Kaupallisessa yhteistyössä Plan International Suomi ja Suomen Blogimedia
Hei Immaculate
Meidän vierailusta teidän kotiinne on kulunut pari kuukautta, mutta minusta tuntuu kuin se olisi ollut eilen.
Oli oikein mukavaa käydä teillä kylässä ja tavata sinut ja isovanhempasi ja kaikki teidän mukavat naapurit ja sinut monet koulukaverisi ja opettajasi teidän koulussa.
Tulin tosi iloiseksi, kun kerroit, että haluaisit sairaanhoitajaksi. Se on tärkeä ammatti. Sairaanhoitajalle on aina töitä. Sinusta tulee varmasti hyvä sairaanhoitaja. Yritä opiskella ahkerasti ja käydä koulua aina kun voit; jokaisesta koulupäivästä on hyötyä ja jokainen kotiläksy vie sinua lähemmäs haaveammattiasi. On mukavaa oppia uusia asioita ja huomata, että jokaisena uutena päivänä on viisaampi kun eilen.
Jos joku sanoo sinulle, että sinun ei kannata käydä enempää koulua koska olet tyttö, niin älä usko niitä ihmisiä. He eivät tiedä, mistä puhuvat. Tyttöjenkin kuuluu käydä koulua ja saada hyvä työ. Perheasiat ehtii kyllä myöhemminkin. Koulunkäynti on nyt kaikista tärkeintä – tietysti oma perhe ja ystävät ovat tärkeitä myös.
Minulla on kaksi tyttöä täällä kotona, he näkyvät tuossa kuvassa. Heistä toinen on 2-vuotias. Hän käy päiväkotia eikä vielä tiedä haaveammattiaan. Hänen mielestä on hauskaa kerätä kiviä ja tuoda niitä sisälle kotiin. Vanhempi tytöistäni on 8-vuotias ja hän käy koulussa toista luokkaa. He opettelevat koulussa lukemaan, laskemaan ja urheilemaan. Vanhempi lapseni haluaisi olla isona eläintenhoitaja.
Kerro isovanhemmillesi meiltä terveisiä. Ne pähkinät, joita teiltä saimme, ovat tosi hyviä! Ne ovat parhaita pähkinöitä, joita olen pitkään aikaan syönyt. Tein pähkinöistä kastikkeen ja söimme sen kalan kanssa. Minun kotini on ison ja kylmän meren rannalla. Sieltä merestä saa hyvää kalaa, mutta se on niin kylmää että siellä ei voi uida. Me käytämme kesälläkin pipoja. Aika hassua, vai mitä.
Toivottavasti pääsen joskus uudestaan käymään Ugandassa Kamulissa. Tulen varmasti tervehtimään sinua, jos pääsen sinne uudestaan. Siihen asti voidaan vaihdella näitä kirjeitä. Olisi hauskaa kuulla, mitä teille kuuluu.
Sinulla on syntymäpäivät kesäkuussa. Oikein hyvää syntymäpäivää!
Iloisia terveisiä täältä 6 500 kilometrin päästä
Satu
Lähetän tuon kirjeen ja nuo kaksi kuvaa kummilapselleni ensi viikolla, jotta ne ehtivät hänelle kesäkuun alussa, jolloin hänellä on syntymäpäivät.
Kummikirjeenvaihto Planilla menee nykyään sähköisiä kanavia pitkin. Lähetän viestin oman kummisivuni kautta. Lähetän viestin englanniksi, mutta kirjoitin sen tähän kuitenkin suomeksi. (Viestin voi lähettää myös suomeksi, ja silloin Planin työntekijät kääntävät sen oikealle kielelle). Planin toimisto Suomessa lähettää kirjeeni eteenpäin Kamuliin Ugandaan, jossa paikalliset työntekijät printtaavat kirjeen ja vievät sen kummilapsen kotiin ja kääntävät sen heidän kielelleen.
Turvallisuussyistä kummi ei voi suoraan lähettää kummilapselleen mitään viestejä. Kaikki yhteydenpito menee aina paikallisen Planin toimiston välityksellä. Se on tärkeää lasten oikeuksien turvaamiseksi.
Ugandan-matkallani huomasin, että kummilapseni koulupuku oli valtavan kulunut ja repaleinen. Koulupuku on usein lapsen ainoa kodin ulkopuolella käytettävä vaate. Se kuluu jokapäiväisessä käytössä ja siihen tulee ajan myötä reikiä.
Planin avustuksen piiriin kuuluvilla perheillä arkisia tavaroita on vähän, ja vaatteita sitäkin vähemmän. Vietimme Hannen kummilapsen kodissa yhden iltapäivän, ja siellä perheen isä kertoi meille perheensä nukkumisjärjestelyistä. Aikuiset nukkuvat sängyntapaisella muutaman neliön kokoisessa makuuhuoneessa ja savimajan toisessa huoneessa lapset nukkuvat olkimatolla, jonka päälle on levitetty patjaksi päivisin käytössä olevat perheen vaatteet.
Aamulla herätessä ”patja” sitten puetaan päälle. Minun kummilapseni perheen äidillä oli vain yksi mekko ja niin rikkinäinen, että se oli monesta kulmasta kasaan kursittu. Kun perheen aikuisillakaan ei ole kunnollisia vaatteita, harvoin lapsillakaan on.
Kummilapsille ei saa lähettää henkilökohtaisia tavaralahjoja tai antaa rahaa. Jos yksi perhe saa liikaa huomiota ja huomattavan paljon lahjoja (muutaman euron hintainen koulupuku on paikallisissa olosuhteissa huomattavan iso lahja), se saattaa herättää kateutta ja aiheuttaa pahaa mieltä muissa yhteisön asukkaissa. Siksi kummien lahjoittamat varat käytetään asioihin, jotka jeesaavat koko yhteisöä ja sitä kautta myös kummilapsiperhettä. Rakennetaan kaivo, parannetaan alueen koulua, kehitetään opetusta, hankitaan alueelle kiertävän terveydenhoitajan palveluja ja koulutetaan perheitä mm. tasa-arvoasioissa.
Kaikista köyhimmässä asemassa oleville Plan jakaa ruoka-apua ja välttämättömiä tarvikkeita, välillä myös koulupukuja.
Kummivierailuni aikana huomasin, että kummilapseni ainoa vaate oli resuinen eikä kummilapseni isovanhemmilla varmaankaan olisi varaa ostaa uutta, kun ei heillä ole varaa ostaa ehjiä vaatteita edes itselleen. Paikan päältä koulupukua ei voinut enää hankkia, ja mietin, olisikohan jotain toista keinoa.
Kysyin apua Planin paikallisen toimiston työntekijöiltä, ja he ystävällisesti lupasivat hoitaa asian, vaikka yleensä kummit antavat kaikki tuliaiset samalla kertaa vierailun yhteydessä. Liikutuin, kun toiveeseeni suostuttiin. Jätin paikalliselle Planille kymmenisen euroa. Sain siitä kuitin ja lupauksen, että kummilapseni saisi kesäkuussa repaleisen koulupuvun tilalle uuden. Koulupuvun toimitus sattuu sopivasti juuri hänen syntymäpäivänsä ajankohtaan.
Seuraavaksi jään odottelemaan vastausta kummikirjeeseen.
Plan-kummina lahjoitan joka kuukausi 30 euroa kummilapseni yhteisön hyväksi. Jos sinulla on taloudellisesti mahdollista lahjoittaa kuussa tuollainen summa rahaa ja haluat edistää tyttöjen kouluttamista, tämä on yksi tehokas tapa. Olen käynyt Ugandassa paikan päällä katsomassa, mitä kaikkea lahjoitusvaroilla on saatu aikaan ja sen perusteella mitä minä näin ja koin, voin sanoa että keräysvarat menevät juuri oikeisiin paikkoihin ja niillä saadaan aikaan oikeasti tärkeitä ja kestäviä asioita.
Kummiksi voi liittyä tästä.
Uganda-kuvat: Mikko Toivonen