Lämpenetkö yllätysvierailuille? Olen asunut Islannissa eli opetellut spontaaneja visiittejä nyt kymmenkunta vuotta ja alan vähitellen oppi...

Voiko mennä kysymättä kylään?

26.3.18 Satu Kommentteja: 10

Lämpenetkö yllätysvierailuille? Olen asunut Islannissa eli opetellut spontaaneja visiittejä nyt kymmenkunta vuotta ja alan vähitellen oppia, että aina ei tarvitse soittaa tai tekstata etukäteen. Voi vain ilmaantua koputtelemaan ovelle.

Joskus repusta löytyy oikealla hetkellä juuri sopiva retkipullo. 


Eihän se nyt ihan kivuttomasti ole sujunut. Ensimmäisinä asuinvuosina joka kerta kun oveemme koputettiin odottamatta, mielessä kävi muutama skenaario. Joku pyytää rahaa (keräys). Joku pyytää tyhjiä pulloja (eli rahaa - yleensä partiolaiset tai koululaisryhmät). Joku on tulossa Airbnb-vieraaksi (monta kertaa olen joutunut käännyttämään turisteja kotioveltamme kun he ovat lukeneet vahingossa osoitetiedot väärin). En saatans avaa, olen juuri tullut suihkusta! Meillä on sotkuista. En halua nähdä ketään nyt. Teen töitä. Menkää pois.

Ajan kuluessa on tullut opittua. Enää en saa isoa sätkyä yllätysvieraista. Olen oppinut oikeastaan jopa tykkäämään tästä spontaanista kyläilystä. Kun tavataan milloin sattuu eikä tarkan etukäteissuunnitelman mukaan, tulee tavattua tuttuja ja ystäviä paljon useammin. Kalenterihan on aina "täynnä", jos siltä kysytään. Siksi on parempi, että ei joka kerta kysy, vaan menee vain.

Ystäväperheemme nuorin poika tekee mahtavia piirroksia tilauksesta. Haluan itselleni tällaisen!

Suomessa asumisesta on jo sen verran aikaa, että en kyllä enää  osaa sanoa, onko meininki vielä siellä yhtä erilaista kuin täällä Islannissa. Täällä päin ei ole sosiaalinen pakko ilmoittaa tulostaan etukäteen. Suomalaiset kaverit eivät tule yllätyskylään, mutta islantilaiset tulevat ja ilman "anteeksi kun me nyt näin ilmoittamatta..." -tervehdysvirkkeitä. 

Jos joku on käynyt kaupungilla hoitamassa asioita, hän poikkeaa samalla meille kahville, koska asumme keskustassa. Tai sitten vaan joku frendeistä saa idean, että olisipa kivaa nähdä, mennään käymään kylässä. 

Vuorokaudenajasta riippuen vieraille sitten kaapista kaivetaan joko bisset tai kahvinkeittovälineet. Aina tarjotaan jotain, mutta sen ei tarvitse olla mitään isoa. Kukaan ei oleta uunituoretta suklaakakkua, pakkasesta kaivettuja itseleivottuja korvapuusteja tai edes voileipätarjoilua. Bissen tai kahvin kanssa sellaiseen nopeaan pöytään laitetaan pähkinöitä, sipsejä tai vaikka viinirypäleitä. 

Tässähän ihan jännittää! Villi miniseikkailu ottaa bussi Reykjavíkin toiselle laidalle.

Viime viikonloppuna lähdimme puolison kanssa yllätyskylille. Lapset olivat halunneet mennä anopille yökylään ja me olimme ajatelleet mennä ihan vaan yksille entisen bussiaseman Hlemmurin tiloihin rakennettuun hauskaan pikkuravintoloiden keskittymään. Koska Hlemmurin läheisiltä pysäkeiltä menee paljon paikallisbusseja, saimme idean lähteä bussilla käymään omakotilähiössä asuvan ystäväperheemme luona. Bonuksena minulla oli repussa pullollinen kuohuviiniä, jonka olin aikaisemmin päivällä käynyt ostamassa paikallisesta Alkosta. Sepä sattui somati. 

Kuinka ollakaan: heillä oli samantyylinen suunnitelma. Juuri kun me olimme astumassa bussiin, ystävämme laittoivat viestiä ja kysyivät lähtisimmekö yhdessä kaupungilla käymään. He olivat kuulemma kohta lähdössä meitä moikkaamaan ja siitä kaupungille. 

Yksi Reykjavíkin omakotitalolähiöistä.

Voffista oli kivaa, että tuli lisärapsuttajia kylään. 

Siinä sitten aikamme naureskeltuamme sovittiin, että tavataan heillä. Meidän bussi kun oli juuri lähdössä. Posotimme puoli tuntia päättärille ja ystäviemme kotiin.

Ei ollut mitään suunniteltuja kemuja, ei illalliskutsuja tai järjestelyjä. Kunhan juolahti kaikilla yhtä aikaa mieleen, että oispa kiva nähdä.

Lykkäsimme repustani löytyneen skumpan pakkaseen ja teimme jääkaapin perältä löytyneistä raaka-aineista salaatin.

Ja no joo, löytyihän sieltä olohuoneen pöydältä aivan törkeän hyvä sitruunakakku. Syötiin sekin pois.

Puolenyön jälkeen lähiöstä lähti viimeinen bussi kohti Reykjavikin keskustaa. Hringbrautia kotiin posottaessa tuntui, että takana oli täydellinen ilta. Vähän ennakkovalmisteluja vaativia yllätysvierailuita täytyy tehdä useamminkin.  Ihan kaikkia "rennoin rantein" -islantilaismeininkejä en pysty kestämään, mutta näissä vierailuissa käännyn vahvasti plussalle. 

Meille voi tulla kysymättä kylään. 

10 kommenttia:

  1. Just mietin viikonloppuna itsekin, että nykyisessä kotimaassani rakastan sitä, että voidaan kyläillä spontaanisti. Ei tarvii aina sopia kalenterin kanssa kyläilyjä monen viikon päähän - toki sellaistakin pitää välillä tehdä, mutta on ihanaa että lähtökohtaisesti ihmiset elää täällä paljon enemmän suunnittelematta niin tarkkaan. Ei ne edes voi sopia juttuja kolmen viikon päähän, kun "no eihän sitä vielä voi tietää käykö se".

    Just menneenä viikonloppuna oli yks kaveri ex tempore kylässä perjantaina (soitti kyllä varttia aikasemmin et saako tulla, kun oli saanut vapaaillan lapsista ja halus tulla parantamaan maailmaa) ja sunnuntaina tuli miehen kaveri lapsensa kanssa meille leikkimään (siis lapset leikki) ja keitin spagettia koko porukalle lounaaksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa! Ja just tuo välittömyys iskee muhun; että ei tarvitse suunnitella kahden ruokalajin luonasmenyyytä, vaan spagetit kiehumaan on ihan tosi hyvä. Jää enemmän aikaa seurustella.

      Poista
  2. Tuli tuosta omakotitalokuvasta mieleen, että miten Islannissa laitetaan pihaa uusilla asuinalueilla? Onko nurmikkoa, kasveja tms.? Hassu kysymys, mutta alkoi kiinnostaa. En yhtään muista katsoneeni pihoja, kun joitakin vuosia sitten olin konferenssissa Reykjavikissa. Ihailin vain kauniita vanhoja taloja kävellessäni hotellilta yliopistolle. Ja etenkin uusien asuinalueiden pihat kiinnostaisi nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaupunkialueilla laitetaan kukkia ja sen, mitä ulkonan kasvaa. Kylmän sään takia ihan yhtä hienoja puutarhoja täältä ei löydy kuin vaikkapa Suomesta. Maaseudulla taloja laitetaan vähemmän eikä ole sellaisia suuria puutarhoja kuin mitä vaikka suomalaisilla maaseuduilla useammin näkee.

      Poista
  3. Hollannissa on myös tapana kyläillä ilmoittamatta! Olen asunut täällä nyt pari vuotta ja myönnettäköön, tämä tapa kyllä edelleen ihmetyttää. Enää ei kuitenkaan mene ihan pasmat sekaisin kun joku (yleensä appivanhemmat) ilmestyy paikalle. Enemmän vaikeuksia on tuottanut itselle se ilmoittamatta kyläily. Aina kysyn poikaystävältä että eikö meidän nyt ihan oikeasti pitäisi kysyä että onko ne kaverit edes kotona? Tai mitä jos siellä on jo joku kylässä? Sekään ei muuten ole ongelma, on tullut todistettua, kyllä kaikki halukkaat aina kylään mahtuvat :D

    Aino / http://www.lily.fi/blogit/home-away-home

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa hauska kuulla! En tiennytkään että Hollannissa on myös tällainen meininki. Vaatiihan se totuttautumista, mutta on siinä puolensa.

      Poista
  4. Suomessa kyläilykulttuuri vaihtelee suuresti sen mukaan, missä päin maata asuu. Erot lännen, idän, pohjoisen ja etelän välillä tuntuvat olevan yllättävän suuria. Yhden pienen maan sisältä löytyy monta erilaista kulttuuria, näin voi sanoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä pitää kyllä ihan täysin paikkaansa. Olen itse kotoisin pohjoisesta ja etelään muutettua oli outoa sopia tapaamisia kalenterin kanssa ja yleensä kahvilaan. Ajattelin sen vaan kuuluvan nuorten aikuisten elämään, kun etelään muutin työn perässä, enkä ollut enää opiskelijanuori. No, vuosien päästä muutin takaisin pohjoiseen ja huomasin rennon kyläilykultturin olevan hengissä. Itse tykkään suunnattomasti yllätysvieraista, ja itse sitä myös harrastavana, kyläilyt ovat aina rennompia ja mukavempia. Kukaan ei ole ehtinyt liikkaa suunnitella, siivota tai stressata mistään. Suosittelen tätä kokeilemaan. Otetaan rento kyläilykulttuuri takaisin koko Suomeen.��

      Poista
    2. Allekirjoitan täysin! Asuimme itse Hämeessä kun olin lapsi, ja siellä oltiin nihkeämpiä vierailijoita kuin vaikka Itä-Suomessa, jossa nopeasti ja ohimennen kahville poikkeaminen tuntui paljon yleisemmältä.

      Poista
  5. 80-luvulla kun olin lapsi, oli ainakin mun vanhempien kaveripiirissä ihan tavallista poiketa yllätysvierailulle. Ja kyläilykulttuuri oli vilkasta. Ihan viikoittain joko oltiin kylässä tai joku oli meidän kotona kyläilemässä. Tämä siis Länsi-Suomessa. Omassa tuttavapiirissäni kukaan ei ole jatkanut tätä tapaa aikuisena. Tuntuu ettei koskaan enää tavata kavereita kotona ihan vaan kyläilyn merkeissä. Aina on joku "isompi" syy kuten syntymäpäivät tai jokin muu juhla. Mainitsit jutussa tarjottavana viinirypäleet. Mikä juttu ne viinirypäleet oikein on islantilaisille? Niitä on tarjolla AINA.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?