Suurin osa ratsastuskilometreistäni on kerääntynyt mittariin täällä Islannin leveysasteilla. Ennen maastoratsastukseen hurahtamista harras...

Elämää issikkatallilla - kymmenen outoa asiaa

4.9.18 Satu Kommentteja: 8

Suurin osa ratsastuskilometreistäni on kerääntynyt mittariin täällä Islannin leveysasteilla. Ennen maastoratsastukseen hurahtamista harrastin ratsastamista Suomessa muutaman vuoden. Kävin ratsastustunneilla, kaahailin lapsena omilla shettiksillä ja puunasin naapurin ravitallin lämppäreitä. 


Kun tulin ensimmäistä kertaa issikkatallille Islannissa - siitä on herran pieksut kohta 16 vuotta aikaa - olin lievästi sanottuna hämmentynyt. Hevosenhoito- ja ratsastustavoissa tuntui olevan niin monta asiaa aivan toisella tavalla, kuin mihin olin tottunut. Vuosien saatossa olen kierrellyt useammalla maastotallilla Islannissa (askellajitunneilta tai kilpatalleilta kokemusta on pyöreä nolla) ja huomannut, että jutut tehdään yllättävän samalla tavalla ympäri maata. Islantilainen tapa käsitellä hevosia on hyvin suoraviivainen, ripeä ja käytännönläheinen.

Kaikki ylimääräinen puunaus, nimilaputus ja pikkutarkka näpertely loistaa poissaolollaan. Hevoshommissa ei kiinnitetä liikaa huomioita sellaisiin seikkoihin, joilla ei ole sen isommin väliä hevosen hyvinvoinnin kannalta. Ei nipoteta turhasta eikä tehdä asioita, joista ei ole isommin iloa kenellekään, mutta pidetään silti hevosista hyvä huoli. Minulle tämä tyyli tuntuu oikealta. Vaan mitäpä näistä käytännöstä tuumaatte:

1. Hevoset kiinnitetään satuloinnin ajaksi kiinni ohjista. Riimuja ja riimunnaruja näkee harvoin. Useimmiten ohjat laitetaan kiinni johonkin helposti irtoavaan lenksuun, mutta aitaan sitominen ei ole sekään täysin harvinaista.

2. Issikkamaastoilu on urheilua, jossa käytetään minimimäärä välineitä. Satulahuopia ei käytetä. Olen joskus nähnyt sellaisia pehmeitä kumisia "mattoja" satuloiden alla: 16 vuoden aikana yhteensä noin kaksi kertaa.  Suitsissa ei ole otsa- eikä leukaremmejä. Kuolaimet pysvät suussa poskihihna-niskahihnan avulla, ja kuolainten päälle laitetaan ennen retkelle lähtöä turparemmi. Loimia en ole nähnyt maastotalleilla kertaakaan, enkä pinteleitä tai säärisuojia. 

3. Satula valitaan ratsastajan, ei hevosen mukaan. Hevosilla ei ole omia satuloita, vaan melkein kaikille sopii melkein kaikki. Jos ei sovi, kokeillaan jotain toista.

4. Kahdellasadalla hevosella on noin 20 harjaa ja 5 kaviokoukkua. Jos toisin tallille nimikoidun harjakorin, saisin osakseni kummastuneita katseita.  


5. Hevosia ei harjata päästä vuohisiin ennen ratsastusta. Harjaa tai häntää ei kammata eikä letitetä. Satulan ja suitsien kohtien sekä kavioiden pitää olla puhtaat, mutta se riittää.

6. Kotipihaan laukataan. Se on se niin kutsuttu islantilainen loppujäähdyttely. Satulat pois, kavioiden tarkastus ja sitten hevoset laitumelle piehtaroimaan ja jaloittelemaan.

7. Satulat pestään painepesurilla. Erittäin rapaisen vaelluksen jälkeen satulat laitetaan riviin pihalle ja ne suihkutetaan puhtaiksi. Joskus avuksi otetaan varrellinen katuharja. Rasvaaminen hoidetaan myöhemmin - mutta ei mitenkään kovin usein.


8. Satulavyö ei voi olla liian kireällä. Sain osakseni hyväksyvää nyökyttelyä kun olin laittanut vyön niin kireälle että hevosen maha (okei, se oli tosi pyöreä hevonen) muodosti kaarillaan seisovan kolmosen. Tuplamaha.

9. Osa hevosista sidotaan kiinni paikalleen siten, että ohjat yksinkertaisesti laitetaan maahan. Hevonen luulee seisovansa "paikallaan".

10. Asiat pidetään yksinkertaisena myös ruuan ja majotuituksen suhteen. Hevosten koti on laidun ja hevosten ruokaa on heinä. Heinän lisäksi on vettä ja suolakivi ja katos kovimpien myrskyjen varalta. Täällä ei grammavaa'an kanssa mittailla erilaisia reuhuja ja mineraaleja nimilaputettuihin ruoka-astioihin. Traktorilla viedään pellolle heinäpaali, josta sata hevosta syö mahansa täyteen. 


8 kommenttia:

  1. Hauskaa! Tuohan saa kuulostamaan hevostenpidon jopa jollain tasolla kutsuvalta puuhalta. Lapsuuden talleilusta kun muistan sen "Rapelle 150g tätä ja 1400g tätä, mutta vain tässä järjestyksessä kuppiin. Ja Seppo syö sitten Rapea ennen, ja sille ei missään nimessä tätä samaa, vaan Sepolla on eri merkkinen. Seppo ei syö muutakuin tästä ämpäristä." Puhumattakaan siitä jatkuvasta puunauksesta, harjauksesta, pinteleiden rullaamisesta, varusteiden kiillottamisesta ja karsinan pöyhimisestä. Ja sitten vielä ihmetellään, että miten tämä hevosten pitäminen on näin raskasta.

    Heinäpaali pellolle ja hevoset mussuttaa mahan täyteen? Käy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tuttua! Mä muistan nämä samat jutut omilta tallityttövuosiltani. Ja sen huudon määrän jos talikko oli ripustettu väärinpäin seinälle... On tietyt asiat joista ei voi tinkiä, mutta monessa asiassa voi joustaa ja tehdä yksinkertaisemmin.

      Poista
  2. Varmaan osittain vaikuttaa ainakin se, että islanninhevoset on alkuperäisrotu ja sen sietokyky on aivan eritasoa kuin vaikkapa herkempien puoliveristen. Eipä niitä suojia kannata käyttää, jos hevonen ei niitä tarvitse. Tuntuu aika hurjalta tuo satulan valitseminen ratsastajan mukaan, kun käsittääkseni satulan sopivuus on todella oleellista hevosen hyvinvoinnin kannalta. Mutta issikat toisaalta ovat aika samanmallisia, että ehkä tuo on niiden kannalta perusteltua :)

    Melko suoraviivaista toiminta on mielestäni suomalaisilla ratsastukouluillaki. Yksityishevosilla varmaan sitten enemmän hifistelyä :) Issikkatalleilla Suomessakin toiminta on ehkä vielä asteen rennompaa ja esimerkiksi suojia en paljon issikoilla ole nähnyt. Eipä itseäni ole "hifistely" kauheasti haitannut. Ainoa mikä häiritsee on se, että joskus ratsastaja on tuonut tuntihevoselle omat suojat tai jalustimet mukanaan :D Niiden vaihtaminen tuntien välissä tallin vastaaviin häiritsee todella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satulan sopivuudesta; tietysti jos se satula ei sovi tai istu hyvin, se vaihdetaan toiseen. Melkein kaikille kuitenkin sopii samat satulat ja ne menevät onnellisesti kaikki sekaisin. Hevosten hyvinvointi on ilman muuta tärkeintä, varusteet eivä är saa painaa tai hangata.

      Poista
    2. Ehkä enemmän vaikuttaa Islannin eristyneisyys jolloin siellä ei välttämättä ole samaa pöpökantaa kun muualla. Luin juuri ohjeita mitä ratsastusvarusteita saa ja ei saa tuoda Islantiin tartuntavaaran takia, ja miten niitä pitää definfioida. Suomessakin tartuntoja vähennetään nimenomaan käyttämällä kullekkin hevoselle omia tarvikkeitaan, ja esimerkiksi tallin ulkopuolella kilpailevien kohdalla on hyvä käyttää eri harjoja, ettei mahdollisesti tuliaisina tulevat tartunnat leviä tallin muihin hevosiin.

      Satuloiden sopivuudesta: Joillain vaellustalleilla esim. Virossa ja Britanniassa on sama meininki. On tietty ihan ymmärrettävää että jos hevosia on 80 niin jokaiselle ei ole omaa erillistä satulaa. Pohdittiin tätä myös joskus ratsastuskavereiden kesken, ja mututuntuma oli että ehkä ne ei pääse kipeytymään kun satulat vaihtuu kokoajan ja painaa vähän eri kohdista päivästä riippumatta. Jos hevosella on sama satula päivästä toiseen ja se painaa aina samasta paikasta niin kipeytyyhän se, vaihtelevat satulat antaa edellisen päivän hankaumien levätä välillä. Mutta tämä ihan siis oman pohdinnan tuloksena, tiedä sitten mikä on totuus. Ehkä hommasta myös karsiutuu nopeasti pois ne joiden selkä ei kestä...

      Poista
  3. Suurin osa näistä hyvin järkeviä. Mutta jos se hevonen ei pysy paikallaan, niin hevosen sitominen kiinni kuolaimet suussa voinee olla hevoselle aika vaarallista, jos alkaa siinä riuhtomaan. Ja mikäpä siinä, jos ei ole omia satuloita tai satulahuopia, mutta ei lyhytkarvaisempien (?) hevosten nahka sitä kestäisi, vaan tulisi hiertymiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en sitä suoraan aitaan solmimista itse hyväksy; jos välissä on ohut narulenksu joka menee pienestä nykäisystä rikki, se on ok.

      Poista
  4. Eikö Islannissa hevosilla ole ongelmaa kaviokuumeen kanssa, jos ne pystyvät olemaan laitumella? Onko sikäläinen ruoho niin paljon vähäsokerisempaa kuin täällä? Minulla on se käsitys, että Pohjoismaissa islanninhevosia pidetään hyvin sairaana rotuna. On paljon kesäihottumaa ja kaviokuumeongelmaa. Taitaa olla alkuperäisrotujen ongelma, myös monella suomenhevosella on kesäihottuma ja/tai kaviokuumetaipumus.

    Ovatko sikäläiset satulavyöt joustamattomia vai onko se pätkä, jolla soljet kiinnittyvät varsinaiseen satulavyöhön joustavaa materiaalia, vähän kuin kangaskuminauhaa?

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?