Perheellämme on kesän jälkeen edessä jännittävä elämänmuutoskokeilu. Me aiomme muuttaa. Muutamme Islannissa maalle asumaan vuodeksi. Me...

Neljä kuukautta elämänmuutokseen

27.4.19 Satu Kommentteja: 38

Perheellämme on kesän jälkeen edessä jännittävä elämänmuutoskokeilu. Me aiomme muuttaa.

Muutamme Islannissa maalle asumaan vuodeksi.

Meidän satavuotias omakotitalo täällä Reykjavikin keskustassa vaihtuu 200 vuotta vanhaan pikkuruiseen puutaloon Länsivuonoilla.

No niin, nyt se on sanottu. Iiks!


Puolisoni kertoi suunnitelmastamme työpaikallaan eilen ja nyt minäkin voin kertoa siitä täällä blogissa.

Olemme kypsytelleet ajatusta jo aika pitkään. Itse asiassa on aika loogista, että tämä tapahtuu nyt. Huomaan sen, kun katson omia vanhoja kirjoituksiani. Aika usein ajattelen kirjoittaen.

Olen ollut huomaavinani sellaisia pieniä polkujen avauksia, jotka ovat tuoneet minut tähän kohtaan, missä nyt olen ihmettelemässä. Kun kirjoitin ensimmäistä Islantiin sijoittuvaa kirjaa - se oli Mondon Islanti-opas, joka julkaistiin ensimmäistä kertaa vähän yli kymmenen vuotta sitten  - olin kirjoittanut sinne Länsivuonoista näin:

Ehkä juuri siitä syystä Länsivuonoista on vuosien saatossa tullut oma suosikkialueeni Islannissa. Joku päivä ostan täältä itselleni kesämökin. Sellaisen vanhan ja rapistuneen, joka seisoo pienen kylän laitamilla. Sellaiselta rannalta, jossa hylkeet viihtyvät.  

Vähän yli vuosi sitten tein Mondolle matkajuttua Länsivuonoilta. Jutusta tuli mielestäni hyvä. Olin superiloinen, että Mondo valitsi sen jälkeen Länsivuonot tämän vuoden luontomatkakohteeksi. 

Muutama viikko sitten laitoin Instagramin puolelle kuvan valkoisesta talosta meren rannalla. Kuvatekstissä haaveilin näin:

Tuolla minä voisin joskus asua. Pitää ullakolla kirjoitusretriittiä itselleni, juoda iltapäivisin tuulen ulvoessa gintoniceja ja miettiä, kuinka murhauttaisin kirjani päähenkilön. Illalla myöhään muu perhe palaisi uimahallireissulta ja sitten syötäisiin kalapullia. Tykkään tästä suunnitelmasta!

Silloin en vielä varmuudella tiennyt, tuleeko tästä suunnitelmastamme mitään. Mutta olen pikkuisen ennakoinut kuitenkin; olen hakenut jäätävän määrän apurahoja viimeisen vuoden aikana. Yhtään liioittelematta olen käyttänyt noin puoli päivää joka työviikko viimeisen vuoden aikana apurahojen skauttaamiseen, hakukriteereiden kahlaamiseen ja hakemusten tekemiseen. Tuli kymmeniä hylsyjä ja sitten kävi iso munkki. Sain yhden ison apurahan Länsivuonoille sijoittuvan romaanin kirjoittamista varten. Jep.

Tuo kuva tuossa Instagram-postauksessa on - tadaa - Länsivuonoilta. Nyt kun ajoimme työreissun ja pääsiäisloman yhdistelmältä kotiin (olimme siis Länsivuonoilla), nappasin kuvan hienosta maisemasta. Autossa tajusin, että samaa taloa näköjään taas kuvailen. Se ei ole se meidän tuleva koti, mutta jotenkin tuohon maisemaan kiteytyy tämä koko juttu. Tilaa, vuoria, merta, omakotitalo, hiljaisuutta ja tie, joka vie jonnekin. Luultavasti seikkailuun!



Aika monta pientä signaalia siitä, että jotain kiherryttävän kivaa voisi olla tapahtumassa. Että jotain pitäisi tehdä, jotain on tuloillaan. Olemme keskustelleet tästä aiheesta puolisoni kanssa jo monen monta kertaa. Jokin aika sitten päätimme, että emme me voi vain jäädä odottamaan ja puhumaan tästä asiasta. Tai toki voimme, mutta mitään ei kyllä silloin tapahdu. Että NYT mennään.

Mennään kokeilemaan. Me emme voi tietää, miten meidän perhe voi, miten meidän parisuhde voi, miten me itse voidaan ja miten meidän työt voivat täysin eri ympäristössä kuin missä nyt olemme. Mutta emmehän me voikaan tietää, jos ei lähde kokeilemaan.

Niinpä me olemme nyt laittamassa Reykjavikin kotiamme vuokralle vuodeksi. Me muutamme osan tavaroistamme - mutta vain pienen osan - Länsivuonoille Ísafjördurin kylään, josta olemme vuokranneet omakotitalon vuodeksi. Talossa on narisevat lattiat, kapeat oviaukot ja keittiön ikkunasta näkyy vuoret, kalastusalukset ja merta.

Pääni on täynnä ajatuksia muutosta, ihmisistä joita olen Länsivuonoilla tavannut, seikkailuista luonnossa, kirjankirjoitushaaveista. Paljon on myös pieniä huolia: saavatko lapset uusia kavereita, pitäisikö vuokrataloon tuoda oma kahvinkeitin,  minkälaista on mennä uudelle luokalle uudessa koulussa, millainen se uusi päiväkoti, saanko minä uusia tuttuja, toimiiko netti, voiko tulla lumivyöry, meneekö sähköt myrskyssä.

Työni lähtevät mukaan läppärissä. Puolisoni aikoo tehdä etätöitä, mutta vajaata viikkoa, että hänelle jää aikaa juosta vuorilla ja puljata ulkona lasten kanssa. Minä voin sitten sillä välin kirjoittaa kirjaa siellä mökissä. Mielikuva minusta mökissä keittiönpöydän ääressä kirjoittamassa tuntuu ihan naurettavan hyvältä. Aika sitten näyttää, millaiseksi se hetki todellisuudessa taipuu.



Tästä aiheesta tulen varmasti kirjoittamaan seuraavan vuoden aikana vielä paljon. Mutta tällä hetkellä tilanne on siis se, että elokuussa me lähdemme.

Se on pääosin hirvittävän hauskaa, jännittävää ja ihanaa, mutta moni asia myös epäilyttää ja tuntuu epävarmalta. Mutta niinhän kai elämässä aika usein. Jos pelaa varman päälle, ei voi saadakaan kuin sen varman. Tilaa yllätyksille ei jää. Tajusin tämän jälleen tänään, kun olin Reykjavikin keskustassa kävelemässä kotiin. Rakastan tätä pikkuruista pääkaupunkia, sen värikkäitä aaltopellillä päällystettyjä puutaloja, pieniä baareja, ravintoloita ja hipahtavaa elokuvateatteria. Sitä paitsi pääkadulta näkee meren ja meren takana Esja-vuoren.



Katselen sitä vuorta useita kertoja päivässä. Ongelma on vain ollut se, että minä pääasiassa vain kastelen noita vuoria. Harvoin on aikaa mennä sinne. Sen haluan muuttaa.

Nyt muutamme kahden vuoren väliin vuonon pohjukkaan. Kylässä on vuoristohiihtomahdollisuudet, laskettelukeskus ja Islannin parhaat murtsikkamaastot. Kesällä pääsee maastopyöräreiteille vuoristoon ja vaeltamaan, melkein meidän takapihalta.

Nyt en siis aio enää vain katsella vuoria, vaan aion mennä sinne. Se olkoon tämän tulevan seikkailuvuoden voimalause.

38 kommenttia:

  1. Vitsit miten hieno juttu! Hengessä mukana! Elämässä pitää uskaltaa!

    VastaaPoista
  2. Kertakaikkiaan upeaa! Leap of faith - onnea matkaan 😊

    VastaaPoista
  3. En malta odottaa millainen kirja siellä muodostuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samat sanat - kauhistuttaa jo nyt vähäsen. Silleen hyvällä tavalla.

      Poista
  4. Vau hienoa! Itse juuri palattiin eilen illalla ensimmäiseltä Islannin matkalta ja siellä maalla ajellessa juuri mietin minkälaistahan se elämä siellä oikeasti on niin jään innolla odottamaan teidän kokemuksia tulevasta vuodesta! Ehdittiin olla Reykjavissa vain pari päivää mutta paljon ihastelin juuri niitä ihania vanhoja taloja ja mietin aina keltaisen talon kohdalla "asuukohan se Satu tässä" ������ Kiitos Tripsteristäsi myös sinun suosituksiasi seuraten meillä oli mahtava reissu ja vielä jäi paljon näkemistä ensi kertaan ja etenkin juuri sinne Länsivuonoille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeijj, onpa kiva kuulla että nautitte reissusta. On kyllä hauskaa päästä koluamaan Länsivuonoja vähän paremmin itsekin ja tutustua kaikkiin uusiin ihmeellisyyksiin.

      Poista
  5. No Wautsi ja wohoo, ihan huisan hieno juttu! Eihän se sateenkaaren pää löydy jos ei jalkaudu etsimään. Onnea matkaan!

    VastaaPoista
  6. Wau, mahtava juttu ja varmasti oikea päätös - näin se pitääkin tehdä, eihän sitä muuten tiedä, miten käy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Jos se ei tunnu niin kivalta kuin elämä täällä Reykjavikissa, palaamme kesällä 2020 takaisin...

      Poista
  7. Elämässä pitää olla seikkailuja <3 Valtavan hienoa että pääsette kokemaan seikkailun perheenä ja vielä paikkaan joku tuntuu olevan sielunmaisema. Jännittäviä aikoja edessäpäin, onnittelut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Innolla ja hieman jännittyneenä odotan, mitä kaikkea siitä sitten seuraakaan...

      Poista
  8. Vau - mielettömän hieno uutinen! Seuraan suurella mielenkiinnolla tulevaa seikkailuanne. Meillä (eteläsuomalaisella perheellä) on haaveissa asua jonkinlainen pitempi pätkä Lapissa. Tarkempia suunnitelmia ei vielä ole, mutta tekstisi herätti taas innostuksen, että ehkä mekin vielä uskallamme toteuttaa tämän haaveemme.
    - Mirka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mirka! Jos on mahdollisuus saada töitä muualta tai ottaa omat työt mukaan - tai elää säästöillä, niin onhan tällainen maisenanvaihtokokeilu aika kutkuttava ajatus. Mutta en uskaltaisi ihan kokonaan vielä muuttaa, pakko pitää takaportti paluuseen auki ainakin vuoden ajan.

      Poista
  9. Länsivuonot on myös minun lemppari koko Islannista, jään niin innolla odottamaan kuvia, kirjoituksia ja uutta kirjaa ❤️ Ihanaa!

    VastaaPoista
  10. Elämä on tässä ja nyt - hieno päätös :)
    T. Tuula

    VastaaPoista
  11. Onnittelut! Silloin kun ei pelkää tehdä niin tapahtuu.

    Toisaalta meillä on myös tuttuja jotka ovat vastaavalla tavalla lähteneet totetuttamaan haavetta ja muuttaneet maalle; perustaneet luomutilaa ja ottaneet lampaita, kyyttöjä jne. Ja sitten se työmäärä mikä maatilassa on kaatanut alleen. Mielikuva "romanttisesta maalaiselämästä" ei vastannut todellisuutta.

    Ja toiset taasen ovat myyneet okt, olleet talven lämpimässä ja nyt palailevat takaisin "sivistyneeseen yhteiskuntaan" ja alkavat miettiä missä asua ja mitä tehdä työkseen.

    Eipähän tarvitse istua vanhana kiikkustuolissa ja sanoa "oes pitäny".

    Mrs G

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu meille ei maatilaa eikä yhtäkään kotieläintä. Ja vaadin että kävelymatkan päässä on ainakin yksi kahvila ja leffateatteri. Eli sellainen maalaiskylä on mulle jo tarpeeksi extremeä tähän nykyiseen tilanteeseen. Mä tiedän nimittäin jo, että sellaista maatilalla tapahtuvaa maaseutuelämää mä en pystyisi, hirvittävän paljon aikaan ja paikkaan sidottua työtä.

      Poista
  12. Todella hieno ja rohkea vetäisy.vain kokeilemalla tietä! Onnea !

    VastaaPoista
  13. Jännittävää! Kyllä tuollaista pitää kokeilla kun siihen tulee mahdollisuus. Mielenkiinnolla jään odottamaan ja seuraamaan luonto- ja kirjoitusseikkailuanne!

    VastaaPoista
  14. Vautsivau!!!
    Onnea seikkailuvuoteen!!!
    Mahtavaa!!!

    Mä niin ihailen sun ja teidän menoa :)
    Kuulostaa siltä, että meette yksilöinä, pariskuntana ja perheenä hyviä asioita kohti. Mä niin toivon tuota myös joku päivä omaan elämääni!
    (nämä ajatukset kirvoitti pääsiäisvierailu, jossa isäntäpariskunta jotenkin nalkutti toisilleen. Ja vaikka kenenkään parisuhteesta, ei oikeesti tiedä ulkopuoliset. Niin mä jotenkin kärsin siitä sanailusta.
    Ja mulle tulitte mieleen te ja Hanna G. Että somen (joo, tosi huono perustaa mielikuvat someen!) perusteella tykkään teidän parisuhde menosta. Että vaikuttaa siltä, että kaikki puoliskot tukee toisiaan haaveiden toteuttamisessa. Ja että yhdessä on kivaa ja arjessa on paljon hyviä juttuja. Tällaisesta sinkkuna haaveilen. Ei sillä etteikö yksinkin voisi :) Tämä nyt oli aiheen vierestä...)

    Mun mielestä tää oli tosi inspiroiva postaus! Että mikä ois se oma juttu, minkä ajatteleminen saa olon 'naurettavan hyväksi'.
    Tää ehkä sai myös ajattelemaan, et mitä omia näkymättömiä esteitä omissa ajatuksissa onkaan. Ja miten niitä vois vähän ravistella.
    Kiitti!

    Innolla ootan juttuja Länsi vuonoilta!
    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tosi paljon niin kivasta ja kattavasta kommentista!
      Mä olen niin sun kanssa samoilla linjoilla tuossa, että kyllä se onnellisen parisuhteen yksi kivijalka on se, että molemmat auttaa toisiaan toteuttamaan kivojakin juttuja eikä vain niin että toinen joustaa tai niin että molemmat kokevat vain tekevänsä kompromisseja. Sama juttu möys silloin kun elää yksin:jos kokee että tekee vain kompromisseja muiden takia, voi olla että meno alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää ja sitten tulee katkeruutta tai pettymyksentunteita ja muuta.

      Mutta monimutkaisia juttujahan nämä ovat, mutta kiitos silti kun kirvoitit näitä ajatuksia myös ihmissuhteisiin liittyen. :)

      Poista
  15. Lähdin Ísafjörðuriin työharjoitteluun helmikuun lopussa 10 viikoksi, ensi viikolla lähtö takaisin Suomeen. Tuli melkein itku onnesta kun luin et tänne ootte muuttamassa, oon niin rakastunut tähän pieneen ihanaan kaupunkiin ja Länsivuonoihin! <3 Oon lukenut sun kirjoja nyt ihan tän Islannin reissun takia, blogia aloin seurata muutama viikko sitten. En malta odottaa sun kirjotuksia muutosta ja täällä elämisestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpas ihanaa kuulla! Olet varmaan viihtynyt hyvin :)

      Poista
  16. Hei ! Kylläpä kuulostaa mielenkiintoiselta jään innolla odottamaan. Mukavaa saada uusi kirja sinulta ja saada seurata elämääsi uudessa ympäristössä. Elämää kannattaa elää, kaikkea hyvää. Lempeitä tuulia sinulle ja perheelle.

    VastaaPoista
  17. WAU! I-h-a-n-a- uutinen, mä olen täällä ihan pikkuisen vaaleanvihreänä kateudesta ja niin iloinen teidän puolesta.

    Mulla on suurennettu valokuva tuosta samasta valkoisesta talosta työpöytäni yläpuolella kotona ja joka kerta olen yhtä haltioitunut siitä (ja sisällä aina sama kummallinen hiljainen kaipaus sekä Islantiin että Länsi-Vuonoille)

    ~Viltsu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jee, onpa mahtavaa kuulla tämä! Tuo talo on niin upea. Pitäisi ehkä ottaa selvää sen tarinasta, kuka siellä asuu ja ketä sen mahtaa omistaa. Näyttää niin uljaalta yksilöltä tuolla merenrannassa.

      Poista

Mitä tuumaat?