Hotein asusteeni on villainen pipo

Kaupallisessa yhteistyössä Myssyfarmin kanssa.

Suosikkiasusteeni? No ei ehkä tule yllätyksenä, että se on villasta neulottu myssy. Vedin ensimmäisen Myssyfarmin pipon päähäni vuonna 2015. Olimme ottaneet pienen koe-erän niitä myyntiin suomalaiseen design-myymäläämme Reykjavikiin. Se oli myssyrakkautta ensi kokeilulla. Sen jälkeen olen käyttänyt myssyä, jos olen käyttänyt hattua.

En osaa itse neuloa, mutta onneksi muut osaavat.

Esikoinen tykästyi kovasti tähän syksyn uutuusmalliin Luksukseen, väri on Ellinen.

Myssy on päässyt päässäni Urheiluruutuun jalkapalloanalyysiin (tämä muuten hymyilyttää vieläkin), Antti Holman kanssa jäätikölle (tätäkin muistelen edelleen niin lämmöllä, että jäätikkö meinaa sulaa) ja yhden kirjan kanteen kaksin kappalein. Nyt vihdoin viimein ehdin käymään Myssyfarmin vieraana Pöytyällä. Tätä postausta oli niin mielettömän hauskaa tehdä, koska tässä jutussa menee niin monta hyvää asiaa ihan nappiin.

Lapsien pipot ovat kokoa S.

Myssyfarmin Anna  (ekonomi ja entinen mainostoimistotyöläinen) ja Janne Rauhansuu (entinen ammattisurffaaja, nykyisin luomutilan viljelijä) pitävät Pöytyällä maatilaa. Janne viljelee maata, Anna vetää Myssyfarmin suunnittelua. Perheen lapset käyvät lähiseudun koulua ja päiväkotia. Töissä on tuttuja kylältä, sukulaisia ja yksi au pair.

Maaseudun pihalla voi kuulla, kuinka puut humisevat tuulessa. Välillä ohi köröttelee traktori. Hiekkatiet ovat pitkiä ja mutkaisia, pellot suuria ja lähimmän kylän keskukseen matkaa muutama kilometri.  Myssyfarmin mailla on myös joenranta, jossa pääsee kesäisin uimaan.

Täällä käppäillessä tuntuu kuin olisi jossain muumilaaksossa. Kaikki on niin maalaista, kotoista, suomalaista ja rauhallista. 

Yhden näistä lampaista Anna sai huomenlahjaksi aviomieheltään Jannelta. 

Kontrasti täältä pöytyäläisen maatilan pihalta kansainvälisiin fashionmarkkinoihin on suuri, mutta juuri siksi tämä tarina on niin kiinnostava. Onhan se nyt melko uskomatonta, että suomalaisesta maatalosta johdettu yritys on onnistunut brändäämään luomulampaan villasta käsinneulotun pipon ja pärjää kilpailluilla vaatemarkkinoilla. 

Reilusti yli puolet Myssyfarmin myssyjen jälleenmyyjistä on ulkomailla: Keski-Euroopassa, Etelä-Koreassa ja Japanissa. Ihan mieletön suoritus yritykselle, joka valmistaa vaatteita käsin, Suomessa ja luomuraaka-aineesta. Villalangatkin värjätään luonnononväreillä. Jokaisen pipon kohdalla tiedetään, mistä villa tulee ja kuka sen on neulonut pipoksi (pöytyäläiset mummot, tietysti!).

Maatilalla vierailun jälkeen olen entistä suurempi Myssyfarmi-fani!

Vietin lokakuun alussa Myssyfarmilla kokonaisen päivän ja näin ihan kaiken. Tämän läpinäkyvämpää vaatteen tuotanto ei oikein voi olla.  Villat tulevat naapurin luomulammastilalta ja ne tehdään langoiksi ja värjätään Suomessa.

Pöytyäläiset mummot neulovat myssyjä kotonaan, ja Anna ja Janne ja Myssyfarmin työntekijät roudaavat valmiit myssyt maatilan päärakennuksen alakertaan, jossa on tilavarasto, pakkaus ja viimeistely. Siellä kiinnitetään myssyihin tupsuja ja laitetaan pakkauksiin villaiset rusetit. Kun pahvilaatikot on pakattu, paikallinen postinkuljettaja hakee lähetykset ja kuljettaa ne eteenpäin. Joskus Anna tai Janne vievät laatikot lähipostiin itse samalla, kun hakevat lapset koulusta ja päiväkodista. 

Tykkään itse eniten myssyissä harmaan ja ruskean sävyisistä. Tupsussa saa olla pikkuisen väriä.

Myssyfarmin myssyt ovat 100 %:sta luomulampaan villaa. Suomenlampaan villa on pehmeää, paljon pehmeämpää kuin vaikkapa islantilaisen lampaan villa. Islantilaislampaan villasta neulottuja hattuja omat lapset eivät voi kutinan takia tykkää käyttää, mutta Myssyfarmin päähineet ovat päässeet niidenkin suosikeiksi. Ei kuulemma kutita otsaa. Päähineiden mallit ovat napakoituneet vuosien myötä, eli ne eivät löysty käytössä. 

Tytöt Reykjavíkin satamassa.

Kuopus halusi valita itse vaatteensa kuvausta varten. Ja sitten se ilme, kun pyytää hymyä. Paras!

Entäpä hintakysymys. Joku saattaa kauhistella, että pipon hinta vaihtelee kuudestakympistä sataanneljäänkymppiin. Onhan se paljon rahaa. Mutta ei käsityön kuulu olla halpaa - sen kuuluu elättää tekijänsä ja myyjänsä. 

Urheiluhieroja veloittaa kuutisenkymppiä yhden tunnin mittaisesta kokovartalohieronnasta. Onko se törkeän kallista? Mielestäni ei. Yhden myssyn tekemiseen, pakkaamiseen ja lähettämiseen menee useampi tunti. Onko siitä hinnasta satanen paljon vai vähän? Ei se ainakaan liikaa ole.

Harva asuste sopii yhtä hyvin sekä aikuisille että lapsille. Myssy käy.

Sitä paitsi nämä kestävät käytössä pitkään. Kuten villavaatteiden kanssa yleensäkin: mitä enemmän niitä käyttää, sitä mukavimmilta ne tuntuvat käytössä. Auringonpaisteessa riiputus kesäisin ja pakkasessa tuuletus talvisin tekee tästä elinikäisen päähineen. Pesukoneeseen ei kannata laittaa. (Minä laitoin vahingossa kerran, ja sen jälkeen se sopikin sitten enää kananmunalle...)

Miten tämän kaiken nyt tiivistäisi adjektiiveihin. Hitsin kaunista, hyvin istuvaa, kotimaista, kestävää, vastuullisesti tuotettua, luomua ja yksityisyrittäjien omin käsin tekemää. Tuo rimpsu kuulostaisi ällöltä mainoslauseelta melkein missä muussa tahansa yhteydessä. 

Ensilumi on satanut Reykjavíkia ympäröiville vuorille ja viiden aikaan iltapäivällä alkaa aurinko laskea.

Parhaat muijat.

Sain Myssyfarmilta alekoodin! Saat 20 %:a hinnoista pois alekoodilla MYSSYFANI20. Se on voimassa 14.10. asti Myssyfarmin verkkokaupassa.  Olen testannut myssyistä useampaa mallia, joten saa kysellä koosta tai mallien istuvuudesta.

Tunnisteet: , , ,