Olin tänään (taas) salilla. Olen ollut tällä viikolla joka päivä. Treeneihin meno on joka kerta yhtä hauskaa. Jännä juttu, mutta näiden ne...

Miksi juuri crossfit saa minut liikkumaan?

25.5.18 Satu Kommentteja: 13

Olin tänään (taas) salilla. Olen ollut tällä viikolla joka päivä. Treeneihin meno on joka kerta yhtä hauskaa. Jännä juttu, mutta näiden neljän vuoden aikana, mitä olen crossfitiä harrastanut, en ole kertaakaan ollut "liian väsynyt" lähtemään treeneihin. Kertaakaan ei ole kyllästyttänyt, ottanut päähän tai laiskottanut.


Mietin tänään treenien jälkeen venytellessäni, että mistä se lajin motivaatio oikein kumpuaa. Keksin heti useampia syitä. 

Miksi motivoidun crossfitistä?


Vaihtelu pitää hereillä. Yksi tekijä on aivan varmasti se, että tässä lajissa ei kyllästy. Joka päivä treenit ovat vähän erilaiset, eikä koskaan tehdä täysin samoja juttuja kuin eilen tai viime viikolla. Kaukana ovat ne ajat, kun jalat "otetaan" tiistaisin, selkätreeni maanantaisin ja ojentajat torstaisin. Enää en jaksaisi motivoitua siihen hinkkaamiseen.


Yksin mutta seurassa. En ole lainkaan joukkueurheilija. En pelaa mitään, missä joukolla siirrellään palloa paikasta toiseen. En kaipaa jatkuvasti porukkaa, jonka saumatonta yhteistyötä vaaditaan siihen, että homma toimii. Mutta ei se janan toinenkaan pää isommin kiehdo. Yksinäinen lenkkeily, uiminen tai salitreenaus taas...noh. Se on niin kovin yksinäistä. Teen töitä yksin, joten vapaa-ajalla seura tekee hyvää. Crossfit on tarpeeksi yksilölaji, että kestän sitä ja tarpeeksi joukkuelaji, että saan ihmisistä seuraa. Jokainen vastaa omista treeneistään, mutta silti liikutaan yhdessä ja kannustetaan toisia. 

Tykkään seurata tuloksia ja nähdä konkreettista kehitystä. Se motivoi kummasti yrittämään, kun huomaa, että se yrittäminen todella tuo tuloksia. Jaksan ehkä nostaa vähän enemmän, juosta pikkuisen kovempaa, tehdä yhden leuanvedon enemmän kuin viime vuonna samaan aikaan. Tekee mieli yrittää, kun se ei jää vain yrittämiseksi. Ja koska kehittyminen ei koskaan lopu, lajiin on vaikea kyllästyä.


Kehityksen huomaaminen on pirun yksinkertaista. Tämä on varmasti se suurin yksittäinen syy, miksi laji onnistuu keräämään ympärilleen fanaattisen innokkaita harjoittelijoita. Ei tarvitse hankkia kalliita mittareita tai täytellä monimutkaisia taulukoita huomatakseen oman edistyksensä. Crossfitissä on omasta mielestäni motivoivinta harjoitella kahdenlaisia liikkeitä. Ensinnäkin on kiva harjoitella niitä asioita, joissa on kamalan hyvä.

Itselläni on vahvat jalat ja liikkuva alaosa, joka ei mene ihan pienestä jumiin. Olen tosi hyvä kaikessa, mihin tarvitaan reisiä ja pakaralihaksia. Kyykyt, hypyt ja wallball-seinäpalloheitot sujuvat keskivertoa paremmin. Kun huomaa olevansa jossain aika hyvä, sitä haluaa tehdä enemmän. Myös niitä kyykkyjä. Tällä viikolla löin kolme ennätystäni. Jaksoin vetää maasta 95 kg neljä kertaa, kyykätä 76 kg kuusi kertaa ja nostaa olkapäiltä 32,5 kg kolme kertaa. Minulle nuo olivat ihan huikeita suorituksia jokainen.

Sitten ne toisenlaiset liikkeet eli ne, joissa on kaikista heikoin. En ole koskaan ollut kovin nopea juoksemaan, punnertamaan tai puhumattakaan käsilläseisonnasta. Enhän ole koskaan tehnyt edes kärrynpyörää. Pelkään korkeita paikkoja niin paljon, että jo pelkkä leuanvetotangossa roikkuminen tuntuu pienenä pelkona vatsanpohjassa. Kun niissä liikkeissä, mitkä ovat itselle kaikista vaikeimpia, edistyy edes pikkuisen, sen huomaa heti. Kun kolmen ja puolen vuoden harjoittelun jälkeen pystyy tekemään yhden käsilläseisontapunnerruksen tai leuanvetoja ilman auttavaa kuminauhaa, fiilis on ihan huikea. Että ei saakeli, se mahdoton tapahtui sittenkin!

En ainakaan vielä ole keksinyt toista urheilulajia, jossa motivoituminen olisi näin helppoa, jota pystyy harjoittelemaan missä säässä tahansa ja missä päin maailmaan tahansa ja jossa ihan kunnon hikitreenit ehtii venyttelyineen suorittaa tunnin aikana.

Sitten enää se viimeinen kysymys: miksi edistyminen tuntuu niin hyvältä? Koska enhän tosiaan tähtää mihinkään kisoihin. En halua tehdä tästä liian vakavaa. Eikä se hyvä olo tule siitäkään, että olisin parempi kuin muut, sillä ei ole mitään järkeä verrata itseään mihin treenaajiin, koska me kaikki harjoittelemme hyvin erilaisista lähtökohdista. 


Luultavasti tämä tyytyväisyys kumpuaa siitä tiedosta, että minä tein tämän ihan itse. Kukaan muu ei sitä minun puolesta olisi voinut tehdä. Tämä fiilis ei riipu kenestäkään toisesta, kenenkään toisen käytöksestä, ei säästä, ei siitä onko joku toinen hyvällä tuulella vai ei eikä siitä, että olisi käynyt hyvä tuuri. Tällaista saavuttamisen tunnetta ei voi saada rahalla tai kekseliäisyydellä tai hyvällä onnella tai sosioekonomisella asemalla. Kukaan ei voi ostaa itselleen hienoa maastavetotulosta tai nappiin mennyttä laatikkohyppysarjaa. Se pitää ihan itse hikoilla.

Ehkäpä se siis on lopulta se yksinkertaisuus ja reiluus, joka tässä kiehtoo.

Kuvat: Björgvin Hilmarsson (puoliso kävi kuvaamassa promokuvia meidän salin treenaajista ensi syksyn crossfit-matkaa varten)

13 kommenttia:

  1. Kuinka paljon crossfit nykyään maksaa siellä Islannissa? Ainakin Suomen päässä crossfitin hinnat tuntuvat aika suolaiselta ja myös saleille pitäisi matkustaa jollakin välineellä. Sinun postaustesi ansiosta into kokeilla lajia on tosi kova, mutta tuntuu, ettei kukkaronnyörit anna periksi lajin vaatimiin hintoihin varsinkaan siihen nähden, ettei tunneille voi mennä juuri silloin kun siltä tuntuu vaan on oltava tiettyyn aikaan tietyssä paikassa. Jos joku kerta jää väliin, tuntuu se heti rahan haaskuulta. Tuntipohjaisessa urheilussa on minusta se huono puoli, että niillä tunneilla on käytävä saadakseen rahalle vastinetta. Ja etteivät tunnit tunnu koskaan olevan siihen aikaan, kun on itsellä oikeasti mahdollisuus päästä. "Normaalina" työssäkäyjänä tunneille ei aina pääse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun piti käydä oikein tarkiastamassa... Ostan aina vuoden kortin kerrallaan, sen kanssa kuukauden hinnaksi tulee noin 80 € eli noin 5 euroa käyntikerta, jos käyn sen neljä kertaa viikossa, mikä on aika tavallista. Tavallinen punttisali olisi parisen kymppiä edullisempi kuukaudessa, eli ero ei ole kovin iso.

      Meidän salilla on joka arkipäivä reilu 15 treenituntia, eli se tuo tosi paljon joustoja. Käyn melkein aina samaan aikaan (aamupäivällä), mutta joskus jos aikataulut eivät natsaa, voin käydä iltapäivällä tai alkuillasta. Ekat treenit on aamukuudelta, mutta mä en pysty aikaisin aamusta urheilemaan, olen niin hidas herääjä...

      Jos valinnanvaraa kellonajoista ei olisi näin paljoa tai jos en pystyisi käymään kuin kerran tai pari viikossa, tämä tuntuisi kyllä liian kalliilta.

      Poista
    2. Mun mielestä taas (niin kuin Satukin vastasi) crossfit nimenomaan tarjoaa joustoa, koska tunteja on joka lähtöön, aamusta iltaan. En tiedä kuinka paljon Suomen sisällä on hintaeroja mutta samat n. 80€ kuukaudessa mäkin maksan täällä. Mä olen tehny periaatepäätöksen että siihen on varaa, vaikka joinain kuukausina menee lähinnä kannattajamaksusta kun ei pääse käymään. Koska emmä halua harrastaa mitään muutakaan ��

      Poista
  2. Ihan nappiin! Meillä TFW:llä sitä yhdessä tekemistä korostetaan ehkä enemmän mutta joka tapauksessa sinä yksin olet vastuussa siitä paraneeko tulokset.

    -Sup

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin! Ja välillä jos on sellainen elämänvaihe, työjuttu tai joku muu syy että ei jaksa tai huvita treenata täysillä, on ihan ok tehdä välillä vähän vähemmän ja levätä.

      Poista
  3. Aloitin crossfitin onrampilla maaliskuussa piiiitkän jahkaamisen jälkeen. En ole elämäni aikana juurikaan urheillut ja päätin että nyt ei auta kuin lähteä tekemään. Kyllä se vaan tahtoo välillä hävettää että puuskuttaa menemään jo ilman painoja tai viiden-kymmenen kilon painojen kanssa:/ harmittaa että hävettää ja harmittaa että vähättelen omia onnistumisia ("eihän tää nyt vielä mitään, katotaan sit ku oon oikeesti hyvässä kunnossa"). Esim. tällä viikolla jaksoin juoksuhölkkäillä 3200 metriä parilla pienellä kävelypätkällä ja jo muutamassa minuutissa ilo vaihtui häpeäksi siitä että kyllähän tän pitäis olla ihan perusjuttu. Vitsi miten ärsyttävää! Mutta toivottavasti tästä liikkumisesta tulisi pysyvä rutiini, vihdoinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se sieltä tulee, ihan varmasti! Mä niin tunnistan ton fiiliksen; eka vuosi meni ilman painoja, tein ihan vaan niillä kevyimmillä tangoilla. Ja osa liikkeistä jotka on musta tosi vaikeita, kuten vaikka snatch (taitaa olla tempaus suomeksi?), teen ihan toooosi pienillä painoilla, kun yritän vieläkin oppia sitä tekniikkaa.

      Eikä 3200 metriä tosiaan ole mikään perusjuttu jonka jaksaa juosta, jos ei ole koskaan aikaisemmin juossut. Kun mä olin ollut raskaana ja synnyttänyt, eli taukoa urheilusta oli kokonaan muutama kuukausi, jouduin opettelemaan sen juoksemisen ihan uudestaan. Vetelin ihan parin sadan metrin pätkiä, sitten kävelin taas jonkun matkaa ja juoksin vähän lisää. Meni puoli vuotta päästä siihen tavanomaiseen hölkkäkuntoon, vaikka taukoa oli ollut tosi vähän kuukausissa.

      Kyllä se siitä, ihan varmasti! Ja kun muistaa vaan iloita niistä tosi pienenkin tuntuisista askeleista, että jaksaa juosta vaikka 50 metriä enemmän kuin pari viikkoa sitten, saa olla itseensä tosi tyytyväinen. Kovasti tsemppiä, ja nauti tunneista :-)

      Poista
  4. Aloitin crossfitin 40-kymppisten kunniaksi noin viisi vuotta sitten. Tykkään paljon juuri siitä monipuolisuudesta. Eniten ilahduttaa kun edistystä tapahtuu oman kehopainon liikkeissä kuten tuplahypyt, käsilläkävely tai leuanveto. Ja vaikka rauta on kasvanut perusliikkeissä tasaisesti, niin tempaus junnaa paikallaan... Meidän salilla on myös vapaita treeniaikoja, jolloin voi käydä tekemässä ihan omaa treeniä tai sitten päivän wodin itsekseen, jos tunnin aika ei käy.
    Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käsilläkävely! Voi vitjat, jos sen joku päivä oppisin. Mulla menee "veri päähän" jo pienestä käsilläseisonnastakin ja tuntuu että olkapäät ovat ihan lölleröä.

      Poista
  5. Kertokaapa te treenanneet, että minkälaisessa kunnossa pitäis olla aloittaakseen ja harrastaakseen?

    Kohtuumatkan päästä kotoa on TFW ja hieman kauempana joku crossfit-sali ja treenimuotona tää kiinnostaisi kovasti.

    Olen nuorempana urheillut paljon, mutta reiluun vuosikymmeneen en muuta kuin hyötypyöräillyt :/ Ongelmana ylipaino (ei paljoa, mutta selvästi kuitenkin) ja huonot polvet. Polvissa ei ole periaatteessa mitään isommin rikki ja liikuntaa pitäis harrastaa kovasti, jotta lihaskunto pysyisi tai kehittyisi. Kuitenkin esim kyykkäämiset, hyppimiset ja juoksu on aika kivuliasta tällä hetkellä. Mietin vaan että tulisko tästä mitään vai meneekö vaan liian vaikeaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli monen vuoden tauko mistään liikunnasta (satunnaista lenkkeilyä, mutta ei sitä säännölliseksi voinut kutsua) ennen crossfitin alkoittamista, eli mulla oli aika huono kunto. Aloitin vain tosi hitaasti, tein kaikki liikkeet tosi pienillä painoilla ja kaikilla avustuksilla mitä oli tarjolla. Osa aloittajista saattaa olla aktiiviurheilijoita (voimistelua, painonnostoa, kuntosaliharjoittelua, joukkuelajeja) eli ovat jo tullessa aika hyvässä kunnossa. Mutta sitten on heitäkin, jotka eivät ole ikinä urheilleet ja aloittavat ihan alusta. Islantilainen mimmi jonka kanssa treenaan, aloitti neljä vuotta sitten tämän harrastuksen ja ennen sitä hän ei ollut koskaan liikkunut säännöllisesti, polvet ja selkä olivat aika huonossa kunnossa ylipainon takia (ainakin hänen oman kertomansa mukaan) ja kunto siis aivan nollissa.

      Hän aloitti tosi rauhallisesti treenit ja on jatkanut; nyt me ollaan melkein samalla "tasolla" liikkeissä ja treenataan siksi usein yhdessä paritreenit ja painonnostotreenit.

      Alkeiskurssillakin pystyy siis skaalaamaan kaikki liikkeet, ainakin mun kokemuksen perusteella voi aloittaa vailla mitään aikaisempaa liikuntakokemusta.

      Poista
  6. Satu, niin totta joka sana! Aivan huippu laji juurikin noista syistä!

    Edellinen anonyymi, mulla on itselläni polvessa kuluma, joka kipeytyy juoksuista, hypyistä ja syväkyykyistä, mutta pystyn loistavasti harrastamaan lajia hieman sovelletusti. Polviongelmani on valmentajalla tiedossa ja kun polvi on huononpana korvaan treeneissä juoksun soudulla, teen boksihypyt askeltamalla laatikolle ja syväkyykyt jätän vähän vajaaksi. Kun taas palvella on "hyvä päivä", treenaan samoin kuin muu porukka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jesh, just näin! Mä en itse pysty tekemään pistolseja eli niitä yksijalkakyykkyjä; silloin kun niitä on ohjelmassa, mä teen jotain muuta korvaavaa liikettä.

      Poista

Mitä tuumaat?