Satukirjan sankari ja haiseva olio ulkoavaruudesta

Kaupallisessa yhteistyössä WSOY & Suomalainen kirjakauppa.

Kilahti eräänä päivänä ulkosuomalaiselta blogin lukijalta vinkkiviesti, että tutustupas Olga-kirjoihin. Vanhempi lapsesi saataisi tykätä! Googlasin ja yllätyin iloisesti, kun huomasin, että tulossa on myös suomenkielinen käännös. Sain kirjan Suomen-kustantajalta pari kirjaa arvottavaksi, arvonta löytyy tämän jutun lopusta.



Kirjan pääsankari on mustatukkainen ja tuimakatseinen Olga. Hän on noin kymmenvuotias suorapuheinen, eläinrakas pieruhuumorin ystävä. Pinnalta ihanan rääväsuinen mutta teoiltaan ja sielultaan herkkis. Olga ei voi sietää "hikisiä" poikabändejä mutta rakastaa käydä kirjastossa. Tästä tuleekin kirjailijalle ensimmäiset kehut: kiitos upean moniulotteisesta päähenkilöstä, joka yllättää usein, mutta tuntuu silti uskottavalta.



Elise Gravel on kanadalainen kuvittaja ja graafinen suunnittelija, joka tekee lastenkirjoja. Tuolta linkkaamastani Elisen Instasta saa hyvän katsauksen tyylistä ja mielenkiinnonkohteista: sarjakuvamainen, digitaalisesti satumainen, seikkailullinen, eläinrakas ja luonnonystävä.

Olga ja haiseva olio ulkoavaruudesta (suomentanut Aila Herronen) on höpsö tarina siitä, kuinka eläinrakas tiedejuttuja harrastava mimmi löytää roskiksesta tuntemattoman eläinlajin edustajan ja antaa nimen lajille (Olgamus Naurettavilius) ja yksilölle (Njää.)

Njää.

Älytöntä. Mutta tämä vain paranee. Kun Njää röyhtäisee, se sanoo rumpu.

Rumpu!

Tekstityöläisenä riemastuin! Kirja on täynnä kielellisiä älyttömyyksiä, joita ei osaa odottaa, jotka eivät ensikuulemalta sovi kontekstiin ja jotka tulevat muutenkin useamman puun takaa. Silti lopputulos ei ole sekalainen rändömsoppa tai myötähäpeän tunteita triggeröivä yritelmä olla "vähän spessu". Kirjassa on ihan omanlaisensa kieli ja suomennos on todella hyvä.



Seikkailutarina koostuu useista lyhyistä kappaleista, joissa lyhyet tekstipätkät ja sarjakuvaosuudet vuorottelevat. Vaikka kirjaa tulee luettua useampana iltana peräkkäin (sivuja on 170), tarina pysyy hyvin kasassa.

Esikoinen on Olgasta haltioissaan. Hän ihastui erityisesti siihen, että Olga pitää niin paljon eläimistä, Olgallakin on mikroskooppi ja Olga tekee juuri sitä, mitä hän haluaa tehdä. Hyviä juttuja, siis. Pieruhuumori, hölmöille asioille naureskelu ja omituisen eläinlajin kohtaaminen iski lapsenkin huumorihermoon. Tätä kirjaa lukiessa on saatu ihan aidosti yhdessä käkättää - se ei ole ollut sellaista lapselle lukevan "tarinaan eläytyvän" vanhemman hyväntahtoista hymähtelyä. Vaikka ei siinäkään siis mitään vikaa ole. Mutta tämä ihan oikeasti nauratti myös minua.

Esikoinen innostui Olgasta ja hänen lemmikistään Njäästä siinä määrin, että halusi tehdä itselleen oman pyöreän avaruusoliomakkaran.

Meillä on lojunut epämääräinen kasa parittomia sukkia lastenhuoneen tuolilla jo pidemmän aikaa. Ehkä noin joulukuun alusta asti. Näiden sukkien kaverit eivät ole palanneet, mutta en vain ole saanut aikaiseksi siirtää näitä yksinäisiä roskikseenkaan. No nyt niille tuli käyttöä.



Minä en oikein osaa ideoida askartelusessioita, mutta esikoisella oli selkeä näkemys. Sukka täyteen jotain pehmeää (ostin marketista pumpulia), kumilenkillä pylly umpeen ja sitten ommellaan jostain napeista silmät ja kankaasta korvat. Voi käyttää tussiakin kuulemma, jos nappeja ei löydy tarpeeksi. Häntä löytyi sukan jämistä: leikkaismme sukista resorin irti ja puolitimme kahteen osaan. Kiinnitimme sukkaresorinpuolikkaan nitojalla ja muutamalla neulanpistolla kiinni peräpäähän.

Eikös vaan tullutkin ihan onnistuneita Njään lajitovereita?



Sovimme, että näitä roskiksessa viihtyviä tyyppejä ei saa meillä kotona laittaa vessanpönttöön asumaan. Jos ne laittaa roskikseen, on omalla vastuulla muistaa, että roskapussit tyhjennetään muutaman päivän välein.

Avaruusmakkarasta tuli sen verran suosittu hahmo, että tänään lapsi toi ystävänsä meille koulun jälkeen ja he pyysivät saada tehdä sukista vielä pari kaveria lisää.

Nyt niitä parittoma sukkiakaan ei enää ole, eli tämähän meni hyvin.



Tosi iso suositus Olga ja haiseva olio ulkoavaruudesta -kirjalle. Pampulan-ikäiselle kolmevuotiaalle tämä on liian monimutkainen, mutta arvelisin, että parhaiten tämä uppoaa 1–4-luokkalaisille. Teksti on sen verran kookasta ja selvää (myös niissä sarjakuvaosuuksissa), että kirja sopii myös lapsen itse luettavaksi. Meillä esikoinen ei vielä lue kovin nopeasti suomea, joten tällaiset pidemmät satukirjat luen itse ääneen.



Päähenkilö on Olga, mutta kirja sopii kyllä ihan kaikensukupuolisille. Kaverini samanikäinen poika viihtyi kirjan parissa hyvin.

Herkempien lukijoiden ei tarvitse arastella. Tässä kirjassa on samanlaista maailmanymmärtämisen meininkiä kuin ihanissa Pikkis-kirjoissa, mutta meno on tyylistä johtuen asteen nopeatempoisempaa ja revittelevämpää. Suurempia jännittävyyksiä ei tarinassa ole, joten se sopii myös herkkiksille. Kukaan ei kuole, raivoa, vahingoitu tai tappele. Iso plussa siitäkin.


Olga ja haiseva olio ulkoavaruudesta on myynnissä kirjakaupoissa ja nettikirjakaupoissa. Suomalaisesta kirjakaupasta Olga-kirjan saa alle 20 euron hintaan. 

Ja se arvonta! Mikä ehdotat meidän Njää-nakeille nimeksi? Näitä tehtiin siis neljä kappaletta. Mutta yhdelläkin nimiehdotuksella saa osallistua. Kaikkien vastanneiden kesken arvon 9.2. yhden kappaleen kirjoja, jonka WSOY postittaa voittajalle. Ilmoitan voittajasta täällä kommenttiboksissa, eli ei tarvitse jättää omaa meiliosoitetta kommenttiin. Instani puolella instagram.com/satu_reykjavikon menossa myös arvonta, saa tottakai osallistua molempiin.

NJÄÄ!

Tunnisteet: , ,