Kaupallisessa yhteistyössä Ikast Etiketin kanssa. No niin, sieltähän se sitten tuli: syksy ja sen hännillä talvi. Kuopus huomasi erään...

Lastenvaatteiden manageriassari

13.10.18 Satu Kommentteja: 10

Kaupallisessa yhteistyössä Ikast Etiketin kanssa.

No niin, sieltähän se sitten tuli: syksy ja sen hännillä talvi. Kuopus huomasi eräänä aamuna tällä viikolla herättyään, että on muuten vielä aika pimeää. Sama havainto toistui, kun käveltiin päiväkodista kotiin. On aika pimeää. Jep-jep. Mutta eipä se juuri haittaa.


Minun mielestä talvi on ihanaa, kylmyys on ihanaa ja pimeys on ihanaa – ei näy edes lika ikkunoissa. Huono sääkään ei haittaa enää. Olen ihan yhtä energinen tai väsynyt marraskuussa ja heinäkuussa. Täällä jääpalalla on ollut pakko tottua siihen, että sää on jatkuvasti pukeutumiskysymys. Heinäkuussa ja lokakuussa voi olla lämpömittarissa ihan samat lukemat, että välillä on jopa ihan sama, mitä kuukausikalenteri näyttää.

Syksy tuo tullessaan kuravaatteet, talvivaatteet, pipot, hanskat, kaulurit, villakalsarit, villapaidat, kypärämyssyt ja villasukat.


Eniten syksyn ja talven tulo lisää säätöä lasten vaatetuksessa, sillä vaihteluväli kasvaa. Välillä on niin lämpimiä ja aurinkoisia päiviä, että ulkoleikkeihin riittää sisävaatteiden päälle villatakki ja ohuet sadevaatteet. Sitten on niitä päiviä, kun ulkona tuulee navakasti ja pakkanen laskee viitoseen. Kuution eteisessä tilaa vievä megapaksu talvihaalari on siihen ilmaan ainoa vaihtoehto.

Eikä sovi unohtaa hanskoja, joita on laatikossa ainakin parikymmentä. Sormikkaita, villalapasia, kurahanskoja ja topattuja hiihtohanskoja. Muutama parillinen, liian monta paritonta. Pipoja, kaulureita, kypärämyssyjä ja kaulaliinoja. Saappaita leutoihin ja märkiin päiviin, topattuja saappaita märkään ja viileään ja pakkaskengät todella kylmään keliin.


Esikoinen käy kolmatta luokkaa ja selviää onneksi kuopusta pienemmällä vaatearsenaalilla, sillä välitunnit ovat lyhyitä ja liikuntaa on vain tiettyinä päivinä.

Kotoa ulos lähtevien tavaroiden ja vaatteiden katoamisen vaara on kuitenkin molemmilla olemassa. Joskus unohtuu takki keinuun, housut syyslomaksi koulun narikkaan ja lapaset liikuntasalin eteiseen. Päiväkodin eteisen nurkkaan plaseeratussa tuntemattomien vaatekappaleiden laatikossa on jatkuvasti pari kuormallista sukkahousuja, paitoja, sukkia ja villatakkeja.


Olen ratkaissut vaatteiden merkkaamisen tähän asti tussilla. Ohuella kynällä niskalappuun, isolla tussilla sadevaatteiden sisävuoreen selkäpuolelle. tussimerkkaamisessa on kuitenkin harmittanut vaatteiden pienenevä houkuttavuusarvo. Käytetyistä lastenvaatteista on helpompi päästä eroon, jos niissä ei lue parin sentin paksuisilla kirjaimilla oman lapsen nimeä.

Meillä ei ole ompelukonetta eikä silitysrautaa, eli perinteisiä ommeltavia tai silitettäviä nimilappujen en ole edes harkinnut.



Tarranimilaput irtoavat helposti kulmasta vetämällä, kokeilin sekä muovisesta eväsboksista että tekstiilistä. (Nimitarrat täyttävät lelujen turvallisuusstandardin EN 71-3, eli tarroista ei irtoa haitallisia aineita, jos lapsi vaikka imeskelee niitä.)

Tänä syksynä tilasin tukun tarranimilappuja. Nämä kiinnitetään vaatteen pesuohjelappuun tai vaatteen niskassa olevaan merkkilappuun, ja se käy ihan yhtä helposti kuin postimerkin kiinnitys kirjekuoreen. Nimitarroja voi liimata vaatteiden lisäksi myös tavaroihin. Tarroitimme saman tien  myös juomapullot ja eväslaatikot. Eväsbokseissa kannattaa tarroittaa sekä kannet että laatikot, koska vaikka se kuulostaa mahdottomalta, että kokonaisena kouluun lähteneestä eväsboksista palaa kotiin vain kansi, se on kyllä ihan realistinen skeanaario.

Nimitarrat suunnitellaan netissä ja ne lähetetään Tanskasta kirjeessä tilaajalle muutamassa arkipäivässä.

Lasten mielestä hauskinta tässä hommassa oli nimitarrojen suunnittelu. Ikast Etiketin tilaussivulla voi itse valita nimitarraan tulevan kuvion (tai lapsen oman kuvan), tarran värin ja tekstin fontin. Tilasin molemmille lapsille 60 nimitarraa, joista puolet lapsen omalla valokuvalla ja puolet kuviolla, jonka he saivat valita itse. Muutama päivä tilauksesta nimitarrat saapuivat postissa kotiin ohuessa kirjekuoressa.

Lastentavaroiden manageriassari käy kiinni myös kirjan kanteen.

Nimitarroilla lastenvaatteiden merkkaaminen käy nopeasti ja ilman neulanpistoja. Minimitilausmäärä on 30 kpl (11,25 €) ja kappalehinta laskee, mitä enemmän tilaa. 90 kappaletta saa alle 16 euron. Alekoodilla Satu20 nimitarrojen verkkokaupasta saa 20 prosentin alennuksen yli 17 euron ostoksista ja koodi on voimassa 21. lokakuuta asti. Nimitarrojen lisäksi siellä on myös silitettäviä tarroja, heijastintarroja ja muuta merkkauskamaa. Näitä voi tilata myös Suomen ulkopuolelle. Islannissakin on oma verkkokauppa.

Nimitarrat kestävät pesua pesukoneessa (vähintään 30 pesua 40 asteessa) ja astianpesukoneessa. Älä kuitenkaan lykkää tavaraa tai vaatetta pesuun heti tarroituksen jälkeen. Kannattaa odottaa 24 tuntia ennen ensimmäistä pesua.

Ai niin! Kun suunnittelet omia nimitarroja, siihen kannattaa ehdottomasti laittaa oma kännykkänumero tai sähköpostiosoite. Ei se väärään kotitalouteen eksynyt pipo soita hakemaan, jos se ei tiedä numeroa.

10 kommenttia:

  1. Moi! Jos olet firman kanssa yhteydessä, niin välitä heille terveiset, että ainakin tarranluontisivu on käännetty suomeksi tosi huonosti. Epämääräinen, konekäännetty nettisivu ei houkuttele shoppailemaan.

    Muuten olen kyllä vaatteiden tarroittamisen puolella 100%! Aamukiireessä on aika kätevä vain napata tarrat nimikoimattomiin vaatteisiin, sen sijaan että etsisi kynää ja suttaisi nimeä vaatteisiin vielä päiväkodin pihalla .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin välittää terkut! Mä en itse huomannut mitään, mutta tehtiin kyllä niin aamiaistohinassa nämä tilaukset yksi aamu, että homma meni aika automaattivaihteella. :)

      Poista
  2. Mä olen nimikointiurani aikana ollut sekakäyttäjä, kangastussilla nimilappuun (tilattu muuten 2013 Ikast Etiketiltä ja edelleen pelittää), nimikointitarroja pesulappuihin (lähinnä vaatteet joiden jälleenmyyntiarvon haluan säilyttää) ja pesulaputtomiin (sukulaisten neulomat ja itse ommellut) Ikast Etiketin nimikointinauhoja (supertyytyväinen näihin, tosin lisää ei tartte tilata kun tarkan markan tyyppi ompelee nuo parilla pistolla käsin kiinni ja irroittaa kun vaatteet lähtee kiertoon). Nimikointitarroja on ollut sekä Tarramonsterilta että Ikast Etiketiltä ja ihan samoin pelittää...tuollaiset omalla kuvilla varustetut ois kyllä olleet supersöpöt taaperolle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä kuviolliset on kyllä ihan parhaita, ja hauskaa kun sinne voi lisätä omankin kuvan, ei tarvitse valita vain niistä valmiista vaihtoehdoista. Pesulaputtomissa vaatteissa - meillä just esim. villapaidat - on sellaisia, että ommeltavat nimikointinauhat olisi ainoa vaihtoehto...

      Poista
  3. Tuli tuosta vaatemäärästä mieleen, että luin juuri Hanna Sumarin haastattelun, miten suomalainen sisustus on muuttunut vuosikausien aikana ja yksi asia oli pysynyt Suomessa samana: pienet eteiset.
    Suomessa, jossa on niin paljon relettä joka säähän.
    Niinkuin teillä sielläkin, ehkä teillä jopa enemmän valikoimaa tarvii olla tarjolla.

    Ymmärrän kyllä miksei eteiseen haluta laittaa neliöitä. Mutta välillä voisi miettiä olisiko arki mukavampaa, kun jokapäiväinen pukeutuminen olisi helpompaa...itsellä on osa syksy kengistä kaivamatta esille ja kesäkengät vie puolet eteisen lattiasta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se olisi IHANAA jos olisi iso eteinen. Mutta meillä on sata vuotta vanha omakotitalo jossa on kaksi tulitikkurasian kokoista eteistä. Se käy vähän hermoon etenkin kesän ulkopuolella... Jos joskus muutamme uudempaan, tilava eteinen on kyllä yksi asia, jolla tulee olemaan paljon väliä valintakriteerinä.

      Poista
  4. Voi olla, että vaatteiden jälleenmyyntiarvo laskee, kun oman lapsen nimi koreilee jokaisessa vaatekappaleessa. Mutta mutta.. Huoli maapallon tulevaisuudesta painaa mieltä päivittäin ja pyrin pitämään hankinnat minimissään. Tämä on yksi sellainen, jota ilman pystyy kyllä elämään. Joten vaikka kiva idea, niin ei pysty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samat sanat. Mä ostan lastenvaatteita todella harvoin, yleensä saan/ostan käytettynä sukulaisilta tai kavereilta tai tulee muuten käytettynä. Yritän käyttää vaatteet mahdollismman hyvin, että ne voisi sitten myös antaa eteenpäin ja vähän isommat hankinnat myydä. Pysyy vaatteiden kokonaismäärä paremmin hallinnassa, jos ne saa kiertoon hyväkuntoisina.

      Poista
    2. Samaa tulin kommentoimaan. Aikamoisia turhakkeita tuollaiset tarralaput ja niiden tilaaminen kuljetuksineen.

      T. Hannele

      Poista
    3. Tässä kai on kaksi puolta tässäkin - jos vaatteen jälleenmyynti- (tai joillekin jälleenkäyttö?)arvo laskee kun lapussa on 3-4 lapsen nimet eikä vaatetta saa enää kiertoon vaikka se olisi muilta osin jos ei priimaa niin ihan käytettävä kuitenkin? Ja miten arvotetaan tähän verrattuna turhake-tarran ympäristövaikutus? Saako yhdellä 90 tarran pakkauksella "säästettyä" 2 tai 3 vaatetta tuotannosta? Kumpi on parempi tai pahempi? Ei ihan helppoja yhtälöitä. Samaa mieltä olen teidän kaikkien kanssa siitä että maapallon tulevaisuutta pitää (meidän kaikkien) alkaa ajatella kaikissa arkisissa päätöksissä eikä vaan mennä tottumusten mukana siitä mistä aita on matalin.

      Poista

Mitä tuumaat?