Kaupallisessa yhteistyössä: Viinimaa ja Suomen Blogimedia Siskoni antoi minulle jo vuosia sitten vinkin hyvän valkoviinin ...

Hyvä valkoviini on helppo löytää

4.2.19 Satu Kommentteja: 0


Kaupallisessa yhteistyössä: Viinimaa ja Suomen Blogimedia


Siskoni antoi minulle jo vuosia sitten vinkin hyvän valkoviinin valintaan. "Jos se on Sauvignon Blancia ja se on Uudesta-Seelannista, se ei voi mennä vikaan."

Kokeilin muutaman kerran eri merkeillä enkä joutunut pettymään kertaakaan. Pikkusiskoista on siis tällaistakin iloa!

Muutaman vuoden takainen unelmamatkamme Uuteen-Seelantiin ja seikkailut paikallisilla viinitiloilla ja myymälöissä viinihyllyjen välissä naulasi valkkaripäätökseni pitkälle tulevaisuuteen.

Uuden-Seelannin ensimmäinen Sauvignon Blanc on Matua. Ja se on - tietysti - erittäin miellyttävä ja eri tilanteisiin sopiva valkkari.


En ole viiniasiantuntija, eli viinien kuvailu viinimaailman termeillä ei oikein luonnistu. Mutta yritän nyt kuitenkin kuvailla, mikä tässä viinissä minua viehättää. Sanoisin sen ehkäpä näin:

Uuden-Seelannin Sauvignon Blanc -rypäleen valkkareissa koukuttaa monipuolisuus. Nämä viinit ovat aromikkaita ja hapokkaita, niissä on huumava tuoksu ja niin monipuolinen maku, että sitä sopii kaataa lasiin ihan sohvalla istumisseurusteluhetkissä kuin ruokapöydässä kivan aterian kylkeen. Se on yhtä aikaa raikas, mutta ei sellainen vedenkevyen hienostunut, josta vain hyvin kehittynyt makuaisti poimii vivahteita. Vaikka tämä viini ei ole väriltään tummankeltainen, se on maultaan rehdisti runsas.

Miksi uusiseelantilainen Sauvignon Blanc on niin hyvää?


Mikä näistä uusseelantilaisista Sauvignon Blanceista sitten tekee niin erityisiä? En nimittäin muiden viinimaiden kohdalla ole löytänyt yhtä pitävää valkkarisääntöä.

Ainutkertaisen upea luonto nyt ainakin. Aurinkoinen mutta ei kesäisinkään kovin kuuma sää, puhdas ilma, vulkaaninen maaperä, kumpuilevat rinteet, luonnon monipuolisuus ja läheinen Tyyni valtameri ovat aika monipuolinen kasvuympäristö, millä varmasti on vaikutusta lopputulokseen.


Uusseelantilaisessa viinintuotannossa korostuu Islannistakin tuttu saarelaismeininki: kun olosuhteet sallivat, sitten tehdään töitä. Järjesetetään logistiikka siten, että homma toimii, tehdään asiat niin, kuten on mahdollista ilman että laatu kärsii. Muistan, kuinka Uuden-Seelannin viinitiloilla kierrellessämme monet viinitilalliset korostivat juuri tätä samaa asiaa: reipasta käytännöllisyyttä. Kaikkea (esimerkiksi kaikkia viinikasveja) ei tarvitse omistaa itse tehdäkseen viiniä eikä viiniä tarvitse valmistaa juuri tietyn, vuosisatoja jatkuneen perinteen mukaan. On parempi toimia olosuhteiden mukaan ja niitä myötäillen. 

Perinteikkyys on tietysti hienoa ja myyntivaltti sinällään, mutta nopeasti reagoiva ad hoc -toiminta pitää innovaationystyrät valppaina.




Uuden-Seelannin ensimmäisestä Sauvignon Blanc -valkoviinistä ovat vastuussa veljekset Bill ja Ross Spence. Saarivaltion viineistä ei tiedetty maailmalla muutama vuosikymmen sitten vielä oikein mitään. Bill ja Ross lähtivät riskibisnekseen ja perustivat maan ensimmäisen kaupallisen Sauvignon Blanc -viinitarhan vuonna 1969. Nykyään Uusi-Seelanti tunnetaankin juuri näistä viineistään. Hieno juttu veljeksille, ja erittäin hyvä juttu myös minulle.


Veljeksistä Bill oli tammikuussa käymässä Suomessa kertomassa viinitalonsa Matuan viineistä. Matua on nykyään yksi Uuden-Seelannin palkituimpia viinitaloja. Suomessa tämä jutun kuvissakin vilahteleva Matuan valkkari sai  Vuoden Viinit 2018 -kilpailussa kultamitalin. 

Olin iloinen, että pääsin mukaan Matuan kutsutilaisuuteen. Kokkasimme ruokaa Helsingin Kulinaarisessa Instituutissa asiantuntijoiden topakalla avustuksella. Kolmen ruokalajin illallinen syntyi Matua-viinien maahantuojan, Billin ja muutaman bloggaajan voimin. Minä sain vastata pääruoan, uusiseelantilaisen lampaan, kypsentämisestä. Onneksi olen tottunut valmistamaan lammasta täällä Islannissa, niin ei mennyt ihan valtavan iso kani housuihin siinä leikkuulaudan ääressä. 




Poistin karitsan fileistä lihaskalvon, pyörittelin pienet fileet kevyesti suolassa ja käytin nopeasti tulikuumalla pannulla. Päälle heittelin paljon pieneksi pilkottua valkosipulia, mustapippuria, timjamia ja rosmariinia ja laitoin lihat noin 10 minuutiksi 150-asteiseen uunin siten, että fileiden sisälämpötila ehti nousta 55 asteeseen.

Mukava viiniherrakin kiitteli pöydän ääressä erittäin onnistunutta ateriaa, eikä maininnut mitään karitsasta, joka ehkä pikkuisen pääsi ohuimmista kohdista ylikypsymään. Kohtelias ja charmantti mies.

Alkujuomaksi tarjoiltiin keväällä kauppoihin tulevaa rose-uutuutta Matua Rosé. Kasvisalkupalan kanssa laseihin kaadettiin suosikkiani Matua Sauvignon Blancia (joka on muuten  kaiken muun herkun lisäksi luomuviini), ohuiden porosiivujen ja parmesan-juuston kanssa lasissa oli saman viinitalon Pinot Noiria, joka oli kuulemma aivan todella, todella hyvä punaviini. Lampaan kanssa lasiin kaadettiin mehevää ja hilloisaa Merlot-Cabarnet Sauvignon-Malbec-punaviiniä.

Paitsi että minä nautin kaikkien ruokalajien kanssa  vain sitä valkkaria!


Eihän niistä "tämä viini tämän ruoan kanssa" -suosituksista ole mikään pakko pitää kiinni. Ravintoloissa annan asiantuntijoiden päättää ruuat ja viinit, mutta kun laitan ruokaa itse, otan kaveriksi juuri sen viinin, josta eniten tykkään. Nautin välillä valkkaria lampaan kanssa, rose-viinä lihakeiton kaverina ja punaviiniä suklaakakun ja etikkaisten sipsien kanssa. Täytyy nauttia sitä, mikä itsestä tuntuu parhaalta.

Valkoviinin tarjoilulämpötila


Matuan luomuvalkoviinissä on kätevä, oikean tarjoilulämpötilan kertova etiketti. Etiketissä oleva valkoinen lumihiutale muuttuu siniseksi, kun viinin lämpötila on saavuttanut lämpötilan (+7 astetta), jossa viinin maku nousee parhaiten esiin. Jos valkkarin nauttii liian lämpimänä, siinä saattaa maistaa inhottavasti alkoholin maun tai se voi maistua liian makealta. Yäks. Jos taas viini on liian kylmää, siis sellaista pakkasen kangistamaa, viinin aromit eivät välttämättä pääse tarpeeksi hyvin esiin. Kannattaa siis viilentää viini tehokkaassa jääkaapissa, tai jos jääkaappi on liian lämmin ja liian täynnä ja vieraat kolkuttelevat jo oven takana, kannattaa sujauttaa pullo hetkeksi pakkaseen.

(Maisemakuvat by Björgvin Hilmarsson, muut omia.)

0 kommenttia:

Mitä tuumaat?