Lentomatkailun järkevyys on alkanut viime aikoina mietityttää paljon. Pidän matkailusta ja työni vaatii lentomatkailua, mutta lentämisen y...

Matkustan ympäri maailmaa, CO2-päästöt ne kasvaa vaan

14.3.18 Satu Kommentteja: 37

Lentomatkailun järkevyys on alkanut viime aikoina mietityttää paljon. Pidän matkailusta ja työni vaatii lentomatkailua, mutta lentämisen ympäristövaikutukset tuntuvat alati kasvavana painona omassa niskassa. 

Samasta aiheesta kirjoittaa tänään myös Aamukahvilla-blogin Henriikka. Hän pohtii hienosti matkustamisen järkevyyttä, syitä ja seurauksia. Allekirjoitan kaiken.



Kirjoitin tämän oman juttuni valmiiksi Islannissa, Hornstrandirin luonnonsuojelualueella, Länsivuonoilla. Matkustimme sinne purjeveneellä Länsivuonojen pääkylästä, muutaman tuhannen asukkaan Ísafjördurista, jonne ajoimme autolla Reykjavíkista. Se oli aivan ihan uskomaton paikka: jylhää luontoa, jossa ei asu kuin napakettuja ja lintuja. Siellä käydään vain telttailemassa, vaeltamassa, surffaamassa, melomassa ja juoksemassa. Mestoille ei pääse lentäen eikä edes autolla vaan ainoastaan vesiteitä tai omin jaloin yli vuorten. 

Nykyinen asuinmaani ja kotimaani Islanti on mahtava matkailukohde. Jos yhtään luonnosta, maisemista ja ulkoilusta tykkää eivätkä lämpimät ilmat ole elinehto, tämä on täydellinen paikka lomailla ja viettää aikaa. Visiitti Hornstrandirin erämaassa avasi itsellenikin jälleen uusia himotusmatkakohteita Islannin sisällä. 

Ja silti minä lennän ihan helvetin usein täältä muualle. Se on viime aikoina alkanut todella mietityttää. Maaliskuu on ollut henkilökohtainen ympäristökatastrofi: Reykjavikista aamulennolla Helsinkiin, josta kone vei meidät Dohan kautta Kampalaan Ugandan pääkaupunkiin. Ja sitten viikon päästä sama reittiä takaisin. Huhti-, touko-, kesä- ja heinäkuillekin olen jo hankkinut lentopisteitä. Suurin osa reissuista liittyy työhön. 


Huomasitteko, kun sanoin äsken, että henkilökohtainen ympäristökatastrofi? Koska sitähän se on. On ihan sama, että autoilen todella vähän, pyöräilen arjessa kesät ja talvet, ostan aika harvoin tavaraa. Että kierrätämme lastenvaatteet, muovin, metallin, pahvin ja lasin. Että harvoin ostamme uutta, jos vanhan voi korjata (jep, asumme sata vuotta vanhassa talossa, korjaus on tullut tutuksi…). Että yritän sijoittaa vastuullisiin yrityksiin. 

Tein Sitran hiilijalanjälkilaskelman ja se antoi aika rujoja tuloksia. Kun lentää kuten minä, lastenvaatteiden ostaminen käytettynä on vaikuttavuudeltaan kokoluokkaa kolikko Soroksen taskussa. 


Tapasin tammikuussa Matkamessuilla Aamukahvilla-blogin Henriikkan. Olimme ehtineet jutella ehkä kaksi minuuttia, kun puheeksi tuli lentämisen vastuullisuus. Koska olimmehan Matkamessuilla, joiden ideana on koota matkailusta kiinnostuneita yhteen ja innostaa ihmisiä matkustamaan. Siinä on vain yksi huono puoli: matkustaminen aika usein vaatii lentämistä. 

Me molemmat matkustamme paljon ja molemmat myös työksemme. Henriikka on tehnyt viime aikoina paljon matkailuaiheisia yhteistyöjuttuja blogissaan, ja minä taas suhaan vähän väliä Helsinkiin töiden takia ja matkustan toimittajana. Meillä molemmilla on tästä lentämisestä sairaan huono omatunto ja ihan syystä. 

Niinpä päätimme kirjoittaa aiheesta yhdessä ja haastaa muutkin pohtimaan ja kirjoittamaan samasta aiheesta. Hästägää instakuvasi #kestäväreissu ja/tai jätä kommenttikenttään aiheesta kirjoittamasi juttu, niin levitämme niitä eteenpäin omissa somekanavissamme. 

Ihan siksi, että tätä aihetta pitäisi miettiä enemmän. Lentämistä pitäisi jotenkin pystyä vähentämään. Tietokirjailija ja mm. Long Playssä vaikuttava toimittaja Hanna Nikkanen jätti kerran blogiini kommentin, joka herätti. Kirjoitin tammikuussa jutun siitä, kuinka matkustaa Ylläkselle ja eri matkustustapojen plussat ja miinukset. Hanna kysyi aiheellisesti lentämisen ympäristövaikutuksista. Myönnän, että oli todella ajattelematonta, että en itse ollut ottanut tuossa jutussa niitä lainkaan huomioon. Melko ääliömäistä. 


Sama Hanna kirjoitti juuri tosi hyvän jutun lentämisestä Long Playhin: Halpalentojen aika on pian ohi. Juttu on sellainen lyhyt ”single”, joka on luettavissa maksutta Long Playn nettisivuilla. Suosittelen! Jutussa muun muassa kerrotaan, että Ruotsi on alkamassa uudestaan verottaa lentomatkustajia. Se tarkoittaisi lentolipun hintaan korotusta, joka olisi suuruudeltaan muutamasta eurosta muutamaan kymppiin. Muut maat toivottavasti seuraavat perässä. 

Lentoliikenne on ihan omanlaisensa bisnes. Tiedän, että alalla katteet ovat todella alhaiset, eikä lentolipun hinnasta jää yhtiölle kuin muutama hassu euro. Lentoliikenteessä ei kuitenkaan makseta arvonlisäveroa. Kansainvälisessä lentoliikenteessä lentokone, sen varaosat ja varusteiden myynti on vapautettu arvonlisäverosta. Mutta kun minä menen ostamaan polkupyörääni uuden ajovalon, joudun kyllä maksamaan siitä arvonlisäveroa 24 %. 

Koska lentäminen saastuttaa, olisi vähintäänkin reilua, että sitä myös verotettaisiin ja jopa vähän rankemmalla kädellä kuin vähemmän saastuttavia liikkumisen muotoja. Toki kuluttajat voivat halutessaan lahjoittaa rahaa CO2-päästöjen vaikutusten minimoimiseksi, mutta ei se voi olla niin, että yhteiskuntavastuu on vain asiakkaalla eikä bisnestoimialalla itsellään. 

No mitä yksittäinen ihminen voi tehdä? Mitä minä voin ja toisaalta aion tehdä? 

Yritän karsia välilaskuja ja suosia aina suoria lentoja, vaikka ne maksavat enemmän. 

Lomilla aiomme tulevaisuudessa suosia entistä enemmän kotimaanmatkailua. 

Olisin valmis maksamaan lentolipuista enemmän. En voittona lentoyhtiöille vaan esimerkiksi ympäristöverona. Elän juuri nyt sitä vaihetta elämässä, jossa 300 euroa ei ole työmatkalennoista kovin hurja hinta. Jos meno-paluu Suomen ja Islannin välillä maksaisi vaikka 600 euroa, lentäisin taatusti harvemmin. 

Vietän pidempiä aikoja kohteessa. Tätä minä teen kyllä jo nytkin. Viikonloppumatkat Euroopan kohteisiin tai jenkkeihin eivät kiinnosta, koska kahdessa päivässä ei minun mielestä edes ehdi tehdä mitään ja rentoutua. Mieluummin säästän rahat ja matkustan harvemmin mutta pidempään. 

Sitten se tärkein: on ylipäätään pakko lentää vähemmän. Islannista ei pääse ulkomaailmaan kuin lentämällä (lautta Tanskaan kestää kolme päivää, joten se ei ole vaihtoehto). Eli minun on pakko vähentää matkailukertoja. Teen kerralla pidemmän reissun (niin tosin teen jo nytkin, mutta silti niitä matkoja kertyy, mutta tähän pitää kiinnittää huomiota vieläkin enemmän). Yritän järjestellä töitäni siten, että ne eivät vaadi Suomessa ramppaamista senkään vertaa kuin nytkään. Sovitut hommat hoidetaan, mutta tulevaisuus on mietittävä toisin. 

Mitäs tuumaat? 

Jos haluat liittyä mukaan pohtimaan tätä juttua julkisesti, hästägää instakuvasi #kestäväreissu ja/tai jätä kommenttikenttään aiheesta kirjoittamasi juttu, niin levitämme niitä eteenpäin omissa somekanavissamme. 

37 kommenttia:

  1. Hyvä että kirjoitat aiheesta. Lentämisen ympäristövaikutuksista puhuttiin joitain vuosia sitten paljon, mutta nyt on ollut hiljaisempaa.

    Olimme juuri perheen kanssa minilomalla. Imatralla. Harkitsimme myös Barcelonaa, mutta emme menneet. Yksi syistä oli lentämisen välttäminen. Vaikea perustella itselleen päästöjä. Ehkä lennämme ensi vuonna pitkälle lomalle, kun juhlimme molemmat miehen kanssa pyöreitä vuosia...

    Olen myös kirjoittanut aiheesta täällä :
    http://pyjamapaivia.com/voiko-elaa-lentamatta/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvästä jutusta! Se on muuten ihan totta, että viime aikoina tästä aiheesta ei ole kovinkaan paljoa kirjoitettu. Nyt on ollut mahtava huomata, kuinka moni on tarttunut aiheeseen joko nyt vuodenvaihteessa ja näiden Henriikkan ja minun juttujeni myötä. Superia!

      Poista
  2. Minusta olisi tärkeää, että panostettaisiin myös tekniseen kehitykseen niin, että saataisiin vähäpäästöisiä lentokoneita ja ympäristöystävällisempiä polttoaineita niille. Ruotsin kuuden euron lentovero on niin pieni, etten usko sillä olevan juuri merkitystä. Suomi taas ei ole mikään halpalentomaa, kun vertaa vaikkapa Keski-Eurooppaan. Täällä saa lipusta kuin lipusta pulittaa reippaasti enemmän. Omat kotimaan lomatarpeeni taas kattaa hyvin kesäpaikka, esim. Lappi ei ole minun paikkani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, pitäisi ehdottomasti saada aikaan vähäpäästöisempiä lentokoneita ja niitä varmasti kehitetään jatkuvasti. Aikaahan se tietysti vie...
      Ruotsista tehdään tosi paljon enemmän halpalentoja kuin Suomesta. Islannissa taas sitäkin vähemmän, lentäminen on paljon kalliimpaa kuin vaikkapa Euroopan suurkaupungeista.

      Veroja pitäisi kuitenkin lentämisestä kerätä enemmän, tuntuu ihan järjettömältä että ilmailuala on alv-vapaa. Huh.

      Poista
  3. Hyvä että tämä aihe on nyt pinnalla - on laittanut täälläkin pohtimaan omia lomia. Näitä vaikutuksia kun lauleskelee niin omat autoilut välttelyt ja kirppariostokset eivät ole edes sitä pisaraa meressä, vaikkakin hyviä tapoja ovatkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu! On ollut hirvittävän mielenkiintoista lukea muidenkin näkökulmia aiheeseen. Yksi tosi hyvä pointti Henriikkalla ja muillakin paljon matkustavilla bloggaajilla oli se, että alkavat tästä eteenpäin pyytää matkustamista vaativilta mainostajakumppaneiltaan korvausta lentopäästöistä. Se on tärkeä askel :)

      Poista
  4. Olen elämäni (25 v) aikana tehnyt 10 edestakaista lentomatkaa, joista 9 Euroopan sisällä. Joihinkin verrattuna vähän, mutta uskoisin, että suurimpaan osaan maailman ihmisistä verrattuna kuitenkin aika paljon? Poden valtavan huonoa omatuntoa paitsi jo tehdyistä matkoista, mutta myös siitä, että haluaisin matkustaa enemmän ja nähdä maailmaa. Nyt olisi aikaa, mutta omatunto ei anna periksi. Osui tämä teksti aika kipeästi johonkin omatuntohermoon. Helvetti.

    Ei nyt avaudu itsellenikään kommenttini pointti, mutta aihe on joka tapauksessa todella tärkeä ja minusta on hienoa, että se on nyt nousemassa pinnalle. Ehdottomasti pitäisi lentämisen päästöjä kompensoida hinnoissa. Halpalennot ei ole tätä päivää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet ihan oikeassa: varmasti olet lentänyt paaaaaljon enemmän kuin suurin osa maapallon väestöstä, mutta jossain toisessa kontekstissa luku taas on tosi pieni. Kiitos kivasta kommentista!

      Poista
  5. Ympäristöystävällisempää tekniikkaa lentämiseen todellakin kaipaan.. Matkustamisen rajoittaminen on mulle VAIKEETA!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän niin hyvin! Sama vaiva itsellä; perhe asuu eri maissa ja on pakko lentää jos haluamme tavata. Osa työprojekteista vaatii lentämistä, ja on sellaisia työasioita, joista ei halua luopua. Esimerkiksi nyt tämä meidän Ugandan reissu. Se oli niin silmiäavaava, koskettava, opettavainen ja tehokas, että tuntui todella tärkeältä mennä sinne. Vaikka se vaatikin todella pitkiä lentoja.

      Tällaista päänsisäisät pohdintaa ja oman elämän ristiriitaisuuksien hahmottamistahan tämä on...

      Poista
  6. Kyllä, lentämistä pitää vähentää.

    Minäkin pidän matkustamisesta vaikka onneksi se ei mene intohimon tai pakkomielteen puolelle. Olen silti vuosien varrella todellakin tehnyt hallaa ympäristölle lentämisen kautta niin paljon että ei taida mullakaan muut toimenpiteet painaa siihen verrattuna...

    Edellisen matkan jälkeen lentopelko nosti taas päätään sen verran pahasti että just nyt ei halua lentämiseen ole yhtään. Lisäksi kun otetaan tämä kysymys lentomatkailun epäekologisuudesta, niin tästä eteenpäin se lentäminen tulee vähenemään. Matkustan enemmän Suomessa (jossa on oikeesti paljon nähtävää) tai vaikka Norjassa ja Ruotsissa, ja myös muualle Eurooppaan pääsee muutenkin kuin lentämällä. Joo, se kestää (ei onneks niin kauan kuin Islannista), mutta sitten tehdään tosiaan niin että otetaan kerralla pidempi loma.

    Toivoisin todella, että lentolippujen hintoja nostettaisiin ettei lentäminen olis ihan niin helppoo kun nyt, vaan niitä matkoja oikeesti harkittaisiin. Lentomatkustamisen ei pitäisi olla mikään "kansalaisoikeus" jonka siten ei pitäisi maksaa juuri mitään...

    (Toisaalta tiedän, että hyvähän mun on puhua kun olen niin paljon jo nähnyt ja "rikos" on jo tehty...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomen sijainnissa on kyllä se etu, että jos on aikaa matkustaa, juna- ja automatkaillen pääsee ihan todella upeisiin paikkoihin naapurimaihin. Islannista ainoa vaihtoehto lentämisen lisäksi on lautta, joka kestää Tanskaan kolme päivää ja pelkästään satamaankin (sijaitsee Itä-Islannissa) ajaminen vie noin 9 h Reykjavikista...

      Poista
  7. Oma vastuunsa on myös medialla. Lentämätön elämä on vaikeaa osin siksi, että lehdet ja blogit ovat täynnä matkailun hehkutusta. Matkailevasta elämäntavasta on tehty normi. Tuntuu irvokkaalta, että samassa lehdessä voidaan kirjoittaa ilmastonmuutoksen nopeudesta ja mainostaa ihania kaukolomakohteita.
    Lihan syönnin vähentäminen, kierrätys ja energiansäästö ovat valtavirtaistumassa ja siinä medialla on ollut iso rooli. Koska sama tapahtuu kestävälle matkailulle?
    (En usko, että teknologia kehittyy niin paljon ja nopeasti, ettei matkailun vähentäminen olisi tarpeen.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samalta kirjoittajalta lisäys edelliseen: pahoittelut, toivottavasti tämä hätäisesti kirjoitettu kommentti ei vaikuta siltä, että tulin vaan nimettömänä ilkeilemään sun duunista. Se ei ollut tarkoitus. Tarkoitus oli oikeastaan sanoa, että on ihanaa ja tärkeää, että nostat tämän aiheen esille. Kiitos!

      Poista
    2. Ei ollenkaan! Vaan tajusin tosi hyvin mitä tarkoitit :) Henriikka musta avasi tätä ristiriitaa tosi hyvin omassa jutussaan. Olen samaa mieltä myös siinä, että teknologian kehittyminen ja vähäpäästöisemmät lentokoneet eivät tarkoita sitä, että matkailua ei pitäisi vähentää. Matkailuliikenne yleistyy koko ajan jo ihan siitäkin syystä, että yhä useammalla aasialaisella on varaa ja haluja matkustaa.

      Poista
  8. Kiitos Satu jälleen tärkeän aiheen esilletuonnista. Itse lennän aika vähän, kerran pari vuodessa Islantiin, en muuta. Mutta silti lentämisen ympäristövaikutukset painavat mieltä. Kaikenlainen kierrättäminen, ruokahävikin minimoiminen ja mahdollisimman vähän kuluttaminen on meidän perheessä arkipäivää ja siksi tuo lentomatkailu sotii omia periaatteita vastaan. Mutta kun Islantiin ei oikein muuten pääse... Lentomailien karsiminen on varmasti ainut varteenotettava vaihtoehto, mutta silti toivon että teknologia ratkaisisi näitä ongelmia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän niin hyvin tuon periaatesodan omassa päässä, sitä samaa käydään täällä. Toivon, että se omalla kohdalla konkretisoituisi edes pienoiseen lentämisen vähentämiseen. Ainakin aion yrittää!
      Kiitos Katja kommentista <3

      Poista
  9. Hienoa Satu, kun nostat asian esille! Blogisi on loistava, ainoastaan tuo hiilikysymys on minuakin arveluttanut blogiasi lukiessa, esim. nimenomaan juuri samainen Joulu Ylläksellä -update. Sitten taloustieteilijänä yleisemmin kiinnostaa, miten elää hyvää ja kestävää arkea. Uskon, että se on mahdollista, ihmisten riittävien elämäntapamuutosten ja teknologian kehittymisen avulla. Mutta aikaa käy vähiin! On jokaisen meidän vastuulla varmistaa tulevaisuus jälkikasvullekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taloustieteilijälle: yksi hyvä vastaus on kiertotalous. ;)

      Poista
    2. Kiitos MM kommentista; minua arveluttaa ihan sama asia itsessäni. Olen tosi iloinen, että älysin vihdoin kirjoittaa tästä aiheesta. Se on jännä juttu, että aina ei itsekään huomaa niitä oleellisia juttuja omassa arjessaan.

      Poista
  10. Niin mitenkäs se päästökompensaatio? Se on toki vain korvaus, mutta tärkeä sellainen. Tällä hetkellä vapaaehtoinen, saisi olla pakollinen. Minusta on hienoa että kirjoitit tästä aiheesta. Kysyin asiasta sinulta täällä kommenttiboksissa muutama vuosi sitten (lentämisen ilmastonvaikutuksista ja päästökompensaatiosta) ja tuli paskamyrsky niskaan muilta lukijoilta, kun kuulemma työtäsi ei saisi kritisoida. Nyt on selkeästi ajankohta otollisempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ou mai gaad tuliko? Ei ollut reilua sua kohtaan ollenkaan. Mä en muista enää tätä keskustelua, hmm. Mikähköhän juttu se oli, muistatko sä? Sä olit silloin kommentoidessasi aikaa edellä! Kiitos kun kommentoit silloin ja kiitos myös tämänkertaisesta.

      Poista
  11. Olen tulossa soittamaan sikäläisille pikkuruisille festivaaleille ja sen yhteydessä yhden muunkin keikan. Ja kyllä painaa omatuntoa! Kun Islannissa olen jo aikanaan käynytkin, kahdestikin. En minä siinä mitään uutta suurta kokemusta saa. En opi maailmasta ja ihmisistä mitään sellaista merkittävää, mitä oppisin aivan toisenlaiseen kulttuuriin matkustamalla.

    Miksi edes luon uraa suuntiin, joihin omatuntoni ei kestä mennä? Ihan kuin tällä yliherkällä omatunnolla mitään Kauko-Idän kiertueita tehtäis kuitenkaan. Hukkaan siis menee lentämällä saavutetut hyödyt kuten suhteiden luominen ja merkintä CV:hen, tai minimaalinen tunnettuuden lisääminen minikokoisen kansan minikokoisen kaupungin minitapahtumassa.

    Toisaalta uskon, että piankin voi olla päästöttömiä vaihtoehtoja, jolloin harmittaisi vanhoilla päivillä nuoruuden hukkaan mennyt kituutus. Mutta en uskalla riskeerata tässä. Napajäät sulaa jo, kovaa kyytiä. Välttelen siis lentämistä niin paljon kuin itsestäni irti saan. Luvatut hommat hoidan minäkin, kuten nämä mainitsemani keikat.

    Joskus muiden toimintaan vaikuttaminen on isompi juttu kuin oman toiminnan tarkkailu. Bisnestoimija olet sinäkin, lukijat asiakkaita. Moni kannustamanasi Islantiin matkustaa, ehkä Uuteen-Seelantiin. Vaikea tietää, kuinka moni olisi joka tapauksessa matkustanut jonnekin yhtä kauas.

    Aikuinen ihminen on tietysti vastuussa itsestään, mutta kaikkien aikuisten pää ei toimi niin aikuisesti kuin pitäisi. Impulsiivisia ostostelijoita, yhteisön ja omia arvojaankin vastaan vahvan "mä haluun" -tunteen vallassa toimivia ihmisiä on valitettavan iso prosentti kansasta. Mikä ikinä tuo ei-neurotyypillisten prosentti väestöstä onkaan, 5 vai 10 vai jotain muuta, on minusta heidätkin otettava huomioon. Eli samaa mieltä, ei vastuuta pelkälle asiakkaalle, vaan mainostuksen ja hintojen avulla luultavasti tehtäisiin se oikeasti iso muutos.

    E

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastuuta päästöistä pitäisi ilman muuta jakaa tasaisemmin, ei se voi perustua pelkästään vapaaehtoiseen päästökorvaukseen.

      Poista
  12. CO2-päästöt, mikromuovi tai milloin mikäkin muodissa oleva yksittäinen ongelma on ainoastaan seurausta perusongelmasta, joka on kulutus.

    Ihmislaji on selvinnyt täällä 250 tuhatta vuotta eläen keräillen ja metsästäen. Ongelmat alkoivat 1950-luvun jälkeen, kun luotiin kuluttava ihminen, jota ei enää katsottu perustarpeiden näkökulmasta, vaan jolle opittiin luomaan tarpeita.

    Tällä hetkellä vain pieni osa maailmasta elää luotujen tarpeiden todellisuudessa (suurilla köyhien massoilla ei ole varaa muuhun), mutta talousjärjestelmämme perusidea on levittää kulutusta yhä laajemmalle ja pitää sitä yllä.

    Ei tarvitse olla kummoinen valopää ymmärtääkseen, että alle sadan vuoden aikana luotu järjestelmämme on rakettimatka tuhoon. Lähtökiihtyvyys on huikea, ja raju tulee olemaan törmäyskin.

    Harmittaa, että huolestuneet ihmiset poimivat näkökulmiinsa yksittäisiä ongelmia sen sijaan että nimeäisivät perusongelman, joka on materiaalista hyvinvointia ja kulutusta levittävä talouskasvu. Samaan aikaan, kun maailma on käytännöllisesti hukkumassa paskaan, vannomme järjestelmään, jonka peruspyrkimys on kiihdyttää paskan leviämistä.

    Samaan aikaan kun EU pyrkii rajoittamaan ympäristötuhoja, se myös yrittää kiivaasti pitää yllä järjestelmää, joka aiheuttaa niitä. Tätä ristiriitaa nykyiset sukupolvet eivät pysty myöntämään. Poliitikoille ajatus talouskasvusta luopumisesta on mahdoton. Kuitenkaan heillä ei ole todellisia keinoja estää kasvun aiheuttamia tuhoja. Hidastaa niitä ehkä voidaan, mutta kun tarkasteluväliksi valitaan tuhannet ja kymmenet tuhannet vuodet, järjestelmän umpimielisyys paljastuu.

    Pysyvä ratkaisu vuosituhansien mittaan on paikallisesti toteutettu köyhyys yhdistettynä voimakkaaseen lisääntymisen sääntelyyn. Tällaista mallia ei voi toteuttaa demokraattisesti, koska demokratiassa ihmiset äänestävät aina omia lyhyen aikavälin etujaan. Eduskuntavaaleissa ei katsota edes satoihin vuosiin, ei välttämättä edes vuosikymmeniin. Äänestyspäätös perustuu hetken hyvään.

    Moni tämänkin blogin lukijoista tulee näkemään elinaikanaan, kuinka ympäristötuhot laajenevat ja syvenevät. Niihin saattaa liittyä myös yllättäviä muuttujia, joita tällä hetkellä ei osata vielä ennustaa. Kaikki nämä kielteiset muutokset ovat seurausta kulutuskulttuurista, joka tarjoaa ihmisille materiaa ja palveluita.

    Kulutuksesta on päästävä eroon. Tavaroiden ja ihmisten liike on pysäytettävä ja samalla otettava käyttöön kansainvälinen lisääntymiskielto.

    On monia hyvin konkreettisia asioita, joista voi aloittaa. Minä esimerkiksi käytän yli 20 vuotta vanhoja vaatteita. Osa niistä on paikattuja, lähes kaikki nuhraantuneita, mutta käytännössä ne toteuttavat vaatteen perusfunktion eli tarjoavat mikroilmaston, jonka turvin voin tallustella kuulaassa pakkassäässä.

    Oman kokemukseni perusteella siis tiedän, että vaatteet voisi pistää kortille. Ei kansalaisilla pitäisi olla oikeutta ostaa niitä kuin silloin, kun ne ovat oikeasti loppuun kulutettuja ja moneen kertaan paikattuja. Muu on tuhoavaa kerskailemista ympäristön kustannuksella.

    VastaaPoista
  13. Tärkeä aihe jonka ympärillä on liikaa kaksinaismoralismin ja kauniita sanoja tekojen sijaan. Joku ulkopuolinen taho voisi tankata lentoyhtiöt niiden ympäristöjäljen mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se olisi kiinostava juttu lukea!

      Poista
  14. Päästöjen kannalta saattaa olla nurinkurista elää ilman autoa jos kuitenkin lentää. Esim tässä ylen jutussa asiaa sivuttu https://yle.fi/uutiset/3-9241906. Ratkaisuja mulla ei oo tarjoilla, itse olen lentänyt viimeksi vuonna 2010, mutta se on monen asian summa ja ymmärrän sen että kaikkien elämä ei mene niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se. Vaikka työmatkailua pystyy uudelleenjärjestämään ja säätämällä vähentämään, toinen asia ovat sitten perhematkat. Perheemme asuu neljässä eri maassa ja jotta pystymme tapaamaan, kolmen täytyy lentää. Se on kinkkistä.

      Poista
  15. Yhden asian jota voi tehdä on istuttaa metsää. Ei se kaikkea pelasta mutta auttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti! Paitsi täällä Islannissa... On tämä melkoinen luonnonoikku. Täällä hävisi metsät aikanaan ja puiden uudelleenkasvatus on sen jälkeen ollut tosi työlästä.

      Poista
  16. Hienoa ja rohkeaa Satu, että otat tämän asian esille. Te bloggarit olette tärkeitä mielipidevaikuttajia.

    Itsekään en ole puhdas pulmunen, asun Saksassa ja lennän monia kertoja vuodessa Suomeen omantunnon tuskissa kärvistellen. Tästä syystä ei tulisi mieleenikään lentää esim. Islantiin, vaikka mieli tekisi.

    Junttipulla on oikeassa siinä, että ongelma ei ole pelkkä lentäminen, vaan yleinen kuluttava elämäntapamme. Homma ei kestä, jos kaikki lentelee minne mieli tekee ja kaataa hehtaarin metsää omakotitalon tieltä. Sitä ei muutaman taimen istuttelu kompensoi.

    Kaikkea ei kuitenkaan voi ratkaista kerralla, joten alkuun pääsemiseksi kannatan minäkin lentoveroa. Ja näin äippäblogissa: lasten ympäristökasvatusta (mikä kai alkaisi omasta esimerkistä).

    Kiitos hyvästä blogista Satu! :)

    Terv. Helena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Helena mukavasta kommentista! Se on ihan totta, että lentäminen ei ole ainoa "pahis" ilmastonmuutoksessa vaan yksi palanen kokonaisuudesta.

      Poista
  17. Hei, kiitos hyvästä postauksesta. Inspiroiduin pohtimaan oman työni hiilijalanjälkeä: http://www.lily.fi/blogit/blogimutsitutkimus/tutkijan-hiilijalanjalki

    t. Katariina

    VastaaPoista
  18. Moi, ja kiitos tästä. Ahdistus aiheesta kasvaa päivittäin ja samoin voimattomuus myös oman itsekkyyden edessä, koska rakastan matkailua. Kamalinta tässä on vielä se, että olen haaveillut matkailun puolelle kallistuvaa bisnestä (kiitosta vaan Sadulle Unelmahommista) ja siksi mietin siis jatkuvasti, mikä olisi se oikeutus alkaa tehdä tätä bisnestä - kenties se tiedon jakaminen sitten (ekologiesta matkailusta ja niistä "pikkuisen paremmin"-tyyppisistä vaihtoehdoista..) mutta jos siinä samalla sitten "yllyttää" ihmisiä maailmalle ja siitä koituu taas sitten päästöjen muodossa harmia maapallolle. Huoh. En ole vielä keksinyt ratkaisua tähän dilemmaan, joten ehkä vielä pihtaan verkkokurssi-ideaani tovin.

    Sukellan ja olen taannoin saanut erittäin hyvän katsauksen meriekologiaan, joten tiedän, ettei laivamatkustaminenkaan ihan päästötöntä ole saatikka sitten tee hyvää muutoin ekosysteemeille kuljettamalla esimerkiksi lajeja sellaisille alueille, jossa ne saattavat riistäytyä hallinnasta.

    Huh, ja omaa hiilijalanjälkeäni lisää myös se, että asun 120 vuotta vanhassa talossa, joka jokaisessa päästötestissä lasketaan huomattavan energiasyöpöksi verrattuna uudempiin. Sekin toki ahdistaa tässä yhtälössä.

    Nyt menen vielä lukemaan muutkin kirjoitukset aiheesta.

    VastaaPoista
  19. Kyllähän se mietityttää, kun työn puolesta lentää harva se kuukausi välillä lähelle ja välillä kauas. Toisaalta paradoksaalisesti oma duuni liittyy osittain juuri ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Asiat on harvoin mustavalkoisia ja tosi hyvä, että tästä puhutaan!

    Itse soisin, että lentoliput olisivat kallimpia, ettei ihan jokaista pyrähdetääs-pariksi-päiväksi-kaupunkiin-x-shoppailemaan reissua ainakaan tehtäisi niin helposti. Toisaalta kiinalaiset alkaa päästä vasta reissaamisen makuun ja siellähän sitä massaa riittää :(

    VastaaPoista
  20. Hei. Itse olen välttänyt lentämistä vuodesta 1998 kun ilmastonmuutos ekan kerran todella nousi tapetille. Myös työn puolesta niin että monia työmahdollisuuksia en ole ottanut kun olisivat edellyttäneet lentomatkaa. Tieto lisää tuskaa. Yhdellä kaukolennolla pystyy aiheuttamaan saman verran päästöjä kuin olisi varaa jokaista maan asukasta kohden. Ja hei, kaikkihan rakastavat matkustelua, myös minä. Hienoja lähikohdemahdollisuuksia löytyy joka paikasta.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?