Pienen kesäloman ensimmäinen päivä

Lähdimme eilen kesälomalle! Olemme olleet reissussa nyt noin puolitoista vuorokautta, ja tässä on ehtinyt tapahtua jo vaikka mitä. Lompakko on ehtinyt kadota kaksi kertaa - ja löytyä kahdesti. Kännykän laturi kerran, mutta sitä ei vielä ole löytynyt. On tosiaan sellainen olo, että tässä on pienen pysähdyksen tarpeessa itse kukin.



Meillä on suunnitelmissa olla matkalla kuukauden päivät. Lensimme Islannista tänne Baijeriin Saksaan. Viidenkympin ikään ehtineet ystävämme viettävät satavuotissynttäreitään tänä viikonloppuna, ja järjestelimme kesänaloituksemme siten, että ehtisimme mukaan. Bileet pideätään vanhassa alppimajassa ja ohjelmassa on vaeltamista, olutta, makkaroita grillissä ja makuupussimajoitus. Pukukoodina on arkinen eli sportti, toisin sanoen: täällä on tupa täynnä saksankielisiä maastopyöräilijöitä ja polkujuoksijoita. 

Maanantaista alkaen meillä on viikko aikaa jatkaa vuokra-autollamme Kieliin Pohjois-Saksaan. Reitille ei ole vielä mitään suunnitelmia. Ei ehditty suunnitella, eikä toisaalta koettu suuremmille etukäteisjärjestelyille tarvettakaan. Olin yhteydessä Saksan matkailuviranomaiseen, jos he olisivat jotenkin avustaa reittisuunnitelmissa ja vinkata leirintäalueista (jotain työjutun poikasta oli mielessä), mutta koska se ei koskaane edennyt ensimmäistä sähköpostiviestiä pidemmälle, päätimme antaa koko asian olla ja tehdä reissu ihan vain oman mielen mukaan ilman mitään postausvelvoitteita. Luulen, että se oli juuri oikea päätös. Reissaamme leirintäkamojen kanssa, joten voimme periaattessa pysähtyä ihan missä vain ja milloin vain ja silloin kun huvittaa. Ihana, huumava vapaus! 

Ainoa päätetty asia on perantai. Perjantaina pitää nimittäin ehtiä Oslon-lauttaan, jotta olemme ensi viikonloppuna Oslossa, jossa niin ikään ohjelmassa on ystävien treffaamista. Islantilainen ystäväperheemme lapsineen muutti vuosi sitten Norjaan erikoistumisopintojen takia (Islannissa ei voi tehdä lääkärin erikoistumisjaksoa, vaan sitä varten muutetaan aina ulkomaille). Koska kesä on oikeastaan ainoa ajankohta, jolloin ehdimme koko perhe heidän luonaan kyläillä, päätimme yhdistää Norjan Saksan reissuun.


Heinäkuun alussa pitäisi päästä jotenkin Oslosta Tukholmaan (juna luultavasti tulee edullisemmaksi kuin vuokra-auto), josta otamme lautan Turkuun mutsini luokse. Heinäkuussa hengailemme koko perhe ja Suomi-perhe pari viikkoa kesäparatiisissamme. Kuinka odotankaan erityisesti sitä! Ja ihan kaikkea tätä muutakin kesäseikkailua.

Muuten! Jos tunnet hyvin Saksaa Munchenistä pohjoiseen ja tiedät, missä ehdottomasti kannattaa pysähtyä, saa ehdottomasti jakaa vinkkejä. Tai jos suhailu Oslon ja Tukholman välillä on tuttua, logistiikkavinkit ovat myös enemmän kuin tervetulleita.


Mutta eihän tämä nyt kokonaan lomailuksi mennyt kuitenkaan... En itse pystynyt tällä kertaa työsyistä ottamaan kuukauden mittaista kesälomaa. Muu perhe lomailee, mutta minulla kulkee muutaman työprokkiksen takia mukana läpi Euroopan työreppu, läppäri, kännykkä ja pari vara-akkua. Muutaman arkipäivän siellä täällä omistan levolle ja netittömälle oleskelulle. Pidän siis sellaista mikrolomaa, josta on muodostunut minulle tavanomainen lomailumuoto. Otan niitä pitkiä kesälomia sitten vähän myöhemmin, vaikka syksyllä.

Täällä blogin puolella tulee kuitenkin varmasti hieman hiljaisempaa nyt kesän ajaksi. Silloin tällöin saatan kirjoitella kuulumisia, mutta en vielä yhtään tiedä mitä ja miten paljon. Voipi siis olla, että nyt on pieni kesäpaussin paikka. Kun jotain tekee mieli postailla, menen luultavasti Instagramin puolelle.


Tästä viikonlopusta alkaa nyt sellainen löysiin päämääriin sidottu seikkailu, jossa ei ole tiukkoja aikatauluja tai suunnitelmia. Vyörymme fiiliksellä paikasta seuraavaan ja yritämme ehtiä siihen yhteen lauttaan, johon meillä on liput ensi viikon perjantaiksi. Koitamme olla hukkaamatta enempää lompakoita tai latureita, ja kun puoliso kuitenkin hukkaa (niin siis minultahan ei ikinä katoa mitään, haha), lupaan, että en ala puhua lyhyillä päälauseilla tahi kiristellä leukalihaksia.  Lupaan nukkua pidempiä yöunia ja lupaan, että en hermostu. Kerron sitten reissun jälkeen, miten hyvin lupaukseni piti.

Kuvat ensimmäisen lomapäivän illalta: Björgvin Hilmarsson

Tunnisteet: