Islannin nähtävyydet: kaukana turistiruuhkista

Käväisin tänä keväänä Länsivuonoilla, siis siellä Islannin harvimmin asutulla seudulla saaren luoteisosissa. Islannin nähtävyydet ja koko Islannin luonto ylipäätään ovat mielestäni siellä parhaimmillaan. Tässä muutama talteen jäänyt vinkki tuolta reissulta.

Länsivuonot ovat Islannin nähtävyydet -kategorian luminen huippu.

Luonto on mahtava ihan minne tahansa Islannissa menee. Siinä mielessä Islanti on armollinen matkailumaa, että jos tuntuu ettei ole ihan varma minne mennä tai sääolosuhteet muuttavat suunnitelmia, niin sepä ei juuri haittaa. Maisemat vaihtuvat joka tapauksessa nopeasti ja jo yhteen reissupäivään mahtuu niin paljon upeita luonnonnähtävyyksiä, että illalla väsyttää pelkkä aistien kohtaama tulva. Listasin taannoin omat hyväksi kokemani vinkit stressittömään Islannissa matkailuun

Länsivuonot ovat kuitenkin yksi suosikkini muutamasta syystä. Siellä on valtavan hiljaista. Alueella asuu noin 6 000 ihmistä eli vain pari prosenttia islantilaisista. Kylät ovat pieniä, tiet ovat kapeita, vuonot syviä ja välimatkat pitkiä. Koska rakennettua ympäristöä on vähän, tänne mahtuu valtavan paljon kaikkea muuta. Jylhät vuoret, korkeat lintukalliot, kuohuva meri, vesiputoukset ja lukuisat luonnonvaraiset kuumat lähteet ovat läsnä joka paikassa. Koska asukkaita on vähän, palveluitakin on vähän eli myös muita turisteja on vähän.

Tunnetuimmat Islannin nähtävyydet  - siis ne suosituimmat - sijaitsevat tietysti kahden tai kolmen tunnin ajomatkan päässä Reykjavikista, koska suurin osa matkaajista viipyy Islannissa alle viikon. Siinä ajassa ehtii tutustua Reykjavikiin ja käydä seikkailemassa myös maaseudulla. Länsivuonoille siinä ajassa ei ehdi mitenkään. Niinpä täällä Länsivuonojen vuoristossa tulee vastaan lähinnä vain yksittäisiä vuokra-autoilijoita, muutamia pikkubusseja ja joskus liftaajia. Suuret huviristeilyalukset ovat alkaneet pysähtyä kesäisin Ísafjördurin kunnassa (ja tuplaavat sen asukasmäärän yhden päivän ajaksi), mutta muutoin suuria turistibussijonoja täällä ei näy.


Ísafjördurin kylänraitilla.

Koska monet Islantiin tulevat luontomatkailijat hakevat täältä nimenomaan rauhaa, luontokokemuksia, hiljaisuutta ja tunnetta yksinolosta suuren luonnon keskellä, on Länsivuonot yksi parhaita vaihtoehtoja juuri tällaiseen hiljaiseen ja rauhalliseen lomailuun. Kesäisin vaellusmaastot ovat uskomattoman hienot ja hiljaiset. Koska majataloja ja vuoristomökkejä on harvassa, täytyy vaivaa nähdä vähän enemmän. Eli pitkillä vaelluksilla näillä suunnilla pitää kantaa mukana kaikki ruoat, teltat ja muut yöpymisvälineet. Autolla kulkiessa kannattaa aina täyttää tankki ja ruokavarastot, kun siihen on mahdollisuus.

Toki täällä laavakökkäreellä on muitakin rauhallisia vaihtoehtoja vaikka kuinka paljon. Yksi hyvä tapa tutustua saareen on kiertää se ympäri. Kirjoitin Islannin-kierroksesta majoitusvinkkeineen jutun Tripsterin puolelle, kannnatta käydä lukamassa: Islannin ympäri ja vinkit edulliseen majoitukseen.

Kuvasanakirjassa tämä olisi kohdassa "Silmänruokaa".

Länsivuonot on kuitenkin tällä hetkellä oma nykyisen kotimaan suosikkialueeni. Meillä on mieheni kanssa ollut useammankin kerran ja viime aikoina hälyttävän usein puhetta siitä, että kokeilisimme asumista näillä seuduilla. Ajatus on työn alla ja meitä molempia se valtavasti kutkuttaa ja kiinnostaa. Kuka tietää, ehkä tässä blogissa tulee joskus enemmänkin juttua Länsivuonojen suunnalta.

Mutta ennen kuin mennään osoitteenmuutosasioihin, niin listaan omat seitsemän suosikkijuttuani. Rajaan vinkit koskemaan sellaisia paikkoja, joihin pääsee helposti autolla tai kävellen yhden päivän aikana Länsivuonojen pääkaupungista Ísafjördurista. Länsivuonojen eteläosa lintukallioineen ja punaisine hiekkaraintoinee....ah. Sekin on niiiin ihana. Kirjoitan sieltä oman jutun vähän myöhemmin.

Islannin nähtävyydet - Länsivuonojen 7 parasta


1. Ísafjördurin leipomo. Tärkein ensiksi, eli pullat! 

Tai noh, ensin ihan pari sanaa tästä Länäreiden pääkaupungista. Ísafjördurin kunnassa asuu muutama tuhat ihmistä, siis yli puolet siitä Länsivuonojen 6000 asukkaasta. Tämä on ihana kylä! Monia pikkukyliä vaivaa se tuttu ongelma: nuoret muuttavat pois, asukkaiden keski-ikä nousee, nuoria kiinnostavat palvelut lähtevät, yhä useampi nuori lähtee jne. Ísafjördurissa tämä on onnistuttu kääntämään toisinpäin. Täällä on nuorilla valtavan paljon tekemistä. Yksi maan parhaita musiikkikouluja sijaitsee täällä. On baareja, kulttuuririentoja ja joka viikonloppu jotain tekemistä, johon kunnan asukkaat voivat osallistua. Kulttuurielämä ja myös nuorten kulttuurielämä on tosi vilkasta.

Yksi Islannin tunnetuimmista musiikkitapahtumista, joka pääsiäinen järjestettävä Aldrei fór ég suður ("En koskaan mennyt etelään" ja etelällä tarkoitetaan tietysti Reykjavikia), tapahtuu täällä Ísafjördurissa.

Gamla Bakariid -leipomo Ísafjördurissa on instituutio. 

Isafjördurin tärkeimpiä juttuja on siis Gamla Bakaríi eli "Vanha leipomo". Se on Islannin vanhin leipomo ja sieltä saa yhä edelleen aivan järkyttävän hyviä leivonnaisia: viinereitä, kleina-munkkeja, suklaaleivoksia... Tämä on se paikka, jossa paikalliset käyvät ja jonne turistitkin ovat tervetulleita. Jos ei ehdi istahtaa alas, osta pullat mukaan matkaeväiksi. Se on luultavasti sen päivän paras päätös.

2. Bolungarvíkin luonnonhistoriallinen museo. Bolungarvíkin pikkukylä on vartin ajomatkan pääsä Ísafrjödurista. Ihastuin itse tähän museoon heti ensivierailulla kymmenisen vuotta sitten. Tästä museosta löytyy jokainen Islannissa luonnonvaraisena asuva eläin tai täällä joskus käynyt eläin. Täytetystä jääkarhusta pikkuruisimpaan pikkulintuun. Tavattoman mielenkiintoinen ja sopivan pieni museo, josta saa paljon tietoa Islannin linnuista ja nisäkkäistä. Luonnossa en ole kovin hyvä bongaamaan lintuja, ne liikkuvat liian nopeasti. Haha. Mutta täällä museossa nyt tosiaan näin ensimmäistä kertaa kunnolla, miltä lóa tai kría näyttää oikeasti.

Mur mur. Tämän nallen tarina löytyy Bolungarvíkin luonnonhistorillisesta museosta.

3. Holtin hiekkaranta. Tämä hieno ranta oli minulle uusi tuttavuus. Olemme ajelleet Länsivuonoilla lukemattomia kertoja (viime kesänä olimme siellä koko perheen voimin telttailemassa ja tänä talvena hiihto- ja purjehdusmatkalla Islannissa), mutta koskaan aikaisemmin en ole älynnyt "kääntyä siitä yhdestä mutkasta vasempaan". Pikkuruinen sivutie päätieltä vei muutamassa minuutissa aivan uskomattomaan ympäristöön. Vaalea hiekkaranta, tyyni meri, lumihuippuiset vuoret ja vedessä uiskentelevat linnut tekivät maisemasta mielettömän postikortin. Huom! Tänne ei saa pesimäkauden takia mennä varhain kesällä. Kannattaa totella tien varteen myöhemmin keväällä laitettavia kylttejä, jotka neuvovat pysymään poissa pesimäkauden ajan. Paikka on nimeltään Holtin ranta ja se löytyy Önundarfjörðurin vuonon rannalta aika läheltä Flateyrin kylää.

Maisemaranta. Jos kesällä on oikein lämmin, siis yli 20 astetta, saattaa joku uhkanrohkea kylmäkalle uskaltautua mereen uimaan. 

4. Napakettukeskus. Instagram-starojen myötä napaketut ovat tulleet Islannissa suuren yleisön tietoisuuteen. Ihmekös tuo: luontokuvaajat ovat ottaneet näistä #arcticfox-kavereista valtavan hienoja kuvia jotka ovat levinneet feedeissä satojatuhansia kertoja.  Täällä Länsivuonoilla Súdavíkin pikkykylässä on tietokeskus, joka on erikoistunut napakettuihin. Täältä saa paljon tietoa Islannissa asuvista napaketuista, täällä voi nähdä napakettuja ja oppia paljon niiden elämästä saarella. Napakettuhan on Islannin enimmäinen asukas. Se oli ainoa nisäkäs, joka käppäili täällä ennen ihmisen saapumista 800-luvulla. Ei ollut edes hiiriä.

Napakettukeskus ja yksi sen työntekijöistä. Mielenkiintoinen paikka!

5. Heydalurin maaseutuhotelli. Ihastuttava maalaishotelli, jossa saa olla rauhassa ja nauttia luonnosta. Täällä on hauska islanninhevostalli, mahdollisuus uida lämpimässä lähteessä luonnossa tai sisätiloissa kuumavesialtaassa, käydä kalassa ja vaellella. Majapaikassa on ravintola, jossa tarjoillaan mm. omasta joesta pyydettyä kalaa. Kapean vuonon pohjukassa, kymmenien kilometrien päässä asutuskeskuksista ja kaukana kännykkäyhteydestä. Rakastan tätä paikkaa! Kesäisin pieni majapaikka täyttyy nopeasti, mutta tämä on auki myös talvisin. 

Heydalurin maatilalla on oma "lemmikkikettu". Se elää vapaana vuoristossa mutta käy syömässä tilan ulko-ovien eteen laitetulla omalla ruokakipollaan.

Heydalurin tilalla pääsin ratsastamaankin. Antoivat minulle pyynnöstä vähän virkeämmän hevosen, tällaisen supervirkeän pitkälle yli 20-vuotiaan tamman. Terve mikä tykki! Ei paljon ikä painanut rouvista kumpaakaan.

6. Tjöruhúsidin ravintola. Islanti on kalastusvaltio ja ihan syystä minulta usein kysytään, missä on se maan paras kalaravintola. No nyt se on selvinnyt: se löytyy Ísafjördurin vanhimmasta talosta lähellä keskustaa. Tjöruhúsidin idea on nerokas: keittiössä on kokki, joka paistaa kaikenlaista kalaa, mitä sinä päivänä on tuoreena saatu hankittua. Kalat laitetaan esille noutopöytään, ja siitä jokainen saa hakea sitä mistä eniten tykkää. Söin täällä tähänastisen elämäni parhaat valkosipulissa paistetut turskanposket. Voi luoja miten hyvää. Ihan pelkästään tämä yksi kala-annos riittää minulle syyksi tulla tähän paikkaan uudestaan.

Turskanposkia valkosipulilla ja persilijalla höystettynä. 

7. Dynjandin vesiputous. Tämä vesiputous on hienoista hienoin.  Noin sadan metrin korkuiset vesiputoukset ovat useammassa tasossa. Parkkipaikalta kävelee korkeimmalle paikalle, verhomaisen vesiputouksen viereen, josta tuo kuvakin on otettu, noin viisitoista minuuttia. Putoukset tosin näkee jo parkkipaikaltakin, eli ylämäkeen kiipämisen voi jättää väliin. Länsivuonojen kierroksella Dynjandi tulee väkisinkin vastaan. Se sijaitsee tien alueen päätien eli tien numero 60 varrella. 

Selfienottohommissa.

Tämän Länsivuonojen retken tarjosi Icelandair. Icelandair lentää Helsingistä Islantiin joka päivä ja kesäsesongilla kahdesti päivässä. Jos lennät Yhdysvaltoihin tai Kanadaan, Icelandair tarjoaa mahdollisuutta lisämaksuttomaan stopoveriin Islannissa. Muutaman päivän aikanakin ehtii nähdä paljon (mutta älä yritä nähdä liikaa - Länsivuonoihin kannattaa varata noin viikko, ellet kulje maan sisäisillä lennoilla.)

Tunnisteet: ,