Kaupallinen yhteistyö Listerine ja Suomen Blogimedia Hampaani eivät ole lähellekään parasta sorttia. Minulla on synnynnäinen kiillev...

Ahtaat hammasvälit ja kiillevaurio - mikä avuksi?

19.4.18 Satu Kommentteja: 9


Kaupallinen yhteistyö Listerine ja Suomen Blogimedia

Hampaani eivät ole lähellekään parasta sorttia. Minulla on synnynnäinen kiillevaurio ja sen takia hampaani reikääntyvät todella helposti.


Kiillevaurio tarkoittaa siis sitä, että kiillettä ei ole tarpeeksi suojaamaan hampaita ja siksi ne reikiintyvät, murenevat ja kellertyvät. Tälle ei vain voi mitään. Huolellisinkaan harjaus ei lopeta reikiintymistä tai valkaise hampaita. Laitoin muutama vuosi sitten etuhampaisiini muovilaminaatit suojaamaan vaurioituneita etuleegojani.

Tilannetta ei auta mitenkään se, että hammasvälini ovat todella ahtaat. Se tekee hampaiden puhtaanapidon vaikeaksi. En voi käyttää kovin ohutta hammaslankaa, koska kiinni jäädessään se katkeaa saman tien. Liian leveä hammaslanka taas ei sovi, koska se ei mahdu menemään hammasväleihin. Olen löytänyt pari hammaslankatyyppiä, joita pystyn käyttämään ongelmitta. Hammastikkuja tai hampaanväliharjoja suositteli lisäavuksi hammaslääkärikin, mutta en ole löytynyt sopivan pientä kokoa. Hampaiden ja hammasvälien huolellinen puhdistus olisi tässä tilanteessa todella tärkeää, koska kiilteen "suojapanssaria" on niin vähän ja ahtaisiin väleihin jää helposti epäpuhtauksia.

Puunaan hampaitani huolella. Harjaan kahdesti päivässä ja hammaslankaan joka ilta, mutta reikiä tulee silti joka vuosi lisää. Vanhat jo  paikatut kasvavat ja uudet ilmestyvät. Juurihoito on tehty kolmeen hampaaseen. Käyn hammaslääkärin tarkastuksessa 1–2 kertaa vuodessa, kuvat otetaan vuosittain.

Tajusin tuossa, itse asiassa Listerinen väläytellessä blogiyhteistyötä, että minä en ole koskaan aikaisemmin kokeillut suuvettä. En oikein itsekään tiedä, miksi. Harjaaminen ja lankaaminen ovat olleet tärkeimpiä hampaidenhoitorutiinejani, mutta suuvesi saattaisi täydentää hoitoa. Purskutellessahan hoitavia ainesosia menee sinnekin, minne hammaslanka tai harja ei välttämättä joka kerta - jos koskaan - ulotu: ienrajaan, kaikkien hampaiden kaikkiin sopukoihin, ylähäältä ajas ja oikealta vasemmalle.

Suuvesi raikastaa hengityksen ja tuo suuhun jäätävän freesin olon, mutta ennen kaikkea oikeanlainen suuvesi puhdistaa ja hoitaa hampaita. Osa suuvesistä myös ehkäisee reikien ja hammaskiven syntymistä. Listerinen suuvesissä on mm. eteerisiä öljyjä ja fluoria, ja näiden ansisosta reikiintymisen uhka ja plakin määrä pysyvät pienempinä. 130-vuotiaalla Listerine-suuvedellä on useita tuotevaihtoehtoja. Testasin niistä kolmea.

Koska suuvettä ei saisi ottaa suoraan pullosta, käytän sopivan pientä snapsilasia. Tsing-tsing.


Listerine Advanced Whiteä on kehunut moni, joka kärsii hampaiden tummentumista. Minun makuuni tämä suuvesi oli kuitenkin liian voimakas. Sitä paitsi valkaisulupaukset eivät valitettavasti toimi minulle: hampaani kellertävät, koska niistä puuttuu kiillettä. Kiillevaurioinen ei hyödy valkaisuhoidoista. Mutta jos hampaat olisivat muuten terveet ja hyväkuntoiset ja niissä olisi vaikkapa tupakan tai kahvin aiheuttamia tummentumia, valkaisevista tuotteista saattaa olla hyötyä. Tämä tuote lupaa vaaleampia hampaita jo kahdessa viikossa ja ainakin tuotteen käyttöön ottanut Salla kertoi hampaiden värin kirkastuneen suuveden ansiosta. 

Listerine Total Care Zero taas oli paljon miedompi. Lievempi maku johtuu siitä, että tuote on täysin alkoholiton. Eteeriset öljyt ovat peräisin mm. timjamista, eukalyptuspuun lehdistä ja piparmintusta. Bakteereja torjuvat öljyt ehkäisevät plakin syntymistä. Tuotteen fluori ehkäisee reikiintymistä ja sinkkikloridi hammaskiven muodostumista. Listerinet sisältävät 0,05 % fluoria, mikä WHO:n mukaan soveltuu hyvin päivittäiseen käyttöön henkilöille, joiden kariesriski on suurentunut. Tätä hennon vaaleanpunaista Total Care Zeroa purskutan suussa puolisen minuuttia aamuin ja illoin heti hammaspesun jälkeen.

Kuvausrekvisiitasta tehtiin myöhemmin illalla mojitoja.

Listerine Zero on  näistä kaikista kolmesta se miedoin vaihtoehto. Se ja tuo edellinen sopivat myös lapsille, mutta vain sen ikäisille, jotka osaavat varmasti sylkäistä suuveden pois purskuttelun jälkeen (ohjeissa suositellaan alaikärajaksi kuutta vuotta). Esikoinen  - joka on perinyt tämän perhanan kiillevaurion minulta - on harjaamisen lisäksi ahkerasti harjoitellut vuosien saatossa lankaamista. Jossain vaiheessa voisi olla varmasti hyvä idea täydentää hampaiden hoitoa suuvedellä.

Tämän jutun kirjoittamista varten selailin nettiä ja lueskelin kokemuksia suuvesien käytöstä. Suuvedet näköjään jakavat mielipiteitä ja osa pitää niitä turhina tuotteina. Muutamissa jutuissa on noussut esiin epäilys suuvesien ja syöpäriskin yhteydestä, mutta tätä väitettä ei tutkimus ole todistanut todeksi (Lääkelaitoksen tutkimuskatsaus vuodelta 2009). Suuvesi ei tietenkään yksinään riitä hampaiden hoitokeinoksi, vaan se täydentää harjausta ja hammaslankausta. Kaikki mikä auttaa minimoimaan reikiintymisen, plakin ja hammaskiven määrää on minulle tervetullutta. Niinpä tämä suuvesikokeilu paljastui yllättävän hyödylliseksi ja käyttöön jää tuo Total Care Zero.

9 kommenttia:

  1. Mun lapsella on sama vaiva. Synnynnäinen kiillevaurio. Tuota zero voisi kokeilla harjauksen lisäksi. Osaa purskuttaa kyllä. Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä vaiva on kyllä tosi ärsyttävä; en vielä tiedä onko kuopuksella sama, mutta isosiskolla on ja tarpeelliset hoidot on jo aloitettu (mm. muovisuojaukset poskihampaisiin). Tsemppiä! Suosittelen omien makukokemusten perusteella nimenomaan tuota Listerine Zeroa lapsille, se on kaikista miedoin maultaan.

      Poista
  2. Eroosiosta ja kiillevaurioista kärsitään täälläkin. Suuvedet tuntuvat kuitenkin usein liian vahvoilta ja käytänkin imeskelytabletteja mielummin. Dentiplus-tablettien luvataan parantavat hammaskiillettä, joten yritän muistaa käyttää noita nyt säännöllisesti. Olen suunnittelemassa myös muovilaminaatteja etuhampaisiin, olisikin kiva kuulla miten ne ovat kestäneet? Onko ollut mitään ongelmia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tässä miettinyt, että onkohan vaiva kovinkin yleinen? Täällä Islannissa meidän lapsen hammaslääkäri sanoi, että melkein neljännes islantilaislapsista kärsii tällä hetkellä jonkin asteen kiillevauriosta ja melkein aina syy on siis synnynnäinen; rautahampaista puuttuu kiillettä ja hampaat saattavat nousta esiin jo valmiiksi hyvin haperoina ja kellertävinä. Onneksi tähän puututaan nykyään aktiivisesti eli aloitetaan hoitaminen, mahdolliset paikkaukset ja suojaukset eikä vieritetä syytä esim puutteellisen hammaspesun harteille, kun siitähän ei ole kyse. Vaivaan haetaan varmasti helpommin apuakin, kun lähtökohta on synnynnäinen juttu eikä asia, joka olisi tullut vaikka puutteellisen hammashygienian takia.

      Muovit ovat kestäneet minulla hyvin, puhdistutan ne kerran vuodessa ja korjautan, jos sieltä on jotain pientä tippunut, mutta hyvin vähän mitään kulumia on tullut. Eli olen edelleen tosi tyytyväinen näihin.

      Poista
  3. On niin tärkeää, että hammaslääkärit eivät syyllistäisi huonosta kiilteestä tai muusta vastaavasta ongelmasta kärsiviä (esim. mun kariesbakteerikanta on agressiivisempaa kuin keskivertoihmisen, joten reikiä tulee tosi helposti). Koko lapsuus ja teini-ikä oli yhtä häpeää ja tuskaa hammaslääkäreissä, kun kukaan ei uskonut että oikeasti harjasin hampaani säännöllisesti. Syyllistäminen, moittiminen ja suora ilkeily ("haluutko että sun kaikki hampaat tippuu ennen kun oot 30?") kehittivät mulle tosi pahan hammaslääkärikammmon. Vasta nuorena aikuisena pääsin hamaslääkärille, joka osasi sanoa, ettei syy ole minussa, vaan genetiikassa. Nyt uskallan käydä hammaslääkärissä vuoden välein (mikä on huonohampaiselle ihan must, ennen venyi kolmeenkin vuoteen), koska ei tarvitse pelätä sitä nöyryytysryöppyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä juuri! Sain kuulla itse ihan samaa vielä kolmekymppiseksi asti. Vasta siinä kohtaa kun kohdalle osui sellainen hammaslääkäri joka hokasi että mulla on kiillevaurio ja kertoi siitä minulle, tipahti pienikokoinen murikka sydämeltä. Että ei se oikeasti ole ollutkaan vain mun vika että niitä reikiä oli joka hemmetin kerta...

      Poista
  4. Ensimmäisen vuoden hammaslääkisopiskelijana pidin postaustasi mielenkiintoisena. Juuri luen tenttiin, jossa pitäisi eri tyypit mm. amelogenesis imperfectasta eli juurikin noista synnynnäisistä kiillevaurioista osata. :)

    Tuo toteamuksesi siitä, ettei ole aiemmin tajunnut käyttää suuvettä pätee myös minuun. Itse tajusin vasta nyt ensimmäisen vuoden syksyllä täällä Ruotsissa, miten hyödyllinen suuvesi oikeasti on. Suomessa on hammaslääkärikäynneillä ja televisiosta saanut sellaisen kuvan, että se on vain pahanhajuisen hengityksen hoitoon/ehkäisyyn, vaikka todellisuudessahan juuri se kiilteen suojaaminen sillä fluorilla on yksi niistä tärkeimmistä puolista. Olikin aika shokki huomata, että täällä Ruotsissa hammaslääkäri suosittelee suuveden käyttöä jokaiselle purukaluston kunnosta tai hengityksen raikkaudesta riippumatta.

    Liittyen tuohon suuveden vahvuuteen, olen huomannut, että suositellut fluoridipitoisuudet vaihtelevat todella paljon valtioittain. Ruotsissa suositeltu NaF-pitoisuus on 0,2 %, mutta Suomessa ainakaan ruokakaupoista ei löydy mitään 0,1% vahvempaa. Listerineissäkin fluoridipitoisuus jää matalammaksi. Tärkeintä varmaan tosin on, että käyttää edes jotakin (ja lapsilla pitoisuudet tietysti pienemmät, koska fluorosis-riski).

    Muidenkin kommentteja tässä lueskellani aloin muuten ihmetellä, että miksi synnynäisiä kiillevaurioita ei voida nostaa enemmän yleisessä keskustelussa esiin. Minullekin ala-asteella suuhygienisti huomautti "pilkullisista" hampaista ja haukkui hampaiden harjaustaitoni lyttyyn, ja eihän sitä 9-vuotias tajua, että ei se vika ole pelkästään hampaiden harjauksessa, että ei se muuta niitä pilkkuja mihinkään vaikka niitä etuhampaita kuinka tuntitolkulla harjalla jynssäisi. Häpesin nuorempana hampaitani todella paljon, koska ajattelin itse pilanneeni ne huonolla harjauksella lapsuudessa, mikä ei todellakaan pidä paikkansa. Oikeastaan vasta hammaslääkis avasi silmäni tämän asian suhteen. Liekö vaikenemisen takana sitten se, että ei haluta ihmisten pistävän kaikkia värjäymiä sen piikkiin ja laiminlyövän harjaamisen, vai onko suurin osa hammaslääkäreistä oikeasti onnistunut skippaamaan koko aihealueen opintojensa aikana?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, mä olen niin sairaan iloinen, että tämä kiillevaurio puhututtaa ja muutkin ovat tätä miettineet. Aivan loistavaa, että tämä on keskeisessä roolissa hammaslääkäriopinnoissa. Koska se tosiaan on vähän kummallista, miksi niin harvat hammaslekurit sen ovat ottaneet puheeksi. Mun lapsella on tämä sama vaiva, ja hänelle osui onneksi heti hammaslääkäri, joka tajusi mistä on kyse ja aloitettiin hampaiden hoito ja paikkaus heti.

      Ja tuosta suuvedestä piti vielä todeta samaa: ei ole sitäkään suositeltu käytettäväksi, harjauksesta ja lankauksesta kyllä puhuhtaan ja joskus purukuminkin käytöstä, mutta suuvesistä ei. Jännä muuten tuo fluorin määrän ero tuotteissa maiden välillä. Näissä Listerinen tuotteissa on tosiaan tuo 0,05 % eli reilusti alle sen mitä vaikka teillä siellä Ruotsissa. Mun täytyykin käydä kurkkaamassa paikallisen ruokakaupan valikoimia täällä Islannissa ja tutkailla, miten on täällä.

      Tsemppiä tenttiin!!

      Poista
  5. Täytyy kyllä nyt kiittää tästä postauksesta. Minulla on tosi helposti reikiintyvät hampaat. Olen aina hoitanut niitä hyvin ja ohjeiden mukaan mutta reikiä tulee aivan älyttömän helposti. Mulla on yksi hammas poistettu ja kaksi juurihoidettu. Nyt olin hammaslääkärissä ja yhteen hampaaseen oli tullut niin syvä reikä että oli hilkulla ettei sitäkin pitänyt poistaa. Ihan hirveä asia. Pelkään että joudun ottamaan tekohampaat jo 50-vuotiaana tms. Nyt otin vasta sähköhammasharjan käyttöön. Se tärinä laukaisee mulle migreenin joten siksi en ennemmin. Nyt on koko ajan vähän pää kipeä mutta hampaat on puhtaammat. Ja lankaan joka ilta. Otan kyllä tällä hetkellä kaikki mahdolliset keinot käyttöön eli myös tämä suuvesi lähtee testiin.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?