Minun teesit: kuinka saada töissä asioita aikaan

Säännöllisin väliajoin saan vastata kysymykseen, että miten sä oikein ehdit kaiken tuon. Kirjat, hevosreissut, blogit, mediamatkat, lehtijutut, opasprojektit, kauppa. 

Tammikuun Biodelly-ilta Turussa oli yksi työviikon siisteimpiä juttuja. Nää Biodelly-muijat on niin timanttisia! 

Ymmärrän kysymyksen esittäjiä hyvin: vaikka tälläinen yrittäjä/freelancer-tyylinen tapa tehdä työtä on lisääntynyt paljon, ei se vielä kuitenkaan kovin yleistä ole. Sitä paitsi tottakai kaikki näyttää some-kanavien ja viiteen minuuttiin tiivistettyjen keskustelujen valossa siltä, että tolla on elämä ihan täynnä kaikkea koko ajan ja jatkuvasti tapahtuu.

Mutta eihän se tietenkään ole niin. Suurin osa päivistäni on ulospäin aika tylsää toimistoihmisen arkea: istun koneella ja puhun puhelimessa. Välillä tulee pakko pälättää jostain ihan muusta ja pitää pulinatauko. Koska toimistokavereita ei ole, lopputuloksen näkee sitten Insta-storyn puolelta. 

Ajattelin nyt kuitenkin tehdä sellaisen pienen listan niistä käytännnöistä, jotka auttavat minua itseäni hallitsemaan tätä freetyösekamelskaa ja löytämään aikaa myös harrastuksille. 

1. Yritän suunnitella kaiken valmiiksi siten, että ennen kuin aloitan, tiedän miten se tulee päättymään ja suunnilleen että milloin. Aikataulutan homman työkalenteriin, ja jos juttu vaatii matkustamista tai kotoa poissa oloa, merkkaan sen myös perhekalenteriin. Jos tulee esteitä, vyörytän asioita kalenterissa eteenpäin, en vain jätä niitä roikkumaan. Koska silloin ne jäävät minulta tekemättä.

Työmatka Islannista.

2. Tämä on ihanaa ja todellinen aikasyöppöjen silppuri: olen minimoinut palaverit ja kokoukset. Kun käyn Suomessa työmatkalla, en oikein muuta ehdi päivisin tehdäkään kuin käydä tapaamisissa (ja äänittää podcasteja). Tavallisena arkena näitä palavereja ei juuri ole. Jos tilanne vaatii juttelua ryhmässä, hoidan sen Skypellä. On ollut kuitenkin todella valaisevaa tajuta se, että jokaista päätöstä tai asian hoitamista varten ei kymmenen ihmisen tarvitse kokoontua palaverihuoneen uumeniin.

3. Edelliseen liittyen: en tee töitä sellaisten ihmisten kanssa, jotka vievät minulta enemmän energiaa kuin antavat. Joskus tulee tietysti eteen tilanteita, että seuraa ei voi valita, mutta se on väliaikaista. En lähde sitoutumaan mihinkään pitkäaikaiseen, jos porukassa on minun näkökulmastani vastarannankiiskejä. Käytän vänkäämisen sijasta energian ja ajan johonkin tähdellisempään. Kun on friikku, voi valita työkaverinsa ja se on iso juttu se.

Jebajee, Katja ehti viime Suomen-reissulla dinnerille. Ja jotain duunikuvioitakin siinä sovittiin. 

4. Teen töitä myös viikonloppuisin ja iltaisin. Mutta sitten toisaalta: pidän arkipäivisin parin tunnin urheilutaon. En siis ihan kauheasti kyttää työaikojani. Perhe pitää kuitenkin huolen siitä, että tiettyinä vuorokaudenaikoina pysyn poissa työhuoneesta.

5. Jos on pakko vetäistä sprutti, niin sitten vetäisen. Niitä ei hirveän montaa jaksa peräkkäin, mutta oman jaksamisen rajoissa voi huoletta välillä vähän kaasuttaa. Vartti aikaa voi nimittäin olla tosi paljon tai sitten ihan hiton vähän. Uusimman kirjani kanssa - siis sen joka ilmestyy maaliskuussa - teki todella tiukkaa. Oli kaikenlaista muuta sälää aivan koko kirjoitusprosessin ajan: työjuttuja, perhejuttuja ja kaikkea siltä väliltä. Kirjoitin käsistä noin kahdenkymmenen minuutin sloteissa, koska enempää aikaa ei välillä ollut. Sehän oli ihan hirveää keskittymisen ja työflown saavuttamisen kannalta, eli en suosittele kenellekään enkä aio kokeilla uudestaan, mutta joskus nyt vaan on pakko pelata niillä korteilla, joita kädessä on. Aina ei voi jäädä odottamaan täydellistä tilannetta ja rauhallista aamupäivää. Muuten menee odotteluksi.


Tättärää.

6. Tarpeeksi hyvä riittää. Tämä on jo vähän klisee, mutta paikkansa pitävä klisee. Jos joka kerta pyrkisin täydelliseen suoritukseen, johon olisin itse todella, todella tyytyväinen, saisin aikaan ehkä puolet siitä, mitä nyt. Pitää osata oikeissa paikoissa kiertää aita, eikä sitä kukaan edes huomaa. 

7. Työkyky pysyy yllä myös sisäisen kassavirtarauhan avulla. Eli suomeksi: yritän pitää huolen siitä, että teen jatkuvasti sellaisia töitä, jotka tuottavat tasaista rahavirtaa ja niiden ohella projekteja, jotka poikivat tuloja joskus myöhemmin. Ei koskaan vain jompaa kumpaa, koska muuten voi käydä niin että leipiintyy siihen perushommaan tai niin, että tuloja ei tulekaan mistään kun kaikki aika menee hommaan, joka ehkä kantaa hedelmää vuoden kuluttua.

Lähiömutsin Hannen kanssa saatiin pakettiin pari atomintiivistä työpäivää. Joku sata podcast-haastattelua ja parit kuvaukset sinne väliin. Valmista tuli!

8. Teen pienissä osissa ja joskus vartti kerrallaan, mutta en tee kahta asiaa päällekkäin. Jos olen päättänyt lähettää tarjouspyyntöjä sen iltapäivän, sitten teen sitä, enkä mieti sitä työjuttua, jota tavallaan pitäisi olla jo tekemässä, koska se pitäisi palauttaa valmiina ylihuomenna. Mietin sitä sitten myöhemmin. Vaikka huomenna aamulla.

9. Pidän hauskaa! Tämä liittyy kohtaan kolme. Kun tekee töitä ihmisten kanssa, joiden kanssa aidosti viihtyy ja juttu lentää, saa aikaan niin paljon enemmän kuin tiimissä, joka ei toimi. Ilon kautta ja hyvän läpän siivittämänä raskaatkin työt saa paremmin päätökseen.

Hauskaa on esimerkiksi töissä se (tässä Unelmaduunarit-podcast-hommissa), että kun pääsee Cheekin kanssa yhteiskuvaan, voi tunkea oman päänsä eteen.

10. Muutaman minuutin säästää siinäkin, että joka aamu ei tarvitse pukeutua siististi ja meikata. Usein istun urheilukamat päällä aamupäivän, tukka ponnarilla ja piereskelen rauhassa (koska ei ole niitä toimistokavereita!).

11. Tekemisen meininkiin kirittää myös se, että teen tämmöisiä listoja. Ja listoista näköjään blogipostauksia. Oho :-)

Pistäkääs te muutkin vinkkinne jakoon; nehän eivät välttämättä yhtään ole samanlaisia kuin nämä omani. 

Tunnisteet: ,