Tein itselleni omaa tilaa lastenhuoneeseen

Sain mielestäni erinomaisen ajatuksen: tein itselleni oman tilan lastenhuoneeseen. Pöllin tämän idean ruokakirjailija Satu Koivistolta, ja jalostin sitä vähän.



Satu kertoi uudessa  Gastronaatti 2 -keittokirjassaan (jota kehuin täällä), että heillä on kotona keittiössä sohva löhöilyä varten. Näin keittiössä tekee mieli viettää aikaa muutoin kuin ruokaa laittaessa ja siivotessa. Joku voi tulla sohvalle köllöttelemään ruoanlaittovuorossa olevan seuraksi. Tai siinä voi kokki itse ottaa vaikka vähän pidemmätkin torkut sillä välin, kun pataruoka on uunissa.

Sohva keittiössä on hauska pieni yksityiskohta, joka tuo paljon iloa arkeen. 

Meillä ei mahtuisi sohva keittiöön. Sitäpaitsi meillä on keittiössä iso saarekepöytä, jonka ääressä vietämme paljon aikaa. Keksin laajentaa Satun esittelemää ideaa lastenhuoneeseen. Mitä jos lastenhuoneessa olisi aikuisten oma tila, jossa voi tehdä omia juttujaan sillä välin kun lapset leikkivät? Se tarkoittaisi lisää läsnäoloa, vaikka ei leikkeihin osallistuisikaan. 



Sillä välin kun lapset leikkivät leluillaan, keinuvat renkaissa ja piirtelevät, minä voin istahtaa omaan sohvanurkkaukseeni lukemaan kirjaa. Omat kirjat, oma viltti. Ah! Ruuvasin seinään kiinni ihan oman lukulampunkin, ja suosikkikuvittajani Satu Kontiselta tilaamani kanipiirroksen. 

Tämä oma lukunurkkani on osa uutta lastenhuonetta, jonka kunnostimme alakertaan remontin yhteydessä. Alakerrassa on kolme makuuhuonetta, joista yksi toimii myös leikkihuoneena, eteinen ja "aivan pian" valmistuva kylpyhuone. Koska olohuone, keittiö ja työhuone ovat yläkerrassa, vietän suurimman osan valveillaoloaikaani siellä. 

Kun tuo yläkerran remontti joskus valmistuu ja saamme olohuoneen valmiiksi, käytämme koko tilan suureen pöytään ja luksusmukaviin tuoleihin. En aio pyhittää tilaa lukemiselle, vaan keskitän sen tänne alakertaan. Voin lukea, mutta olla kuitenkin lapsia lähellä. En odota tuntikausien lukurauhaa, sillä tottakai taukoja ja keskeytyksiä tulee useita kertoja yhden sivun aikana, mutta tulisihan niitä vaikka lukisin yläkerrassa. 

Sitäpaitsi on tutkittua tietoa, että lapset lukevat todennäköisesti enemmän ja pärjäävät koulussa lukuaineissa, jos he näkevät säännöllisesti vanhempiensa lukevan. Itseensä keskittyminen sataa siis myös lasten laariin.



Tämän nurkkauksen myötä olen mutsina enemmän läsnä, mutta ilman velvoitetta osallistua leikkeihin ja muovailuvahan pyörittämiseen. Tykkään!

Tunnisteet: