Postaus sisältää affiliate-linkkejä. Aika luonnonkosmetiikkapostauksen! Kiitos valtavan paljon kaikista kysymyksistä, joita sain Insta...

Tehokasta luonnonkosmetiikkaa kuivalle iholle - kevään suosikkituotteeni

17.5.19 Satu Kommentteja: 0

Postaus sisältää affiliate-linkkejä.


Aika luonnonkosmetiikkapostauksen! Kiitos valtavan paljon kaikista kysymyksistä, joita sain Instan kautta koskien käyttämääni ihon- ja hiustenhoidon kosmetiikkaa. Lupaan vastata kaikkiin kysymyksiin seuraavassa ihonhoitopostauksessa. Tässä jutussa omat tämän kevään suosikki-ihonhoitotuotteeni ja alekoodi Biodellyyn.

Tässä muuten suosituksi jutuksi noussut pohdintani viime talvelta: Mitkä (luonnon)kosmetiikkatuotteet ovat minulle turhakkeita ja mitkä tärkeitä?  Suosittelen tuota juttua tietopakettina etenkin heille, joilla on kuiva iho ja ikääntymisen merkit puskevat esiin ja kosmetiikkavalinnat mietityttävät.

Kaikki alkaa putsauksesta. Talven käännyttyä kevääksi ja kohta kesäksi, tuulet ovat laantuneet ja lämpötila pikkuisen noussut eli nämä pohjoisen sääolosuhteet eivät koettele kuivaa ihoani enää niin paljoa kuin talvella. Vaihdoin voidemaisen putsarin keväällä takaisin puhdistusmaitoon. Puhdistusvaahtoja en voi käyttää lainkaan, koska kuiva ihoni ei oikein kestä niitä. Tykkään todella paljon tässä kuvassa näkyvästä islantilaisesta luonnonkosmetiikkamerkin Soleyn Hrein-puhdistusmaidosta. Hrein tarkoittaa - yllätyksellistä - puhdasta. Tällä lähtee tehokkaasti myös silmämeikki.

Testasin huvin vuoksi vähän edullisempaa vaihtoehtoa. Laveran puhdistusmaito on todella miedontuoksuinen ja hellävarainen ja hintaa on vain reilu 10 euroa. Mielestäni se toimii ihan yhtä hyvin kuin tuo islantilaissuosikkini ja on rutkasti edullisempaa. Vahva suositus siis tälle.



Puhdistuksen jälkeen laitan kasvoille kahta tärkeintä asiaa: kosteuttavan kasvoveden ja kosteuttavan seerumin.

Mä olen todella epäviitseliäs mitä tulee ihonhoitoon ja meikkaukseen. Yritän päästä sieltä missä aikaa kuluu vähiten. En saa suuria kiksejä erilaisten puteleiden hiplaamisesta ja järjestelemisestä. Ihonhoidosta on kuitenkin vuosien myötä tullut asia, joka pitää hoitaa pois päiväjärjestyksestä joka aamu ja joka ilta. Muutoin ihoni kuivuu ja kutisee ja kun se kuivuu, epäpuhtaudet jämähtävät ja tulee pieniä mutta ärsyttävän kipeitä näppylöitä. Iho alkaa näyttää veltolta ja väsyneeltä.

Vaikka kiinnostus ihonhoitotuotteisiin hipoisi lattiaa, voin omalla kokemuksella sanoa, että näistä kahdesta tuotteesta ei kannata tinkiä. Kunnon kosteuttava kasvovesi ja sen jälkeen kosteuttava seerumi ovat iholle sama asia kuin vesi kuivalle kukkaselle.



Olettekohan te kuulleet sellaisesta luonnonkosmetiikkamerkistä kuin Patyka? Minä olen aikaisemmin vähän vierastanut merkin tuotteita. Olen kyllä pistänyt merkille, että niitä todella monet kehuvat, mutta hinta on epäilyttänyt minua. En ole ollut ihan varma, ovatko Patykan tuotteet todella tehokkuudessaan hintansa arvoisia vai onko kyse "bränditempusta" eli sellaisesta hinnanasetannasta, jolla tehdään tuotteesta premium.

Ajattelin, että jos nyt testaan yhtä brändin tuotetta, sen on paras olla todella tärkeä tuote ja kehuttu. Koska luottoseerumi minulla jo on (se alle kahdenkymmenen euron LUÉ, jota olen usein hehkuttanut enkä paremaa ole vieläkään löytänyt), otin Patykalta testiin kasvoveden.

Patyka Essential Lifting Lotion on muutaman viikon käyttökokemuksella ihan hämmästyttävää priimaa. Kasvovesi, joka tuntuu kasvomaidolta. Se on oikeastaan vähän enemmän kuin kasvovesi. Tuotetta markkinoidaan hoitonesteenä ja ainesosiensa ansiosta se sopii väsyneelle ja ikääntyvälle iholle todella hyvin. That's me!

Muutama teistä on kysellyt Instan puolella, miten hoidan ihoani kun se on kuulemma viime aikoina videoilla näyttänyt poikkeuksellisen hyvältä. Uuh, kiitosta vaan näistä kehuista! Se voi olla auringon ja filtterin yhteisvaikutusta, mutta kukapa tietää: ehkä osansa on tällä kasvovedellä, jota aloin käyttää keväällä.

Patykan kasvovesi sisältää sitä tärkeää ja oikeasti toimivaa kosteuttavaa ainesosaa hyaluronihappoa, ja sen lisäksi myös mm. kauraa ja ihoa kirkastavaa ja punoitusta laskevaa ruusuvettä. Tuoksu on hyvin mieto, mielestäni lähes olematon, eli tämä sopii myös tuoksuherkille.

Patykan luksuskasvovedellä on hintaa nelisenkymppiä. Se on aika todella paljon kasvovedestä, mutta koska LUÉ-ihoseerumini on verraten edullinen (ja täysin tuoksuton sekin), kasvoveteen satsaaminen tuntui melko järkevältä. Hyvän suihkupullon ansiosta Patykan kasvovesi on taloudellinen levittää. Tuntuu riittoisalta.

Jos mystisen LUÉ-seerumin tarkempi kuvaus kiinnostaa, lue esimerkiksi tämä vanha juttuni kosteuttavasta ihoseerumista. Lyhyesti ja ytimekkäästi: parempaa luonnonkosmetiikan kasvoseerumia en ole löytänyt. Biodellyn verkkokaupasta yksittäispakattu seerumi on juuri loppunut (lisää on tulossa!), mutta seerumia saa LUÉn yhteispakkauksessa alle 40 euron hintaan. Pakkauksessa on tämän seerumin lisäksi ihoa tehokkaasti puhdistava "taikinanaamio" (hyvä käyttää esim. parin viikon välein) ja finneille suunniteltu hoitoneste, josta bloggaajaystävälläni Asikaisella on tosi hyviä kokemuksia. Hänen mainio näppylänestojuttu löytyy täältä.



Kun kasvoille on levitetty kasvovesi ja seerumi, täytyy kosteus vielä lukita ihoon joko öljyllä tai voiteella tai niiden sekoituksella, jotta se kasvovesi ja seerumi todella jäävät kosteuttamaan ihoa. Käytän iltaisin Lovely Dayn tehokasta kasvoöljysekoitusta. Se sisältää montaa sorttia kylmäpuristettyja öljyjä. Tuoksu on raikas, kaukana heinäisestä. Useampia öljyjä sisältävät kasvoöljyt ovat usein hintavia (tämäkin on noin 40 euroa), mutta nämä ovat todella riittoisia. Öljyä ei tarvitse levittää iholle kuin aivan todella ohut kerros. Yleensä minulla kuluu yksi kasvoöljypullo kahta kasvoseerumipulloa kohti.

Päivisin en laita kasvoöljyä, jos meikkaan. Laitan sen sijaan kasvovoiteen. Nyt olen testaillut tällaista korealaista Whamisan kasvovoidetta. Tätä merkkiä on viimeisen parin vuoden aika hehkutettu monessa kanavassa, kun korealaisesta ihonhoitorituaalista on tullut suosittua täälläkin päin maapalloa. Itse en siitä rituaalista sen enempää tiedä, mutta mielenkiintoni heräsi tähän kasvovoiteeseen, koska tuo pakkaus näytti niin kamalan kauniilta. Testeriä kokeiltuani hämmästyin voiteen ihotuntumaa.

Whamisa Nourishing Cream on todella paksua, aivan kuin pullosta pursottaisi pehmeää voita. Mutta kun voiteen levittää kasvoille, se leviää sileästi kuin kuohkea marenkivaahto ja imeytyy heti. Tätä olen nyt käyttänyt huhtikuusta asti, enkä ole ajatellut vaihtaa. Täysin vedetön voide sisältää mm. mango-, kaakao- avokado- ja karitevoita, jotka jeesaavat pitämään ihon kimmoisana. Aloe ja kasviuutteet kosteuttavat ihoa pitkäkestoisesti. Minulla on kuiva iho, joten käytän tätä huoletta päivävoiteena. Jos oma iho ei ole kovin kuiva, tämä riittää mainiosti myös yövoiteeksi.


Kerran viikossa laitan kasvoille Lovely Dayn pinkin kasvonaamion, mutta teen sellaisen tempun että en pese sitä ollenkaan pois. Levitän kasvonaamion kasvoveden ja ihoseerumin päälle ja painun nukkumaan. Seuraavana aamuna iho on ihan pehmeä. Käytän tätä kikkaa aina silloin, kun tiedän että aamulla pitää olla jossain freesin näköisenä.

Ja sitten vielä se viimeinen: aurinkoekstra! Islannissa on saakutin kylmää koko vuoden eikä kesälläkään lämpötila juuri nouse yli 15 asteen. Täällä ei sillä tavalla "oteta aurinkoa" tai hengailla biksuissa rannalla, mutta auringonpaiste on silti todella voimakas. Ulkona vaeltaessa, jouksulenkillä tai kesäisin hevosten kanssa puljatessa laitan aina aurinkovoidetta, koska muuten naama, korvanlehdet ja käsivarret kärtsäävät saman tien.



Algamaris on yllättävän kiva luonnonkosmetiikan aurinkosuoja. Kätevä suihkupullo levittää suojan nopeasti ja helposti. Tästä ei jää valkoinen  kalvo iholle, vaan suoja levittyy nätisti. Tätä on saatavilla suojakertoimilla 30 ja 50. Mineraalifiltterit, ei parabeenejä. Tuoksu on mieto ja sopii myös lapsille. Pampulalla on tällainen pullo päiväkodissa mukana. Täällä meillä päin on tapana, että vanhemmat tuovat lapsilleen hänen oman aurinkosuojan, josta päiväkodin henkilökunta levittää lapsen iholle ennen ulosmenoa.



Ja hello hey! Nyt kaikista Biodellyn tuotteista siis näistä jutuissa mainituista ja kaikista muistakin tuotteista 15 %:n alennus alekoodilla KESÄ19. Ale on voimssa 30.6. asti. Ainoa poikkeus ovat Less is Moren tuotteet, niistä ei tule alennusta.

0 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Tsäppädää! Uusi Unelmaduunarit-jakso on täällä - ja aihe on ihan hemmetin kiinnostava. Möyhimme trendiaihetta eli  rahaa . Tällä kertaa näk...

Kuinka paljon kirjailija tienaa, Juha Itkonen?

15.5.19 Satu Kommentteja: 1

Tsäppädää! Uusi Unelmaduunarit-jakso on täällä - ja aihe on ihan hemmetin kiinnostava. Möyhimme trendiaihetta eli rahaa. Tällä kertaa näkökulmana on kirjailijan työ. Kuinka ihmeessä kirjailija voi Suomessa elättää itsensä, kun kirjailijan kirjoistaan saama myyntitulo on Suomessa keskimäärin hikiset 2 000 euroa vuodessa. Siis VUODESSA. Se tekee huimat satakuusikymppiä per kuukausi. Veijj.

Kirjailjoilla ei ole varaa värikuviin.

Saimme podcastiin vieraaksi yhden Suomen tunnetuimmista kirjailijoista, kynäilijän jota itsekin avoimesti fanitan. Juha Itkonen kertoo avoimesti tienesteistään ja siitä, kuinka kirjailijantyöllä yleensä Suomessa eletään.

Jos olet koskaan haaveillut kirjailijan työstä tai muusta luovasta kulttuurialan työstä, kannattaa ehdottomasti kuunnella tämä jakso. Se sisältää nimittäin myös vinkkejä kulttuuriapurahojen hakuun.

Voit kuunnella Unelmaduunareita Spotifyssä, iTunesissa eli oman älypuhelimen sovelluksessa ja Soundcloudissa. Löydät uusimmat jaksot näistä vempaimista nimellä Unelmaduunarit - kausi 3.

Tai klikkaamalla tästä:

1 kommenttia:

Mitä tuumaat?

On ollut jännä huomata, että matkailuaiheiset jutut keräävät eniten kommentteja täällä blogin puolella ja some-kanavissa. Viimeisen jutun -...

Valitsetko mieluummin suosituimman vai suosikkisi?

12.5.19 Satu Kommentteja: 3

On ollut jännä huomata, että matkailuaiheiset jutut keräävät eniten kommentteja täällä blogin puolella ja some-kanavissa. Viimeisen jutun - jossa dissasin keskivertoihmisten keskivertoarvioita - osalta tuli yllättävän paljon kipakkaakin palautetta. Niitä lukiessa tuli melkein hiki.


Matkailu näköjään herättää paljon tunteita. Vähän samaan tapaan kuin ruoka. Se miten matkustaa tai mitä syö, kertoo ihmisestä yllättävän paljon. Siis ei ihmisen kiinnostavuudesta tai hyvyydestä vaan elämäntyylistä, mieltymyksistä ja ajattelutavasta. Kun joku asia koskettaa lähes jokaista, siitä on jokaisella mielipide. Ihan ymmärrettävää.

Tämä Salamatkustajahan ei oudosta nimestään huolimatta ole matkablogi. Jos on pakko tägittää tälle paikallismedialle joku kategoria, se olisi varmaankin elämäntyyliblogi. Mutta onneksi elämäntyylissä ja matkailussa on todella paljon yhteistä.

Arkeni, kuten varmaan aika monen muunkin arki, on täynnä kompromisseja, "parhaiden mahdollisten" ja "vähiten vitutusta kasvattavien" päätösten tekemistä.  Kun minä vietän vapaa-aikaani ja menen vaikkapa matkalle, haluan tehdä omina hetkinäni matkalla juuri sitä mitä minä haluan. Arvostan omaa aikaani niin pitkälle, että kun käsillä on sellainen vapaahetki, josta saan päättää ihan itse, en halua käyttää sitä yhtään mihinkään muuhun kuin siihen, mitä ihan oikeasti haluan.

Voin aivan hyvin mennä Pariisiin näkemäättä Eiffel-tornia. Viimekertaisella Pariisin-reissulla minua jopa otti päähän se, että puoliso halusi käydä tornilla ja Notre Damella. Minua ne eivät kiinnostaneet risun vertaa.

Asuin Barcelonassa pari vuotta ja olen käynyt siellä matkalla kymmenisen kertaa, mutta en ole kertaakaan mennyt Sagrada Familiaan sisälle. Koska en todellakaan aio käyttää aikaani jonottaakseni paikkaan, josta en ole niin kovin kiinnostunut.

Helsingissä menin Temppeliaukion kirkkoon kerran kuuntelemaan yhtä upeaa mieskuoron joulukonserttia. Mutta en menisi vain katsomaan rakennusta. Kun eivät rakennukset pahemmin hotsita.



Miksi tehdä tai suorittaa mitään asiaa - työtä, perhettä, harrastusta, lomamatkaa, kulttuuria, kävelylenkkiä tai museota - sen takia, että asian olettaa olevan suosittua ja tavoiteltavaa? Pahimmassa tapauksessa siinä hommassa vajoaa elämänmittaisten kompromissien suohon, ja kun siellä alkaa pyristellä, uppoaa ja muuttuu turpeeksi. Ja sen jälkeen päätyy Keskustan puolueohjelmaan.

Jos puutarhanhoito ei kiinnosta, ei kannata hankkia puutarhaa, kirjoitti kerran Anna-Leena Härkönen johonkin kolumniinsa ja oli tuolla virkkeellä atomin ytimessä. Pätee myös matkailuun. Ja elämään.

3 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Pari sanaa siitä, miksi en matkaillessa luota Tripadvisoriin, Booking.comin tähtiluokituksiin tai mihinkään muuhunkaan "suuren yleisön...

Miksi en luota Tripadvisoriin

10.5.19 Satu Kommentteja: 11

Pari sanaa siitä, miksi en matkaillessa luota Tripadvisoriin, Booking.comin tähtiluokituksiin tai mihinkään muuhunkaan "suuren yleisön" antamaan keskiarvoarvioon. En luota keskiarvoihmiseen.


En luota keskiarvoihmiseen siitä yksinkertaisesta syystä, että keskiarvoihmistä ei ole olemassa. Yleinen mielipide harvoin on yksi yhteen oman mielipiteeni tai kenenkään muun mielipiteen kanssa.

Yksinkertainen esimerkki. Joku rakastaa pehmeitä sänkyjä. Hotelli, jossa on ekstralölleröt patjat, saa löllöjen patjojen ystäviltä 9 pistettä kymmenestä. Minä taas en voi sietää pehmeitä sänkyjä. Yhdeksän pisteen hotelli on minulle täysi painajainen, siis uneton yö.

Ravintola-asiakkaista osa fanittaa pieniä jaettavia annoksia. Minä taas en ravintolassa syödessäni tykkää siitä, että joudun laskemaan ovatko kaikki saaneet jo yhden retiisin saati siitä, että joudun kestämään sen epäreiluuden että joku muu söi vahingossa minun retiisit. Minä saattaisin antaa ravintolalle yhden tähden, joku toinen kymmenen. Lopputulos on taskulämmin keskiarvo, joka ei kerro totuudesta hiekanmurusta enempää.

Seuraavaksi pari esimerkkiä omilta matkoilta, jolloin olen sortunut uskomaan yleisöarvioita. Ja pettynyt.



Tokion matkaa suunnitellessani etsin teppanyaki-ravintolaa hotellimme lähistöltä. Googlasin ja googlasin, mutta löysin vain arviot Tripadvisorista. Hmm. Pitäisiköhän varata, mietiskelin. Neljä tähteä ja risat päälle... Missään muualla ravintolasta ei ollut arvioita. Otin riskin ja varasin pöydän. Ja tottakai siinä kävi niin kuten vähän osasinkin odottaa: petyin. Se oli ainoa ravintola koko reissumme aikana, jossa ruoan taso ei vastannut hintaa, ja elämys oli yhdellä sanalla kuvailtuna "rosso".

Olimme pari päivää puolison kanssa Pietarissa (matkarapsajuttu tulee blogiin vähän myöhemmin). Halusin mahdollisimman mutkattoman siirtymän juna-asemalta hotellille, joten etsin Google mapsin avulla juna-asemalta alle 30 minuutin kävelymatkan päässä olevia hotelleja. Löytyikin yksi Booking-varauspalvelussa 9 pistettä saanut paikka. Ja vielä edullinenkin: 2 hh vain 60 euroa yö ja aamiainen kuului hintaan. Bookingissa moni oli jättänyt kehuja ystävällisestä palvelusta ja kivasta majapaikasta. Muita arvosteluja en löytänyt, mutta tein kuitenkin varauksen. Olihan se nyt kuitenkin saanut yli 9 pistettä kymmenestä.

Käykääpäs huviksenne katsomassa Bookingin ilmoituksessa, millaisilla kuvilla kyseistä majapaikkaa kuvaillaan. Nättejä puutarhakuvia, eh? Tässä on totuus:



En odottanut tällä hinnalla luksusta tai edes erityisen mukavaa hotellia, vaan tärkeintä oli sijainti. Mutta tämä paikka oli kyllä aika kaamea. En ymmärrä, kuka on voinut antaa hotellille kiitettävän arvosanan? Sukulaiset? Maksetut arvioijat? Mitä ihmettä.

Hotellin sängyt olivat hirveän vanhat, kuluneet ja notkolla. Aamiainen oli kuppi kädenlämpöistä kahvia ja mikrossa lämmitetty munakas. Äänieristys oli olematon ja vessapaperi loppui kesken pari kertaa. Hotellin aula oli pölyinen ja täynnä rojua.

Yhdeksän pistettä? Keskiarvoihmisen mielipide.

Kun haluan suosituksia hotelleista, matkakohteista, harrastuksista, ruokapaikoista tai ihan mistä tahansa, minä luotan siihen, kun joku henkilö kertoo asiasta omana itsenään. Kun tiedän, minkälaisesta ihmisestä on kyse, pystyn samastumaan hänen arvioonsa paljon paremmin.

Mielestäni parasta suunnitteluapua ennen matkalle lähtöä saa lukemalla matkablogeja (muutamia omista suosikeistani ovat esimerkiksi Veera Bianca, Matkakuume, Walleni.us, Cocoa etsimässä), matkalehtien tekemiä juttuja (Mondo on Suomessa laadukkain vain matkailuun erikoistunut lehti) ja kuuntelemalla kaverien suosituksia (Project Mama -blogin matkavinkkijutut osuvat aina kohdalle). Ja tästä pääseekin hauskalla aasinsillalla myös siihen omaan matkailumediaan: Tripsteriin. Meillähän on siis matkaopaskirjasarja, matkailuapplikaatio ja verkko-oppaita kymmenistä eri kohteista.



Tripsterin ylläpitämisessä yksi kaikkein työläimpiä asioita on hyvän sisällön luominen. Tripadvisorin "sisällön" luovat random-ihmiset (+ maksetut arvioijat). Lopputulos on satojen ihmisten ajatuksista syntynyt keskiarvo. Tripsterissä sisällön luovat ne, jotka oikeasti tuntevat kohteen ja tietävät, mikä siellä on erityisen kivaa, erityistä ja miksi. Tripadvisor on eittämättä paaaaaljon kannattavampi bisnes, koska sisällön synnyttämiseen ei mene rahaa, vaan se syntyy itsestään käyttäjien kautta. Yritys voi keskittyä mainosmyyntiin ja matkailupalvelujen välittämiseen eli siis rahan tekemiseen. Meillä rahallinen kasvu on luonnollisesti hyvin paljon hitaampaa, koska ensin pitää luoda sisällöt ja vasta sitten se rahavirta. Olisin todella mielelläni Tripsadvisorin osakkeenomistaja ja käärisin rahat – mutta palvelun käyttäjäksi en kyllä enää aio.

Olen nyt vuoden aikana antanut kaksi kertaa periksi näille suuren yleisön reittausarvioille ja olen joutunut pettymään reissuilla tasan kaksi kertaa.

Keskiarvoihmisen mielipide ei kiinnosta minua, koska keskiarvoihmistä ei ole olemassa.

11 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kaupallisessa yhteistyössä: Silja Line ja Suomen Blogimedia Esikoisen puheissa on nyt jo vuoden ajan toistunut yksi sama kysymy...

Unelmien loma Ahvenanmaalla

9.5.19 Satu Kommentteja: 12


Kaupallisessa yhteistyössä: Silja Line ja Suomen Blogimedia




Esikoisen puheissa on nyt jo vuoden ajan toistunut yksi sama kysymys. Voitaisiinko me vielä joskus mennä mun suomalaisen ystävän ja sen äidin kanssa laivalla sinne saarelle?



Niin liikkistä. Esikoinen puhuu usein siitä, että hänellä on Suomessa yksi ystävä - Project Mama -blogia pitävän Katjan kuopus. Mehän olemme Katjan kanssa tunteneet kohta kymmenen vuotta ja vaikka asumme eri maissa, olemme onnistuneesti saaneet järkättyä kivaa yhteistä aikaa. Oma esikoinen ja Katjan kuopus tapasivat toista kertaa viime vuonna, kun teimme yhteisen, parin päivän mittaisen ystäväreissun sinne saarelle, siis Ahvenanmaalle.

Mimmeillä mätsäsi saman tien. He vertailivat Silja Galaxyn aamiaisbuffassa suosikkejaan, kertoivat juttuja omasta elämästään, vertailivat telkkariohjelmia ja söivät hytissä yhdessä karkkia. Melko samaa agendaa toteutimme aikuistenkin kesken.



Aamiaisen jälkeen vetäydyimme hyttiin pötköttelemään. Katjan kuopus esitteli Youtubesta omalle esikoiselleni suomalaisen televisio-ohjelman nimeltä Putous. Ajatella, että minäkin silloin näin ensi kertaa yhden kokonaisen Putous-sketsin! Me muijat kahdessa polvessa kikatimme muun muassa tälle faktalle.

Ahvenanmaan-reissu oli ensimmäinen risteilymatka, jonka esikoinen elämässään teki. Minullakin oli kulunut edellisestä kerrasta ainakin kymmenen vuotta. Viimevuotinen matka virkisti kummasti muistia siitä, kuinka mahtavaa risteilymatkailu parhaimmillaan voi olla.




Mihinkään ei ole kiire tai säätö. Risteilyllä on sellaisessa onnellisessa kuplassa. Sitä on matkalla jonnekin, mutta ei vielä perillä eikä enää kotonakaan. Välitilassa leijuminen on mahdollisimman rentouttavaa, kun keskittyy tekemään niitä asioita, joista pitää. Lapset hakivat taikurilta ilmapallot, mutta viihtyivät muutoin kaksistaan leikkien. Me muijaporukan aikuiset keskityimme syömiseen ja juoruamiseen.


Ahvenanmaalle meitä vei aamulautta Turusta, joten istuimme menomatkan lähinnä aamiaisbuffassa. Paluumatka Turkuun sujui mukavasti iltapäivälautalla Silja Baltic Princessin kyydissä. Matka-ajassta suurin osa vierähti Happy Lobster -ravintolassa, joka ylitti omat odotukset. Ruokalista oli todella hyvä, samoin viinivalikoima. Voisin lähteä päiväristeilylle ihan vaan tuon ravintolan takia eikä muukaan matkaseurue varmasti pitäisi ideaa kehnona.



Meriseikkailuun ei tarvitse lähteä toiselle puolelle maapalloa kokeakseen jotain uutta ja kiinnostavaa. Meidän reissuporukalle Ahvenanmaa oli uusi, ihmeellinen ja älyttömän mukava paikka. ”Ulkomaanreissu” ilman ulkomaanmatkaa. Avain kuin olisimme olleet jossain kaukaisemmassakin kohteessa, kaukana kaikesta tutusta, käppyrämäntyjen, sileiden kallioiden ja kalastajien valtakunnassa.


Matka jätti kipinän. Ahvenanmaalle tekisi mieli palata. Mieleeni on alkanut piirtyä kevyt sporttilomasuunnitelma, joka sisältäisi paljon pyöräilyä. Lähiömutsin Hannehan vei oman laatikkopyöränsä Ahvenanmaalle, mutta pyöriä voi ihan hyvin vuokrata periltäkin.

Ahvenanmaan suurin pyörävuokrausfirma taitaa olla RO-NO-Rent. Yrityksellä on kaksi toimipistettä Maarianhaminassa ja tarjolla on aikuistenpyöriä, lastenpyöriä, laatikkopyöriä ja perässävedettäviä lastenkärryjä. Pyörän saa viikoksi muutamalla kymmenellä eurolla.



Vähän syksymmällä, kun meno rauhoittuu entisestään ja puut vetävät ylleen kauniit värikerrokset, olisi täydellinen hetki mennä romanttiselle parisuhdelomalle. Ottaisin mieheni mukaan ja menisimme muutamaksi yöksi HavsViddenin merenrantahotelliin Ahvenanmaan pohjoisrannalle. Päivällisen jälkeen voisimme tehdä kävelyretkiä syysauringon lämmittämillä sileillä rantakallioilla. Aamulla nauttisimme hitaan aamiaisen merelle tuijottaen. HavsViddenin seutu kallioineen on kiistatta yksi upeimpia alueita, mitä olen Suomessa nähnyt, ja HavsViddenin hotellia suosittelen ihan kaikille.


Jos mietit tulevalle kesälle nastaa kesälomakohdetta, ota Ahvenanmaa harkintaan. Siellä on vaikka mitä. Merta, rantoja, pikkukaupungin tunnelmaa, hyviä ravintoloita ja mielettömän hyvät ulkoilumaastot.

Silja Linen Ahvenanmaa-sivustolta löytyy pian vinkkijuttuni omiin reissutärppeihin vaikkapa parin vuorokauden mittaiselle Ahvenanmaan-reissulle. 

12 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Monenlaista voi tämän vihreän hyväntuoksuisen nirsokkaan kanssa kokeilla, mutta mistään ei välttämättä ole yhtään mitään hyötyä. Kaupasta o...

Näin saat basilikan kasvamaan

3.5.19 Satu Kommentteja: 8

Monenlaista voi tämän vihreän hyväntuoksuisen nirsokkaan kanssa kokeilla, mutta mistään ei välttämättä ole yhtään mitään hyötyä. Kaupasta ostetun ruukkubasilikan kanssa elämä on vähän vaikeaa.


Ostatteko tekin välillä ruokakaupassa sen basilikakasvin ruukussa sen sijaan, että hankkisitte nipullisen valmiiksi katkottua basilikaa? Minä teen niin aika usein. Ruukku on yleensä noin euron verran basilikanippua kalliimpi, mutta silti useimmiten hankin ruukun. Uskottelen itselleni, että se ruukkubasilika kestää pidempään ja jos hyvin käy, se antaa ainakin kolme kertaa enemmän basilikaa kuin se pieni muovilaatikkoon pakattu basilikanippu.

Ja joka ikinen kerta toiveajatus nuupahtaa keittiön pöydälle. Velttona ja nuhruisena. Olen mielestäni yrittänyt jo ihan jokaista vinkki viitosta, jolla ruukkubasilikan elinkaari kuulemma pitenee. Turhaan. Esittelin Instagrammin puolella tätä uusinta samana päivänä ryppyyn mennyttä basilikahankintaani ja ihmettelin, mikä kumma voi olla vikana. Kasvi oli kaupassa terhakka kuin perhonen mutta kotona lerpsahti kuin ilmapallo, josta on päästetty ilmat pihalle.

Sain teiltä lukijoilta monia vinkkejä ruukkubasilikan hoitoon ja tässä ne kootusti myös teille, vaikka todennäköisesti tekin olette jo kokeilleet näitä kaikkia:

Basilika ei kestä kylmää. Jos kasvi on saanut vahingossa kylmähoitoa matkalla tukusta ruokakauppaan tai ruokakaupasta kotiin, se kuolee nopeasti. Jos ostaa ruukkubasilikan Suomessa keskikesän ulkopuolella tai ei satu asumaan Guadeloupella, viilenemisvaara on olemassa. Intohimoinen basilikanystävä kääräisisi ruukkukasvin pyyhkeeseen kotiinkuljetuksen ajaksi. 

Basilika tarvitsee lämpimän ja aurinkoisen paikan. Varjossa se delaa, samoin vetoisassa paikassa. Parasta olisi aurinkoinen paikka ikkunalaudalla. Ikkunasta ei saisi kuitenkaan vetää.

Basilika tarvitsee himmeän määrän vettä. Kasvi kannattaa laittaa mukiin tai kulhoon, jonka pohjalle kaadetaan vettä usein ja paljon.

Basilikalle ei saa antaa liikaa vettä, ettei se tukehdu. Daa.

Ruukkubasilikan ympäriltä pitää poistaa pakkausmuovisuoja. Vaikka muovin pohjassa olisi rei'ät, se ei silti välttämättä riitä turvaamaan vedensaantia.


Jos yllämainitut eivät riitä, voit kokeilla järeämpiä keinoja:

Osta multaa ja siirrä basilika tilampaan ruukkuun.

Hanki basilikantaimia puutarhalta ja kasvata reuhut itse.

Hanki moderni yrtinkasvatuspaikka keittiöön. Se avulla on helppo annostella vettä, valoa ja lämpöä.

Tässä kohtaa olet maksanut 2 euron ruukkubasilikasta noin 100 euroa multineen ja kasvukaappeineen. Mutta vielä saattaa joku hullu jaksaa jatkaa!

Jos ei vieläkään natsaa, muista, että teit luultavasti kaiken voitavasi. Pari valveutuneempaa ig-kaveriani nimittäin kertoi, että on ihan mahdollista, että kaupasta ostettua ruukkubasilikaa ei pelastaisi edes säkillinen kasvitietelijöitä.



Häkkibasilikaa? 

Tsemppiä kaikki viherpeukalot, jotka jaksatte vielä yrittää!

8 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kuva: Sanni Riihimäki Heippa vaan yksityisyrittäjäkollegat, tämä arvoitus on teille: Oletko koskaan tavannut yksityisyrittäjää, joka ...

Me kirjanpidon vihaajat

2.5.19 Satu Kommentteja: 2

Kuva: Sanni Riihimäki

Heippa vaan yksityisyrittäjäkollegat, tämä arvoitus on teille:

Oletko koskaan tavannut yksityisyrittäjää, joka rakastaa kirjanpitoa ja kuittien lajittelua?

Ja tämä on kaikille teille kirjanpitäjille:

Oletko koskaan tavannut kirjanpitäjää, joka erityisen paljon himoitsee asiakkaikseen pienyrityksiä, joiden yrittäjä tuo kuitit kerran kuussa muovipussissa tuulikaappiin ja sniiduilee kirjanpitokulujen kanssa?

Tällaisesta riemukkaan epätoivoisesta tilanteesta Reino Meriläinen löysi itselleen unelmaduunin. Niin se siis menee, että toisen haaska on toisen saalis.

Tästäpä siis kuuntelemaan uuusinta Unelmaduunarit-jaksoa:


Unelmaduunarit-podcastia voit kuunnella iTunesin kautta älypuhelinten omissa podisovelluksissa, Soundcloudissa ja Spotifyssä hakusanalla "Unelmaduunarit - kausi 3".

2 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kuukausipostauksen aika! Eli sellainen ihana, vanhanaikainen blogipostaus, jossa kerrotaan ihan vain kuulumisia. Kymmenen asiaa, jotka l...

Kuukauden kymmenen: toukokuu

1.5.19 Satu Kommentteja: 2

Kuukausipostauksen aika! Eli sellainen ihana, vanhanaikainen blogipostaus, jossa kerrotaan ihan vain kuulumisia.

Kymmenen asiaa, jotka liittyvät seuraavaan neljään viikkoon. Kysymykset ovat joka kerta samat. Uskon, että näihin postauksiin on mukava itsellenikin palata myöhemmin ja kurkata, mitä tulikaan ajateltua.


Kuva: Länsivuonoilta. Björgvin Hilmarsson.

Kuukauden ensimmäisen aamun ensimmäinen ajatus: 
Argh. Join eilen vain kaksi lasia viiniä, mutta pääni särkee. Miksi. Oi miksi! Ihan pebasta tämmöinen.

Tämän kirjan aion lukea:
Yksi IG-kaverini suositteli unta käsittelevää kirjaa Miksi nukumme - unen voima. Aihe on sen verran pinnalla ja minulle tärkeä, että pistin heti nimen muistiin. Kirja onkin nyt lukulistallani seuraavana. Äänikirjana kuuntelen minulle aiemmin tuntematonta ruotsalaisdekkaria Ikuisesti merkitty (Emelie Schepp). Sopii mainiosti pyöräreissuille ja pyykinripustukseen. Kiinnostuin Emelien kirjasta luettuani hänestä uratarinan: ensin kukaan ei halunnut julkaista hänen kirjaansa, hän teki omakustanteen ja nyt muija on besteller-kirjailija. Aika hyvin vedetty!

Työasia, jonka aion saada valmiiksi:
Yhden luvun seuraavaan Unelmahommissa-kirjaan. Työlästä, mutta valmistuu heittämällä, viimeistään toukokuun puolenvälin jälkeen. Yhden käsiksen pienenkin osasen valmiiksi saaminen tuntuu kuin koko kirja valmistuisi. Osavalmistuminen luovuttaa energiaa jatkaa tekstin kanssa pakertamista. Sen takia iloitsen ihan täysillä näistä saavutetuista osatavoitteista.

Työasia, jonka tiedän roikkuvan puolivalmiina vielä tämän kuukauden jälkeenkin:
Tämänhän voi TAAS lähes copy pasteta suoraan viime kuukaudelta. Koska eihän se digimarkkinointisuunnitelma tietenkään ole vielä valmis! Löin hanskat tiskiin ja laitoin välilaskun ja sähköpostin, että palatkaa asiaan kun olette saaneet asiat teidän päässä selviksi. Kuullaan esimerkiksi kesälomien jälkeen. Totesin, että en nyt vain enää jaksa heiluttaa samaa maitoa edes takaisin lasissa, jos tyypit eivät osaa päättää edes lasin kokoa.

Lausahdus, josta saan juuri nyt energiaa arkeeni: 
Yksi tehty asia on yksi laskutettu asia.

Ruoka, jota aion kokeilla:
Olen monena iltana saanut itseni kiinni siitä, että haaveilen mansikkakermakakusta. Sellainen pitäisi pyöräyttää heti, kun lähikauppaan tulee maukkaita islantinlaisia mansikoita.

Tässä kuussa tapahtuvista asioista eniten olen laittanut aikaa tämän suunnitteluun ja nyt se viimein toteutuu:
Karhusafari ja junamatka Pietariin. Jibbee! Vien lapset tapaamaan mummia Suomeen ja jotta matka olisi ylipäätään mahdollinen aikataulujenkaan puitteisa tehdä, yhdistän reissuun pari työprojektia, joita olen valmistellut kevättalven aikana. Jos hyvin käy, ensi viikolla näen karhuja livenä Suomen luonnossa. Suomalaiset villieläinsafarit ovat kuulemma huikeita luontonelämyksiä. Ennen kuin alan edes haaveilla mistään kaukomaiden eläinsafareista, tutustun paremmin näihin lähiseutujen luontomatkoihin.

Asia, joka tuntuu ristiriitaisimmalta:
Että ulkona kasvavat tulppaanit, vein toppatakit autotalliin talvivarastoon ja vaihdoin pipot ohuempiin. Ja sitten kuitenkin: pakkaset aivan varmasti saapuvat vielä ennen keskikesää. Talvenpaketointitoimintani tuntuu ristiriitaiselta, koska tämä sama toppatakit säilöön - toppatakit käyttöön - toppatakit säilöön -show toistuu ihan joka vuosi. Tätä voisi kutsua positiiviseksi ajatteluksi tai sitten tyhmyydeksi.

Yksi tavoite, joka on mahdollista saavuttaa:
Yksi staattinen leuanveto ilman apuja. Aloin noudattaa tätä Hesarissa pääsiäisen jälkeen julkaistua Tavoitteena yksi leuka -treeniohjelmaa osana muita treenejä. Harjoituskerrat ovat ihan HIRVEITÄ, mutta onpa jännä nähdä sitten kesäkuun puolella, oliko siinä järkeä.

Minkä asian haluaisin lasteni muistavan tästä kuukaudesta:
Sen, että päästiin mummin luo kylään.

Olisi superkivaa lukea vastaavia listoja muiltakin. "Kuukauden kymmenen" saa siis vapaasti kopioida.

Kuukauden kymmenen: maaliskuu
Kuukauden kymmenen: huhtikuu

2 kommenttia:

Mitä tuumaat?