Nänni meidän joka olet paidan alla piilossa

Suomessa on nykyään vauvamyönteisiä sairaaloita. Jep. Meinasi mennä sunnuntaiaamukahvi väärään kurkkuun ja palata roiskeina nenän kautta takaisin kuppiin. Luin Ylen tekemää kattavaa juttua imetysmyönteisyydestä, vauvamyönteisistä sairaaloista ja yhdestä esimerkkilapsesta, joka oli joutua hengenvaaraan sillä hänelle ei annettu ajoissa lisäravintoa. Koska rintamaidon tärkeys.

Ei muuten ehkä kannata lukea tätä juttua pidemmälle, jos pahastut kiroilusta tai imetysaihe on vaikea. 

Myönteinen ihminen. 

Koska: voi jumalauta mitä PASKAA.

Tässä asiassa on niin monta asiaa pielessä, että on vaikea valita, mistä aloittaa.

No ihan vaikka siitä nimestä. Vauvamyönteinen sairaala. Jos imetykseen voimakkaasti kannustava sairaala on vauvamyönteinen, niin mitä sairaaloita ne muut sitten mahtavat olla. Vauvakielteisiä, joissa on ovivahtina pyöveliksi naamioitu lastenruokavalmistaja? Sellaiseen onkin varmasti tosi mukava mennä synnyttämään.

Samalla idealla voisi re-brändätä muutaman muunkin palveluntarjoajan. Potilasystävällinen hammaslääkäri (erotukseksi niistä muista, joissa hammaslääkäri nauttii potilaan kärsimyksestä). Kokemusta hiustenleikkuusta -kampaaja (erotukseksi niistä muista, joissa saksilla osataan tehdä lumitähtiä ikkunoihin). Syöpävihamielinen syöpäsairaala (erotukseksi niistä muista, joissa järjestetään etäpesäkebileitä). 

Tätä artikkelia varten haastatellut lääkärit pitävät vaarallisena ajatuksena ideologian sitomista lääketieteeseen. (Lähde: Yle:n juttu)

No niinpä. Kaiken lääketieteen ja terveydenhuollon tarkoitus on edistää terveyttä ja auttaa potilaita. Jos vauvalla on nälkä ja rintamaitoa ei tule, ei pitäisi olla yhtään mitään syytä viivyttää lisämaidon antamista siksi, että "täysimetys olisi kuitenkin se paras vaihtoehto". 

Sairaala saa siis kutsua itseään vauvamyönteiseksi, jos se sitoutuu imetyksen edistämiseen. Kansainvälisen sertifikaatin takana on WHO. Tavoitteena on pitää lapsi täysimetettynä ensimmäisestä päivästä aina puolen vuoden ikäiseksi saakka.

Tällainen otos löytyi kolmen vuoden takaisesta kotialbumista.

Imetyksen edistäminen on hyvä asia. Maailmassa on aivan liikaa maita ja paikkoja, joissa vauvoja rintaruokitaan aivan liian vähän vaikka edellytyksiä olisi. Jos imetys sujuu, maitoa tulee ja imetykselle ei ole muita esteitä, on paljon järkevämpää imettää kuin pelata pullomaidon kanssa. Jo ihan hygieniasyistäkin. On hyvä, että Suomessakin, jossa lapsia imetetään jo paljon, imetyksestä kerrotaan, annetaan tietoa ja siinä tuetaan niitä jotka tukea tarvitsevat ja haluavat.

Tämän ohjelman toteutus kuitenkin epäilyttää pahasti. 

Tuossa Ylen jutussa kerrotaan esimerkiksi lisämaidonantolomakkeesta, joka on hoitajilla käytössä vauvamyönteisyyssertifikaatin saaneissa sairaaloissa. Siihen kuuluu kirjata, jos vauva on saanut lisämaitoa, kuinka paljon, milloin, miten ja miksi. Kun tavoitteena on minimoida pulloruokintaa ja lisätä rintaruokintaa ja jokaista hörppyä seurataan, syntyy helposti kilpailutilanne. 

Motivoituneet työntekijät haluavat tehdä työnsä mahdollisimman hyvin. Me ihmiset olemme sellaisia. Me haluamme pärjätä ja hoitaa hommamme hyvin. Haluamme saada kiitosta esimiehiltä ja kokea onnistumisia työssä. Kilpailuhenki synnyttää aivan jokaisella työpaikalla vertailua työntekijöiden välillä ja kannustaa entistä parempiin suorituksiin. Siksi on aivan saakelin paljon väliä sillä, miten suorituksia mitataan eli miten omia onnistumista verrataan muiden suosituksiin. Siksi tällainen lisämaidonantolomake ei ole ihan yksinkertainen juttu. Kun tavoitteena on mahdollisimman korkea rintaruokinta ja siitä palkitaan sertifikaatilla, kuka haluaa tai edes uskaltaa olla porukasta se, joka kaivaa lisämaidon kaapista ja pistää nimikirjaimet alle? Se ei varmasti ole ihan helppoa.

Saarikoski yritti imettää puolitoista päivää. Vauva oli jo kiukkuinen ja Saarikosken rintoja aristi. Kätilö pohti, onko vauva muuttumassa keltaiseksi. Keltaisuutta voi ehkäistä varmistamalla, että lapsi saa riittävästi maitoa.
– Siinä vaiheessa sanoin ukolle, että nyt tuot maitoa tai tuo kuolee. Mutta jäin kiinni. Hoitajat näkivät mun oman pullon ja ottivat sen pois, Saarikoski kertoo. (Lähde: Yle:n juttu)

Olen suhtautunut imetykseen käytännönläheisesti. Tiedän kyllä, että se on lapselle hyväksi, jos lapsi sietää rintamaitoa, maitoa tulee ja sitä tulee tarpeeksi niin, ettei lapselle jää nälkä. Meillä oli tuuria tässä: lapset joivat rintamaitoa, eivät saaneet siitä vatsanväänteitä enkä minä juurikaan kärsinyt eli saanut esimerkiksi rintatulehduksta. 

Silti molemmat lapset saivat lisämaitoa jo ihan muutaman viikon ikäisestä. Esikoinen oli syntymän jälkeen vähän keltainen ja lisämaitoruokinta aloitettiin heti. Siitä eteenpäin elämä jatkui sekaruokavaliolla. Kuopus taas on ollut alusta energiapakkaus, joka suhtautuu syömiseenkin kaikella mahdollisella rakkaudella ja innolla. Ei se rintamaito mihinkään riittänyt. Jokaisella ruokailuhetkellä alkoi kitinä, koska maitoa ei vain tullut tarpeeksi ja lapsi tuntui jatkuvasti nälkäiseltä. Aloimme antaa lisämaitoa ja vauva muu perhe mukaan lukien pysyi tyytyväisenä. 


En todellakaan ole imeytysvastainen. Mutta jos imetysmyönteisyys on tällaista fanaattisuutta, jossa vastasyntyneen lapsen isän pitää salakuljettaa lisämaito sairaalaan, pysyn mielelläni kaukana siitäkin sakista.

Tähän loppuun sopii muuten ihan täydellisesti rakastamani runoilijan Kyllikki Villan runo:

Äitiys
ettei sitä vain
sekoitettaisi pyykkiin ja tiskaamiseen
ja sitten heitettäisi
lasta pois pesuveden mukana!


Tunnisteet: ,