Sain mielestäni erinomaisen ajatuksen: tein itselleni oman tilan lastenhuoneeseen. Pöllin tämän idean ruokakirjailija Satu Koivistolta, ja...

Tein itselleni omaa tilaa lastenhuoneeseen

31.3.18 Satu Kommentteja: 6

Sain mielestäni erinomaisen ajatuksen: tein itselleni oman tilan lastenhuoneeseen. Pöllin tämän idean ruokakirjailija Satu Koivistolta, ja jalostin sitä vähän.



Satu kertoi uudessa  Gastronaatti 2 -keittokirjassaan (jota kehuin täällä), että heillä on kotona keittiössä sohva löhöilyä varten. Näin keittiössä tekee mieli viettää aikaa muutoin kuin ruokaa laittaessa ja siivotessa. Joku voi tulla sohvalle köllöttelemään ruoanlaittovuorossa olevan seuraksi. Tai siinä voi kokki itse ottaa vaikka vähän pidemmätkin torkut sillä välin, kun pataruoka on uunissa.

Sohva keittiössä on hauska pieni yksityiskohta, joka tuo paljon iloa arkeen. 

Meillä ei mahtuisi sohva keittiöön. Sitäpaitsi meillä on keittiössä iso saarekepöytä, jonka ääressä vietämme paljon aikaa. Keksin laajentaa Satun esittelemää ideaa lastenhuoneeseen. Mitä jos lastenhuoneessa olisi aikuisten oma tila, jossa voi tehdä omia juttujaan sillä välin kun lapset leikkivät? Se tarkoittaisi lisää läsnäoloa, vaikka ei leikkeihin osallistuisikaan. 



Sillä välin kun lapset leikkivät leluillaan, keinuvat renkaissa ja piirtelevät, minä voin istahtaa omaan sohvanurkkaukseeni lukemaan kirjaa. Omat kirjat, oma viltti. Ah! Ruuvasin seinään kiinni ihan oman lukulampunkin, ja suosikkikuvittajani Satu Kontiselta tilaamani kanipiirroksen. 

Tämä oma lukunurkkani on osa uutta lastenhuonetta, jonka kunnostimme alakertaan remontin yhteydessä. Alakerrassa on kolme makuuhuonetta, joista yksi toimii myös leikkihuoneena, eteinen ja "aivan pian" valmistuva kylpyhuone. Koska olohuone, keittiö ja työhuone ovat yläkerrassa, vietän suurimman osan valveillaoloaikaani siellä. 

Kun tuo yläkerran remontti joskus valmistuu ja saamme olohuoneen valmiiksi, käytämme koko tilan suureen pöytään ja luksusmukaviin tuoleihin. En aio pyhittää tilaa lukemiselle, vaan keskitän sen tänne alakertaan. Voin lukea, mutta olla kuitenkin lapsia lähellä. En odota tuntikausien lukurauhaa, sillä tottakai taukoja ja keskeytyksiä tulee useita kertoja yhden sivun aikana, mutta tulisihan niitä vaikka lukisin yläkerrassa. 

Sitäpaitsi on tutkittua tietoa, että lapset lukevat todennäköisesti enemmän ja pärjäävät koulussa lukuaineissa, jos he näkevät säännöllisesti vanhempiensa lukevan. Itseensä keskittyminen sataa siis myös lasten laariin.



Tämän nurkkauksen myötä olen mutsina enemmän läsnä, mutta ilman velvoitetta osallistua leikkeihin ja muovailuvahan pyörittämiseen. Tykkään!

6 kommenttia:

  1. Aivan loistava idea! Taidanpa ruveta pyörittelemään huonekaluja lastenhuoneessa, että mullekin mahtuu sinne tuoli ☺️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, kivaa että tästä tuli inspistä!
      Toki semmoinen omakin luukku minne saa mennä vain itse on todella upeeta, mutta joissain tilanteissa pitää mukautua :D

      Poista
  2. Mahtava idea! Jos vielä joskus saadaan koti siihen tilaan, että täällä on lastenhuone, toteutan kyllä saman :)

    Pakko vielä hehkuttaa, mut hyväksyttiin kurssille, joka pidetään kesällä osittain Reykjavikissä! Olen tosi innoissani :) Mies on ollut ihanan tukeva, vaikka tää tarkoittaalin, että hän on pari viikkoa yksin vastuussa meidän kahdesta lapsesta. Onneksi on päiväkoti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa! Tervetuloa tänne Reykjavikin valoisaan kesään.

      Poista
  3. Meilläkin on tää! Kahden kerroksen taloudessa lapset harvoin leikkivät yläkerrassa ilman aikuista - vaadin siis aulaan oleskelutilan, jossa lapset voivat katsoa joskus viikonloppuaamuina telkkaria. Kalustaminen on kesken, mutta sohva löytyy lastenhuoneiden välittömästä läheisyydestä, ja aulaan on kiva tuoda leikkejä, kun siinä on aikuinen lähellä. Toimii, luin nimittäin just pari viikkoa sitten ihkaensimmäistä kertaa yhden teoksen alusta loppuun lasten leikkiessä vieressä.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?