Kirja-aiheet pörräävät korvissani. Se taitaa johtua siitä, että kirjamessut lähenevät. (Ensi viikonloppuna siis Helsingin kirjamessut, min...

Kuka on oikea kirjailija?

21.10.18 Satu Kommentteja: 33

Kirja-aiheet pörräävät korvissani. Se taitaa johtua siitä, että kirjamessut lähenevät. (Ensi viikonloppuna siis Helsingin kirjamessut, minäkin esiinnyn siellä lauantaina, jee!)

Kirjailijan ammatti ja kirjailijuus ovat aiheita, joista minultakin kysellään usein. Kuinka kirja kirjoitetaan, miten aloitetaan, kuinka löytää kirjalle kustantaja, voiko kirjailijan työllä elää. Kerron omista kokemuksista mielelläni, ja suunnitteilla itse asiassa onkin pitämäni verkkokurssi tähän aihepiiriin liittyen. Mutta palaan siihen joku toinen kerta.

 Kuva: Atena kustannus.

Juuri nyt minua nimittäin kiinnostaa aika paljon se, kenellä on oikeus ja asema määrittellä kirjailija. No itse ajattelen sen niin, että kirjan ilmestyminen kustantajan julkaisuohjelmassa tekee ihmisestä kirjaiijan. Jos kirjakauppiaat laittavat teoksen hyvin esille ja ihmiset sitä ostavat, niin aina vain parempi. 

Suomessa on yksi kaunokirjailijoille tärkeä taho, jonka kirjailijan määrittelyyn liittyvä toiminta herättää välillä kulmakarvojen nostelua. Se on tuo ah niin perinteinen Suomen Kirjailijaliitto. Sen jäseneksi pääsee, jos on julkaissut vähintään kaksi tasokasta kaunokirjaa (minä en ole edes hakenut jäsenyyttä, kuulun sen sijaan Suomen tietokirjailijoihin). Tarkalleen ottaen määritelmä menee näin.

Vuosijäseneksi hyväksyminen edellyttää pyrkijän julkaisseen vähintään kaksi sellaista, itsenäisesti luotua alkuperäistä suomenkielistä kaunokirjallista teosta, että häntä tuotantonsa taiteellisen ja ammatillisen tason perusteella voi pitää kirjailijana.

Eli kirjoittamalla A4-arkeille lyhyt, nopeasti sutaistu tarina ei vielä tee kenestäkään Kirjailijaliiton vuosijäsentä. Ihan ymmärrettävää, että ihan jokainen lauseita dokumenttiin peräkkäin pistänyt ei ole liiton silmissä kirjailija.

Mutta se sen sijaan ei ole ymmärrettävää, että jäseneksi ei hyväksytty esimerkiksi Henriikka Rönkköstä. Siis  Mielikuvituspoikaystävä- ja Bikinirajatapaus-Rönkköstä. Molemmat kirjat ovat keikkuneet myydyimpien suomalaisten kaunokirjojen listoilla pitkään, niitä on myyty yhteensä kymmeniätuhansia kappaleita ja kirjastossa ne ovat jatkuvasti lainassa. Molemmat teokset sisältävät paitsi järkyn hyvää huumoria myös teräviä havaintoja eri elämäntilanteissa olevien ihmisten käyttäytymisestä, seksuaalisuudesta, yksinäisyydenpelosta ja epävarmuuden tunteista.

Tapasimme Henriikkan kanssa kesällä ja juttelimme muun ohessa kirjoistamme ja niiden lukijoista. Henriikkan kirjoja lukee ja hänen mahtavaa Instaansa seuraa valtava määrä murrosiän ohittaneita ja vähän vanhempia mimmejä, jotka eivät juuri muuten kuulemma lue kirjoja. 

Julistamme kirjailijakokoontumisen alkaneeksi.

Samaan aikaan Suomessa on suuri huoli siitä, että nuoret eivät lue tarpeeksi. Vapaa-ajasta kilpailee moni houkute, ja kirja yhä useammin häviää sen taistelun. Suomessa yritetäänkin ahkerasti muuttaa suuntaa ja tehdä lukemisesta uudelleen suosittu harrastus myös nuorten keskuudessa. Lukutaitofoorumiin laitettiin miljoona euroa julkista rahaa. Suomen kulttuurirahasto ja Kopiosto pyörittävät Lukuklaania. Lukemiseen kannustavia lukutaitokampanjoita on käynnissä useita.

Ja sitten tulee kirjailija, joka kirjoittaa hyvin ja jonka kirjoja lukevat etenkin ne, jotka kirjoja eivät juuri muuten lue. Eikä sitä päästetä Kirjailijaliiton jäseneksi.

Kuva: Atena kustannus.

Kirjoitin tämän postauksen, koska olen hämmentynyt, pihalla ja vähän vihainenkin. En voi mitenkään ymmärtää, missäköhän v*dussa liitto on tässä tyrinyt, Varmaankin siinä äsken mainitussa. Kun kirjan sivuilla sanotaan pillu tai perse tai puhutaan panemisesta, johtokunta on kai ajatellut, että ei semmoinen sisältö tasokasta kirjallisuutta voi olla. Mitä enemmän asiaa ajattelee, sitä kummallisemmalta tuntuu, että kirjailija on Suomessa etujärjestönsä ansainnut kirjailija, jos hän on kirjoittanut liiton johtokuntaa miellyttäneitä kirjoja. Ihan friikkiä.

Tai siis PERSEILYÄ, jos suoraan sanon.

33 kommenttia:

  1. Muistelen, että Katariina Souri joutui myös hakemaan useita kertoja kirjailijaliiton jäsenyyttä ennen kuin hänet hyväksyttiin jäseneksi. Tunkkaista ja tuhnuista meininkiä, kirjailijaliitto!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jebs, näin taisi olla. Ja Juha Vuorisella sama juttu, tosin hän taisi jättää lopulta enää hakematta uudestaan, muistelen jostain haastattelusta näin lukeneeni.

      Poista
  2. Kirjailijaliittoon pitäisi hyväksyä julkaisujen mukaan eikä sen mukaan, mitä joku sattuu arvostamaan. Itselleni esim. Jari Tervon kirjat ovat roskaa, mutta saa hän mielestäni Kirjailijaliittoon kuulua, jos mielii.

    Kirjailijaliitossa olisi tarve uudistaa perusteita ja herätä tähän päivään. Huomioida pitää nimenomaan lukemisen jatkuva väheneminen lasten ja nuorten keskuudessa. Hyvä Satu, kun otit asian räväkästi esille näin Kirjamessujen alla! Mielelläni tulisin moikkaamaan sua messuille ja kiittämään loistavista teoksistasi, mut en tiedä, pääsenkö paikalle muilta touhuilta. Antoisia messuja, ja jätkä kirjoittamista, olet siinä taitava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta palautteesta! Olen täsmälleen samaa mieltä, jonkin sortin tuulettamista tässä asiassa tarvitaan.

      Poista
  3. Sinun kirjojasi lukee kyllä ihan mielellään. - No, ihan asian vierestä. Kirjalijaliitto tosiaan on sellainen sisäänlämpiävä kuppikunta ja ollut sitä vissiin aina. Kaukaisella 70-luvulla mm. Heikki Hietamies, joka on kirjoittanut hyviä romaaneja, ei saanut jäsenyyttä, koska häneen oli niin voimakkaasti leimattu viihdyttäjän ja humppaveikon leimat. En valitettavasti tiedä, pääsikö hän jäseneksi edes 6. tai 7. kirjansa jälkeen. Joten ei tänä asia kovinkaan uusi ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, ihanko totta! Enpä tiennytkään että Hietamies ei saanut jäsenyyttä. Kyllä on todella outoa...

      Poista
  4. Cirijallisuus on wacawa asia, jota ei sovi cevytcencäisesti arvostella. Cirjan tulee ennen caiccea sivistää, ei taivaan tähden viihdyttää! Cosca viihde on roscaa, senhän tietää jocainen sivistynyt immeinen. Voi LOL Kirjailijaliitto. :D Onneksi julkaisukanavat kirjallisuuden (ja muunkin tieteen, taiteen ja viihteen) kohdalla monipuolistuvat jatkuvasti, ja teokset löytävät faninsa menneisyydessä elävistä instansseista huolimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ciellettäcöön siis caicci cirjat, joissa chevytcenkäistä panemista ilmenee. Cosca sehän jos micä on roskaa :D

      Poista
  5. Kirjailiitolla on oikeus valita itse jäsenensä. Jos kirjailijaliitto ottaisi huomaansa esimerkiksi kaikki omakustannekirjailijat he eivät pystyisi huolehtimaan nykyisistä jäsenistään.

    Apurahatkin jakautuisivat isommalle porukalle joten summat putoaisivat vielä nykyistäkin alhaisemmalla tasolle.

    Suomessa on huomattavan paljon pöytälaatikkokirjailijoita jotka toki mieluusti asuisivat kirjailijaresidensseissä.

    Kirjailijaliiton johtokunnassa luetaan liittoon pyrkivien teokset (ei siis syynätä myyntilukuja) ja johtokunta päättää niiden perusteella onko kyse ammattikirjailijasta.

    Kolikon kääntöpuolena on, että useimmissa tapauksissa ammattikirjailija ei voi olla työtön eli jäsenenä Souri tai Rönkkönen helposti putoaisivat työkkärin ulkopuolelle sitten kun tekstiä ei enää syntyisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko tosiaan näin, että Kirjailijaliiton jäsenyys vaikuttaa esim. työttömyysturvaan? Olen itse Tietokirjailijoiden jäsen eikä se ainakaan ole millään tavalla vaikuttanut työttömyysturvaani, kun olin hetken työttömänä. Kuulun myös päivätyöni alan ammattijärjestöön. Kuulostaa utopistiselta, että Kirjailijaliittoon kuuluminen veisi työttömyystuen.

      Poista
    2. Kirjailijaliitton on siis etujärjestö; heidän kautta saa esim. juristiapua, joka varmasti on monelle se suurin syy kuulua liittoon. Tekijänoikeusasiat, käännösoikeudet jne voi olla kimurantteja juttuja ja saatetaan puhua isoistakin summista jos kirjat myyvät hyvin. Monelle ammattikirjailijalle juuri tällainen asiantuntija-apu on älyttömän tärkeää.

      Tietokirjailijoihin liittyminen ei tosiaankaan vaikuta tyttömyystukeen tai mihinkään muihinkaan sosiaalietuuksiin; olisi perin outoa jos fiktiopuolella näin olisi.

      Ensimmäiselle anonyymille: kirjailijaliitto siis jakaa jo nyt apurahoja myös muille kuin liittoon kuuluville, siellä on ainakin kaksi isompaa apurahahakua vuosittain ja niistä toinen on avoin kaikille.

      Poista
  6. Hyvin sanottu.

    Vähän samaa asiaa on taiteilija-keskustelussa: milloin voit olla taiteilija ja milloin olet vain "taiteilija". Vain jos olet kouluttautunut taiteilijaksi, olet "jotain", muuten älä vaivaudu. Tästä voisin avautua enemmänkin, mutta olkoot tällä kertaan :)

    ~Viltsu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitsa! Ja kyllä täällä saa avautua ihan huolella, eli pistä tekstiä tulemaan jos joskus ehdit :-)

      Poista
  7. Ei monia muitakaan oteta kahden kirjan jälkeen. Rönkön kirjat ovat kivoja, mutta pakinamaisia, eivät niinkään taiteellisesti pohdittua, huolellisesti sommiteltua kaunokirjallisuutta. Kirjailijaliitto on taiteilijajärjestö ja taiteen asialla. On ihan hyvä että joku sitä korkeaakin kulttuuria pitää yllä, kun Rönkön, Vuorisen jne tapaiset ja muut viihteelliset tekstit pärjäävät muutenkin ja aikamme on muutenkin viihteellistynyt. Pilluja ja panemista on suomalainen kirjallisuus täynnä, sitä ei Rönkkö keksinyt ja syy ettei vielä päässyt jäseneksi on tuskin siinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaksi kirjaahan on rajoitus, sen jälkeen ottaan kyllä. Ja mitä ihmettä on siis tämä mainitsemasi "korkea kulttuuri"? Minkälainen kirjallisuus on taiteellisesti pohdittua? Ei nyt ihan aukene...

      Poista
  8. Noin puolet hakijoista ei pääse ja pääsyvaatimuksissa on taiteellinen, ei esim taloudellinen tekemisen taso. Sopimuksiin annetaan muuten apua ja neuvoja ei-jäsenillekin. Se minkälainen kirjallisuus on taiteellisessa mielessä pohdittua, on toki katsojan silmässä. Taiteellista tasoa on vaikea määritellä, asiaa on pohdittu ja tullaan pohtimaan edelleen ja selkeitä mittareitahan ei taiteessa voi olla.korkeatasoista taidetta kuitenkin yritetään tehdä ja tukea, muutenhan Suomessa ei edes olisi korkeakulttuuria, pelkkää kaupallisesti menestyvää viihdettä. Rönkkösen teoksissa ei ole ehkä sellaista rakennetta ja käsittelyn tasoa, jota voisi pitää kaunokirjallisena, koska jutut ovat pieniä, melko irrallisia, pakinamaisia oivalluksia. Ei varmasti kolumnikokoelmilla tai tavanomaisilla blogiteksteilläkään pääse kirjailijaliittoon. En tiedä tarkemmin raadin ajatuksista, mutta tällaista arvelisin. Rönkkönen on tosi hyvä sanankäyttäjä ja ajattelija. Hänen kirjansa ovat hyviä, mutta tuollaisilla näytöillä ei kukaan muukaan sinne pääse eikä ole päässyt. Kirjoittajia riittää Suomessa, joten taiteilijaliitto sopii omat sääntönsä, ilmoittautumalla ei pääse kukaan ja kaikkien hakijoiden tuotantoon tutustutaan. Ei ole kiva että haukutaan liittoa vanhanaikaiseksi ja tuhnuiseksi, siellä on pohditut toimintaperiaatteet, joita myös kokouksissa muutetaan ajan kuluessa ja ajan haasteita vastaamaan.

    VastaaPoista
  9. Asiaa kirjailijan työllisyydestä ja työttömyydestä:
    https://www.kirjailija.blog/2017/05/varo-tyoton-kirjailija.html

    VastaaPoista
  10. Lisään vielä että liitossa monesti toivotaan, että hakijan tuotanto täydentyisi, siinä ei siis ole vikaa, mutta sitä ei ole riittävästi tai se ei ole riittävän monipuolista tai tasokasta. Kaksi julkaistua kirjaa on nykyinen alaraja. Erittäin moni hakija saa silloinkin punaista valoa ja kehotuksen hakea myöhemmin uudestaan. Näitä kohuja, että joku ei ole päässyt, tulee aina kun hakija on kuuluisa ja aina syyksi väitetään, että liitto on jotenkin tunkkainen ja elitistinen tai kirjailijan persoona ei miellytä tai jotain vastaavaa. Ilmeisesti siihen kirjailija-identiteettiin ja nimikkeeseen ladataan niin paljon toiveita ja tunteita, että sitä leimaa halutaan jostain ulkoapäin ja siksi tämä kohu aina nousee. Rönkkönen voi itseään sanoa varmasti kirjailijaksi ja varmasti hän on monia k-liiton jäseniä parempi sananiekka. Erityistä haittaa hänelle ei tässä tule, K-liitto ei vertaudu ammattiliittoihin, koska sieltä ei anneta rahaa kenellekään työttömyyen sattuessa ja lakimies neuvoo ei-jäsenetkin. Pidän tätä postausta aika asiantuntemattomana ja vihamielisenä. Tosin jos itse olisin ollut raadissa, olisin varmaan puoltanutkin Rönkköstä, hän on ehkä vähän rajatapaus. Syvällistä ja hienoa tarinaa hän tekee ja jos hän nyt haluaa sinne liittoon niin yksi astetta kunnianhimoisempi kirja sitten vaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kun teidän verkkosivuja lukee (oletan, että olet liitosta tai tunnet liiton hyvin vaikka kommentoitkin anonyyminä), niin onhan siellä paljon lueteltu asioita, jotka ovat vain jäsenille: mm. osa apurahoista, residenssit, osa laki- ja neuvontapalveluista. Että eivät ne nyt mielestäni ihan pikkuasioita ole ihmiselle.

      Ikävä jos pidit postausta asiantuntemattomana ja vihamielisenä. Olen lähinnä tuohtunut; vihaiseksi tulemiseen tarvitaan vähän isompia asioita. Asiantuntematon voin kyllä olla, siksi tämmöinen blogi onkin ihan mainio juttu, kun tänne voi itseäni enemmän tietävät tulla kommentoimaan ja kasvattamaan omaa tietämystä. Ihan parasta!

      Poista
  11. Ja vielä kirjailijaliiton muistutukset miten asiat kannattaa hoitaa:
    https://www.kirjailijaliitto.fi/kirjailijalle/sosiaaliturva/

    VastaaPoista
  12. Ketjussa väärää ja vääristävää tietoa. Katariina Souri on jo pitkään ollut Kirjailijaliiton jäsen, ja eräässä haastattelussa kertoi olevansa hyvin tyytyväinen liiton toimintaan. Samoin Heikki Hietamies on ollut jäsen jo kolmen kirjan jälkeen, eli ihan uransa alusta asti.

    VastaaPoista
  13. Mahtavaa, että Kirjailijaliiton norsunluutornista on laskeuduttu kommentoimaan tähän blogipostaukseen! Kiitos Satu keskustelun herättelemisestä. Tämä on minusta tärkeä aihe, koska rakastan kirjallisuutta ja toivon kaikille kirjailijoille hyviä työskentelyolosuhteita ja tasavertaisia mahdollisuuksia liiton tukeen. En tiedä, onko muilla taiteenaloilla samanlaista jaottelua, että jokin taho voi määrittää, kuka on oikeanlainen taiteilija. Kuulostaa sisäänpäin lämpiävältä puuhastelulta. Toivoisin läpinäkyvyyttä Kirjailijaliitolta liittyen siihen, ketkä jäseneksi voidaan hyväksyä, enkä tulkinnanvaraista sanahelinää.

    VastaaPoista
  14. Tottakai kaikilla taiteenaloilla on sitä määrittelyä, että kuka on oikea taiteilija ja kuka ei. Rajat ovat taiteessa pakostikin keinotekoisia, mehän olemme kaikki pohjimmiltamme luovia ja jokaisen sisällä asuu pieni taiteilija. Muissa ammateissa on helpompi sanoa, koska jokin koulutus pätevöittää. Kirjailijaksi ei ole mitään koulutusta, se on vapaa ammatti. Siksi täytyy aina tapauskohtaisesti miettiä. Ja sitten tulee näitä ihmellisiä jupakoita, että norsunluutornin pölyiset sedät ja tädit säikähtivät pilluja.

    VastaaPoista
  15. Ketä ovat nämä pölyiset sedät ja tädit? Olisi kiinnostavaa tietää. Tuo pillunsäikähtäminen ei ole Kirjailijaliiton linjaus - eikös se tullut tästä blogista?

    VastaaPoista
  16. Mutta siltä se juuri ulospäin vaikuttaa: norsunluutornin pölyiset sedät ja tädit säikähtivät pilluja.
    Jos ei ole läpinäkyviä kriteereitä siitä, kuka voidaan valita liiton jäseneksi, silloin salaseuran ulkopuoliselle tulee olo, että jäsenet valitaan sen mukaan, kuka liiton hallitusta sattuu miellyttämään. Eli sattumanvaraisesti.

    VastaaPoista
  17. Eli jos on ei ole pillusäikky, ei ole pölyinenkään.

    VastaaPoista
  18. Mitä ne tätä läpinäkyvämmät kriteerit voisivat edes teoriassa olla? Mikä olisi parempi ja reilumpi järjestely kuin se, että hakijoiden tuotantoon tutustutaan? En keksi mitään. Jos tietyt kustantamot tai omakustanteet suljettaisiin pois, oltaisiin paljon suurempien epäreiluuksien äärellä. Laatukustantamoilta tulee myös kaikenlaista tauhkaa, mitään selkeää ulkoista kunnon kirjailijan merkkiä ei vaan ole olemassa, ellei sitten haluta tehdä sitä mitä Satu tuntuu ehdottavan, että myyntiluvut ratkaisevat. Taiteen laadun määritteleminen on tunnetusti vaikeaa ja kyseessä on viime kädessä jopa makuasiat. Niin kauan kun tuotannon sisältö (eikä esim taloudellinen menestyminen) on pääsykriteeri, tulee väistämättä jälkipuheita, että kyseessä on joku pillun pelko tai ties mikä salaliitto tai mikä milloinkin. Liiton johdossa on älykkäitä ja laaja-alaisia kirjailijoita, jotka tekevät epäilemättä parhaansa tässä valintatyössä. Joku muu raati tekisi ehkä toisenlaisia valintoja. Finlandian voittanut esikoiskirjailija ei pääse liittoon. Nyt ei päässyt kahden pakinankokoelman tekijä. Tottakai liitto ja sen äänestämä hallitus valitsee uudet jäsenensä, eivätkä ulkopuoliset sitä voi päättää tai vaatia jotakin omia kriteereitään. Jos joku tästä repii jotain sellaista, että joku on pölyinen ja pelästyy pillua niin minkäs teet. Ei tämä ole sen kummempaa kuin se että lääkäriliitossa ei ole jäseninä kansanparantajia. Liitto tekee omat sääntönsä. Hakijan näyttö ei vielä riittänyt. Ihan tavallinen juttu.

    VastaaPoista
  19. Minusta Tietokirjailijoiden kriteerit ovat selkeät:
    "Suomen tietokirjailijat ry:n hallitus valitsee uudet jäsenet ja kiinnittää valinnassaan huomiota erityisesti seuraaviin seikkoihin:
    1. Jäsenehdokas on julkaissut vähintään kaksi tietokirjaa (à noin sata painosivua) tai yhden laajan tietokirjan tai muita digitaalisia, audiovisuaalisia tms. tietoteoksia, joiden sisältö vastaa mainittuja painosivumääriä.

    2. Teoksella on kaupallinen tai yleisestä jakelusta huolehtiva kustantaja.

    3. Teoksella on ISBN-numero (painettu teos) tai muut tarvittavat tunnistetiedot (digitaaliteos, verkkojulkaisu).

    4. Jäsenehdokas on teoksen nimiössä tai tekijäluettelossa merkitty teoksen tekijäksi tai kirjoittajaksi.

    5. Teosta on tai on ollut julkisesti ostettavissa tai muutoin yleisesti hankittavissa.

    6. Useiden tekijöiden kokoomateoksissa, oppikirjoissa tms. jäsenehdokkaan on osoitettava oman työnsä osuus koko teoksesta. Yleisissä tietokirjoissa (esim. tietosanakirjat) julkaistut artikkelit oikeuttavat jäsenyyteen, jos niiden yhteismäärä ylittää kohdassa 1 mainitut vaatimukset.

    7. Teos kuuluu sisällöltään tietokirjallisuuden tai oppikirjallisuuden piiriin.

    8. Jäsenehdokas toimittaa pyydettäessä teoksiaan yhdistyksen hallituksen nähtäväksi ja suostuu siihen, että hallitus pyytää tarvittaessa hänen jäsenyydestään asiantuntijanlausunnon.

    9. Jäsenehdokas sitoutuu edistämään Suomen tietokirjailijat ry:n tavoitteita ja tarkoitusperiä."


    Mitä ihmettä on tauhka?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tauha olisi muuten mielenkiintoinen lisä kirjakauppojen ja kirjastojen luokituksiin. Takuuvarmasti kiinnostavaa settiä :D

      Poista
    2. Tauhka olisi myös kova nimi kustantamolle!

      Poista
  20. Kiinnostava keskustelu. Taidetta on tietenkin vaikeampaa mitata kuin vaikka pikajuoksua. Mutta jos harrastaa vaikka musiikkia ja on sävelkorvaa, oppii melko pian erottamaan hyvän muusikon ei niin hyvästä. Tietenkin huonosta sävelkorvasta/lauluäänestä voi tehdä myös taidetta niin kuin vaikka M.A. Numminen on tehnyt. Taiteeseen usein liitettävä määre on myös uutuus. Luoko taiteilija jotain, mitä ei ole ennen tehty vai käyttääkö hän vanhoja tuttuja kaavoja, hahmoja, tilanteita tai kenties jopa kliseitä. Myös kliseitä voi tosin käyttää taiteellisesti kiinnostavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen naivi, mutta ajattelen, että nuoria taiteilijoita pitäisi tukea eniten, koska sieltä tulee sitä tuoreutta ja uutta ajattelua. Henriikka on minusta siitä oiva esimerkki. Harmi, että esim. Kirjailijaliitto pitää jäsenyyttään palkintona, jonka se voi myöntää vain vakiintuneille kirjailijoille. Onkohan heillä yhtään alle 30-vuotaista jäsentä? Tai edes alle 40-vuotiasta?

      Poista
  21. Junttipulla Savosta10/25/2018 8:54 ip.

    En usko, että kirjailijaliiton hakemuksissa tapahtuu sen kummempia oikeusmurhia. Kirjallisuus on makukysymys, mutta silloinkin, kun rutinoitunut ja koulutettu lukija ei pidä kirjasta, hän erottaa sen ansiot.

    Laadukkaalle romaanille on ominaista moniäänisyys ja -tasoisuus. Siinä kerronnan tasot ja kertojien äänet limittyvät. Lopputuloksena on täyteläinen monella äänellä puhuva kokonaisuus.

    Romaani voi olla myös yksinkertainen tarina, jossa asiat etenevät aikajärjestyksessä. Paljon myyvissä sotaromaaneissa tämä on yleistä. Toinen pelkistetyn kerronnan esimerkki on pornokirja. Siinä esitetään suoraviivainen tarina, johon yhdistetään seksin kuvailua. Tällaiset kirjat voivat olla mukavaa viihdykettä tarjoavia myyntimenestyksiä, mutta inhimilliseen kasvuun eli maailman ja itsensä ymmärtämiseen ja vakiintuneen haastamiseen ne harvoin tarjoavat ainesta.

    Sen sijaan että kritisoi kirjailijaliittoa, pitäisi kritisoida sitä, että kuluttajat eivät osaa antaa erilaisille kulttuurituotteille arvoa. Kaikkien kulttuurituotteiden ei tarvitse olla korkeakulttuuria, ja silti niillä voi olla kansalle ja yksilölle suuri merkitys.

    Sitä en ymmärrä, miksi niin monet tahtovat luopua korkeakulttuurin kriteereistä. Korkeakulttuuri on oma lajinsa, johon usein yhdistyy poikkeuksellinen lahjakkuus, pitkä koulutus ja pedantti ja intohimoinen harjoittelu. Ehkä ihmiset sitten pelkäävät lahjakkaita, ahkeria ja päämäärätietoisia poikkeusyksilöitä, vaikka viisaampaa olisi nauttia heidän tuotannostaan. Vaikkapa tästä.

    https://www.youtube.com/watch?v=0u0M4CMq7uI

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?