Kerroin Insta-storyssä, kuinka tosirakkauden määrän voi päätellä siitä, että tietää, kuinka paljon maitoa toisen kahviin kuuluu laittaa. S...

Kahvia ennen auringonlaskua

22.7.18 Satu Kommentteja: 7

Kerroin Insta-storyssä, kuinka tosirakkauden määrän voi päätellä siitä, että tietää, kuinka paljon maitoa toisen kahviin kuuluu laittaa. Sain sen jälkeen kymmeniä ilahtuneita "JUST NIIN!" -viestejä. Hittolainen, tämähän on ihan selkeästi aihe, joka kaipaa lisäkäsittelyä. Ja sehän sopii, sillä kahvi ja kahvikupit ovat asioita, jotka lisäävät omaa syljeneritystä ja saavat sormenpääni kihelmöimään.


Kun tiedät nämä jutut puolisosi kahvinjuonnista, tunnet hänet hyvin. Ja tämä seuraavahan perustuu täysin omiin näkemyksiini yhteisen 12 vuoden jälkeen.

Kahvia ennen auringonnousua. Milloin kahvin voi ottaa ensimmäistä kertaa puheeksi? Voiko tarjota heti herättyä vai odottaa? Puolisoni juo ihan ensiksi aamuisin kahvia. Minä taas otan monta lasia kylmää vettä. Kahvia kannattaa tarjota vasta noin puoli tuntia aamiaisen syönnin jälkeen.

Kahvia ennen auringonlaskua. Eli otetaanko iltapäivä- tai iltakahvit? Kun aikuiset ovat tulleet töistä ja lapsetkin tulleet arkipäivän jälkeen kotiin, katseeni hakeutuu kahvinkeittimeen. Kello on jo sen verran, että lounaskahvista on kulunut paljon aikaa, mutta illalliseen on vielä tunti tai pari. Niinpä kysyn aina: Otatko kahvia? Viltu kaffi? Kysyn tätä, vaikka tiedän vastauksen. Kyllä, kuppi vahvaa kahvia heti töiden jälkeen ennen päivällistä. 

Maidon määrä. Tämä on hyvin tarkkaa hommaa. Minun kahvini on kuulemma maitoa kahvilirauksella, kun taas puolisoni haluaa maitoa vain muutaman tipan eli sellaisen määrän, että kahvi vähän värjääntyy, mutta ei missään nimessä muutu vaaleanruskeaksi.

Vahvaa vai laimeaa? Mieheni alkoi juoda kahvia vasta aikusella iällä, yli kolmekymppisenä. Nykyään hän ottaa kiinni menetettyjä vuosia ja juo törkeän vahvaa kahvia. Yhtä vesikupillista kohden hän saattaa laittaa kaksi (!!) kahvimittalusikallista vastajauhettua kahvia. Hyytävää. Siinä liemessähän seisoo jo lusikkkakin. Vaikka sellaisen myrkkyliemen valmistus tekee huonoa, minäkin keitän ihan samanlaista. Omaa kupillistani varten lämmitän myös hieman vettä mikrossa, jolla sitten laimennan oman kahvini sopivaksi.

Kahvikuppi. Minulle joko sellainen paksureunainen Brooklynin tuliainen johon mahtuu yli kolme desiä laihaa maitokahvia. Tai sitten juon niistä laavapäällysteisistä kupeista. Puolisolle kelpaa mikä tahansa kuppi, kunhan siinä on korva, josta pitää kiinni, ja tilavuus ylittää 2 desilitraa. 

Kahvinkeitin. Tämäkään ei ole mikään pikkujuttu, jos taloudessa on vaihtoehtoja. Meillä on kotona kerääntynyt vuosien varrella aikamoinen arsenaali kahvinkeittovälineitä. Kaapista löytyy mutteripannu, pressopannu ja aeropresskann. Pöydällä on vain yksi: Moccamaster. Käytämme 99,99 prosenttia kahvinjuontikerroista Moccamasteria. Saimme sen häälahjaksi reilu kahdeksan vuotta sitten, ja siitä asti se on surissut keittiössämme vähintään kaksi kertaa päivässä eli yhteensä kunnioitettavat 5 840 kertaa (plus ne kerrat, kun kahvia on keitetty kolmesti päivässä miinus matkapäivät). Puolisoni tykkää mutteripannusta ja minullakin sihen liittyy Barcelonan-vuosiimme liittyviä mukavia muistoja. Siltikin paras kahvi tulee Moccamasterilla ja tästä olemme onneksi molemmat samaa mieltä.

Kuinka käsitellä eteen tullut kahvikriisi? Eli se, jos kaapissa ei ole yhtään maitoa? Korvataanko sokerilla? Vesilirauksella? Vai jätetäänkö keittämättä? Kyllä sen voi mustanakin juoda jos ollaan ulkona telttailemassa, mutta kotikeitintä ei maidonpuutteessa käynnistetä. On lähdettävä kioskille.

Toimintaohjeet kun käsillä on täydellinen katastrofi. Eli kahvi on LOPPU. Finito. Búið. Finished. Meillä ensiksi herännyt lähtee käymään lähikioskilla, joka on onneksi auki 24/7, myös joulupäivänä. Kerran olimme telttamatkalla kun kahvi pääsi loppumaan. Siinähän sitten laskimme yhdessä kilometrejä seuraavaan vuoristomajaan, jossa tiesimme olevan pienen kioskin. Koska se oli islantilainen kioski, luotimme siihen, että sieltä aivan varmasti saa jossain muodossa kahvia.

Kun haluat hemmotella toista. Useimmiten se on pieni teko arjessa, mutta iso juttu parisuhteessa. Kahvilla voi hemmotella toista viemällä siipalle kupin hänen lempikahviaan. Minä käyn joskus viikonloppuaamuisin ostamassa meille molemmille take away lattet meidän naapurikahvilasta, josta saa meidän molempien mielestä Islannin parasta kahvilakahvia. Silloin tällöin arkisin nipistämme meille hetken omaa kahvila-aikaa ja käymme viemässä lapset kouluun ja päiväkotiin ja pysähdymme sen jälkeen siinä samassa naapurikahvilassa yksillä ennen töihin kiirehtimistä.

Ja yksi juttu on täysin varma: keittimeen ei koskaan, ei ikinä laiteta kofeiinitonta kahvia. 


Juodaanko teillä teetä? Sitten en kyllä osaa sanoa mitään muuta paitsi lipton.  Jos teillä on puolisoina intohimoisia teenjuojia, niin pistäkää toki vinkkinne jakoon.

Lue myös:

7 kommenttia:

  1. Niin... mähän vedän vähintään kaksi 4dl:n americanoa (espressoa ja kuumaa vettä) ennen kuin syön yhtään mitään aamulla. Jos on kiirettä saattaa mennä kolmaskin mutta yleensä se kolmas menee aamupalan kanssa.

    Fredde ei juo kahvia tai teetä lainkaan, mutta tietää että mun on saatava kahvia ennen kuin päivä lähtee käyntiin.

    VastaaPoista
  2. Musta on ihan yltiösöpöä, että meille on miehen kanssa kehittynyt aamupalalla rutiini: minä pöristän kahvin perkolaattorilla ja mies lorauttaa just sopivasti ikaffea molemmille. Ja joka kerta menee oikein, kahvi on sopivan vahvaa näppituntumalla (kahvimittaa ei edes ole) ja valkaisu ei jäähdytä kupillista, mutta värjää selvästi. ja kyllä, allekirjoitan täysin sen, että nämä tämmöiset jutut on merkki tosirakkaudesta. <3

    VastaaPoista
  3. Meillä kyllä kahvin vaaleusaste kulkee suvussa, eli osaan varmuudella kaataa kupillisen paitsi isoäidille (perinteinen pikkukuppi) ja äidille (jättikuppi) myös siskolle, tädille ja hänen tyttärilleen..

    Puolison kahvitottumukset ovat paljon kimurantimmat. Meillä kotona keitetään kahvia vain vieraille ja paremmalle viikonloppuaamiaisella. Muuten juodaan pikana ja kaapissa on myös purkki kofeiinitonta. Puoliso lorauttaa joukkoon hiukan laktoositonta tai juo mustana. Kulussa nappaa mielellään espresson tuplana, mutta käy sille huoltamosumppikin.. Mistä sen tietää mitä milloinkin on vailla?

    VastaaPoista
  4. Eihän tämä nyt mitenkään asiaan liity, mutta kerronpa silti. Itse en juo kahvia, enkä teetä (enkä olutta, enkä punaviiniä) ja nyt seurustelen miehen kanssa, joka ei myöskään juo noita! Ja hänkin haluaa syödä aamupalan heti herättyään... aika hyvä pohja tulevaisuudelle ehkäpä?! :-)

    VastaaPoista
  5. Mulla on sellanen rakkaustarina, että kun meillä oli toissapäivänä lomastandardeilla aikainen aamu mies hipsi keittiöön minun jäädessä tapani mukaisesti torkuttamaan ja herätti hetkeä myöhemmin kahvikupin kanssa. Thats love <3

    VastaaPoista
  6. Teenjuojana voin sanoa että EI Lipton :) Kahvinjuojat ostavat aina kaappiin Liptonin keltaista tarjottavaksi jos joku teenjuoja sattuu tulemaan kylään, ja se on kauheinta kuraa mitä tee-puolelta löytyy. Ei ne Liptonin muutkaan teet niin kummoisia ole. Se on sama kuin jos ostaisi jonkun Xtra-kahvipaketin vieraille tarjottavaksi (jos tätä vielä myydään, en juo kahvia niin en ole ihan perillä), eihän sitä kukaan (toivottavasti) tee? Älkää siis myöskään tarjotko Liptonin keltaista teenjuojille :)

    Asiaan liittyen, en usko että mieheni tietää täysin miten juon milloinkin teeni, tai mikä merkki milloinkin on ykkönen. Se kun muuttuu, joskus olen juonut teen maidon kanssa, tällä hetkellä juon aina mustana. Vaihtelen myös merkkejä mitä juon, aamulla saatan haluta tiettyä merkkiä/makua ja iltapäivällä toista. Eli ei siinä pysy kukaan kyydissä :) Mieheni juo kahvin mustana ja on aina juonut, ja ostaa aina samaa merkkiä, että siinä on helpompi tietää miten sen tarjoilla. Toistemme lempikupit tiedämme kyllä!

    VastaaPoista
  7. Samoin teenjuojan hento pyyntö, että ihan mitä tahansa paitsi sitä Liptonin keltaista. Siis ihan mitä tahansa muuta, mustaa, vihreää, rooibosta, ... mutta ei traumatisoivaa yellow labeliä.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?