Lastenkirjasuositus: leikkiä, joka on totta

Ne asiat, joita ei voi saada, täytyy kuvitella, sanoi suomalaisten rakastama lastenkirjailija Marjatta Kurenniemi (1918–2004). Mielikuvitus rikastuttaa elämää. Todellisuutta ei kuulu paeta, vaan juju on tehdä siitä mielenkiintoisempaa, täydempää ja onnellisempaa mielikuvituksen avulla. 

Se on hienosti ajateltu. Ja se on yksi syy, miksi monista klassikkolastenkirjailijoista arvostan erityisesti juuri Marjatta Kurenniemeä.

Kaupallinen yhteistyö: WSOY

Löysin Kurenniemen teokset kunnolla kuitenkin vasta aikuisena. Äitini lähetti esikoiselleni lahjaksi yhden Anneli ja Onneli -elokuvan. Esikoinen ihastui kahden tytön seikkailuihin niin paljon, että vaati minutkin katsomaan elokuvan hänen kanssaan. Se oli merkityksellinen kokemus. Miten ihana lastenelokuva se olikaan! Siinä oli sekaisin fantasiaa, tavallista arkea, huumorin avulla nyrjäytettyjä ja todellisuudesta vieraantuneita aikuisia, fiksuja mutta ei kuitenkaan näsäviisaita lapsia ja ideologinen pohjavire, joka puhalsi läpi koko tarinan. 

Teosten pohjavire on sellainen, johon haluaa itsekin uskoa. Usko oikeudenmukaisuuteen, hyvin tekemiseen ja empatiaan. Uskoa siihen, että kukaan ei ole täysin paha, vaan ilkimys on usein väärinymmärretty ja olosuhteissa vinoon kasvanut. 

Ensimmäisen elokuvan jälkeen katsoimme myös kaksi muuta Anneli ja Onneli -elokuvaa - ja jäimme odottamaan, että tulisikohan joskus vielä neljäskin... Elokuvien katsomisen jälkeen ostin kirjakaupasta Suomen-tuliaisena Onnelin ja Annelin kootut kertomukset -satukirjan, jonka luin iltasatuina esikoiselle. Kirjoitin tuosta maagisen hyvästä kirjasta jutun loppuvuodesta. Juttu Onneli ja Anneli -kirjasta löytyy siis täältä blogista.


Tällä viikolla ilmestyi valloittava kokoelmakirja Toivoisin että asuisin kuussa (WSOY 2018). Kirjassa on kymmeniä Marjatta Kurenniemen lastensatuja ja runoja, jotka ovat ilmestyneet hänen kirjailijanuransa aikana. Kirja ilmesyi tällä viikolla, koska tällä viikolla vietetään Kurenniemen satavuotisjuhlavuotta. Sydämellisten, kauniiden, hauskojen ja koskettavien tarinoiden tahtia rytmittää Sanna Manderin herkullisen ihana kuvitus. Värikkyydellään ja taidokkailla yksityiskohdillaan puhuttelevat kuvat saattelevat tarinat vauhdikkaaseen lentoon. 

Marjatta Kurenniemen lastenkirjoissa minua koskettaa niin kovin moni asia. Runoissa on leikkisää, ihanaa rytmiä. Tarinoissa tapahtuu kummallista ja hauskaa, ei itsestäänselvyyksiä eikä perinteisiä prinsessa- ja ritarileikkejä. Niissä asutaan vadelmassa, vertaillaan tuulensuuntia ja onpa sellainenkin tarina, jossa norsu yrittää erottaa toisistaan nenän ja pyllyn. 

Kurenniemen saduissa taikuus ja tavallisuus kohtaavat kuin se olisi maailman luonnollisin asia. Jokaisesta tarinasta huokuu usko parempaan tulevaisuuteen, ennakkoluulottomuuteen, avarakatseisuuteen ja hauskanpidon tärkeyteen. 


Kurenniemen kielestä kauniin ja erityisen tekee leikkisä syke. Kieli on kuin tarinatkin: samoissa kääreissä vieri vieressä totta ja dadaa. Lauseet ovat lyhyitä ja yksinkertaisia mutta samaan aikaan hieman kummallisia ja sanonnat hassuja. Kujeilevan muotonsa ansiosta sanojen merkitys kasvaa isommaksi kuin vain yksittäisten sanojen summa. 

Perheessä, jossa Kirri-Mirri-Miuku-Mauku-Pirrinpoika-Puks asui, oli nimittäin kuusi lasta, ja jokaisella oli oma nimiehdotuksensa. Ja koska ei voitu päästä yksimielisyyteen, sai kissa kaikki nimet.

Ihan kuin jokainen teksti olisi teipattu huomioteipillä, jossa lukee: Ei se ole niin vakavaa. Elämässä pitää olla leikkiä. 

En tiedä oletteko te huomanneet, mutta olen koko viime viikon ajan lainannut Instagram-kuvissani Marjatta Kurenniemen runoista ja tarinoista pätkiä. Kun kaunis islantilaismaisema mykistää eikä sen kuvailuun ole ollut löytyä sanoja, on ollut suoraastaan välttämättömyys avata tämä kaunis kirja ja ottaa sieltä se lause, joka on halunnut tarttua mukaan.

Kuussa, niin luulen, on sellainen koulu,
jossa on aina kesä tai joulu.


Kirjoittamisen ja kielen ammattilaisena Kurenniemen realismia ja sekoilua sekoittavan kerronnan sujuvuus ja hienous saa ihokarvani nousemaan ihastuksesta pystyyn. Miten kukaan osaakaan sanoa sanottavansa noin hyvin ja siten, kuin se mitä haluaisi sanoa olisi vain yksi pieni ajatus, joka olisi pälkähtänyt päähän ja vaatinut tulla kirjoitetuksi. Taitava kirjailija saa hienot tarinat kuulostamaan niin helpolta, hetkessä syntyneiltä. 

Onnea edesmennyt, mielissämme satavuotias Marjatta. Suomalaisten kirjahyllyissä sinulla on aina keskeinen paikka.

Ja pian muuten kiinalaistenkin! Annelin ja Onnelin käännösoikeudet on nimittäin vastikään myyty Kiinaan. Ihanaa! Mitä useampi ihminen Kurenniemen tarinoita lukee, sitä enemmän maailmaan tulee iloa, ja se on tärkeää se.

Suurin lahja on mielikuvitus.

Tällä viikolla juhlitaan Kurenniemen satavuotisjuhlaa. Saan sen kunniaksi arpoa lukijoiden kesken yhden kirjan (yhden täällä blogipostauksessa ja toisen facebookin puolella). Kerro oma lastenkirjasuosikkisi ja perustele lyhyesti. Arvonta suoritetaan äitienpäivänä 13.5. ja voittaja saa kirjan postitettuna kotiinsa.

Tunnisteet: , ,