Voi gorillan pyllykarvat. Meitä on taas kolme kahden hengen sängyssä ja tilanteesta lievästi ärsyyntyneenä palasin työhuoneeseeni kirjoitt...

Miten saada 2-vuotias nukahtamaan

13.2.18 Satu Kommentteja: 52

Voi gorillan pyllykarvat. Meitä on taas kolme kahden hengen sängyssä ja tilanteesta lievästi ärsyyntyneenä palasin työhuoneeseeni kirjoittamaan. Ehkä nukun loppuyön tuossa olohuoneen sohvalla. Onhan se vähän lyhyt, mutta omat polvet koukussa nukkuu silti paremmin kuin toisen polvet suussa.


Kaksivuotias pampula nukkuu pinnasängyssä omassa huoneessaan. Tai on siis tähän asti nukkunut. Viimeisen kuukauden illat ovat kuitenkin olleet yhtä hemmetin aitajuoksua.

Yhtenä iltana se vain päätti, että nukahtaminen on aika yliarvostettu iltatoimenpide ja ryhtyi seikkailemaan. Jokainen ilta on siitä asti noudattanut tätä samaa kaavaa. Puoli yhdeksältä hampaat on pesty ja yöpuku päällä. Luetaan kirja, mennään unille. Sanotaan hyvät yöt. Sitten menee alle minuutti, ja lastenhuoneeseen on sytytetty valot, lelukori kaatuu ja kuuluu ryminää ja hihkuntaa.

Lapsi on kiivennyt sängystään ja matkalla portaita yläkertaan, jossa vanhemmat vielä valvovat ja laittavat kotia kuntoon. Lapsi kiikutetaan takaisin sänkyyn, tutti suuhun ja nalle kainaloon. Ja sama toistuu taas. Ja taas. Ja taas. Ja taas. Jossain kierroksen kymmenen jälkeen lapsi yleensä nukahtaa, mutta herää viimeistään kolmen aikaan yöllä, kiipeää sängystään ja sukeltaa meidän sänkyyn.


Miksi tämä yösekoilu alkaa juuri nyt?

Ehkä tämä on ihan normaalia lapsuutta, mutta ottaa se silti vähän päähän. Etenkin sellaisina iltoina kun olen yksin kotona lasten kanssa, olen aivan rättipoikkipaskana. Tämä päätön säntäily kiristää hermoja. Tiedostan kyllä, että kun alkaa tiuskia lyhyillä vokaaleilla suupielet tiukkana, lapsen nukahtaminen lipuu yhä kauemmas. Niinpä yritän olla kiltti, ymmärtäväinen ja kantaa rauhallisesti mutta vakaasti lapsen sänkyyn takaisin ja laulaa sen sata unilaulua. Mutta eihän se helppoa ole. Jokaisen nukuttamisyrityksen jälkeen olen vain entistä väsyneempi ja ärsyyntynyt - ja lapsi yhä kiipeää pois sängystään. 

Kuopus on aitajuoksija joka nousee joka kerta sängystään pois. Samalla hän on myös se viestikaupla, jota yritän saada siirrettyä maaliviivan taakse höyhensaarille. Mutta ei näytä onnistuvan. Tunnen tekeväni iltaisin kuopuksen kanssa täysin turhaa työtä, joka ei johda yhtään minnekään. 

Olen yrittänyt miettiä, missä syy tähän nukahtamisshowhun lymyää. Voisiko kyse olla siitä, että hän kaipaa niin paljon vanhempiensa seuraa, ettei malta mennä nukkumaan?

Vietämme kuitenkin aika paljon aikaa yhdessä. Kun lapsi pääsee päiväkodista, yritän viettää aikaa vain hänen kanssaan enkä tee siinä sivussa muuta. Luetaan, leikitään ja katsotaan yhdessä elokuvia. Käydään ulkoilemassa, jos sää sallii. Uskallan siis luulla, ettei tämä sänkyralli voi johtua ainakaan yksinään siitä, että lapsi saisi liian vähän vanhempiensa huomiota.


Hän ei ole koskaan yöllä herännyt painajaiseen enkä ainakaan huomaa että hän pelkäisi pimeää. Nukahtamisen ei siis pitäisi pelottaa. 

Onko hän puoli ysiltä vielä liian virkeä? Jotenkin epäilen. Lapsi on päivät päiväkodissa ja puuhaa päivän aikana vaikka ja mitä. Hänen pitäisi periaattessa kyllä olla puoli yhdeksän aikaan jo hyvin väsynyt. 

Pirun haastava ikä. Hän on liian iso pysyäkseen sängyssä. Hän pääsee omin voimin pois. Toisaalta hän on liian pieni vielä "lahjottavaksi" vaikka tarraviholla, johon saisi jokaisen omassa sängyssä nukutun hyvän yön jälkeen uuden tarran.  Järkipuhe ei vielä uppoa, mutta kiipeilijäntaidot ovat sitä luokkaa, että hän nousee nopeasti pois korkealaitaisestakin sängystä ja kapuaa vanhempiensa parisänkyyn yhdellä jalannostolla. 

En ymmärrä. Enkä tiedä, mitä pitäisi tehdä. Tiedättekö te? Jos täällä on muita vilkkaiden taaperoiden vanhempia, jotka ovat löytäneet jippoja tähän nukkkumisasiaan, ottaisin ilolla vinkit vastaan.

Minulla on pieni, mutta oman hyvinvointini kannalta keskeinen toive: haluaisin iltani takaisin. Eikä varmaan mörssärikään pistäisi pahaksi paremmin nukuttuja öitä.

52 kommenttia:

  1. Meidän esikoinen harrasti samaa saman ikäisenä. Tosin ei puuhannut huoneessaan mitään, vaan juoksi muualle taloon/ympäri taloa. Tätä kesti kuukauden verran ja sitten se loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin. Mulla ei valitettavasti ole antaa mitään kikkavitosta. Me vaan palautettiin lapsi takaisin sänkyyn 5-100 kertaa illassa. Tiedän super raivostuttavaa. Me kokeiltiin uhkailua, hiljaa palautusta, keskustelua yms. Parhaaksi osoittautui vaan palautus sänkyyn ilman mitään puhetta.

    Tsemppiä!
    Anni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä! Vaatii tosiaan paljon kärsivällisyyttä viestikapulan palauttelu. Jokailtainen keskittymisharjoitus :) Mutta ai kun hyvä kuulla, että se loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin. Jospa meilläkin kävisi samalla tavalla...

      Poista
  2. Meillä oli tuollainen vaihe. Siihen auttoi se, että vanhempi istui pimeässä huoneessa (ei mahista älylaitteiden käyttöön koska lapsi olisi niistä innostunut) siihen asti että lapsi nukahti (ts. oli paikalla kieltämään sängystä nousemisen ja ohjaamaan lasta rauhoittumaan)...toki vanhan talon narisevien lattioiden ansiosta tän saattoi joutua toistamaan kertaa X, kun lapsi ponkaisi ylös unesta vanhemman yrittäessä poistua. Tosi raivostuttavaa, mutta tämä oli nopeampaa kun nuo ramppailut...siellä pimeässä istuessa huomasin, että nimenomaan rauhoittuminen oli lapselle vaikeaa, sitten kun hän sai rauhoituttua, niin uni tuli noin 30 sekunnissa. Otettiin nukahtamiseen sitten unilaululevy, eli 30 minsaa tuutulauluja (sama levy joka ilta) hiljaisella voluumilla soimaan lapsen huoneeseen ja se selvästi auttoi, lapsi ehdollistui siihen että näiden laulujen kanssa rauhoitutaan ja alkoi rauhoittua nopeammin.

    Tämän kautta päästiin siihen että lapsi nukahti itsekseen ja edelleen kohta eskari-ikäinen haluaa nukahtaa unilauluihin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tuleva lastentarhanopettaja on myös tän kannalla! vaatii rautaisia hermoja, mutta poikkeuksetta melkein jokainen lapsi nukahtaa ja rauhoittuu lopulta näin �� paljon tsemppiä vanhemmille, kyllä se siitä ☺️

      Poista
    2. Sama toimi meidän taaperon kanssa, ja vieläkin tarvitsee samaa tekniikkaa päiväunille rauhoittumisessa. Kaveri ei vain malta rauhoittua. Vastamelukuulokkeet (langattomat) ja huudon tasosta riippuen raskas metalli, joka blokkaa kovimmankin itkun tai joku podcast auttaa jaksamaan ja pysymään rauhallisena, jolloin muksukin rauhoittuu nopeammin.

      Poista
    3. Aijuu ja unohtui vielä, että vanhempi siellä pimeässä huoneessa ei ollut lasta viihdyttämässä, vaan tosiaan lähinnä "leikki" nukkuvaa (okei, tunnustan kyllä että välillä heräsin nojatuolista kuola poskella ja lapsi nukkumassa sängyssään ;)) ja kontakti lapseen mahdollisimman vähäinen (lähinnä siis jos lapsi alkoi sikailla, niin todettiin että nyt on ilta ja aika rauhoittua nukkumaan, tavoitteena lempeä ja rauhallinen puheääni, mutta saattoi tietty joskus leukaperät kiristyä).

      Meillä unimusa toimi myös loistavana motivaattorina siihen, että lapsi jäi itsekseen hakemaan unta. Siinä vaiheessa kun tuutulaululevy oli ollut käytössä jo aika pitkään, tiesin että lapsi nukahtaa 30 minsan aikana 99% illoista. Niinpä tein diilin lapsen kanssa, että isot tytöt voi harjoitella itsekseen nukahtamista (tämä ajoittui jonkun synttärin yhteyteen näpsästi) ja lupasin että tulen katsomaan onko uni tullut kun musiikki loppuu (to tell the truth,silkkaa valetta, kun en todellakaan mene lapsen huoneen ovelle kurkkimaan ja mahdollisesti herättämään lasta...en ole kyllä jäänyt kiinnikään, eli lapsi edelleen uskoo että käyn hänen nukahtamisensa tsekkaamassa, auts). Samaten päiväunien kanssa tehtiin diili (silloin kun näitä nukuttiin), että nukkua ei tartte, mutta levätä pitää tuutulaulujen verran. Nyt päiväunet on jossain kaukaisessa historiassa, mutta tämä selvästi rauhoitti meillä myös "en haluu päiväunille"-marina (ja kävipä tässä yksi viikonloppu niin että neito 6v. sanoi että haluaa levätä lounaan jälkeen, meni huoneeseensa, laittoi tuutulaulut soimaan ja nukkui tunnin päikkärit (ah että mä nautin siitä, lapsi tajusi olevansa väsynyt ja meni vapaaehtoisesti lepäämään...siis tämä on maailmanluokan ihme :D)

      Poista
    4. Kiitos, tosi hyviä vinkkejä! Meillä on sama, että en voi ottaa kännyä tms mukaan, koska neidin laserkatse löytää sen ruudun vaikka olisin säätänyt sen pimeäksi ja vain kuuntelisin hiljaisella nappien kautta vaikka jotain podcastia. Siinä sitten vaan yritän keskittyä ajattelemaan kaikenlaista, että aika menisi äkkiä (ja etten itse nukahtaisi).

      Poista
  3. Meillä oli ihan vastaava tilanne, tosin ehkä vielä pidemmät "iltajuoksut". Mikään muu ei auttanut kuin vieressä nukuttaminen. 4v. nukahtaa edelleen hyvin hitaasti, mutta enää ei tarvitse joka yö istua vieressä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tutulta kuulostaa. Esikoisen kanssa tällaista vaihetta ei tullut vastaan ollenkaan, joten nyt kun on ihan uuden edessä on vähän töttöröö-fiilis. Mutta näistä teidän vinkeistä on tosi paljon apua, ihanaa!

      Poista
  4. 239. Se on meidän ennätys yhden illan osalta kuopuksen sänkyyn palautuksissa. Joka kerta samalla tavalla, hiljaa ja lempeästi. Vähitellen iltasekoilut väheni ja lopulta jäivät kokonaan pois. Kai niillä on vaiheensa, sama tyyppi on nyt kuusivuotias ja uneen liittyviä erinäisiä kausia on ollut pitkin matkaa. Tällä hetkellä haasteita on erityisesti aamuyön unen kanssa. Jos uni vähänkin häiriintyy, nukkuminen loppuu yön osalta siihen eli lapsukainen saattaa nousta ennen viittä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No helou mikä lukema! Siinä kävi jo askelmittari viisinumeroisissa luvuissa.

      Ja mä oon muuten huomannut itsessäni tuota rahoittumisen vaikeutta jos herään keskellä yötä - eli silloin kun lapsi kömpii sänkyyn tai se pitää käydä noutamassa jostain lelujen kimpusta nukkumaan. Lapsi saattaa nukahtaa viereen nopeasti, mutta mä pyörin joku tunnin tai pari hereillä hermoilemassa, kun "kohta pitää kuitenkin herätä".

      Poista
  5. Kyökkipsykologialla veikkaisin, että kun muut vaihtoehdot on poissuljettu, niin maailma (kuten vanhempien reaktiot...) on vaan niin kiinnostava paikka, että on vaikea malttaa rauhoittua. Sängystä karkaaminen on kivaa! (Paitsi aikuisten mielestä...) Jos palauttaminen pännii, niin minäkin kokeilisin samassa huoneessa päivystämistä. Itse makoilin monet illat omassa sängyssäni pinnasängyn vieressä - onnistuin sekä leikkimään nukkuvaa että lukemaan älypuhelinta, kun käänsin selän pinnasänkyyn päin ja pidin puhelimen alhaalla, itseni takana piilossa ja näytön hyvin himmeällä. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen ymmärtää hyvin! Onhan se nyt paljon siistimpää selata dvd-levyhyllyä ja pureskella pehmolelujen häntiä kuin nukkua yksin sängyssä.

      Poista
  6. Meillä on kaksi vilkasta lasta. Molempien kanssa on ollut nukahtamisongelmia 2-3-vuotiaana rauhoittavista iltarutiineista huolimatta. Tuntuu, ettei aina toimivaa keinoa ole. Paitsi aika. Ensi kuussa neljä vuotta täyttävä pysyy jo useimmiten sängyssä ja kun ei pysy, ei enää reagoida hiippailuun, ellei häiriköi isompaa sisarusta. Lapsi tulee viereen kyllä yöllä vieläkin, mutta nukahtaa illalla omaan sänkyyn.

    Pienemmän lapsen menoon on tietysti puututtava. Pienempiin ongelmiin on täällä jo mainittujen keinojen lisäksi käytetty sylissä pitämistä ennen sänkyyn menoa, silittelyä, unimusiikkina rauhallista instrumentaalimusiikkia (esim. harppumusaa), tylsien ja/tai nukuttavien tekstien lukemista. Toistuvaan juoksenteluun ollaan käytetty myös päinvastaista tapaa, eli sanottu lapselle, että tullaan sitten katsomaan, kun olet ollut omassa sängyssä vähän aikaa. Kun lapsi on ollut tosi rauhaton, ollaan menty yhdessä lapsen kanssa kylppärin lattialle makaamaan pimeässä tyyny pään alla. Välillä toistettu muutaman kerrankin. En tiedä rauhoittaako se lattia ja virikkeetön ympäristö vai saako se haluamaan omaan sänkyyn, mutta tämä on toiminut. Ja tietysti vielä kehuminen, kun lapsi pysyy sängyssä.

    Tsemppiä myös täältä! -Emmi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkeistä! Tuo virikkeetön ympäristö ja luultavasti sitä kautta myös unilelujen määrän vähentäminen sängystä saattaisi auttaa. Pitääkin nyt keskittyä näihin.

      Poista
  7. Meillä on suht samanikäinen napero kotona että tuttua on. Sanoisin että pimeässä samassa huoneessa nukuttamiseen ei kannata lähteä, se herää joka rahdukseen ja hulluksi siinä tulee. Meillä toimii parhaiten se että nukkuu veljensä kerrossängyn alasängyssä ja nukutetaan ovi auki niin että yksi vanhempi (vuoroilloin) istuu lähellä hämärässä sohvalla touhuamassa omiaan. Muutaman kerran kysyy oletko sohvalla ja thats it. Päiväunet onkin sitten toinen juttu, siihen en ole keksinyt mitään keinoa... Ehkä ”isojen tyttöjen” sängyn saisi myytyä hälle kiinnostavampana, jos pinnasänky on vaan ”passee”?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo niin tulee :D Esimerkiksi silloin kun joutuu itse aivastamaan tai yskäisemään mahdollisimman hiljaa. Ainahan se herääminen niissä tilanteissa tapahtuu...

      Pinnasänky on tosiaan varmasti ihan pian menossa vaihtoon, sekin voisi auttaa kun jää se kiipeilyn huuma pois.

      Poista
  8. Itsekin kokeilisin ehkä "isojen tyttöjen sänkyä", jos sinne olisi kivempi mennä nukkumaan. Ja myös ihan turvallisuuden takia -jos muksu kuitenkin nousee sängystä, olisi se turvallisempaa ilman korkeaa laitaa.

    Sitä en sitten tiedä, onko tästä mitään apua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, isojen lasten sänkyyn on varmaan kohta vaihdettava. Kun kiipeilyn hurmaa ei voi kokea, ehkä sinne sänkyynkin jää helpommin.

      Poista
  9. Oletko kysynyt minkä pituiset unet nukkuu päiväkodissa? Meillä keskimmäisellä alkoi illat venyä reilu parivuotiaana, ja helpotti kun jäi säännölliset päiväunet pois. Siskonsa nukkui päikkärit nelivuotiaaksi. Lasten unentarve on nii yksilöllistä. Mä ehkä tekisin tuossa niin että olisin vieressä kunnes nukahtaa, että sieltä sängystä ei yksinkertaisesti enää hiihdellä mihinkään. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se nukkuu vähän alle tunnin, joskus ei ollenkaan. Kotona viikonloppuisin vähän pidempiä päiväunia, mutta tosi harvoin menee yli kahden tunnin.

      Poista
  10. Kokeilisin viereen/huoneeseen jäämistä. Voit vaikka lukea sen aikaa, kunnes lapsi nukahtaa.

    Tuon ikäinen lapsi on vielä kovin pieni ja yöllä tulee vanhempia ikävä. Mitäs jos hänen sänky olisi hetken siellä, kunnes vaihe menee ohi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei makkariin mahdu pinnasänkyä ja siinä kuitenkin tulee illalla luettua ja me mennään puolison kanssa usein eri aikaan nukkumaan joten on aika paljon liikettä ja rapinaa, johon se varmasti kuitenkin heräisi. Anopilla he nukkuvat samassa huoneessa (hänellä on vain yksi tilava makuuhuone olohuoneen lisäksi), ja siellä hän nukkuu kyllä paljon paremmin kuin kotona...

      Poista
  11. Saako Islannista melatoniinia, 2viikon kokeilu saattaisi saada unirytmin kohilleen. Melatoniini on unihormonia jota kaikilla erittyy iltasin, ei ole siis mikään lääke. Ei kuitenkaan jatkuvaan käyttöön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En muuten olekaan tietoinen, täytyy ottaa selvää käytetäänkö sitä täällä. Mun on ehkä parempi puhua siitä ensin lastenlekurin kanssa, muutaman viikon päästä on tsekkaus.

      Poista
  12. Hmm töiden ohessa nopeasti kirjoitettu kommentti :) lisäys, siis että lukisit itse jotain kirjaa itsellesi, ei lapselle. Tai läppäritöitä tms. ettei tule tylsää, jos odottaa toisen nukahtamista.

    Ja sängyn "siellä" olemisella tarkoitin lapsen sänkyä vanhempien huoneessa.

    VastaaPoista
  13. Meillä kanssa päiväunet venyttää nukahtamista niin että 2v nukahtaa tuntia, puoltatoista myöhemmin kuin 4v.

    Meillä pitää olla vieressä nukahtamiseen asti ja sitä ennen kokeillaan kaikki sängyssä seisomiset, pehmolelujen heittelyt, veden juomiset ja väitetään että nyt haluaisi pissata pottaan (johon ei siis juuri ikinä muuten suostu). Yleensä nukkuu hyvin sen jälkeen mutta jos herää yöllä niin haluaa vanhempien väliin. (Meitä on usein sängyssä aamulla neljä kun 4v haluaa myös joskus yöllä viereen)

    Että ei vinkkejä mutta sympatiaa. Meillä nimittäin molemmat lapset ovat aina olleet nukahtamista vastaan - tosin vastapainona kerran nukahdettuaan nukkuvat kyllä sikeästi. Jos on yksin nukutusvuorossa niin meillä joutuu kyllä nukuttamaan molemmat lapset vanhempien sänkyyn kun muuten 2v sekoilee niin että 4 vuotiaskin villiintyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, eot tuo pottapyytely. Meillä esitetään ihan sama toive viimeisenä oljenkortena sitten kun vedet on joutu, vaippa vaihdettu ja unilelut laskostettu viereen...

      Poista
  14. Oijoi. Tsemppiä... Sama stoori, ekat vuodet skidi nukku kivasti sängyssään. Kunnes alkoi ensin tuo iloinen mutta loputon pomppimimen. Se vaihtui jossain vaiheessa iltaiseksi ja öiseksi infernaaliseksi huudoksi ja lopulta oli pakko nukkua vierekkäin, kaksin lapsen kanssa ei voimat riittäneet. Niin oli molemmilla lopulta turvallisempaa ja pomppiminen rajaantui sentään sänkyyn. Niin ja nukkumaanmeno vasten kaikkia periaatteitani myöhästettiin klo 22, aiemmin oli turha yrittääkään.

    Nyt kuuden (6) vuoden iässä järkipuhe auttoi. Sanoin suoraan että äiti ei kuule nuku juuri lainkaan ku ollaan samassa sängyssä. Kiepuntaa ja varpaat syvällä mun kyljessä ��

    Olisko mahdollista rakentaa (isojen tyttöjen?) sänkyyn joku häntä innoittava mutta samalla rauhoittava majasysteemi? Meillä omassa sängyssä on oltava jonkinlainen katto. Joko patja puolikaarella, lakanaviritys tai oikeastaan mieluiten herra nukkuu patjalla puoliparvensa allapuolella tyynyseinämien turvaamana. Pelkät seinät ja varjot pitää mun tilliäisen valppaana. Muffya turvaa hän hakee jotta voi lopettaa turboamisen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei tuollainen majajuttu vois olla tosi kiva, se blokkaisi valoakin kesän tullessa. Luulen vaan, että esikoinen halauisi saletisti samanlaisen :D

      Poista
  15. Tiedätkö, meillä auttoi tuohon samassa iässä yksinkertaisesti sängyn vaihto. Pinnasänky pois ja juniorisänky tilalle. Huomattiin, että hän nukkui ja nukahti paljon rauhallisemmin leveämpään sänkyyn kun sai rauhassa kääntyillä eikä raajat kolisseet pinnoihin. Sitten myöhemmin yhtä äkkiä ilmoitti, että ei halua nukkua omassa sängyssään ollenkaan. Lapsella oli kasvukipuja ja patja oli hyvin kova vaahtomuovipatja. Ostin uuden patjan, joka pussijousitettu ja pehmeämpi. Siihen loppui sekin kun nyt oli ihana mennä köllimään omaan ihanaan sänkyyn, jossa ei epämukavuustekijöitä. Mihinkään istuskelusessioihin ei olla koskaan lähdetty, mutta lapset ovat erilaisia ja jokainen hakee lohtua ja rauhaa eri tavoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luxus! Taitaa olla aika lähteä sänkykaupoille. Koska edessä se on kuitenkin ennemmin tai myöhemmin.

      Poista
  16. Matkasängyssä on korkeammat reunat joten sieltä on vaikeampaa kiivetä pois, se meillä auttoi ainaki jossain kohtaa. ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi punnertaa itsensä käsillään ylös, sitä on kyllä aika hassu seurata. Käsien varaan ylänojaan ja siitä vaakasuorana matona sängyn vieressä olevalle sohvalle ja siitä lattialle.

      Poista
  17. Onko Pampula nukkunut koskaan unipussissa, se ainakin hankaloittaa liikkumista, ellei sitten ole niin jämäkkä typykkä, että pääsee kiipeämään pelkin käsivoimin pois pinnasängystä. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä muistankin joskus nähneeni sellaisia unipussia, mutta meille siitä ei olisi tässä kohtaa valitettavasti apua, koska mörssäri punnertaa itsensä sieltä käsillä ylös. Se on aika huvittavaa seurattavaa...

      Poista
  18. Meillä on tuosta aikaa (luojan kiitos), mutta jouduin ratkaisemaan asian vahtimisella. Olin siis ensin sängyn vieressä ja jokaisesta pään nousemisesta heti reagointi ja sanallinen tai elein kehoitus nukkumaan. Olin mm. muurina valonkatkaisijaan ja ovelle. Kun tällä keinoin nukahtaminen alkoi taas sujua, siirryin pikkuhiljaa metrin tai puoli kauemmaksi. Jokaisen tämän siirtymän jälkeen hullunmylly uhkasi karata käsistä. Lopulta siirryin lapsen huoneen ovelle (josta näköyhteys myös lapseen) ja siitä olohuoneen puolelle, josta oli yhä näköyhteys lapseen. Olohuoneen puolella pystyin jo toisella silmällä katsomaan telkkaa tai lukemaan sähköposteja. Ja lapsi oli oppinut, mikä äidin ele tarkoittaa: "Pää tyynyyn". Kun nukkuminen alkoi taas sujua, oli aikaa toki kulunut viikkoja (mutta omia hermoja vähemmän), koska ei tarvinnut juosta taaperon perässä, joka tietenkin virkistyi sellaisesta "hauskasta leikistä". Molemmat lapset ovat tätä tehneet. Isommalla tämä rumba tuli myös sen ikäisenä, että pystyttiin ottamaan palkkio-systeemi rauhallisesta sängyssä olemisesta. Lapsi rauhoittui sänkyyn nopeasti. Viikon kuluttua lapsi kysyi:' Äiti, leikitäänkö taas sitä leikkiä, että minä juoksen illalla ja sinä otat minut kiinni." Argh. Lapsi koko ajan siis vain koki leikkivänsä. Siksi siirryin nuoremman kanssa heti univahdiksi, jotta lapsi ei edes yritä houkutella äitiä tähän mukavaan iltajuoksu-leikkiin.
    Kannattaa kuitenkin miettiä lapsen vuorokauden kokonaisunimäärä. Pitkät päiväunet alkavat jossain vaiheessa joillain lapsilla verottamaan yöunia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äiti, leikitäänkö taas sitä leikkiä, että minä juoksen illalla ja sinä otat minut kiinni." Argh.

      Sori, repesin. :D :D Vaikka se ei kyllä yhtään siinä tilanteessa naurata....

      Poista
  19. Meillä muinoin auttoi se, että jäätiin siihen sängyn viereen odottamaan. Ei puhuttu lapselle sanaakaan, jos poistui sängystä niin palautettiin sänkyyn. Parissa viikossa oltiin päästy jo lapsen huoneesta pois ja siinä eteiskäytävässä vahtivuorossa saattoi jo lukea kirjaa / näpytellä läppärillä. En nyt lukenut muiden kommentteja mutta suosittelisin kokeilemaan just sitä suht lähelle jäämistä ja siitä matkan pidentämistä. Tää on Super Nannyn ohje telkkarista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä vois toimia; mulle kirjan luku tms siinä pienen välimatkan päässä voisi olla hyvä laittaa kokeiluun. Rauhoittuisin itsekin ja varmasti lapsikin sen aistii jos olisin vähemmän "yrittämällä rauhallinen"

      Poista
  20. Meillä samanikäinen taapero ja sama meininki illalla. Vaikka päivät on täynnä tekemistä ja ajettelisi, että tuon lapsen on pakko olla jo väsynyt, ei vaan ole. Meillä auttoi, että aamuisin herätetään puoli kasin, kasin aikoihin. Päiväunet mielummin vain reilun tunnin, max puolitoista. Nukkuisi vaikka kuinka pitkään, mutta herätellään. Näillä keinoilla iltanukahtaminen on saatu noin puol kymppiin. Muuten valvoo vaikka puoli kahteentoista. Ja sitten vaan annetaan juosta iltavillit eli juoksemista huoneesta toiseen niin kauan kun jaksaa. Kun on riittävän väsynyt simahtaa iltasatuun tai unimusiikkiin. Tosin lapsi ei oo kyllä ikinä nukahtanut puoli ysiltä. Kerran, pari sairaana ollessa on nukahtanut seiskan jälkeen. Varmaan unirytmi on myös luontaisesti erilaista eri ihmisillä. Meidän lapsi ei tosin nukkunut päivällä eikä yöllä yhtenäisiä pätkiä ensimmäiseen vuoteen. Sitten yhtäkkiä alkoi nukkua putkeen 10 tuntia yössä. Mutta meillä on ollut oleellista, että nukkumista yritetään vasta kun on riittävän väsynyt (ja ikävä kyllä tässä ei tarkoiteta vahempaa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti on muuten unirytmissä eroja. Mä itsekin oon sellainen parhaimmillani ennen puoltayötä, aamuisin tavattoman äreä ja epäluova. Ehkä meissä on mörssärin kanssa tämä yhteistä.

      Poista
  21. En tunne teidän lasta, enkä ole yhtään kasvattanut, mutta mulle itselle toimii BookBeatin muumikirjat ja Yogaian syvärentoutukset. Lasta muumitarinat toki voi stimuloida toisin kuin mua, jolle ne on ihanan rauhallista nostalgiaa, ja sit taas lapsi ei välttämättä ihan saa kiinni niistä rentoutusten "anna voiman virrata pois lihaksistasi yksi kerrallaan" -mantroista, mutta taikana noissa on mulle unettava ääni, johon keskittyä niin, että omat ajatukset lakkaa harhailemasta. Keksisitkö tältä pohjalta jotain, mikä vangitsisi mörssärin huomion muulta hulabaloolta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi toimii varmasti tosi hyvin monilla lapsilla, mutta mörssäri on liian virikkeistä innostuva. Sen ei tarvitse kuin nähdä joku sähkölaite tai asia joka pitää edes vähän ääntä, se on ihan seitsemännessä taivaassa.

      Poista
  22. Meillä oli myös lasten kanssa jossain vaiheessa tätä samaa, esikoisen kanssa tosi pahana siinä 1,5-2 vuotiaana kun oli jouduttu ottamaan pinnasänky kuopukselle ja yritettiin saada esikoinen matalampireunaiseen juniorisänkyyn. Eihän siitä mitään tullut ja jouduttiinkin ottamaan matkasänky käyttöön parivuotiaaksi asti. Sit piti ottaa se pois kun pitkä tyttö oppi kiipeämään laidan yli ja todettiin turvallisemmaksi laittaa normisänkyyn. Loppujen lopuksi illat rauhoitti ihan se, että sovittiin lapsen kanssa, että jos ei millään nukuta, niin saa olla hiljaa omassa huoneessaan ja katsella vaikka kirjoja. En muista tarkkaan minkä ikäisenä se aloitettiin, mutta melko aikaisin kyllä eli esikoinen ei paljon yli kaksivuotias ollut siinä vaiheessa. Tämä tepsi tosi nopeasti tosiaan noin pienelläkin, ja nykyäänkin (lapset täyttää tänä vuonna 7 ja 8) sama juttu. "Nukkumaanmenoaika" on klo 20 jolloin lapset menevät huoneisiinsa ja me miehen kanssa katsotaan telkkaria ja syödään iltapala, lapset valvovat omissa huoneissaan jos ei nukahda. Eskarilainen on nykyään kyllä sen verran väsynyt että nukahtaa heti eikä edes jää tekemään mitään muuta, esikoiselle käydään sanomassa viimeistään yhdeksältä että nyt valot pois ja petiin niin tyttö tottelee ja nukahtaa heti jos ei ole sitä ennen jo mennyt oma-aloitteisesti nukkumaan (usein menee jo aiemminkin). Esikoinen "harrastaa" viereen tuloa jos näkee painajaista tai on kipeä, mutta onneksi tosi harvoin ja silloinkin menee suosiolla isänsä kainaloon kun itse en pysty nukkumaan jos joku on ihan kyljessä kiinni...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä ikää mä odotan, siis sitä että voi keskustelemalla ja neuvottelemalla edetä. Ehkä vuosi tai vähän reilu vielä, niin se varmasti alkaa kantaa hedelmää. Vielä tuo on liian pieni siihen (tai ainakin liian kärsimätön)

      Poista
  23. Täydennyskommentti muutamiin musiikkivinkkeihin, että Spotifyssa on (useita) valmiita lasten unimusasoittolistoja, joita kannattaa hyödyntää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Otan itselleni käyttöön, kun seuraavaksi tulee yöherätys ja uni ei meinaa tulla uudestaan :-)

      Poista
  24. Esikoinen oli kova pinnasängyssä pystyynkampeaja, valojen rämpyttäjä jne. Mies sai lapsen rauhoitettua äitiä paremmin pitämällä tyttöä paikallaan ts. kättä vatsalla painona, jotta rauhoittuu aloilleen. Pari iltaa huutoa, sitten helpotti. Kuopus nukkui sisaruksensa kerrosängyn alapedillä eikä vastaavaa temppuilua ole ollut.

    Väliin tulijalle laitoin sängyn viereen jo illalla patjan, johon lapsen yöllä nostin, jos väliin kampesi. 4-vuotiaalle tämäkin riitti, kun sai kuitenkin jäädä vanhempien huoneeseen. Vaihtoehtoisesti olisin laskeutunut nukkumaan sinne itse, vieressä potkijalta ei unta saa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei todellakaan. Se tunkeminen ja oman tilan minuutti minuutilta pienenevä tila herättää kyllä jossain vaiheessa ja sitten on vaikea nukahtaa uudestaan.

      Poista
  25. Meillä on just sama vaihe ollut tässä viimeset kuukaudet! Kaksivuotias tosin nukkuu jo lastensängyssä ja jommankumman vanhemmista on pitänyt pinnasängystä siirtämisen jälkeen olla samassa huoneessa kunnes nukahtaa. Nukuttaminen on kestänyt tosi pitkään ja haluaisi koko ajan nousta pois, ja aloittaa korviavihlovan huudon jos hänet pidetään sängyssä. Joka yö hän on myös saanut vähintään tunnin huutokohtauksen, jolloin häntä ei saa edes vanhempien sänkyyn nukkumaan. MUTTA: olemme pääsemässä tästä vaiheesta ohi, kun olemme alkaneet joka ilta normi iltarutiinien jälkeen juttelemaan kaksveen kanssa KOKO PÄIVÄN TAPAHTUMAT läpi, alkaen heräämisestä ja päättyen siihen, että "nyt mennään nukkumaan, sinä nukut tuossa omassa sängyssä, äiti ja iskä tuolla jne." Tämä on auttanut ihan tosi paljon! Lapsi on sen jälkeen rauhoittunut kummasti omaan sänkyyn, pyytänyt peittelemään ja alkanut hakea unta. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  26. Ihan en kaikkia kommentteja ehtinyt tässä koluta läpi, mutta tarjoon nyt omat vinkkini. Nukuttamisessa ja nukkumisessa on ollut monenmoisia vaiheita tän liki 9 vuotisen äitiyteni aikana. Meillä on toimivana iltarutiinina viime vuodet : iltatoimet, iltalukemiset ja iltavirsi, jonka jälkeen ei enää jutella, tai sen jälkeen vastaan aina poikasten keskustelun avauksiin, että puhutaan asiasta huomenna... iltavirren jälkeen on "rapsuttelut" eli hieron/silitän/heijaan minkälaista kosketusta lapsi pyytääkin. tämä on osoittautunut oivaksi rentouttajaksi ja rauhoittavaksi jutuksi. Välillä hieron öljyllä, välillä ilman, sen mukaan miten lapsi toivoo. Ja kuivaöljyä/ceridalia keksin tähän tarjota ihan silkkaa oveluuttani kun molemmat lapset on kuivaihoisia, mutta rasvaaminen ei ole mielipuuhaa, mutta näin saan isot ihoalueet kosteutettua kuin varkain. :)

    Silloin kun pojat oli pienempiä, he saattoi nukahataa tähän. Nykyään harvemmin, mutta tämä on meille tärkeä rutiini. 6 ja 8 v. menevät pojat ei päiväsaikaan malta aina syliin tulla, mutta näin saavat kuitenkin joka päivä lempeää kosketusta ja hellyyttä. Aikaa tähän rapsutteluun menee noin 5-10min per laps. ja nyt on taas Luojan kiitos sellainen vaihe, että he jäävät rapsuttelun jälkeen itse odottamaan unta ja nukahtavat. Tsempit!- marionilla-

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?