulssin tasoittua.

Kuvat: Björgvin Hilmarsson

2 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Syksy-jee! Syyskuun eka eli aika jo melkein perinteeksi muodostuneen kuukauden aloitus -jutun. Kymmenen faktaa syyskuusta. Kuukauden...

Kuukauden kymmenen: syyskuu

1.9.19 Satu Kommentteja: 4

Syksy-jee! Syyskuun eka eli aika jo melkein perinteeksi muodostuneen kuukauden aloitus -jutun. Kymmenen faktaa syyskuusta.



Kuukauden ensimmäisen aamun ensimmäinen ajatus:
Sataako-eikö sada-sataako? Teimme tänään 25 kilometrin mittaisen tölttirikkaan vaelluksen maaseudulla, jokasyksyisellä issikkaretkellä. Aamulla vähän ripsautti paksua sumua, joten kääräisin paksun villapaitani päälle kirkkaanoranssin megapaksun ja reisiin asti ulottuvan sadetakin.  Kannatti. Ei tullut kylmä.

Tämän kirjan aion lukea:
Luin aamulla Hesaria ja mm. tämän monenlaisia ajatuksia (lähinnä pohjatonta ärtymystä) herättäneen jutun (maksumuurin takana), jossa kerrottiin Suomen rikkaimmista ihmisistä tehdystä tutkimuksesta. Lehtijuttu antoi aika toivottoman kuvan kovatuloisempien ajattelumaailmasta. Haluan lukea tämän kuun alussa ilmestyvän kirjan Huipputuloiset - Suomen rikkain promille,  koska en vain voi uskoa, että tämä lehtijutussa kerrottu edustaa koko tutkimustulosta. Jos niin on, niin VOI MORJES.

Työasia, jonka aion saada valmiiksi:
Yksi asiakaslehti, jota olen ollut tekemässä, on lähdössä pian painoon. Tsäppädäppädää. TSÄPPÄDÄPPÄDÄÄ.

Työasia, jonka tiedän roikkuvan puolivalmiina vielä tämän kuukauden jälkeenkin:
Copy-peistaus viime kuulta, hahahaha:
Hih, tämä blogini visuaalinen uudistus. Se on loppusuoralla, mutta tässä kestää vielä hetki. Köh. Kun kuulenkin sanan uudelleenohjaus, suuhun nousee pikkuisen oksennusta. No, hoidettava se on silti. Luultavasti valmista on syyskuussa. 
(Sanotaanko, että lokakuun puolella?)

Lausahdus, josta saan juuri nyt energiaa arkeeni:
Ei ole yhtään kiire. Vieläkään!

Ruoka, jota aion kokeilla:
Variksenmarjasmoothieta. Olemme poimineet niin hitosti marjoja, että pakastin tursuaa jo yli. Täytyy muistaa pitää kulutus oikealla tasolla, että päästään vielä poimimaankin.

Tässä kuussa tapahtuvista asioista eniten olen laittanut aikaa tämän suunnitteluun ja nyt se viimein toteutuu: 
Äsken mainittu asiakaslehti! Kolme ohjelmoimaani Islannin-matkaa asiakkaille! Tähän-vielä-joku-asia-mutta-en-nyt-muista-mikä-se-oli! Semmoinen perusvikkelä syksynaloitus.

Asia, joka tuntuu ristiriitaisimmalta:
No ehkäpä havainto: Asuin Reykjavikissa 10 vuotta, eikä minua kutsuttu itsenäni kertaakaan yhteenkään islantilaisten omaan sosiaaliseen kerhoon, kuten ompelukerhoon, kirjakerhoon, ruoanlaittoklubiin tms. Pääsin aina jonkun siivellä, mutta en koskaan omana itsenäni. Sitten muutimme perheen kanssa pieneen kylään Länsivuonoilla. Ehdin asua siellä vähän yli viikonlopun, kun minut jo pyydettiin mukaan ensimmäiseen paikallisten omaan sosiaaliseen klubiin.

Yksi tavoite, joka on mahdollista saavuttaa:
Yksi hyvä myyntiprese.

Minkä asian haluaisin lasteni muistavan tästä kuukaudesta:
Pampulan synttärit uudessa kotikylässämme. Hän täyttää neljä ja ajattelimme kutsua kaikki päiväkotiryhmän mimmit meille kylään.

--

Olisi hauskaa lukea vastaavia listoja muiltakin. "Kuukauden kymmenen" saa siis vapaasti kopioida omaankin blogiin. Antaa palaa, tyypit!

Kuukauden kymmenen: elokuu
Kuukauden kymmenen: heinäkuu
Kuukauden kymmenen: kesäkuu
Kuukauden kymmenen: toukokuu
Kuukauden kymmenen: huhtikuu
Kuukauden kymmenen: maaliskuu

4 kommenttia:

Mitä tuumaat?