Huh, tiedättekö sen tunteen, kun seisoo jyrkän vesiliukumäen ylätasanteella tai huvipuistolaitteen jonossa, ja tietää, että haluaisi ihan ...

Kaipuu ja pelko kirjoittaa fiktiota

30.11.18 Satu Kommentteja: 8

Huh, tiedättekö sen tunteen, kun seisoo jyrkän vesiliukumäen ylätasanteella tai huvipuistolaitteen jonossa, ja tietää, että haluaisi ihan hirveästi kokeilla, mutta pelkää että tulee oksennus tai uikkarit putoaa vauhdissa päältä ja laskeutuu altaaseen 40 kilometrin tuntivauhdissa kaksi teepussia nätisti fläpättäen?


Mulla on ollut vähän sellainen olo fiktion kirjoittamisen kanssa. Tai siis nyt kyllä selkeästi aliarvioin itseäni: minulla on ollut PALJON sellainen olo fiktiokirjoittamisen suhteen. Olen ehtinyt kirjoittaa aika läjän tietokirjoja ja asiaproosaa. Viimeisen 15 vuoden aikana olen editoinut viitisenkymmentä oppikirjaa, tietokirjaa, lainsäädäntökirjoja, ohjekirjoja ja mitäpä kaikkea. Esimerkiksi katsaus kansainväliseen arvonlisäverolainsäädäntöön! Teksti on minun ihana ammatti.

Mutta persus sentään, fiktiota en ole ikinä kokeillut tosissani. Monenlaista aloitusta ja irtonaista lukua tuolla Dropparin pölyttyneissä kansioissa pyörii, mutta kaikki on ihan keskeneräistä ja suunnittelematonta. Tuntuu, että en vain osaa. Miten muka sellaisesta kirjoitetaan, mitä ei ole olemassa? Mitä siitä voi sanoa? Miten sen voi sanoa? Ai ettäkö ihan itse päätän, mitä ne tarinassa sekoilevat ihmiset tekevät? Ajatella, ei ole edes pakko pysyä totuudessa. Mieletöntä!

Täydellisen epänormaalia ja pelottavaa. Ja kiehtovaa.

Mutta hei. Nyt se uikkarien yläosa irtoaa, mutta pakko oli kokeilla. Huhhuijjakkaa. Elikkä siis! 

Kirjoitin lyhyen novellin, ihan sellainen pikkuisen vain ja mielestäni melko omituisen. Se löytyy täältä mainiosta Novelliblogista. Kiitos Katja ja Ina luottamuksesta, että pääsin mukaan vieraskirjoittajaksi. Tästä tuli hulvattoman hauska fiilis.

8 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Tänäkin jouluna yhä useampi taitaa antaa aineettoman hyväntekeväisyyslahjan: vuohen Afrikkaan, koulumaksun kehitysmaan lapselle tai osuude...

Aineeton lahja, jota muistellaan vuosia

28.11.18 Satu Kommentteja: 8

Tänäkin jouluna yhä useampi taitaa antaa aineettoman hyväntekeväisyyslahjan: vuohen Afrikkaan, koulumaksun kehitysmaan lapselle tai osuuden kaivosta. Tuntuu, että aineettomien ja hyvää tekevien lahjojen valikoima on joulu joululta vain kasvanut.


Olen itsekin antanut ja saanut tällaisia lahjoja, ja olen kyllä niiden puolella ihan vilpittömin mielin. Turhan roinan hölmöydestä, ilmastokriittisestä kuluttamisesta ja tavaranvalmistuksen vahingollisuudesta on kirjoitettu jo niin paljon, että siihen aiheeseen ei tunnu olevan enää lisää annettavaa. 

Näistä aineettomista hyväntekeväisyyslahjoista olen kuitenkin miettinyt yhtä juttua. Se ei ole mikään huolenaihe eikä edes ajatuksena kovin painava tämän kaiken muun eettisen kuluttamiskeskustelun joukossa, mutta huomioni sattui kiinnitymään tähän jokin aika sitten, kun esikoinen kysäisi, että mitä sen norsulle kuuluu.

Esikoinen sai muutama vuosi sitten tädiltään eli minun siskoltani syntymäpäivälahjaksi Keniassa asuvan norsun. 

Kuinka moni muistaa muutama viikko joulun jälkeen sen lahjakanan tai moskiittoverkot? En minä ainakaan. Eihän se, että lahjan saaja ei enää eettistä lahjaa muista, poista sen hyvyyttä ja hyödyllisyyttä kohdemaassa. Mutta jääköhän tässän nyt joku hyväntekemisen ikkuna hyödyntämättä, jos lahjan saanut (eli lahjan hyväntekeväisyyteen antanut) ei muodosta minkäänlaista tunnesidettä lahjaan. Osto, maksu ja kuittaus. Mutta voisiko se olla vielä jotain enemmän?

Jäin nimittäin miettimään sitä norsua. Kuusivuotiaana lahjaksi saatu adoptionorsu kuuluu lapsen puheissa säännöllisesti. Hän miettii, miten isoksi se on kasvanut ja pyytää nähdä siitä valokuvia. Ollaan katsottu yhdessä kartalta, missä se asuu ja miltä siellä näyttää ja luettu juttuja esimerkiksi siitä, kuinka norsu sateen jälkeisenä päivänä oli leikkisällä tuulella. Onkohan sillä kavereita? Vieläköhän salametsästys on alueella ongelma? Voisikohan sieltä ottaa toisenkin adoptionorsun?

Kuvaotoksia adoptionorsun seikkailusta tältä syksyltä.

Mitenköhän siitä vuohesta, kaivo-osuudesta tai moskiittoverkostoa saisi yhtä kiinnostavan asian, jonka pariin tekisi mieli palata vielä vuosien jälkeenkin? Olisi mahtavaa seurata lahjan positiivisia vaikutuksia tulevaisuudessakin, johon se kiistatta vaikuttaa.

8 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Tämä juttu on omistettu etenkin kaikille ulkosuomalaisille ja heille muillekin, joiden ystävistä ja kavereista valtaosa asuu muualla.  ...

Ystävät eri maissa

26.11.18 Satu Kommentteja: 5

Tämä juttu on omistettu etenkin kaikille ulkosuomalaisille ja heille muillekin, joiden ystävistä ja kavereista valtaosa asuu muualla. 

Aikuisiällä uusien ystävien saaminen on hitsin vaikeaa, koska arki pyörii tiettyjen asioiden ympärillä, eikä ole enää opiskeluaikojen eläväistä yhteisöä, jossa kaikki ovat hakemassa uusia tuttavuuksia ja ystäviä. Kun tähän kaikkeen lisää vielä sen, että ne vanhat kaverit ja myös ne uudet aikuisiällä saadut asuvat eri maassa kuin itse, sitä tuntee itsensä helposti ystäväyksinäiseksi. Näin minäkin tunnen.



Minulla on täällä Islannissa alle viisi hyvää omaa kaveria, siis sellaisia joille voin soittaa sen enempiä pohtimatta ja pyytää kahville, bisselle, syömään tai vaikka treeneihin.

Suomessa, Ruotsissa, Kaliforniassa, Briteissä ja Sveitsissä heitä on muutamia kymmeniä. Ja heitä kaipaan usein. Se harmittaa tietysti. Ja sekin harmittaa, että en edes sano tätä heille kamalan usein. Pitäisi kyllä. 

Toki juttelemme netissä, välillä ihan päivittäinkin. Eihän se kuitenkaan ole sama asia kuin hengittää samaa ilmaa, jutella välillä ihan tyhjänpäiväisyyksistäkin, pitää pitkiä puhetaukoja, juoda välillä kahvia tai viiniä tai molempia saman pöydän äärellä. Ruudun kautta asioita ei voi koskaan kokea samalla tavalla kuin kasvotusten. 

Tapaamisten järkkääminen ei vain ole kovin helppoa. On työmenoja, perhe-elämän juttuja ja siihen päälle kaikki muu sälä. Eikä matkustaminen ole ilmaista; hiilijalanjälkikin painaa hitokseen. Aika monen palasen pitää mennä kohdalleen, että kaveriporukan tapaamiset toteutuvat. Treffeistä on sovittava jopa kuukausia etukäteen. Täytyy miettiä paikka, jonne kaikkien on mahdollisimman helppo ja ylipäätään mahdollista tulla. Sopia tekemistä, joka sopii kaikille. 

Kaikki tämä säätäminen voi kuulostaa omituiselta, jos omat kaverit asuvat suhteellisen lähellä. Voi että jos voisikin vain pyöräillä perille tai ottaa bussin eikä välttämättä tarvitsisi edes soittaa etukäteen. Tavattaisiin vain jomman kumman kotona ja juteltaisiin, ei siinä mitään sen kummempia ohjelmanumeroita tarvittaisi. 

Mutta kun porukka on hajallaan maailmalla, tapaamisten eteen täytyy nähdä vähän enemmän etukäteisvaivaa. 


Minun puolisollani on vähän sama juttu, vaikka hän asuukin synnyinmaassaan. Hänen ystävistään moni on muuttanut ulkomaille jatko-opintoihin, töihin, puolison perässä. On ollut mahtavaa seurata, kuinka aktiivisia he ovat pitämään yhteyttä keskenään. Vuoden ystävätapaamiset sovitaan reippaasti etukäteen.

Kerran vuodessa ”bilsan kundit” eli yliopistossa yhtä aikaa opiskelleet kaverukset tapaavat paikassa, johon kaikilta on tasapuolisen lyhyt matka. Viime vuonna he istuskelivat viikonlopun Bruggessä, tänä vuonna Berliinissä. Ja mitä ne tekevät sen kolme päivää: puhuvat politiikkaa, ympäristönsuojelua, katsovat dokkareita ja juovat kaljaa. En ole ihan varma, missä järjestyksessä, mutta hauskaa on tuntunut olevan. 

Sitten niiden maastopyöräjengi tekee kerran vuodessa yhteisen matkan. Kokoonpano on vähän eri mutta hyviä ystäviä kuitenkin. Joskus ne pyöräilevät Islannin vuoristossa, välillä muualla. Tänä vuonna reissu suuntasi Ranskaan. Viisi päivää pyöräilyä ja punaviiniä oli kuulemma täydellisen upeaa. En epäile yhtään. 

Olen ollut onnellinen tänä syksynä muun muassa siitä, että tällaisia ystävyystapahtumia on mahtunut elämään kaksi. Lokakuussa ystävämme Barcelonassa järjestivät cava-festareiden ohella yhteisen iltapäiväretken ja illanvieton.  Se teki onnelliseksi. Kuinka mahtavaa olikaan tavata heitä, joiden kanssa on viettänyt kriittisiä ja hauskoja vuosia varhaisaikuisuudessa.


Tänä viikonloppuna olin pikavisiitillä Helsingissä, koska ystäväni Hanne meni naimisiin (ja ne olivat upeat juhlat!). Muutama suomalainen ystävä - niitä aikuisiällä saatuja - oli samoissa bileissä, joten saimme viettää koko viikonlopun yhdessä juhlien. Pienen päänsäryn saattelemana on rentoa aloittaa kotimatka ja muistella matkalla kotiin, kuinka hitsin upeita tällaiset ystävyystapaamiset ovat. 

5 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Sain osan Långvikin palveluista maksutta näkyvyyttä vastaan. Tapahtuipa eräänä päivänä tänä syksynä, että menimme ystävykset kaksistaa...

Viikonloppu hyvälle elämälle

21.11.18 Satu Kommentteja: 2

Sain osan Långvikin palveluista maksutta näkyvyyttä vastaan.

Tapahtuipa eräänä päivänä tänä syksynä, että menimme ystävykset kaksistaan Långvikin kokous- ja kylpylähotelliin.


Hyppäsin U-junaan Helsingissä ja Katja astui samaan vaunuun Leppävaarassa. Jatkoimme siitä Jorvaksen asemalle, jossa kirjaimellisesti hyppäsimme junasta ulos (tietäjät tietää, mitä tarkoittaa kun pitää varoa junan ja laiturin välissä olevaa ”rakoa”). Sieltä soitimme taksin hakemaan meidät rentoutusviikonlopulle Långvikiin.


Suunnitelmamme oli selkeä. Menimme rentoutumaan ja voimaan hyvin ja samalla pistämään Mittarit Punaiselle. Eli siis tulevan hyvinvointipodcastimme suunnitelma tallennettuna Google Driveen.

Ajattelimme Katjan kanssa ensin tehdä Vuoden mutsi –hengessä kirjan naisille, joiden lapset - jos siis on saatu lapsia - ovat hupsista saakeli kasvaneet pois vaipoista ja jatkuvasta yöheräilystä. On tultu siihen aikaan, että on enemmän energiaa ja tilaa keskittyä itseensä, hyvinvointiinsa, uraansa ja puolisoonsa. Katse kääntyy peiliin. Kuka sieltä katsoo takaisin? Onko se onnellinen? Onko sen hyvä olla? Tunnetteko edes?


Muokkasimme kirjan synopsista edes takaisin jonkun aikaa ja huomasimme pienen pyörimisen jälkeen, että ei hitto sentään. Ei tästä mitään kirjaa tule. Tämä sisältöhän suorastaan vaatii sitä, että me juttelemme näistä aiheista keskenämme ja jututamme kiinnostavia ja fiksuja asiantuntijoita.

Hyvinvointikirjoja on jo aika paljon myynnissä, eikä me ja meidän ajatukset oikein sovi siihen perinteiseen hyvinvointikirjagenreen. Mindfullnessiä, joogaa, teenjuontia, venyttelyä, smoothiereseptejä ja korvaorgasmeja. Niistä meillä ei vain ole juuri mitään sanottavaa.

Eikä meitä toisaalta kiinnostanut tehdä kirjaa, jossa on kaksi lausetta sivulla ja loput tyhjää tilaa, jonne voi itse kirjoittaa tuntemuksiaan. Se on lukijan aliarvioimista. Halvemmallahan pääsisi, kun ostaa ihan vaan tavallisen vihon (mutta huom! vihko vaakaviivoilla, niin rivit pysyvät suorassa).


Aiheesta tarpeeksi jaabatettuamme päätimme, että kyllä tästä nyt vaan täytyy tehdä podcast. Siinä päästäisiin kaksin avaaman kaikenlaisia kiinnostavia aiheita niistä yhdessä jutellen. Vaihdevuosia, nukkumista, parisuhdeonnea, ystävien merkitystä, syöpää, liikuntaa, stressiä, kiirettä, vakavien sairauksien uhkaa, hartiajumeja, mielenterveysjuttuja. Kaikkia niitä asioita, mitkä meitä öisin välillä valvottavat.

Tällainen aihe muovaantuu parhaiten rauhallisessa ympäristössä, jossa on aikaa ajatella ja inspiroitua. Niinpä kutsuin Katjan kanssani Långvikiin.



Hotellille saavuttuamme lähdimme heti ensimmäisenä lenkille. Tunnemme nimittäin itsemme jo sen verran hyvin, että jos ei olisi heti vedetty liikuntavaatteita niskaan, olisimme korkanneet tervetuliaisvinkun ja lähteneet siitä sitten kikatellen kylpylään, ja liikuntavaatteet olisivat jääneet laskostettuna laukkuun. Meistä kun ei kumpikaan ole aamutuimaan liikunnasta innostuvaa tyyppiä.

Långvikin pihalta lähtee hauska pieni kuntolenkki metsään. Kävelimme sen pari kertaa läpi ja vetelimme kuntotangoissa vähän leukoja (okei, yhdet). Kun oli hengitelty aikamme rauhallista metsää ja nautittu vesistömaisemista, noudimme pyyhkeet ja sisäliikuntakengät sviitistämme ja suunnistimme kylpylähotellin punttisalille. Siellä puristimme itsestämme irti vajaan tunnin kuntopiiri tekemällä toistemme ehdottamia liikkeitä vuorotellen. Käsipainoja, kuntopyörää, jumppamattoja ja kehopainoharjoituksia. Mahtavaa tiimityötä!


Ydinhien puristamisen jälkeen suihkujen kautta saunaan ja lämminvesialtaisiin. Ajoituksemme oli täydellinen, sillä allasosaston aulassa oli pieni noutopöytä täynnä hedelmiä ja suklaata. Baarista ostimme kylmää kuoharia.

Podcastin ydin alkoi saavuttaa lopullista muotoaan.

Olemme samaa mieltä siitä, että harva haluaa elää ikuisesti, mutta kaikki haluavat elää hyvän elämän. Elää ja kuolla onnellisena. Viimeistään tässä elämän laskennallisessa puolivälissä kannattaa pysähtyä miettimään millainen se on.

Päätimme, että nyt ei sitten tyydytä fiilispohjaiseen höttöön, vaan haastetaan asiantuntijoita, perataan tutkimuksia ja numeroita, tehdään hyvinvoinnista näkyvää.

Juu kippis sille. Sitten lähdimme tyytyväisenä illalliselle.


Långvikin ehdottomasti parasta antia on erinomainen ravintola. Palvelu oli todella hyvää, ruoka erinomaista ja viinisuosituksetkin ihan nappiin. Kolmen ruokalajin Menu Kirkkonummi sisälsi alkukeiton, mahtavan mureaa karitsanpaistia (Katjan savutettu lohi sitruunaperunoilla herätti melkein annoskateuden) ja jälkiruoaksi yrteillä ja pähkinärouheella terästettyä sorbettia.

Noin kymmenen tunnin yöunien jälkeen nautimme aamiaista hotellin ravintolassa lähes kaksi tuntia. Rahkan, lettujen, karjalanpiirakoiden ja salaattien jälkeen kirjoitimme pilottijakson käsiksen.


Tämä oli viikonloppu hyvälle elämälle. Kun tästä loppuvuoden kiireestä selviän, niin lupaan, että ensi vuosi on silkkaa hyvinvointia.

2 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Rakastan analogioita. Niiden avulla ajattelu ja asioiden hahmottaminen on nopeampaa ja kaikenmoisesta arkinöyhdästä täyttyvät asiat saavat...

Terveisiä pukuhuoneen puolelta

19.11.18 Satu Kommentteja: 1

Rakastan analogioita. Niiden avulla ajattelu ja asioiden hahmottaminen on nopeampaa ja kaikenmoisesta arkinöyhdästä täyttyvät asiat saavat järjellisen muodon. Täähän on ihan niin kuin.... on yksi lempilauseistani, kuin yritän sanoittaa fiilistäni jostain epämääräisen käsitteellisestä asiasta.


Tässä tämän syksyn aikana olen miettinyt paljon työnteon tekemisen rytmiä. Tekemistä on pakkaantunut loppuvuoteen epämukavan paljon. Kevät näyttää väljältä ja jopa arveluttavan väljältä, eli se myrsky tuli sitten tällä kertaa ennen tyyntä säätä.

Työpöydän ja pään täyttää tällä hetkelä moni sellainen asia, joiden lopputuloksen laadusta en ole yhtään varma. Hyvin paljon uutta ja vaikeaakin, ja verraten vähän vanhaa.

Kirjoitan ensimmäistä kertaa oppikirjaa. Se on keskiasteelle suunnattu opetusmateriaali markkinointiviestinnästä ja sisällöntuotannosta. Siis aihe, jonka parissa olen viettänyt tsiljoonia työtunteja ja josta käytännön elämässä tiedän yhtä ja toista. Projektin haastavuus on ollut saada se kaikki sanottua ymmärrettävässä, kiinnostavassa ja ennen kaikkea selvässä muodossa. Ihan pikkuista ajatuspaniikkia on ollut ilmassa.

Sitten olen tehnyt kahta applikaatiota. Miten tehdään sisältöä applikaatioon? Kaksi kuukautta sitten ei ollut mitään käryä, nyt alkaa olla jo vähän tuntumaa, mutta kaiken sen latomisen keskellä ihan järjetön kiire.

Olen saanut tehdä tosi kiinnostavia lehtijutun kaltaisia sisältöjä uuteen digimediaan. Kirjoittaminen on tuttua, ideointi on tuttua, toteuttaminen on tuttua mutta aiheet ja media sellaisia, joiden parissa en ole ennen työskennellyt. Hirmu kiinnostavaa, mutta uutuuden takia on ollut pakko välillä pistää otsa näppikseen ja pohtia, että mitenköhän tämän nyt kuuluisi oikeastaan mennä.

Se analogia! Urheillessa kehittyy, kun tekee välillä enemmän kuin muka jaksaisi. Kun kokeilee uutta lajia tai liikettä, tulee kehittäneeksi myös muita taitoja kuin vain sitä uutta, jota yrittää harjoitella. Esimerkkinä vaikka se, että opetellessaan seisomaan käsillä tulee ihan vahingossa samalla vahvistaneeksi myös olkapäitä ja punnerrusvoimaa. Mikään asia ei tapahdu koskaan yksinään ja pelkästään. 

Vaihtelu on pakollista mutta myös välttämätöntä.

Jos haluaa parantaa juoksukuntoa, on melkeinpä pakko tehdä intervalliharjoituksia. Juosta välillä sairaan nopeasti, välillä hitaasti, vaihdella tahtia ja lenkin pituutta. Joskus voi kiskaista mahtavan  ja kaikki voimat vievän treeniviikon, mutta sitten seuraavalla viikolla ei kannata yrittää uusia painonnostoenkkoja, koska kroppa on aika poikki.


Mulle on tänä syksynä kirkastunut entistä paremmin se, että mulle itselleni on oman motivaation säilymisen ja jaksamisen kannalta älyttömän tärkeää, että vaihtelen työtahtiani. Välillä teen hurjan paljon ja sitten himmailen ja keskityn muihin juttuihin. Minulle tuottava tapa tehdä työtä on siis vähän sama asia kuin tavoitteellinen urheilu. Saan keskimäärin enemmän aikaan toimistolla kuukaudessa, jos siellä on seassa älytttömän kiireisiä, pitkiä ja vähän painostaviakin työpyrähdyksiä kuin että tekisin joka päivä samalla tahdilla. Silloin en nimittäin saisi aikaan oikein mitään, vaan tunnit lipuvat sormien lävitse, vauhti hidastuu ja lopulta kuva pysähtyy.

Tänä syksynä ongelma on vaan ollut se, että olen niin sanotusti treenannut liikaa. Ei tavoitteellisesti treenaava urheilija kehity, jos se treenaa koko ajan siellä sykerajan maksimeissa vailla iisimpiä jaksoja. Pahimmassa tapauksessa ei jaksa kohta enää yhtään mitään, vaan loukkaantuu kun sählää väsyneenä ja tiputtaa jonkun 20 kilon kiekon varpailleen.

Niinpä nyt lupaan ja vannon kautta marraskuun pimeyden, että vuodenvaihteen jälkeen työtaakkani kevenee kevättä kohti. Ei sinne kalenteriin kyllä vielä juuri mitään ole merkitykään, eli ihan lupaavalta näyttää: suunnitelmani saattaa jopa toteutua ilman sen isompia rimpuiluja. Kun kymmensormijärjestelmä ja silmät saavat vähän aikaa levätä ja tahti rauhoittua, saattaapi olla että sitä jaksaa väkertää jotain uutta ja ihmeellistä seuraavalle vuodelle. Jään jännittyneenä seuraamaan tätä omaa sekoiluani.

Tsemppiä kaikille loppuvuoden ruuhkissa kärvisteleville. Dedis tämän vuoden jutuille on jo kuuden viikon päästä. (NIINPÄ!!) Sitten ehkä vähän lepäillään ja venytellään.

1 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kaupallisessa yhteistyössä Biodelly ja SBM Kipinä  Luonnonkosmetiikka ja anti-age, oikeasti tehokas ryppyvoide ja turhat kosmetiik...

Luonnonkosmetiikka anti-age ja ihonhoidon turhakkeet

16.11.18 Satu Kommentteja: 6


Kaupallisessa yhteistyössä Biodelly ja SBM Kipinä 

Luonnonkosmetiikka ja anti-age, oikeasti tehokas ryppyvoide ja turhat kosmetiikkahankinnat. Jos on kuin minä, joka tykkää että kaapissa on mahdollisimman vähän – mutta toimivia eikä älyttömän kalliita – ihonhoitotuotteita, mitkä purkit kannattaa jättää ostamatta? Mitkä tuotteet ovat välttämättömiä? Entä onko tuotteita, joita ei edes kannata käyttää, koska niistä on enemmän haittaa kuin hyötyä? Kyllähän niitäkin on. 

Selvittelin hieman.


Biodelly-yhteistyön käynnistyttyä viime vuonna  olen alkanut saada teiltä aika usein kysymyksiä kuivan ihon hoidosta ja tuotekokemuksistani. Tosi moni on kehunut luonnonkosmetiikan Lue-kasvoseerumia, joka on oma luottotuotteeni ja näkynyt täällä blogissakin usein. Kirjamessuilla entuudestaan tuntematon ikäiseni nainen koputti olalle ja pahoitteli että tämä asia ei nyt millään lailla liity kirjoihin, mutta että kiitos sen edullisen seerumin esittelystä, se on pelastanut kuivan ihoni. Vou! 

Koska tämä aihe tuntuu kiinnostavan ja huomaan, että omat ihonhoitorutiinit ovat muuttuneet ja sen myötä yleisilmeeni on nykyään piirun verran freesimpi (näin väitän ainakin), päätin tehdä aiheesta yhden superkattavan postauksen. Tämän tässä näin. Kiireisille tiedoksi: juttu on todella pitkä. Palaa tekstin pariin myöhemmin, jos et nyt ehdi lukea kaikkea. Olen nimittäin yrittänyt kasata tähän mahdollisimman paljon tietoa kuivan ihon ihonhoitorutiineista (olen itse kuivaihoinen eli kutisevaa ja ryppyyntyvää sorttia, siksi tämä aihe on itselleni tärkeä) ja luonnonkosmetiikkavaihtoehdoista. Omien tiedonhakujen lisäksi haastattelin juttua varten Biodellyn omistajaa Tanja Kipinoista, jonka tietämys luonnonkosmetiikasta on ihan omaa luokkaansa. Ihmeellisellä vainulla Tanja on löytänyt minullekin ne juuri sopivat tuotteet ja kehottanut luopumaan aika monesta purkista, joiden ostoa harkitsin. 


Pienenä sivuhuomiona tähän ihan näin kauppiaan näkökulmasta: pitkäjänteinen asiakastyö on just sitä, että oikeassa kohdassa uskaltaa sanoa asiakkaalle, mitä hänen ei kannata ostaa. Muutaman kympin myynninmenetys on todellakin sen arvoista, että löytää oikeat jutut juuri sille asiakkaalle. Tyytyväinen asiakas kun palaa takaisin, koska se luottaa ja tietää saavansa sen, mitä se oikeasti eniten tarvitsee. 

Miksi kasvoihin tulee juovia ja ryppyjä, voiko niitä estää tai ”korjata”? 


Ikääntyessä kropassa tapahtuu kaikenlaista. Asiat hidastuvat, eikä pelkästään reaktiokyky tai kyky nähdä pimeässä. Ihon kollageenin ja elastaanin muodostus vähenevät ja silloin iho ikään kuin menee rullalle ja veltostuu. Tulee naururyppyjä ja ajatusryppyjä. 


Ihmisen iholle tapahtuu sama kuin kukalle, joka ei saa tarpeeksi vettä. Ripsrapsrops. Mitä kosteutetumpi iho on, sitä terveemmältä se tuntuu ja näyttää. Vesi-ilmapallo on kiinteä ja kiva, kun se on täynnä vettä. Jos siellä on vettä pari pisaraa, se tuntuu kädessä lötröltä jä jokseenkin ällöltä.

Okei, se metaforista!

Elikkäs. Juovien syntymistä voi ehkäistä huolehtimalla ihon riittävästä kosteutuksesta, antioksidanteista ja omega-rasvoista. 

”Eli kannattaa panostaa niihin tuotteisiin, jossa on näitä raaka-aineita”, sanoo Tanja. 

Erityisen tärkeä on tämä pointti: Mikään voide, seerumi tai ihoöljy ei poista iholle muodostuneita ryppyjä. Voi syödä hyllymetreittäin kollageeniä, laittaa hintavia ihoa uudistavia seerumeita tai levittää kasvoille jonkun mainostekstin mukaan nuorentavan naamion, mutta loppujen lopuksi niistä mikään ei tee mitään pysyvää, ellei istu se kalvonaamari päässä loppuelämää. Ryppyihin auttaa pysyvästi vain Rolfin veitsi ja se ei nyt tässä kohtaa kiinnostele. 


Tätä mieltä on Tanja ja minun mielestä tämä on ihanasti sanottu: 

”Ryppyihin ei pitäisi suhtautua maailman loppuna. Sen sijaan  että yrittäisi löytää kaikki poppaskonstit ryppyjen hävittämiseen, niin on paljon parempi hoitaa ihoa hyvin ja arvostaa vanhenevaa ihoa. Ei kannata yrittää jotain muuta kuin mitä on.” 

Kuivan ja ikääntyvän ihon hoito 


Vaikka jo tulleita ryppyjä ei pysty kokonaan poistamaan tuotteilla, oman ihon tuntumaa ja ulkonäköä voi parantaa oikeilla tuotteilla. Se mikä on ”parantamista” on jokaiselle henkilökohtainen juttu ja siksi on tärkeää, että tuotteet on valittu sen mukaan mikä itselle sopii eikä sen mukaan, mikä näyttää toimivan jollakin muulla. 

Esimerkiksi mun omassa ihossa kinkkistä on kuivuus. Tuotteiden on pakko olla superkosteuttavia, jotta en aamuisin herää ihoni varisee irti -tunteeseen. 

Hyvin kosteutettu iho on terve ja tasainen ja siihen tulee vähemmän näppyjä ja se ikääntyy tasaisemmin. Käytännössä kuivan ja ikääntyvän ihon hoidossa tärkeintä on hyvä putsari, kosteuttava kasvovesi, kosteuttava seerumi ja kasvoöljy. Muuta ei välttämättä tarvita. 

Näitä ihonhoitotuotteita kuiva ihoni ei tarvitse 


Silmänympärysvoide on minulle aika lailla turha tuote. Olen pari vuotta käyttänyt silmänympärysvoidetta, mutta tuubin ostaminen loppui nyt. Luulin nimittäin, että silmänympärysvoide on jotenkin koostumukseltaan hyvin tärkeä silmänympärysalueen hoidolle. Ei se ole. Se on kehitetty toimimaan herkällä ja ohuella silmänympärysiholla, mutta jos omat silmät eivät ole kovin herkät ja ne kestävät sitä samaa voidetta ja kasvoöljyä, mitä käyttää kasvoillakin, erillistä silmänympärysihon tuotetta ei tarvita. Jos silmänympärysiho turpoaa ja haluaa hoitaa sitä jollain geelimäisellä silmanympärysvoiteella, siitä voi olla apua.

Koska en ole itse herkkäsilmäinen enkä kärsi juurikaan turvotuksesta silmien ympärillä, kosmetiikkakaappini väheni juuri yhdellä tuotteella. Voin käyttää silmienympärysiholle sitä ihan samaa tavaraa mitä laitan kasvoilleni.


Toinen kuoppaamani asia on kuorintavoide. 

Tanja kertoi minulle hydrolipidikalvosta. Se on sellainen ihon oma suojavaippa ja sen suojaamisesta vouhkataan ihan aiheesta. 

Iho voi paremmin, jos se pysyy ehjänä. 

”Kaikki voimakkaat pesuaineet, kuorinnat, hankaavat aineet jne. vahingoittavat tätä kalvoa. Siksi suosittelen aina puhdistusta muulla kun geelillä tai vaahdolla.”

Ikääntyvää ja kuivaa ihoa ei suositella kauheasti kuorimaan ainakaan mekaanisesti eli rakeisilla kuorintageeleillä ja -voiteilla, koska iho ohenee muutenkin ikääntyessä. "Huvin vuoksi" -kasvojenkuorinta ei ole kasvoille hyväksi.

Ja tähän tulee nyt taas se JOS: Jos omassa ihossa on paljon epäpuhtauksia tai esimerkiksi maksaläisikä, niin esimerkiksi hedelmähappokuorinta voi olla hyödyksi. 

Kosmetiikkakaapissani alkaa olla jo ihana väljää! Jäljellä on tosiaan viisi tuotetta. No okei, kuusi – koska käytän silloin tällöin kosteuttavaa kasvonaamiota. 

Tuotevinkit ikääntyvän ja kuivan ihon hoitoon (by me) 


Putsari. Pesun pitää olla hellävaraista, että ihon oma suojakerros ei vaurioidu. Se tarkoittaa käytännössä puhdistusmaitoa tai puhdistusvoidetta. Ne estävät ihon kuivumista ja suojaavat sitä ihon omaa hydrolipidikalvoa. 

Tanjan vinkistä olen siirtynyt nyt talvella käyttämään puhdistusvoidetta.

Puhdistusvoide on rasvaisempi eli samalla myös hoitavampi ja ravitsevampi kuin puhdistusmaito, koska siinä on tiiviimmässä muodossa iholle hyödyllisiä aineita kuin puhdistusmaidossa. Levitän Antipodesin tymäkän puhdistusvoiteen kosteille kasvoille, pyyhin sen pois kostealla puuvillarätillä (eli ihan tavallisella pyyhkeellä) ja sen jälkeen painelen ihon kuivaksi pyyhkeeseen. Voiteen poispyyhkiminen vie enemmän aikaa kuin puhdistusmaidon käyttö, mutta olen nyt laittanut sen pari ekstraminuuttia tähän iltaisin, koska ihoni kuivuu talven tultua enemmän. 

Antipodes on uusiseelantilainen merkki ja minulle uusi tuttavuus. Tätä suositeltiin minulle - kuivalle ja ikääntyvälle iholle - koska merkin tuotteiden raaka-aineissa on erittäin korkea antioksidanttipitoisuus (tarkemmin antioksidanteista, katso seuraava kappale). Tuotteissa on korkea aktiiviaineiden osuus ja suuri luomupitoisuus. Tykkäämme.




Kasvovesi. Ensinnäkin; kasvovesi ei siis ole puhdistusta varten. Sillä ei putsata meikkiä, vaan sen tarkoitus on kosteuttaa ihoa samalla lailla kuin vedellä kastellaan kuiva kasvi. Ilman kasvovettä kuivan ihon hoitaminen on mahdotonta. Satsaan siis tähän. 

Ihonhoidossa puhutaan aika paljon antioksidanteista. Ne on siis niitä pikkuisia olentoja, jotka taistelevat vapaita radikaaleja vastaan. Iho altistuu vapaille radikaaleilla päivittäin esimerkiksi liikenteen, saasteiden, tupakansavun jne. kautta. Antioksidantteja sisältävät ihonhoitotuotteet suojaavat ihoa näiltä pikkuterroristeilta. 

Tanja neuvoi minulle kasvoveden valinnassa seuraavaa: 

”Valitse sellainen, jossa on useampaa kuin yhtä ainetta. Esimerkiksi kukkaisvedet kuten ruusuvesi ovat kyllä ihan hyviä, mutta ikääntyvä iho hyötyy kasvovedestä, jossa on muitakin aineita, yleensä kosteuttavia ja antioksidanttisia.” 

Herkkäihoiset huom! (itse en ole herkkäihoinen): Herkkäihoiselle kukkaisvesi voi olla parempi vaihtoehto, koska iholle tulee vähemmän mahdollisesti herkistäviä ainesosia.

Olen käyttänyt viime kuukaudet tätä putsarin kanssa samaa sarjaa olevaa uusiseelantilaista Antipodes-kasvovettä juurikin tuon antioksidanttivaikutuksen ja sen sisältämien rasvojen takia (kasvovedessä on vadelman siemenöljyä). Pullo on riittoisa ja tässä on todella hyvä suihkusumutin: kahdella painalluksella kasvovesi leviää kasvoille tasaisesti. Vanu- tai puuvillalappuja ei tarvita. 


Antipodes panostaa todella paljon tutkimukseen ja kehitykseen, ne valitsee tuotteisiin raaka-aineita, joiden teho on todistettu tieteellisesti. Se toki näkyy hieman hinnassakin. Tämäkin kasvovesi on yli kolmekymppiä. 

Älyttömän hyvä toinen kasvovesi on Patykan Essential Lifting –kasvovesi, joka sisältää mm. kosteuttavaa hyaluronihappoa. Tämä on sitten jo jonkin verran Antipodesiakin kalliimpi tuote. 


Kasvoseerumi. Seerumi tuo tiiviissä muodossa iholle sen tarvitsemaa  kosteutta ja antioksidantteja. Oikeanlaisen seerumin avulla voi myös hoitaa esimerkiksi aknea, maksaläiskiä jne. ongelmia. Kannattaa ostotilanteessa kertoa näistä erityistarpeista, niin sopivat tuotteet löytyvät varmemmin (Jos et pääse käymään myymälässä Turussa paikan päällä, on hyvä tietää, että Biodellyn sivuilla on chätti, asiakaspalvelumeiliin vastataan nopeasti, samoin Biodellyn Facebookin kautta jätettyihin viesteihin ja myymälään voi soittaa sen aukioloaikoina, yhteystiedot löytyvät sivuston alaosasta). 

Itselleni tärkeintä on nyt se ihon kosteutus, siksi valitsen seerumin, jossa on todella tehokkaasti kosteuttavia aineisosia. Hyaluronihappo on Tanjan mukaan yksi harvoista kosmetiikan ainesosista joka ihan oikeasti tehoaa ikääntymiseen sen kosteuden sitomiskyvyn takia. Niinpä minäkin yhä edelleen käytän tätä alle kahdenkymmenen euron Lué-seerumia. Olen kokeillut monia muita luonnonkosmetiikan seerumeita  tässä välissä, mutta mikään ei ole ollut itselleni yhtä sopiva kuin tämä. Naama kiittää, lompakko kiittää. 


Rasvat - kasvoöljy. Iho tarvitsee ravintoa, jota se saa rasvahapoista. Kasvoöljyn alle kuuluu aina laittaa kasvovesi (ja seerumi), koska pelkkä öljy ei yksinään auta yhtään. Se on vähän sama kuin yrittäisi tehdä hiton hyvän gintonicin ilman giniä. 

Kasvoöljyjä käytetään paitsi niiden rasvahappojen myös niin kutsutun okkluusion takia – tarkoittaa siis, että kasvoöljy lukitsee ihon alle laitetun kasvoveden ja seerumin ihoon. Muutoin ne haihtuvat pois, eikä niistä ole mitään hyöytä. Eli jälleen se sama baarikaappivertaus: vähän sama kuin yrittäisi tehdä hiton hyvän gintonicin, katselee lasia hetken ja sitten kaataa koko hoidon lasista viemäriin. 

Millainen kasvoöljy sitten on hyvä (minulle)? Tässä pätee sama kuin kasvovedessäkin: on parempi satsata kasvoöljysekoitukseen kuin yhden perusöljyn puteliin. Kasvoöljysekoituksessa on enemmän anti-age-ominaisuuksia kun yhdessä öljyssä. Nämä sekoitukset maksavat tietysti enemmän kuin perusöljyt, ja se johtuu siitä että niiden raaka-aineet on kalliimpia, mutta ne ovat myös tehokkaampia. 

Käytössäni on Lovely Dayn kasvoöljy, jossa on on B-vitamiinia, arganöljyä, helokkiöljyä ja blue tansy -öljyä. Pari tippaa illassa kasvoveden ja seerumin jälkeen riittää. Lovely Dayn tuotteita saa vain Biodellystä. 


Rasvat – kasvovoiteet. Tämä onkin jännä juttu! Tanja on sitä mieltä, että kasvovoidetta ei tässä kyselemässäni ”anti-age”-työssä tarvita välttämättä ollenkaan yöllä. Työ tehdään putsarilla, kasvovedellä, seerumilla ja öljyllä. 

”Jos jossain säästäisin, niin tässä. Eli jos satsaa kasvoveteen, seerumiin ja öljyyn, kasvovoide voi olla edullisempikin tuote ja teho on ihan sama.”

Öljyähän voi käyttää myös päivisin, mutta jos meikkaa niin voi olla, että meikki ei oikein pysy öljytyn ihon päällä, ripsari tarttuu alaluomeen jne. On parempi käyttää aamuisin öljyn sijasta kasvovoidetta. 

Olen alkanut nyt itse tehdä niin, että niinä päivinä kun en meikkaa ja niitä päiviä on aika paljon laitan aamuisinkin kasvoöljyä. Jos on palaveripäivä, treffit tai muuta kivaa ja poistun kotoa vähän laitetumpana, käytän öljyn sijasta Lovely Dayn Glow Juice –päivävoidetta, joka toimii tosi hyvin meikin alla. Päivävoide sisältää ravitsevia aineita: kylmäpuristettuja öljyjä ja antioksidanttista vadelmauutetta. 


Kasvonaamio. Tämä on se minun kuudes vakkarituotteeni, jota käytän. Levitän tätä Lovely Dayn vaaleanpunaista tehokkaasti kosteuttavaa naamiota kerran viikossa ennen nukkumaanmenoa, enkä pese sitä pois ollenkaan. Jätän sen yöksi ja herään aamulla iho poikkeuksellisen kuulaana ja levänneennäköisenä. 

Tanja ei käytä itse kasvonaamioita, koska: 

”Kosteuttava kasvonaamio tekee iholle hyvää, mutta itse en jaksa niitä käyttää. Mieluummin menen vähän aikaisemmin nukkumaan.” 

First things first. 


Paras anti-age tuote iholle on… 


…älä tupakoi ja käytä aurinkovoidetta. Ihoon vaikuttavat hirvittävän paljon geenit ja elintavat. Joillain on luonnostaan kuiva iho, joillakin kostea ja pehmeä. On finnejä, pisamia, ihottumaa ja kuulaanpunaiset posket. Elintavoilla on ihon kuntoon tietysti myös suuri vaikutus. Erityisen huonoa jälkeä tekevät tupakointi ja aurinko. Tupakka on myrkkyä ja auringonotto vanhentaa ihoa. Maailman tehokkaimmat anti age -tuotteet ovat siis se, että ei tupakoi ja että käyttää aurinkovoidetta. 

Miksi valita luonnonkosmetiikkatuote? 


Luonnonkosmetiikka sisältää vain iholle hyödyllisiä ainesosia eikä ns. täyteaineita, eli sellaisia joilla tuotteen koostumus ja tuntu saadaan hyväksi mutta jotka eivät tee iholle oikeastaan mitään. Tavallista kosmetiikkaa ostaessaan on suurempi riski ostaa ilmaa purkissa.  Sellainen hetkellinen ”kylläpä ihoni on nyt sileä kun levitin siihen tätä uutta voidetta” -tunne saadaan aika usein aikaan aineilla, jotka eivät millään tavalla lisää ihon hyvinvointia. Sileys lähtee pois muutamassa tunnissa. 

Luonnonkosmetiikassa voidepohja on tehty kasviöljyistä, jotka jo itsessään hoitavat ja ravitsevat ihoa. Tavallinenkin kosmetiikkateollisuus kyllä käyttää paljon kasviperäisiä ainesosia mutta esimerkiksi voidepohja on hyvin todennäköisesti synteettinen. 

Eettiset syyt ja ympäristötekijät. Luonnonkosmetiikkaa käyttämällä ei ainakaan lisää muovin määrää merissä. 



Tarjoukset lukijoille


Ja nyt ne lupaamani tarjoukset:


Antipodesin kasvovoide maksutta 
Jos tilaat mitkä tahansa kaksi Antipodesin tuotetta (esimerkiksi nuo omassa käytössä olevat putsari ja kasvovesi ovat osoittautuneet todella hyviksi), saat kaupan päälle Antipodes Rejoice -kasvovoiteen (arvo 39,90 €). Voiteita on rajallinen määrä ja tarjous on voimassa marraskuun loppuun. Edun saa koodilla satuantipodes 

10 %:n ale kun liityt uutiskirjeen tilaajaksi 
Uudet uutiskirjeen tilaajat saavat 10 %:n alennuskoodin Biodellyyn. Uutiskirjeen voi tilata tästä.

Liity kanta-asiakkaaksi 
Kanta-asiakkaaksi  voi liittyä täällä.  Kanta-asiakkaat saavat jokaisesta ostosta asiakaspisteitä, jotka voi muuttaa itselleen alennuskoodiksi eli rahaksi omaan tilaukseen. Jos siis keskittää ostokset Biodellyyn, ostokset saa edullisemmin. 

Yli 50 euron tilaukset tietysti aina ilman postikuluja. 

No niin! 

Onnittelut, jos pääsit tänne asti, wo-hoo! Jäikö kysyttävää?

6 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Koska joulu lähenee, kaivoin muistojeni mureista arkistoista nämä muutaman vuoden takaiset piparkakkutalokuvat. Ajatuksenahan oli siis teh...

Jouluinen muumipiparkakkutalo

13.11.18 Satu Kommentteja: 9

Koska joulu lähenee, kaivoin muistojeni mureista arkistoista nämä muutaman vuoden takaiset piparkakkutalokuvat. Ajatuksenahan oli siis tehdä muottien avulla muumitalo myynninedistämistarpeisiin. Myimme piparimuotteja suomalaisen designin myymälässä ja ajattelin että jos väsäisin yhden malliksi kaupan hyllylle (myynninedistämisseikkailun muumien joulupipartalosta  voi lukea täältä).

Ihan mielenkiintoinen idea!


Jos joku miettii, kauanko meidän kotiremontti vielä kestää, niin aika kauan. Koska teemme pääosin kaiken itse. Tai siis - ehhehh - mieheni tekee. Ollaan sovittu, etten minä koske mihinkään, mistä jää pysyvä jälki.


Oletteko kuulleet avaruudellisesta hahmotuskyvystä? No minä en oikein koskaan ole ymmärtänyt, mitä se tarkoittaa.


Voi muumipeikko rukkaa. Korvat kärysivät eikä hän mahdu edes ovesta sisään.


Pikku-Myy on tainnut nyt suosia ulkomaalaisen sidevalmistajan tuotteita. Aijjai.


Ostin sellaisia pursotettavia, sokerista valmistettuja piparkakkuvärejäkin. Jokin saattoi mennä hetkellisesti vähän pieleen,  koska ei tästä nyt ihan samanlainen tarjoiluehdotus tullut kuin pakkauksen valokuvassa. Näistä pursotettavista koristeväreistä on muuten ollut lähiaikoina muutamia kaupallisia yhteistyöpostauksia blogeissa. Minäkin ilmoittauduin halukkaaksi mainoskampanjaan, mutta en sitten tullut valituksi. Kumma juttu.

Tehkää toki perässä. Ja tsemppiä koristelujuttuihin!

9 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Toivottelen kivaa isänpäivää kaikille täältä laavakökkäreen rannikolta. Meidän isänpäivätraditioista ei ole mitään kerrottavaa, koska tääll...

Islantilaisen huumorin lähteillä

11.11.18 Satu Kommentteja: 7

Toivottelen kivaa isänpäivää kaikille täältä laavakökkäreen rannikolta. Meidän isänpäivätraditioista ei ole mitään kerrottavaa, koska täällä Islannissa ei vietetä isänpäivää (syyt siihen ovat aika lailla samat kuin siihen, että meillä ei vietetä myöskään äitienpäivää). Juhlia riittää sitten muina päivinä.

Joulu lähenee.

Hauska päivä tämä on silti ollut. Olen nukkunut pitkään, tehnyt töitä ja lapset ovat olleet anoppilassa leikkimässä. Illalla laitetaan lasten kanssa joulukoristeet ikkunaan. Olemme vähän velmuja, ja teemme tämän kodin joulukoristelun juuri tänään, puolison ollessa jokasyksyisellä poikien maastopyöräreissulla. Hän ei liiemmin välitä joulukoristeista, on enemmän sellaisen yksinkertainen on parasta -linjan ihminen myös jouluna. En usko, että hän tietää mitään rumempaa joulukoristetta kuin ikkunalle laitettava miniatyyritalo, jonka pihalla pyörii vilkkuvaloinen kuusi. 

Ja sellaisen me eilen ostimme yhteistuumin tyttöjen kanssa.

Eihän hän sitten enää jaksa koristeesta pahastua, kun se on paikallaan. Ideallemme hihitellen pakkasimme glitteritalon ja muutaman muun joulukoristeen ostoskärryihin sunnuntai-iltaa odottamaan. 

Tällaista on perheemme huumori. Pienten jippojen tekemistä ja ei-niin-vakavilla asioilla härnäämistä. 

Minkäs sille voi, ihminen tulee ympäristönsä kaltaiseksi. Islantilainen huumori on aika usein juuri tällaista: asioilla leikkimistä ja ykstyiskohtiin menevää tilannekomikkaa. Niin kuin esimerkiksi nämä maitopurkit. Kävin tänään ruokakaupassa ja sain tilaisuuden ilostua kylmäkaapissa. Joulumaidot ovat näköjään tulleet taas kauppoihin. Islannin suurin meijeri painattaa joulun alla joulupakkaukset, joissa on koristeina islantilaisia joulupukkeja. 

Näissä on aika paljon sellaista...hmm...symboliikkaa. No niin. Minua kyllä naurattaa ihan kamalasti joka kerta kun avaan jääkaapinoven.  Kun joulupukki suukon ja semmoista sai. Niin. Köhköh. Ehkä te voitte vaan katsoa nämä kuvat. 






7 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Iha-haa, että nämä ensi kesän islanninhevosmatkat ovat nyt vihdoin myynnissä. Tässäpä siis lyhyet infot ensi kesän hevosreissuista ja tied...

Kesän 2019 islanninhevosretket ovat myynnissä

9.11.18 Satu Kommentteja: 19

Iha-haa, että nämä ensi kesän islanninhevosmatkat ovat nyt vihdoin myynnissä. Tässäpä siis lyhyet infot ensi kesän hevosreissuista ja tiedot tämänhetkisestä varaustilanteesta. Tarkemmat tiedot löytyvät Saga-Matkojen sivuilta. Olen kirjoittanut matkakuvaukset itse, eli jos kaipaat tarkennusta tai tekee mieli kysellä jotain muuta, niin minulle saa ilman muuta laittaa viestiä meilissä, facessa, instassa tai täällä blogissa.




Tilanne helmikuussa 2019: muutama paikka jäljellä.

Tällä reissulla ratsastamme, mutta teemme myös paljon muuta. Ohjelmassa on uimalakäyntejä eli kuumissa vesissä rentoutumista, kävelyjä vuoristossa ja tulivuorimaisemissa, vesiputouksella pällistelyä, islantilaista maatilameininkiä ja tietysti myös niistä islanninhevosvaelluksia. Tällä reissulla on mahdollista jakaantua ratsastusretkillä kahteen eritasoiseen ryhmään, eli mukaan voi tulla vasta-alkaja kuin kokentutkin. Tälle matkalle voi muuten ihan  hyvin tulla lapsenkin kanssa (hinta tosin on sama, lapsialennuksia ei valitettavasti ole). Hinta 2 159 €.




Tilanne helmikuussa 2019: muutama paikka jäljellä.

No tällä matkalla ei sitten muuta tehdäkään kuin ratsasteta ja mahdollisimman lujaa. Mutta ei ihan koko aikaa tarvitse mennä neliä tai rajua tölttiä, jos ei halua, koska vapaana kulkevan hevoslauman takana tulevat pitävät vauhtin hieman hitaampana (minä olen vähän nössönä ratsastajana itse useimmiten siellä takana). Reitti on osittain uusi, eli uudestaan tulijoille osaltaan tuttuja maisemia mutta myös päiviä, jolloin mennään tuoreissa maastoissa. Yhtenä päivänä ratsastamme aivan Atlantin rantaviivalla. Yes-yes-yes! Hinta 3 030 €.

Haluatko tietää enemmän islanninhevosvaelluksesta vapaan lauman kanssa? Kirjoitin siitä Q&A-tyyppisen jutun viime kesänä.




Tilanne helmikuussa 2019: loppuunmyyty.

Kolmosreissu on sekä  hinnaltaan että ratsastusmäärältään kahden ensimmäisen välissä. Mukana ei kulje vapaata hevoslaumaa, mutta ratsastuspäivät ovat silti aika pitkiä. Satulassa keikutaan noin viisi tuntia joka päivä. Matkan huippukohta ainakin itselleni on se, kun ratsastamme kahdeksi päiväksi vuoristoon ja yövymme vuoristomajassa suuren joen ääressä. Se on maaginen paikka. 2 335 €.


 
Yritin tehdä kaikkeni karsiakseni kuluja ja olen toivonut että valuuttakurssi halpenisi huomattavasti ja hinnat laskisivat, mutta aika lailla turha toivo. Kaiken hinta nousee täällä jatkuvasti; palkat (paitsi oma, hehheh), ruoka, kuljetuskustannukset ja  etenkin lentojen hinnat (öljyn hinta on noussut reippaasti ja huomaan sen vaikuttavan lippujen hintoihin aika tavalla). Olen kuitenkin koittanut leipoa reissuihin sisään mahdollisimman paljon hyvää sisältöä (voi miten kököltä tuo kuulostaa auki kirjoitettuna, pahoittelut ü), että rahalle saa myös vastinetta.



Unohtomattomia elämyksiä Islannissa, ihania hevosia, hauskoja ihmisiä ja loistavaa matkaseuraa.  Hiljaisuuden hetkiä ja hauskaa tekemistä sopivassa suhteessa. Viime kesän ja syksyn reissuista jäi minulle itsellenikin niin monta niin hyvää muistoa, että vaikka näiden matkojen tekeminen vie paljon aikaa eikä niistä jää isoja rahatukkoja omaan taskuun, olen silti edelleen halunnut näitä järjestää. Ihan kaikkia asioita kun ei voi rahassa mitata.

Hevoset ja luonnossa ratsastaminen on mulle yksi niistä. <3

19 kommenttia:

Mitä tuumaat?