Terveisiä täältä Pohjois-Islannin hevosreissulta! Minulla olisi megakaupalla upeita kuvia islanninhevosista, tarinoita retkistämme, kokemu...

Mistä tietää löytäneensä itselleen hyvän puolison?

13.6.18 Satu Kommentteja: 8

Terveisiä täältä Pohjois-Islannin hevosreissulta! Minulla olisi megakaupalla upeita kuvia islanninhevosista, tarinoita retkistämme, kokemuksia paikallisesta jalkapallo-ottelusta lumihuippuisten vuorten juuressa (sellaiseenkin päästiin!) ja fiilistelyjä upeasta säästä. Ensimmäistä kertaa koko kesänä koin ulkona oloni lämpimäksi. Hitsiläinen, pohjoisessa Islannissa on kyllä lähes aina lämpimämpi ilma kesäisin kuin Reykjavikin suunnalla. 

Joudun kuitenkin vielä hetken aikaa himmailemaan hevosjuttujen kanssa, koska väsymys painaa silmää ja sänky vetää puoleensa niin lujasti, että kohta taivun kaksinkertoin tähän läppärin päälle kuorsaamaan. On ihanaa olla väsynyt, kun tietää että voi pian nukkua 8,5 tunnin yöunet.


Yksi juttu oli kuitenkin pakko käydä kuiskaaamassa tänne blogiin nyt heti, etten vain unohda sitä. Nimittäin edellisen jutun kommenttikentässä kävimme mielenkiintoista keskustelua hyvän puolison ominaisuuksista. Että mistä sen tietää, että on tehnyt oikean valinnan. 

Itse olen usein puhunut kokemuksen hankkimisen puolesta. Kun on kokeillut tarpeeksi monia, oppii tietämään, mikä itselle sopii, kenelle minä sovin ja minkälainen ihminen itse on parisuhteessa. Tuskin olisin osannut tehdä nykyisen puolisoni kaltaista puolisovalintaa 18-vuotiaana. 

Kokemuksen lisäksi tarvitaan myös onnea. Koska onhan siinä parinmuodostuksessa aina mukana isolla kauhalla jaettavaa tuuria. Jotkut saavat koko kauhallisen heti ja kai siksi löytävät sen oman puolikkaansa jo 15-vuotiaana ja ovat vielä nelikymppisinäkin onnellisena yhdessä. Kävi minullekin ihan mieletön munkki, että nykyinen puolisoni sattui kanssani eräänä iltana samaan baariin.

Mutta ei näistä tuuri eikä kokemuskaan oikein vastaa siihen kysymykseen, että mistä sen tietää, että toinen on hyvä puoliso ja elämänkumppani. Rakastuahan voi melkein keneen tahansa, mutta kenen kanssa voi olla edes vähän varma, että homma voisi kestää sen viidennenkin ja ehkä jopa viidennentoista talven yli.


Edellisen jutun kommenttiboksissa eräs Ethe jakoi aikanaan omalta isältään kuulemansa parisuhdeneuvon. Se on niin mahtava neuvo, että halusin jakaa sen ihan näin omassa postauksessaan, jotta sen näkisi mahdollisimman moni.

Hän käski miettimään haluaako seurustelukumppanini ensisijaisesti minulle hyvää vai itselleen jotain parempaa. Lähtökohtaisesti hyvän parisuhteen avaimet nimittäin löytyvät siitä taskusta, jossa toisen hyvä ei ole itseltä pois. Olen tätä neuvoa yrittänyt itse toteuttaa ja löytänyt puolisokseni ihmisen, joka ensisijaisesti haluaa minulla ja lapsillamme olevan kaikki hyvin. Hän huomaa, jos olen väsynyt ja haluaa helpottaa taaakkaani, samalla pyrkien vahvistamaan sitä, että me yhdessä olemme perhe ja vahvemmat. Ei ole pakko jaksaa yksin, ei tarvitse kilpailla siitä kummalla on nyt rankempaa. Hän myös antaa minulle tilaa tulla paremmaksi ihmiseksi, eli haluta hänelle vain hyvää.


Siinähän se on. Täydellinen neuvo. Eli valitse se, joka antaa mieluummin ensin sinulle hyvää kuin itselleen jotain parempaa. Tämä neuvo on oiva kompassiksi parin etsintään mutta äärimmäisen tärkeä myös itselle self check -välineeksi. Kannattaa miettiä tuskaisen väsyttävinä aamuina, kiukkukohtauksen kynsissä, keskellä arkikiireitä tai ihan vaan tavallisen kotona vietetyn rauhallisen illan aikana, että ovatko omat sanat, teot ja valinnat sellaisia, että niillä hakee hyötyä itselleen vai hyvää toiselle. Kannattaa valita oikein - paitsi puoliso myös ne omat teot.

Tämä kultainen neuvo kannattelee. Kiitos Ethe ja Ethen isä.

8 kommenttia:

  1. Apua, eka meni vähän kylmät väreet ja sitten alkoi myös pikkuisen itkettää. Kiitos tästä postauksesta. Mun isä on sellanen perusjäyhä mies joka harvoin neuvoo ja vielä harvemmin puuttuu, mutta haluan lukea tän tekstin hänelle heti kun tavataan. Tämä nimittäin tiivistää sen, mitä itse olen kyseisestä neuvosta aina ajatellut : se on paras neuvo jonka vanhempi voi lapselleen antaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on niin sairaan ihana juttu että en pääse tästä yli. <3

      Poista
  2. Junttipulla Savosta6/14/2018 7:01 ip.

    Jos tarkastelee ihmistä lajina samalla tavalla kuin eläimiä tarkastellaan, vaikuttaa, ettei ihminen ole yksiavioinen.

    Sarja-avioisuus on länsimaissa normi (seurustelusuhteet, avoliitot ja usein myös monet avioliitot), eivätkä monet onnellisetkaan liitot säästy pettämiseltä.

    Ihastumisen kaari noudattelee aikaikkunaa, johon sopii hyvin lasten alulle saanti ja heidän kasvunsa alkuun saattaminen. Sen jälkeen monilla hiipuu.

    Asiantuntijoiden mukaan onnellisen avioliiton yksi tekijä on yhteisen harhan vaaliminen. Jos pari pystyy luomaan todellisuuden, jossa he uskovat, että juuri heidän suhteensa on jotain ainutlaatuista, liitto kantaa paremmin.

    Minä uskon, että kaikkein suurin vaikutus on persoonallisuustekijöillä. Minun liittoni perustuu suurelta osin siihen, että olen heikkoitsetuntoinen, epävarma, introvertti ja minun on vaikea solmia suhteita muihin ihmisiin. Puolisoni tilanne on samankaltainen.

    Kun kaksi tällaista turvallisuushakuista ja ulkomaailmaan vähän pelokkaasti suhtautuvaa on päätynyt yhteen, niin mihinkäs liitto kaatuisikaan, koska kummallekin kynnys yrittää liitosta ulos on korkea. Todennäköisyys menettää on suurempi kuin todennäköisyys saada lisää hyvää.

    Jos valitsee puolisokseen ihmisen, joka on sosiaalinen, joka tutustuu ihmisiin helposti ja joka viehättyy sosiaalisesta seurasta, niin aina siinä on riskinä, että jossain liiton vaiheessa hänen kohdalleen sattuu ihminen, joka vastaa sen hetkisiin tarpeisiin paremmin kuin oma kumppani.

    Professori Osmo Kontulan mukaan korkeasti koulutetut ihmiset, myös naiset, pettävät enemmän kuin matalammin koulutetut. Uskon tämän johtuvan osaksi siitä, että koulutetuilla ihmisillä on usein resurssit ottaa riskejä. Ero ei olisi katastrofi sosiaalisesti tai taloudellisesti. Koulutetut myös osaavat analyyttisesti maksimoida nautintonsa. Turvallisuuskiva ammennetaan omasta liitosta, jännityskiva muualta.

    Tulevaisuudessa liitoista tullee yhä laskelmoivempia. Niihin sovelletaan markkinatalouden ihanteita. Keskinäistä kauppaa käydään niin kauan kuin se molempia hyödyttää, mutta jos muualta saa paremman diilin, sen perään lähdetään. Uhrautuminen puolison hyvinvoinnin vuoksi rupeaa olemaan vanhanaikaista. Ihmiset eivät ole tottuneet enää ajatukseen, että omasta perushyvinvoinnista pitäisi luopua toisen hyväksi. Helpompi laittaa sairas laitokseen kuin hoitaa tätä itse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taloustietelijinänä saan kieroja kiksejä ihmiskäyttäytymisen kuivakasta mallintamisesta tähän tapaan. Kiitos siis Junttipulla (mahtava nikki)! Parisuhteista puhuessa ei kuitenkaan voi ohittaa behaviriolistista näkökulmaa viitekehyksen rakentamisessa. Ihmisen psykologiaan on evoluution myötä päätynyt useita oman edun maksimoinnin kannalta kummallisia taipumuksia, kuten rakastuminen. Teoria menee niin, että naiset ovat suosineet parinvalinnassa rakastuvia miehiä koska he ovat todennäköisimmin pysyneet rinnalla auttamassa jälkikavsun hengissä pitämisesä. Rakastumisgeenit ovat kulkeutuneet jälkipolville koska niiden kantajat ovat todennäköisimmin päässeet lisääntymään ja jälkikasvu on puoledtaststaan pysynyt paremmin hengissä. Vaikka ihmiselosta on monin paikoin tullut turvatumpaa ja resurssit ottaa riskejä on tuhansien vuosien saatossa parantunut huimasti, biologiamme muuttuu hitaasti. Ihmisiin helposti kontaktia ottava taloudellisesti hyvinvoivan ihmisen "rakastamisgeenit" voivat olla niin vahvassa asemassa että ne ajavat yksinkertaisemman oman edun tavoittelun ohi. Elämä on markkinataloutta monimutkaisempaa, onneksi :)

      Kommentoijan isän ohje on kaunis, kiitos hänelle sen jakamisesta <3

      -Anna

      Poista
    2. Tieteellisten tutkimusten lukeminen edellyttää tieteellisten tutkimusten lukutaitoa. Lähdetiedoissa ilmoitetaan tutkijan ja tutkimuksen nimi. Sinällään "professorilla" ei ole auktoriteettiasemaa tutkimusta tehdessä. Tutkimustulokset puhuvat tutkimuksen puolesta, ja joista tehdään johtopäätökset.

      Siihen, mihin kukin uskoo onkin hyvä keskustelun virittely arkikeskustelussa. Uskomus ei ole tutkimustulos, joka puolestaan on vain osa tieteellistä keskustelua. Kun taas juurikin ihmisten uskomukset ja tutkittavien niille antamat merkitykset voivat olla tutkimuksen aihe. Kun tai jos sillä silmällä lukee Savosta kommentoijan jokaisen kappaleen erikseen, niin jo sinällään, niistä viriää erittäin mielenkiintoisia tutkimusaiheita. Lukijalle pohdittavaa on siinä, olivatko kappaleet tarkoitettukin erillisiksi mielipiteiksi esimerkiksi yksiavioisuudesta, sarja-avioisuudesta, onnellisen avioliiton erilaisista tekijöistä sekä markkinatalouden vaikutuksesta tulevaisuuden liittoihin vai kommenteiksi siihen, mistä tietää löytäneensä itselleen hyvän puolison. No se siitä, ehkä viilasin suotta. Happy end jokaiselle.

      Ydintä kohti kaikki pyrkii. Blogin aiheen otsikko on oivallinen, joka käynnistää härnäävän itsetutkiskelun. Vastavuoroisuutta omaan hiljaiseen pohtimiseen tuokin juuri tuo Ethen isän rakastettava neuvo tyttärelleen. Koskaan ei ole liian myöhäistä - olkoon siis vastaukseni blogin kirjoittajan viisaaseen kysymykseen, mistä tietää löytäneensä itselleen hyvän puolison. Se saa filosofisen otteen, koska puhutaan hyvästä (hyvyys) eikä pinnallisemmalla temmolla esimerkiksi "sopivasta puolisosta".

      Poista
  3. Teksasin tyttö6/14/2018 9:06 ip.

    Tuo Junttipullan kommentti ei jätä ketään kylmäksi... :D mitähän tähän osaisi enää sanoa.

    Noh, en kyllä ole samaa mieltä että pelkästään markkinatalouden mukaan rakkausrumba toimisi. Ei kait naimakaupoissa vain ajatella pelkkää tulosvastuuta. Kyllähän siinä ne tunteetkin ovat mukana ja usein rakkaus on sokeaa. Omalla kohdallani tapasin mieheni sokkotreffeillä 30 vuotta sitten ja vielä tässä opetellaan tuntemaan toisiamme.

    Ethen isän neuvo on todella hieno ja aionpa pistää sen korvan taakse kun tässä useinkin jutellaan tyttäreni kanssa deittailujutuista.
    Samoin mielestäni tärkeitä pointteja: miten se potentiaali puolisko seurusteluaikoihin käyttäytyy erilaisissa paikoissa ja tilanteissa. Onko ystävällinen esim. palveluhenkilöitä kohtaan? Mitä hän ajattelee lapsista, eläimistä... voisiko hän olla hyvä isähahmo? Miten hän käyttää rahaa... onhan niitä. Tyttäreni opettaja oli antanut hänelle neuvon "opi tuntemaan poikakaverisi sukua ja vanhemmat todella hyvin sillä se kertoo paljon hänestä; millaisia traditioita heillä on ja viettävätkö juhlapäiviä yhdessä perheen kanssa" (opettaja on hyvin perhekeskeinen ja lämmin persoona).

    Ohjeita on eikä se valitseminen ole helppoa. Rakastumiseen ei tarvita montakaan minuuttia, mutta se yhteiselo onkin sitten eri juttu.

    Onnea kaikille hyvän puolison löytämiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Yritys pyörii tulosvastuulla, mutta parisuhde on monimutkaisempi juttu.

      Poista
  4. Ihana ohje😍👍.. Ja on onni löytää puoliso, joka jakaa arjen ja kahdenkymmenen vuoden jälkeen on vielä yhtä välittävä ja rakastava ..itse arvostan miehessäni myös sitä, että hän on huolehtinut lapsistamme niin hyvin ja olemme yhtä köyttä yhdistys, , joskus kun , ÖHÖM 😓 joku saattaa olla hiukan hormonien armoilla ja kiukutella😂,,niin mun mies sanoo,et tiedätkö mikä aarre sulla on, et viitsis kiukkua ja äksyä ,, en voi muuta kuin nauraa.. Ja se, että olemme sitoutuneet yhteisesti perheeseen,, ja mies jaksaa laittaa minut ja tytöt edelle ,,Haluan kuitenkin, että miehellä on omia juttuja ja koripallo jalkapallo ym,, pelailu ja pelit ne tuo hänelle sitä voimaa jaksaa arjessa..
    Jeja-Pekka Roos elämäntapatutkija on onnellisuusteoriassaan todennut sen, että onnellisempia ovat ne, jotka nauttivat niistä pienistä onnen pipanoista ,,koska arkea on elämässä 90% ,, et jos odottaa jotain highlightteja ,,matkoja, juhlia ym niin elämästä menee hukkaan ja arjessa tulee vaikeaa
    Mutta siis arjen rakkaus ja ne pienet pipanat,, ja mun mielestä myös huumori( hiukka fraasi), mut mulla ei ole huumorintajua, mutta nauran vieläkin miehen jutuille 😎😂,, kun ei oikein ota tosissaan mitään,.
    Mut onni on löytää puoliso, jonka kanssa haluaa jakaa elämän ja rakastavaa lapsiamme niin kuin minä ja tekisimme heidän eteen mitä vain ja käymme paljon keskustelua tytöistämme ja pohdimme mitä milloinkin,, mutta mieheni on kyllä perusesimerkki, että laittaa muut edelle ja haluaa hyvää muille, kuin myös me ja O,emme tytöillemme yrittäneet tämän arvon opettaa eli toisia ihmisiä kohtaan käyttäydytään hyvin ..
    😊🏵

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?