Hyvän parisuhteen vaikeus

Onko parisuhteesi onnellinen? Jaatteko kotityöt? Pitäisikö jakaa? Teettekö yhdessä asioita? Koetteko jakavanne yhteisen agendan? Oletteko kumppaneita, kavereita ja rakastajia? Nauratteko yhdessä? Annatteko toisillenne yhteistä aikaa? 


Välillä tuntuu, että näitä parisuhdeterapeuttien, psykologien ja pinterest-taitelijoiden parisuhdeneuvoja käy päälle ihan jokaisen komeronoven takaa. Yrität ottaa kaapista puhtaan lautasen, mutta saatkin päällesi pari ämpärillistä lempeitä ja liian pitkiä parisuhdevirkkeitä. Avaat minkä tahansa "uutismedian", ja viisi luetuinta juttua keskittyy kääntelemään hyvän parisuhteen määritelmää erivärisissä strösseleissä. 

Yksi tarjoaa ratkaisuksi tahtoa. Parisuhteeseen sitoutuessaan sitoutuu tahtomaan olemaan toisen kanssa. Toisen mielestä tärkeintä on kumppanuus, jossa jaetaan ihan kaikki. Kolmannen mielestä on tärkeää, että kumpikin haluaa ja osaa antaa toiselle juuri sitä, mitä toinen arjessa tarvitsee  ja arvostaa (hartiahierontaa, aikaa mennä jumppatunnille, katetun aamiaisen, villiä anaaliseksiä olohuoneensohvalla, punaisia muoviämpäreitä - meillä on kaikilla preferenssimme). Ja se vasta tärkeää onkin, että järjestetään tarpeeksi kahdenkeskeistä parisuhdeaikaa. Tai voihan se olla jotain niinkin yksinkertaisesta jutusta kiinni, että nainen käyttää puolisoaan miellyttäviä korkokenkiä ja mies sitoutuu ostamaan naisen lempikukkia joka perjantai. 

Järkky määrä pohdittavaa, analysoitavaa ja mietittävää.

Minulla on tarjota kaksiosainen listanlyhentäjä!

Ensimmäinen tsekattava asia on se, että tekeekö mieli vaihtaa. (Ei. Ei ole kertaakaan käynyt edes mielessä. Hän on minulle se paras vaihtoehto.) Ja toinen  asia on se, että kai hän nauraa kanssani tälle kuvalle. (Juu, edelleen ihan joka kerta.)


Vielä neljä päivää työmatkaa jäljellä, ja sitten me tavataan taas. Jee!

Tunnisteet: ,