Olen tällä hetkellä Planin matkassa Ugandassa yhdessä Lauran ja Hannen kanssa. Saavuimme tänne päiväntasaajalle tänään iltapäivällä ja h...

Näin niitä keräysvaroja käytetään

12.3.18 Satu Kommentteja: 6

Olen tällä hetkellä Planin matkassa Ugandassa yhdessä Lauran ja Hannen kanssa. Saavuimme tänne päiväntasaajalle tänään iltapäivällä ja hommat lopetettiin puoliltaöin. Olen ihan poikki. Mutta ennen kuin painan pääni tyynyyn moskiittoverhon suojissa, on ihan pakko laitta nopea pikkupäivitys tänne blogiin. (Tämä matkamme on osa Planin kanssa tehtävää yhteistyötä, joten siksi kaupallinen yhteistyömerkintä tuossa alla. Tämän jutun tosin kirjoitin ihan hetken inspiraatiosta, mutta selvyyden vuoksi tuo merkintä nyt kuitenkin....)

Kaupallisessa yhteistyössä Plan International Suomen kanssa.


Osa ehkä instagrammissa huomasikin jo, että me ensitöiksi lähdimme käyttämään niitä rahoja, joita te blogiemme upeat lukijat meille annoitte tähän hyväntekeväisyysprojektiin. Tapasimme ugandalaisen oppikirjakustantajan ja ostimme häneltä tuhat (1 000!!!) koulukirjaa ykkösluokasta kuutosluokkaan.  Rahaa jäi vielä muutama sata euroa, jotka käytämme huomenna muihin koulutarvikkeisiin kuten kyniin ja koulureppuihin. Käymme hakemassa ne lähimarkkinoilta ja sen jälkeen suuntaamme kahden auton tavaratila täynnä koulutarvikkeita maalaiskouluun kolmen tunnin ajomatkan päähän Kampalasta.

Koulussa on yli tuhat oppilasta ja yhdellä alaluokallakin jopa sata pientä koululaislasta. Pyrimme valitsemaan koulukirjat siten, että niistä olisi mahdollisimman paljon hyötyä mahdollisimman suurelle osalle lapsia. Kirjat käytetään moneen kertaa ja usein kolme oppilasta jakaa yhden kirjan. Koska me emme ole ugandalaisen koulusysteemin asiantuntijoita, katsoimme parhaaksi antaa Planin Ugandan toimiston väen valita sopivimmat kirjat budjettimme rajoissa. 

Kun niitä kirjoja yhdessä tänään puolilleöin lajittelimme, pinosimme, laskimme ja pistimme laatikkoon, olo oli ihan epätodellinen. Me kolme täällä päiväntasaajalla hankkimassa tuhat koulukirjaa lapsille niillä rahoilla, joita blogimme lukijat ovat lahjoitukseen antaneet. Siinä kirjoja katsellessa oikein kouriintuntuvasti koki, miten paljon viidenkin euron lahjoituksesta oli hyötyä. Sillä sai jo useamman alaluokkalaisille suunnatun oppikirjan, joista on hyötyä ja iloa koululaisille monen vuoden ajan,

Kyyneleitähän tässä tulee nieleskeltyä pakostakin. Kiitos vielä ihan kamalasti kaikille, jotka lahjoititte ja/tai seuraatte tätä meidän projektia täällä Ugandassa. Olemme täällä perjantaihin asti. En tiedä kuinka paljon ehdimme reissun päältä blogata, mutta Instagrammista löytyy reissukuulumiset kaikista nopeimmin; etenkin storeista (eli: @satu_reykjavik, @mammarimpuilee, @valeaiti). Planin oman tilin (@plansuomi) otamme haltuun kukin kerrallaan päiväksi.

KIITOS vielä kerran että teitte tämän meidän kanssa mahdolliseksi. Ja tähän ihan sairaan iso sydän.

6 kommenttia:

  1. Tulin tosi iloiseksi, kiitos kun tämmöistä työtä teette. Education is the best life improver!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, jopa! Oli mahtavaa nähdä, kuinka iso merkitys tällä sinänsä aika pienellä teollamme oli. Se todella muutti tuon koulun ja sen lähialueen lasten tulevat vuodet.

      Poista
  2. Mikrotasolla ymmärrän ja oon samaan mieltä, että ihanaa kun lapset saa kirjoja ja tavaroita. Muta silti pakko olla party-pooper... Just noiden tollaisten lahjoitusten vuoksi meitä kaikkia länkkäreitä kohdellaan täällä kävelevinä pankkeina ja meidän odotetaan vievän lahjoja, minne vaan mennäänkin. Sen 7v minkä vietin Ugandassa, tein töitä koulutuksen parissa ja työmatkat suuntautui kouluihin. Harmittavan useassa koulussa oli joskus käynyt joku, joka oli tuonut kivaa kamaa ja vastaanotto oli aika tyly, kun tulinkin tyhjin käsin ja korkeintaan jonkun districtin edu-tyypin kanssa. Järkevämpää olis suunnata lahjoitukset järjestöjen kautta, jotta liitttäisiin osaksi jotain isompaa kokonaisuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, järjestöjen kautta nimenomaan. He tekevät pitkäjänteistä ja suunniteltua työtä tietyn alueen kehittämiseksi. Suora rahan antaminen tai lahjojen vieminen vain yhteen paikkaan ei auta pitkällä aikavälillä ketään, vaan luo pahimmillaan vain kateutta yhteisössä niiden välillä jotka saivat ja niiden välillä, jotka eivät saaneet.

      Ymmärrän sun näkemyksen tosi hyvin. Kerronkin siksi vähän tarkemmin, miten tämä asia kokonaisuudessaan meni.

      Me järjestimme tämän lahjoituksen siten, että sen antoi paikallinen Plan. Tämä kyseinen koulu on ollut Planin ohjelmasa vasta vuoden, eikä sinne oltu vielä ehditty tehdä suuria parannuksia, esimerkiksi satsata koulutusvälineisiin, seiniin ja koulupöytiin, opettajien koulutukseen jne. Työ oli vasta alussa. Me kysyimme itse Ugandan Planilta, mikä olisi järkevin lahjoituskohde, mihin voisimme kerätä varoja ennen tuloamme sinne, sillä halusimme kovasti konkreettisesti osallistua tekemiseen paikan päällä. Kysyimme, mistä olisi eniten apua Planin työn kontekstissa - he mainitsivat nämä kirjat. Ne leimattiin Planin kirjoiksi ja lahjoitettiin koulun kirjastoon. Aikaisemmin esim. viidesluokkalaisen opettajalla oli ollut vain yksi kirja, ja sekin oli saatu lainaksi toisesta koulusta. Nyt oppikirjoja on siten, että niitä pystyy kerrallaan lukemaan 2-3 oppilasta.

      Poista
  3. Mahtavaa, just tota hain että ne tuöee Planin nimissä. Yksittäiset lahjoitukset on kivoja,mutta saa kaikki valkoiset vaikuttamaan käveleviltä pankeilta, kurjin jälkiseurauksin.

    Toisesta postauksesta luin, että omi hyvä matka. Hienoa! Uganda on ihana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jesh, se on niin totta! Suora rahan antaminen ei auta mitään vaan hajottaa vain tilannetta entisestään.

      Poista

Mitä tuumaat?